Kirkolta vaaditaan sekä joustavuutta että pitäytymistä perustehtävässään eli evankeliumin julistuksessa, arvioi luottamushenkilö Oskar Breilin Asikkalan seurakunnasta. Kirkko on hänelle Jumalan perhe. Breilin pitää erityisesti pienemmistä seurakunnista, koska on kokenut olevansa niissä osa yhteisöä.
Kuka olet ja miltä paikkakunnalta? Millaisessa luottamustehtävässä palvelet?
Olen Oskar Breilin Asikkalasta. Olen Asikkalan evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen ja kirkkoneuvoston varajäsen.
Miksi lähdit seurakunnan luottamushenkilöksi? Mihin haluat vaikuttaa?
Olin ollut jonkin aikaa kohtalaisen aktiivinen kävijä ja toimija seurakunnassamme. Lähdin ehdokkaaksi kirkkovaltuustovaaleihin, koska halusin tietää enemmän oman seurakunnan toiminnasta ja myös vaikuttaa paikallisseurakunnassa tapahtuviin asioihin.
Haluaisin, että seurakuntamme olisi helposti tavoitettavissa ja mahdollisimman moni löytäisi sen kotiseurakunnakseen.
Kirkko on murrosvaiheessa ja tämän ajan trendien mukaan kirkon pitäisi muuttua yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten mukana. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kirkon tulisi pysyä omana instituutionaan eikä mennä liikaa yhteiskunnan mukana. Kirkon tulee olla joustava, mutta sen pitäisi kuitenkin muistaa oma perustehtävänsä eli julistaa evankeliumia Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyn mukaan sekä pitäytyä Raamatun opetuksissa.
Kuinka kauan olet ollut seurakunnan luottamushenkilönä?
Olen tehtävässä ensimmäistä kautta eli nyt on meneillään neljäs vuosi kirkkovaltuustossa.
Millaiset ominaisuudet ovat luottamushenkilölle tärkeitä? Kenelle tehtävä sopii?
Yleensä luottamushenkilölle tärkeitä ominaisuuksia ovat luotettavuus, helppo lähestyttävyys ja valmius tehdä töitä asioiden eteen. Luottamustehtävät sopivat ikään ja sukupuoleen katsomatta kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita oman seurakuntansa toiminnasta ja ovat oikeutettuja asettumaan ehdolle vaaleissa.
Mitä ajattelet uskonnon ja politiikan yhdistämisestä?
Minun mielestäni politiikkaa ei tulisi sekoittaa kirkkovaltuuston tai -neuvoston toimintaan. Seurakunta ja seurakuntalaiset ovat osa yhteiskuntaa, mutta kaikki yhteiskunnan jäsenet eivät ole osa seurakuntaa ja mielestäni politiikka kuuluu vain yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.
Se taas on eri asia, että uskonto ja kristillisdemokraatit näkyvät valtakunnan politiikassa. Se on hyvä juttu, sillä ihmisten edustaessa kristillisdemokraatteja kertoo se ainakin jonkin verran heidän arvomaailmastaan.
Mikä on ollut sinulle vaikein päätös luottamushenkilönä? Entä mieluisin?
Vaikeimmat päätökset saattavat olla vielä edessäpäin, sillä meillä suunnitellaan mahdollisesti uutta seurakuntakeskusta. Vaikeaksi asian tekee se, että tällaisesta isosta projektista päätettäessä meidän tulee punnita tarkkaan, pystymmekö me sen rahoittamaan. Lisäksi on mietittävä huolellisesti, mitä kaikkea rakennukseen olisi sisällytettävä, jotta se palvelisi mahdollisimman hyvin niin seurakunnan työntekijöitä kuin seurakuntalaisiakin.
Tällaisissa projekteissa joudutaan aina tekemään jonkinlaisia kompromisseja: jos yhteen asiaan halutaan panostaa, toisesta saatetaan joutua luopumaan. Toivottavasti osaisin olla tekemässä mahdollisimman hyviä päätöksiä koskien seurakuntakeskusta, mikäli päätös tapahtuu vielä tämän valtuustokauden aikana – tai jos saan jatkopaikan seuraavaan kirkkovaltuustoon. Toisaalta päätös uudesta seurakuntakeskuksesta voi olla myös yksi mieluisimmista päätöksistä.
Tähän mennessä tehdyistä päätöksistä sekä vaikein että mieluisin on ollut valita reilu vuosi sitten seurakuntaan uutta kanttoria. Tämä päätös oli yksi vaikeimmista sen vuoksi, että päätöksen kohteena olivat ihmiset eivätkä raha tai rakennukset. Mieluisimmaksi se muodostui sen takia, että tällaisilla päätöksillä pääsemme todellakin vaikuttamaan seurakuntamme toiminnan arkeen ja ihmisten viihtyvyyteen meidän seurakunnassamme. Kanttori on iso osa seurakunnan näkyvää tai ainakin kuuluvaa arkea.
Mitä kirkon jäsenyys sinulle merkitsee?
Isossa mittakaavassa kirkon jäsenyys merkitsee minulle isoa Jumalan perhettä. Saamme luottaa Jeesuksen sovitustyöhön ja Jumalan armoon ilman omaa ansiota. Seurakunta merkitsee minulle samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voimme jakaa samoja arvoja.
Pidän erityisesti pienemmistä seurakunnista, sillä niissä olen kokenut olevani osa yhteisöä. Pienemmässä seurakunnassa ihmiset tuntevat toisensa ja kohtaamiset tapahtuvat luontevasti. Aiemmin ollessani muutamien suurempien seurakuntien jäsen, koin välillä olevani vain yksi kirkossa kävijä enkä osa aktiivista yhteisöä. Kokemuksieni perusteella seurakunnan helppo lähestyttävyys on tärkeä asia. Ihmiset tulisi ottaa seurakunnassa vastaan yksilöinä.
Oletko mukana jossain seurakunnan vapaaehtoistoiminnassa? Missä?
Olen ollut sunnuntaimessuissa tekstin lukijana sekä ehtoollisen jakajana. Lisäksi olen ollut mukana seurakuntiemme yhteisprojekteina toteutetuissa pääsiäisnäytelmissä.