Omasta rippikoulustaan asti Hyvinkään seurakunnan toiminnassa aktiivisesti mukana ollut Ella Turpiainen, 18, aloitti tammikuussa ensimmäisen pestinsä seurakuntansa luottamushenkilönä. Hänestä tuli silloin kirkkovaltuuston ja kasvatusjohtokunnan jäsen.
– On mahtavaa tietää, että voin nyt vaikuttaa itse asioihin, vaaleissa Hyvinkään seurakunnan ehdokkaista isoimman äänisaaliin, 130 ääntä, koonnut lukion toisluokkalainen kertoo.
Vaaleihin ehdolle ryhtyminen tuntui Turpiaisesta luontevalta.
– Rakastan uusia haasteita ja kokemuksia. Viime vuoden vietin vaihto-oppilaana Saksassa. Vuosi toisessa maassa antoi rohkeutta ja lisäsi itseluottamusta myös seurakuntavaaleihin.
Suuri merkitys oli myös sillä, että kirkko on Ella Turpiaiselle tärkeä ja läheinen yhteisö.
– Ilman sitä elämäni olisi aivan erilaista. Olen elänyt nuoruuteni vahvasti seurakunnassa, ja se on osaltaan muokannut minusta tämän ihmisen, joka nyt olen.
Valtuustokokoukset uutta, kasvatustoimikunnan asiat tuttuja
Ella Turpiaisella on nyt takanaan kaksi kirkkovaltuustokokousta ja yksi tapaaminen kasvatustoimikunnan kanssa. Uutena ja nuorimpana valtuutettuna hän kertoo olevansa vielä hieman hämmentynyt ja pyörällä päästään.
– Erittäin mieluinen ja mielenkiintoinen tehtävä tämä kuitenkin on. Ja hyvin minut on otettu vastaan, hän kiittelee.
Turpianen arvelee, että kuluvalla valtuustokaudella tullaan puimaan monesti ainakin seurakuntien yhdistämisasiaa.
– Nuorten ja lasten asioiden toivon tietenkin olevan vahvasti esillä.
Kasvatusjohtokunnassa toimiminen onkin nuorelle valtuutetulle erittäin mieleinen tehtävä. Hän kokee sen omakseen jo nyt, sillä monet siellä käsiteltävät asiat ovat hänelle entuudestaan tuttuja.
– Olen toiminut kerhonohjaajana varhaisnuorille parin vuoden ajan ja osallistunut erilaisille leireille niin leiriläisenä kuin isosenakin. Myös nuorten toiminta ja erilaisten tapahtumien järjestäminen on tullut tutuksi.
Rippileirien isoseksi Ella Turpiainen aikoo jatkossakin.
– Nyt täysi-ikäisenä voin toimia siellä esimerkiksi yövalvojana, isosten isosena tai apuohjaajana, hän kertoo.
Seurakunnan kerhot ja leirit niittävät mainetta viidakkorummun välityksellä
Suosituttuja kerhoja ja leirejä Turpianen pitää yhtenä seurakunnan tärkeimmistä toimintamuodoista. Niiden myötä seurakunta tulee tutuksi myös niille lapsille ja nuorille, jotka eivät kenties muuten tulisi mukaan toimintaan.
– Hyvät kokemukset ja tiivis porukka jäävät positiivisella tavalla mieleen, ja asiasta kerrotaan eteenpäin.
Hyvä esimerkki myönteisen viidakkorummun merkityksestä ovat rippileirit, joille osallistuu edelleen enemmistö, noin 80 prosenttia nuorista. Ella Turpiainen ihmetteleekin, mitä tapahtuu rippikoulun jälkeen.
– Useimmille aikuisille ainoa kosketus kirkkoon ovat erilaiset kirkolliset toimitukset, kuten avioliittoon vihkiminen, kastejuhla tai hautaan siunaaminen. Perinteisiin jumalanpalveluksiinkin osallistuu vain kourallinen seurakuntalaisista.
Yksinäisyys ei poistu messussa yksin istuen
Turpiainen uskoo, että tulevaisuuden kirkossa pitäisi kiinnittää vieläkin enemmän huomiota yhteisöllisyyteen.
– Myös jumalanpalvelusta kannattaisi uudistaa yhteisöllisempään suuntaan. Ihmiset kaipaavat elämäänsä toisia ihmisiä, eikä yksinäisyys poistu kirkon penkissä yksin istumalla. Esimerkiksi Tuomasmessussa on jo menty askel yhteisöllisempään suuntaan.
Luottamushenkilöksi sopii Ella Turpiaisen mielestä lähes kuka tahansa, jolla on intoa vaikuttaa seurakunnassa.
– Täytyy olla ennakkoluuloton ja aidosti kiinnostunut kirkon toiminnasta. Pitää myös uskaltaa sanoa omat ajatuksensa ääneen.
Kuva: Ella Tupiaisen kotialbumi.