Pohjoismaiden ulkoministerikokouksen ja hallituksen koronastrategianeuvottelujen välissä on tunnin tauko. Ulkoministeri Pekka Haavisto viettää sen kahvikupin kanssa nojatuolissa työhuoneessaan Valtioneuvoston linnassa. Viime viikkojen evakuoinnit Afganistanista ja vallanvaihtoon liittynyt pyöritys mediassa eivät näytä väsyttäneen ministeriä. Hän vaikuttaa leppoisalta.

– Onneksi nukun aina hyvin.

Aina?

– No, parinkymmenen vuoden takaa mieleen muistuu hässäkkä, jonka aikana taisi olla pari unetonta yötä.

Suomi oli juuri liittynyt EU:hun ja tullut mukaan unionin luonnonsuojeluhankkeeseen Naturaan. Maakuntakierroksilla Pekka Haavisto otti kokemattomana ministerinä vastaan EU-kriittisten ja metsiensuojelua vastustaneiden kansalaisten kiukun.

– Tunteet olivat ihan pinnassa. Monet kokivat, että EU vie meiltä luonnon. Ilmassa oli syytöksiä, epäilyjä ja väärinkäsityksiä.

Silloisen pääministerin Paavo Lipposen antama tuki on jäänyt Haavistolle kiitollisuudella mieleen.

Pekka Haaviston esikuva rauhantyössä on YK:n pääsihteerinä toiminut ghanalainen rauhannobelisti Kofi Annan, joka meni rohkeasti kohti hankalimpiakin konflikteja. Auttamisen eetoksen Haavisto oppi vanhemmiltaan. Äidin puolen suvussa on ollut innokkaita Lähetysseuran ystäviä. Kuva: Jukka Granström

”Ei kyse ole siitä, etteikö nuorten ja naisten enemmistö haluaisi Afganistaniin demokratiaa”

Toisenlaista tuskaa tuotti panttivankidraama lokakuussa 1990. Irak oli hyökännyt Kuwaitiin, ja Saddam Hussein halusi käyttää länsimaalaisia ihmiskilpinä torjumaan Yhdysvaltojen kostoiskua.

Haavisto matkusti kahden muun neuvottelijan kanssa Bagdadiin taistelemaan panttivankien elämästä. Tunnelmassa oli jotakin samaa kuin hiljattain suoritetuissa evakuoinneissa Afganistanista.

– Nyt katselimme tutkasta lentokoneiden liikkeitä Kabulin yllä. Kaikki koneet eivät päässeet edes laskeutumaan. Kovinta se oli diplomaateille ja sotilaille, jotka näkivät ihmisten epätoivon.

Länsiliittouman epäonnistuminen on saanut monet huomauttamaan, ettei demokratiaa kannata tyrkyttää väkisin. Väite tuo Haaviston lempeään ääneen napakamman sävyn.

– Ei kyse ole siitä, etteikö nuorten ja naisten enemmistö haluaisi Afganistaniin demokratiaa. Suurin osa kansasta pitää sitä varmasti parhaana mallina.

Vanha heimokulttuuriin ja uskontoon liittyvä ajattelu on kuitenkin tiukassa. Haavisto huomasi tämän jo tutkiessaan Afganistanin konfliktin ympäristövaikutuksia YK:n ympäristöjärjestön UNEPin edustajana.

Eräällä automatkalla paikallinen kuljettaja työnsi hädissään salkun takapenkillä istuneen Haaviston ja naisassistentin väliin, etteivät heidän kätensä vain vahingossa hipaisisi toisiaan.

Sveitsiläiselle kemistinaiselle puolestaan kerrottiin, että hän voi olla vapaasti oma itsensä.

– Kunhan peität vartalon ranteisiin ja nilkkoihin asti etkä puhu miehille, Haavisto muistelee.

”Murrosviikkoina tärkeitä ovat maat, jotka pystyvät puhumaan Talibanin kanssa suoraan”

Palataan muistoista tähän päivään. Nojatuolin takana on ministerin työpöytä, jonka ääressä on ajateltava vielä monta Afganistan-ajatusta. Humanitaarisen avun pyyntöjä tulee Afganistanin lisäksi myös afgaanipakolaisia eniten vastaanottavista valtioista Pakistanista, Iranista ja Uzbekistanista.

– Tutkimme parhaillaan kanavia, joita pitkin apu voisi mennä perille. Kabuliin on tulossa EU:n humanitaarisen avun toimisto.

Afganistan on Suomen suurin kehitysyhteistyökumppani noin 30 miljoonalla eurolla vuodessa. Talibanin noustua valtaan sopimukset raukesivat. Miten Haavisto näkee jatkon?

– Sinne ollaan nyt luomassa islamilaista emiraattia. Toivomme, että väliaikaishallitus edustaisi laajemmin kansan eri osia ja naisia. Näin ei nyt ole.

Haavisto näkisi tulevassa hallituksessa mieluusti edellisen varapresidentin Amrullah Salehin ja maata vuoteen 2014 johtaneen presidentti Hamid Karzain. He voisivat taata naisten oikeuksia – jos Taliban antaisi heille aidosti tilaa.

– Näinä murrosviikkoina tärkeitä ovat maat, jotka pystyvät puhumaan Talibanin kanssa suoraan. Niitä ovat Qatar, Turkki, Pakistan, Venäjä ja Kiina, Haavisto luettelee.

Haavisto on saanut viestejä kristityistä, jotka ovat paenneet vainoa Pakistaniin.

– Seuraamme pakolaistilanteen kehittymistä ja varustaudumme toimimaan.

Yhteyden rakentaminen alkaa kuuntelemisesta, Pekka Haavisto muistuttaa. Kuva: Jukka Granström

”Toisen uskonnon sisään on vaikea mennä”

On muitakin ilmansuuntia, joihin Pekka Haaviston täytyy katsella. Yksi tärkeimmistä on etelä ja siellä Afrikka.

Entisenä EU:n Sudan-erityisedustajana hän on seurannut läheltä nuoren valtion kompuroivaa rauhanprosessia. Sudanistakin hän löytää valoisaa kerrottavaa.

– On ollut hienoa nähdä marginalisoitujen ihmisten edustajien pääsevän mukaan maan hallitukseen.

Julkisuudesta sivussa ovat jatkuneet myös neuvottelut Etiopian Tigrayssä, jossa lähes viisi miljoonaa ihmistä on ruoka-avun tarpeessa.

Afrikassa ongelmia riittää. Yksi huolestuttavimmista on väkivaltaisen islamismin leviäminen Sahelin alueella, Afrikan sarvessa ja Mosambikissa.

Afrikkaa katsoessa Suomen ääni alkaa tuntua hyttysen ininältä, mutta Haavisto ei suostu inisijän rooliin.

– Täytyy valita mitä tekee ja olla siinä hyvä. Esimerkiksi Namibiassa Suomi on ollut Martti Ahtisaaren ja lähetystyön kautta paljon kokoaan suurempi vaikuttaja.

Ihmisten väliset suhteet ovat Afrikassa menestymisen edellytys. Haavisto on pyrkinyt pitämään yhteydet lämpiminä riippumatta siitä, missä roolissa hän on siellä kulloinkin liikkunut.

Mutta kun väkivaltaa perustellaan Jumalan antamalla tehtävällä, Haavistokin on rauhanneuvottelijana lähes mahdottoman edessä.

– Toisen uskonnon sisään on vaikea mennä.

Tätä kuitenkin yritetään esimerkiksi tukemalla maltillista imaamikoulutusta. Sellaista on juuri nyt vireillä esimerkiksi Marokossa, Haavisto kertoo.

– Voimme omassakin maassamme kysyä, minkä suuntauksen mukaan täällä toimivat imaamit on koulutettu ja mitä moskeijoissa opetetaan. Euroopalla on tässä tekemistä.

Suomi pyrkii YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi ensi vuonna alkavalle kolmevuotiskaudelle.

Pekka Haavisto vei Töölön ruotsinkielisen lukion oppilailta lahjan ja terveisiä Darfurin tyttöjen koulun oppilaille. – Liikuttuneina he ihmettelivät, kuinka suomalaiset nuoret saattoivat tietää, että he ovat olemassa. Kuva: Jukka Granström

”Uskonnollisten johtajien kanssa käydyt dialogit ovat paitsi ihmisoikeustyötä, myös tärkeä osa rauhanvälitystä”

Jos Suomi tulee valituksi, uskonnonvapaus nousee entistä useammin puheenaiheeksi, Haavisto lupaa.

– Talibanin valtaannousu Afganistanissa on muistutus siitä, että maailmalla edistetään edelleen hyvin vanhoillista sharia-lain tulkintaa.

Uskonnollisten johtajien kanssa käydyt dialogit ovat paitsi ihmisoikeustyötä, myös tärkeä osa rauhanvälitystä, ministeri muistuttaa.

– Rauha on keskeisellä sijalla kaikissa uskonnoissa. Ja on tilanteita, joissa tapahtuneita vääryyksiä ja kärsimyksiä voi käsitellä vain anteeksiantamisen ja anteeksisaamisen kautta.

Vihreiden ministeri on perustanut ministeriöönsä uuden ilmastosuurlähettilään viran. Maailmalle viedään muun muassa clean tech- ja kiertotalousosaamista.

– Ilmastonmuutos on planeettamme kohtalonkysymys. Se muuttaa maapallon elinympäristöjä lopullisesti.

Haavisto syntyi 1950-luvun lopulla hiilineutraaliin Suomeen. Hänen elämänsä aikana fossiilisten polttoaineiden käyttö on kasvanut valtavasti.

– Tämän on muututtava kaikkialla maailmassa. Muutokseen tarvitaan myös ilmastodiplomatiaa.

Pekka Haavisto vilkaisee kelloa, heittää repun olalle ja harppaa lattialla lojuvan kameranjalustan yli.

– Voitte jäädä pakkaamaan rauhassa tavaroita, minä lähden tästä Säätytalolle hallituksen neuvotteluihin.