Hyväksyvä tunnustaminen on astetta vaativampaa kuin suvaitseminen, toteaa teoreettisen filosofian dosentti Heikki J. Koskinen. Hän on jäsenenä Suomen Akatemian Järki ja uskonnollinen hyväksyminen -huippuyksikössä.
Hyväksyvässä tunnustamisessa on kyse siitä, että suhtaudumme toisiimme inhimillisinä persoonina ja myönteisten käsitteiden kautta. Tunnustamisen teoriaa tutkineen Peter Nigel Jonesin mukaan meidän pitää vastustaa suvaitsemattomuutta, mutta paras tapa siihen ei ole suvaitsemisen lisääminen vaan hyväksyvä tunnustaminen. Suvaitsemisessa on usein kyse siitä, että ihminen sietää jotakin omasta mielestään negatiivista. Tunnustaminen sen sijaan vaatii myönteistä suhtautumista kohteeseen.
Koskisen mukaan tunnustaminen ilmenee kolmella tavalla: kunnioituksena, joka perustuu kaikkien ihmisten yhtäläiseen arvokkuuteen ja itsemääräämisoikeuteen, arvonantona, joka pohjautuu ihmisten erilaisiin ominaisuuksiin ja aikaansaannoksiin sekä rakkautena, joka kohdistuu ihmisiin ainutkertaisina ja merkityksellisinä yksilöinä.
Laajemmassa mielessä hyväksyvästä tunnustamisesta puhutaan myös ryhmien ja instituutioiden välillä.
– Historian ja kansainvälisen politiikan piiristä voimme poimia esimerkkejä, joissa vaikkapa olemassa olevat valtiot tunnustavat uuden valtion itsenäisyyden. Uskonnollisten instituutioiden yhteydessä voidaan hyväksyvän tunnustamisen kautta tarkastella esimerkiksi ekumeenisia suhteita, Koskinen sanoo.
Tunnustusteoria tutkii identiteettien luonnetta ja muodostumista yksilöiden, ryhmien ja instituutioiden tasolla. Se tarkastelee myös erilaisten kulttuurien ja uskontojen vuorovaikutusta.
– Tällaiset kysymykset ovat nykypäivän Suomessa erityisen ajankohtaisia ja tärkeitä. Hyväksyvän tunnustamisen avulla voidaan kehittää arvostavaa asennetta toisia kulttuureita ja uskontoja kohtaan.
Tunnustussuhteisiin voi liittyä myös vallankäyttöä
Suomen Akatemian Järki ja uskonnollinen hyväksyminen -huippuyksikkö järjesti aihetta käsitelleen kansainvälisen tutkimuskonferenssin toukokuun lopulla Helsingissä. Seminaarissa tarkastelun kohteina olivat sekä tunnustusteoriaan liittyvät systemaattiset kysymykset että konkreettiset historialliset esimerkit. Ohjelma oli rakennettu kansainvälisen kirjahankkeen ympärille.
– Toimitan kirjaa yhdessä Maijastina Kahloksen ja Ritva Palménin kanssa. Kokous tarjosi mahdollisuuden hedelmälliseen tutkimukselliseen vuorovaikutukseen. Itselleni jäi erityisesti mieleen se rakentava tapa, jolla eri tavoin suuntautuneet tutkijat kykenivät keskustelemaan keskenään.
Hyväksyvän tunnustamisen mahdollisuudet eivät ole rajattomat. Jossain kohtaa on pakko kysyä, miten laajaa hyväksyvää tunnustamista missäkin tilanteessa voidaan vaatia ja millä hinnalla.
Heikki J. Koskisen mukaan esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioittaminen asettaa rajoituksia sille, millaisille ryhmille voidaan osoittaa arvonantoa. Uskonnolliset ja poliittiset ääriliikkeet tuovat konkreettisesti näkyviin jännitteen.
– Tunnustussuhteisiin voi liittyä ongelmallista vallankäyttöä, erilaiset identiteetit voivat muodostua ahdistaviksi pakkopaidoiksi ja myönteisten arvosisältöjen positiivisuuskin voi olla näkökulmasta tai asiayhteydestä riippuvaista. Yksinkertaistavan optimismin sijasta hyväksyvää tunnustamista on aina aiheellista tarkastella myös kriittisestä näkökulmasta, Koskinen sanoo.
Koskisen mukaan hyväksyvää tunnustamista eli kunnioitukseen, arvonantoon ja rakkauteen perustuvaa käytännöllistä arkielämää voi oppia ja edistää esimerkiksi kiinnittämällä huomiota siihen, millaisia käsitteitä käytämme. Käsitteet, joilla hahmotamme asioita ja ilmiöitä, vaikuttavat hänen mukaansa näkemyksiimme, toimintaamme sekä tapaan, jolla kohtaamme toisia ihmisiä.
– Ajattelullamme on välitön yhteys inhimillisen vuorovaikutuksen, uskonnon, yhteiskunnan ja politiikan ilmiöihin. On tärkeää pitää johdonmukaisesti mielessä hyväksyvän tunnustamisen periaatteita arkisessa kanssakäymisessä.
Suomen Akatemian Järki ja uskonnollinen hyväksyminen -huippuyksikkö muodostuu kolmesta ryhmästä ja kaikkiaan yli kolmestakymmenestä uransa eri vaiheissa olevasta tutkijasta.
Hyväksyvä tunnustaminen erityisesti uskontoon ja teologiaan liittyvissä yhteyksissä on tutkimushanketta yhdistävä yleinen teema, jonka kautta huippuyksikkö profiloituu myös kansainvälisellä tutkimusrintamalla. Yksikön johtaja Risto Saarinen on kirjoittanut aihepiiriä kartoittavan teoksen Recognition and Religion, jonka julkaisee Oxford University Press.
– Järjestämämme kokous ja sen taustalla oleva kirjahanke Reflections on Recognition jatkavat omalta osaltaan tätä tutkimussuuntausta, Koskinen sanoo.
Kuva: Olli Seppälä. Helsingissä järjestettiin uskontojen rauhan ja toivon kävely marraskuussa 2015.
Lue myös: