Helpotuksen tunne tekee olon kevyeksi ja rentouttaa kehon. Peppi Sievers on palaamassa kotiin Joensuuhun Kirkon koulutuskeskuksen pastoraalikoulutuksesta Järvenpäästä. Aiheena oli raamatuntutkimus. Etukäteen Sievers pelkäsi, että kurssi tarjoaisi vain yhdenlaisia tulkintoja, ja kaikki ängettäisiin samaan muottiin.
– Siellä oli kuitenkin ajattelun vapaus, Sievers kiittelee pitäessään matkanteosta taukoa haastattelua varten.
Hänelle Raamatun Jeesus on tuonut nimenomaan vapauden. Siksi hän ei tahdo jaksaa sellaista hengellisyyttä, jossa Raamattua luetaan niin, että se rajaa ja karsinoi.
***
Kenelläkään toisella kirkon pastoraalitutkinnon suorittaneella ei varmasti ole samanlaista pätevyysvalikoimaa kuin Peppi Sieversillä. Ensimmäiseltä koulutukseltaan hän on psykiatrian erikoislääkäri. Työn ohessa hän on opiskellut myös psykoterapeutin, psykoanalyytikon, pastorin ja retriittiohjaajan tutkinnot.
Viime lokakuussa hän väitteli teologian tohtoriksi Joensuu yliopistossa. Aiheena oli uskonnollisten ja hengellisten kysymysten käsittely suomalaisissa psykoterapioissa. Yli puolet Sieversin haastattelemista 20 psykoterapeutista toivoi, että psykoterapeuttikoulutuksessa opetettaisiin myös näiden kysymysten käsittelyä.
Sieversin mielestä uskonto on koko terveydenhuollossa tabu. Eniten väistelyä on siellä, missä hoidetaan ihmisen mieltä.
– Se on vähän sama kuin jos sinulle sanottaisiin, että voit puhua hoidossasi mistä tahansa, paitsi äidistäsi.
Jotta asiakas voi psykoterapiassa käsitellä omaa hengellistä elämänhistoriaansa ja uskonnollisia käsityksiään, terapeutin täytyy työstää omaa mieltään tällä alueella ensin itse. Jos matka on tekemättä, psykoterapeutissa voi yllättäen nousta tunteita ja reaktioita, jotka estävät asiakasta jakamasta omaa hengellistä maailmaansa.
Sieversin mielestä on eettisesti ongelmallista rajata jokin elämänalue hoidosta pois.
– Monet opiskelukaverini olivat sitä mieltä, että uskontoa ei pitäisi käsitellä psykoanalyysissa. Jos niistä haluaa puhua, pitäisi mennä papin luokse.
Sievers on huomannut, että Suomessa uskonnolliset asiat liittyvät kuitenkin aina jollakin tavalla ihmisen kasvuhistoriaan. Ne nousevat esille erityisesti häpeän ja seksuaalisuuden äärellä.
***
Kielteinen suhtautuminen uskontoon yhdistyy monen mielessä psykoanalyysin perustajaan Sigmund Freudiin. Freud oli ateisti, jonka vakaumuksesta on kasvanut käsitys, ettei uskonto kuulu analyyttiseen psykoterapiaan.
Sieversin mukaan tämä on Freudin opetuslasten luoma tulkinta, sillä Freudin potilaat tuottivat paljon uskonnollista materiaalia.
– Freud kutsui itseään syntiseksi pakanaksi. Hän oli hyvin kiinnostunut uskonnosta, mutta ei koskaan kertonut, miksei uskonut Jumalaan.
Hänen lapsuudenperheessään oli katolilainen lastenhoitaja, joka vei lapsia mukanaan messuun. Hoitajan erottaminen oli kova paikka pikku Sigmundille.
Freud pohti uskonnollista vakaumusta esimerkiksi kirjeenvaihdossaan luterilaisen pastorin ja psykoanalyytikko Oskar Pfisterin kanssa.
– Freud kirjoitti, että uskosta pääsee vapaaksi vain analysoimalla se täysin ja kasvattamalla potilasta tällä tavoin rationaaliseksi olennoksi, Sievers valottaa.
***
Viime aikoina psykoterapiapiireissä on alettu puhua siitä, että suhde Jumalaan on ihmisen mielessä olemassa samankaltaisena kuin suhteet tärkeisiin ihmisiin. Mielikuvat Jumalasta kertovat terapian kannalta merkittäviä asioita potilaan muista suhteista.
– Jumalasuhde kertoo, millainen ihminen kokee olevansa suhteessa vanhempaansa.
Sievers toivoo psykoterapeuttina tunnistavansa potilaansa kanssa ne hetket, jolloin tämä on kosketuksissa Jumalan kanssa.
– Hengellisyyttä tajuava psykoterapeutti ymmärtää, ettei hänellä ole tälle alueelle psykoterapeuttisin työvälinein asiaa. Hän odottaa kunnioittavasti ja palaa psykoterapeuttiseen työskentelyyn sitten, kun potilas on palannut kosketuksestaan Pyhään.
***
Hengellisessä elämässään Peppi Sievers viihtyy ignatiaanisen spiritualiteetin parissa. Nimi viittaa jesuiittasääntökunnan perustajaan Ignatius de Loyolaan. Hänen jalanjäljissään on syntynyt mietiskelevä hartauselämän muoto, jossa etsitään syvää rukouselämää, luovutaan turhasta ja kasvetaan ihmisiksi itsetutkiskelun ja oikeiden elämänvalintojen kautta. Raamatun tekstien mietiskelyssä käytetään paljon mielikuvitusta.
– Ignatiaaninen rukous auttaa minua elämään kokemuksellisempaa elämää. Katselen elämääni evankeliumin valossa ja lähestyn Jeesusta rakkaana ystävänä.
Tällä hengellisellä matkalla Sieversissä kypsyi kymmenen vuotta sitten halu lähteä opiskelemaan teologiaa.
Papin ammatti ei ollut toivelistalla, kun Pepin vanhemmat miettivät lastensa tulevaisuutta. Vanhemmat olivat punavihreitä intellektuelleja, jotka pitivät uskovaisia hölmöinä. Mihin älykäs ihminen nyt Jumalaa tarvitsisi.
Luterilaisen vuodenkierron perinteet olivat silti läsnä heilläkin; joulukirkko, evankeliumin lukua joulupöydässä ja visusti kotona vietetty pitkäperjantai.
***
Kun kirkolliskokous äänesti naispappeuden nurin toisen kerran vuonna 1976, äiti erosi kirkosta. Se tarkoitti, että lapsetkin erosivat.
Uudessa koulussa Peppi sai osallistua uskonnon opetukseen, vaikka oli kirkkoon kuulumaton.
– Tunnilla luettiin Uutta testamenttia vuorolukuna. En löytänyt oikeaa paikkaa ja purskahdin itkuun. Häpeä oli suuri. Välitunnilla opettaja näytti, miten hakemistoa käytetään.
Lisää ongelmia oli luvassa.
– Eräs tyttö ihastui minuun, kun hän luuli minua pojaksi.
Kun erehdys selvisi, tyttö potkaisi Pepin alas portaita ja repi tältä paitapuseron auki niin, että napit lentelivät.
– Kukaan ei puuttunut siihen. Olin yksinäinen lapsi, koulukiusaaminen oli rankkaa.
Perhe muutti Kymenlaaksosta Rasioon, ja Peppi liittyi partioon. Siitä alkoi tervehtyminen ja koulumenestyskin koheni kohisten. Rippikoulun päätteeksi hän liittyi takaisin kirkkoon.
Hän pääsi Turun yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä, mutta omaa porukkaa ei tuntunut löytyvän mistään. Uskovaiset olivat liian hurskaita, mutta Sievers ei kokenut oloaan kotoisaksi juhlijoidenkaan seurassa.
Kun hän alkoi odottaa vauvaa, usein merkityksettömältä tuntunut elämä sai kiintopisteen.
– Päätin ruveta kunnon äidiksi, ja sellainen olen kyllä ollutkin.
***
Työuupumus ja selkäongelmat saivat Peppi Sieversin hakeutumaan vuonna 2000 retriittiin. Aluksi hän ajatteli mennä vain lepäämään. Kolmannessa retriitissä paikoilleen alkoi palautua muutakin kuin sijoiltaan luiskahtanut välilevy.
– Mystiikkaa ja spiritualiteettia käsittelevien kirjojen äärellä ihmettelin, miksi täällä oikein ollaan ja mistä kaikessa on kysymys.
Hengellinen matka jatkuu. Sievers on usein pyytänyt Jumalalta rohkeutta nähdä itsensä totuuden mukaisesti.
– Jumala rakastaa minua henkilökohtaisesti ja käsittämättömän paljon. Sen rakkauden kanssa voin katsoa pimeää ja syntiä itsessäni. Ihan oikeasti.
***
Myös matka kohti Joensuuta jatkuu. Edessä on perusarkea erilaisten roolien välillä taiteillen. Kolmena päivänä viikossa Sievers toimii psykoterapeuttina omalla vastaanotolla.
Yhtenä päivänä viikossa hän hoitaa psykiatrin tointa etätyönä Rovaniemen keskussairaalan psykiatrian poliklinikalle. Välillä hän myös luennoi kotikaupunkinsa yliopistossa teologianopiskelijoille.
Retriittien ohjaaminen on hänen mielipuuhiaan. Parhaillaan hän vetää ignatiaanista arkiretriittiä toisen pastorin kanssa.
Ensi yön Peppi Sievers viipyy vielä matkalla. Hän yöpyy Kangasalla Ukinrannan retriittikeskuksessa. Pyhiinvaeltaja vetää takin päälleen reippaasti, sillä Ukinrannassa syttyvät pian iltarukoushetken kynttilät.
Seuraavana päivänä on luvassa suuri ilo, koiran hakeminen hoidosta. On vaikea sanoa, kumpi ilahtuu jälleennäkemisestä enemmän; länsigöötanmaanpystykorva Sisu vai sen emäntä.
Kuva: Philippe Gueissaz. Peppi Sievers viettää mielellään aikaa eläinten seurassa myös kyläillessään. Huomiota saa tällä kertaa terrieri Twister.