Kouvolan kehitysvammaistyön pastori ja koomikko Tero Kajander kertoo urastaan, työstään ja keikoistaan.
Minusta tuli pappi, koska rippikoulu Nastolan Luomaniemessä oli niin käänteentekevä kokemus. Siellä sain olla oma itseni. Uskon kääntäneeni silloiset kokemukset vahvuudeksi työssäni. Toivon olevani helposti lähestyttävä ja empaattinen.
Kiusaamisesta voin jo heittää huumoriakin. Huumoria syntyy myös kirkosta ja uskosta, mutta en lähtisi pilkkaamaan kenenkään uskontoa enkä Jumalaa, ihmisen käytöstä kyllä.
Myös vammoja tai sairauksia voi käsitellä huumorin avulla. Olen tehnyt stand up-keikkaa myös kehitysvammaisten tilaisuuksissa. Niissä puree ehkä visuaalisempi huumori.
Keikkailen sekä yksin että koulukaverini Mauno Lehdon kanssa. Hänkin on pappi. Yhdessä olemme Stand up -Saarnaajat, kristillisen arvopohjan huomioiva duo.
Minua harmittaa koko ajan ronskimmaksi käyvä huumori. Ihmiset nauravat, kun eivät tiedä, miten suhtautua. Roustausta, julkista kiusaamista, en ymmärrä ollenkaan.
”On hienoa, että kirkolla on erikoisvirkoja”
Olen ylpeä kirkostani, jolla on erikoisvirkoja kehitysvammaistyön ohella muillakin aloilla. Kirkon tästä puolesta tiedetään turhan vähän.
Työni ulottuu Pyhtäältä Parikkalaan. Joudun ponnistelemaan palvellakseni mahdollisimman hyvin laajan alueeni kaikenikäisiä asukkaita.
Itse ylitin juuri kolmenkympin kriisirajan. Ensimmäinen virkani oli Hämeenkyrön seurakunnassa. Sieltä sain niin hyvät opit, että uskalsin kaksi vuotta sitten hakea tätä paikkaa. Seurakuntayhtymässä olen vielä tuore työntekijä.
”Jos ei malta pysähtyä, ei oikeasti kohtaa ihmistä”
Mieleenpainuvimpia hetkiä työssäni tarjoavat hartaudet ja jumalanpalvelukset. On koskettavaa, kun niiden päätteeksi lausun siunauksen, ja ihmiset tekevät minulle samoin.
Mieleenpainuvaa on sekin, kun ihminen, joka ei näyttäisi enää olevan tässä maailmassa, havahtuu rukoukseen ja olemaan mukana tässä hetkessä.
Ihmisten kohtaaminen on keskeisintä työssäni. Uskon Jumalan olevan läsnä kaikissa kohtaamisissa. Jos ei malta pysähtyä, ei oikeasti kohtaa, ja se on mielestäni oikaisemista. On tärkeää, että meistä jokainen tulee kuulluksi ja nähdyksi.
Jatkuva ihmisten kohtaaminen voi joskus olla raskastakin, mutta It comes with the job – tämä kuuluu toimenkuvaan.
Yritän olla vahvasti läsnä myös perheelle, johon kuuluvat vaimo ja Toivo-poika. Nelivuotias on jo isäänsä parempi koomikko.