Talouden laskusuhdanteesta ja jäsenkadosta kärsivillä seurakunnilla on edessään mahdottomalta tuntuva urakka: Mitä tehdä yhä useammin tyhjiksi jääville toimitiloille, joista osa suorastaan rapistuu käsiin ja kosteus kalvaa perustukset?
Seurakuntien yhteenlasketut kiinteistömenot olivat vuonna 2015 noin 260 miljoonaa euroa, joka on 25 prosenttia seurakuntien kaikista noin miljardin euron käyttötalousmenoista – tai noin neljännes kaikista verotuloista.
Kirkollisen rakennuskannan ylläpitoa valvoo kirkossa valtakunnallisesti itse asiassa vain yksi virkamies, yliarkkitehti Antti Pihkala Kirkkohallituksessa.
Pihkala ei kuitenkaan suostu heittäytymään pessimistiksi. Vaikka julkisuudessa otsikoita hallitsevat homekirkot ja puheet viikot tyhjillään olevista kirkkosaleista, on hän kaikesta huolimatta toiveikas. Seurakunnissa on nyt todella herätty huolehtimaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuskannan säilyttämisestä.
Sen Antti Pihkala myöntää, että helppoa ei kirkon rakennuskannan ylläpito tule olemaan. Eikä halpaa. Siitä ei selvitä ilman todellista seurakuntarakenteen muutosta.
Parhaassa kunnossa ovat yllättäen vanhat keskiaikaiset kivikirkot ja itse asiassa kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut kirkot, jotka ovat automaattisesti suojelukohteita.
Perinteisen yksinkertaisen rakennustekniikan lisäksi yhtenä selityksenä tähän on Pihkalan mukaan 1960-luvulla toteutettu suuri kivikirkkojen korjausbuumi, jolloin paanukattoja uusittiin, rakenteita korjattiin ja kirkkoja restauroitiin.
Suurimpia korjaustarpeita näyttää olevan 1970–80-luvuilla rakennetuissa, arkkitehtuurisesti näyttävissä, mutta samalla rakennusteknisesti haastavissa moderneissa kirkoissa, joihin myös kosteusongelmat suurelta osin keskittyvät.
Lue lisää aiheesta, muun muassa siitä, millaisia hankkeita kirkkohallituksen rakennusavustuksilla erityisesti tuetaan
Kotimaa Prosta
.
Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio