Kun Jumala oli luonut kaikki maailman linnut, hänelle jäi hyppysellinen höyheniä laatikon pohjalle. Jumala ajatteli, ettei pidä heittää hukkaan hyvää materiaalia ja niinpä hän muovaili viimeisistä höyhenistä pikkuruisen linnun.
Laatikon pohjan höyhenet olivat kaikki samanvärisiä, vihreänharmaita.
Jumala puhalsi lintuun hengen, ja se lennähti kuusenoksalle istumaan.
Lintu katsoi Luojaansa ja visersi korkealla sirisevällä äänellä. Viimein se uskaltautui puhumaan:
– Kiitos, että teit minut.
Jumala hymyili:
– Pieni sinusta tuli, mutta kovin vaatimattoman näköinen.
– Ei se mitään, olen tyytyväinen itseeni, lintu sanoi.
Jumala penkoi luomistyönsä työkalupakkia ja löysi yhden purkin pohjalta pisaran kultamaalia. Se oli jäänyt yli, kun hän oli tehnyt tropiikin kirjavia paratiisilintuja.
– Tulepa tänne, hippiäinen, Jumala sanoi lempeästi pienelle linnulle.
Lintu lennähti Jumalan kämmenelle, ja Jumala veti viimeisellä kultamaalipisaralla linnun päälaelle viivan.
Näin siis hippiäinen sai nimensä ja päähänsä kelta-oranssin juovan.
Hippiäinen, latinankieliseltä nimeltään Regulus regulus, on Suomen ja Euroopan pienin lintu. Sen paino on 4–7 grammaa.
Luonnossa liikkuja havaitsee hippiäisen harvoin, vaikka se on yksi runsaslukuisimmista lintulajeistamme ja esiintyy koko maassa. Hippiäinen suosii kuusikkoja. Usein kuulee sen ääneen, korkean sirityksen, vaikka lintuja ei näy.
Osa hippiäistä muuttaa, osa jää Suomeen talvehtimaan. Kovat pakkaset ja hankalat talviolosuhteen saatavat verottaa hippiäiskantaa armottomasti.
Kun kevään tulleen katsoo kuusikossa hyppivää hippiäistä, karskimpikin mies herkistyy: Miten noin pieni höyhenpallo voi selvitä paukkupakkasista!
Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä.