Hiippakuntasihteeri Ari Tähkäpää: ”Kirkon nuorisotyö voisi tarjota digimaailman autokoulua”

Kasvatuksen hiippakuntasihteeri Ari Tähkäpää ajattelee, että netissä ja somessa on paljon hyviä puolia, mutta kirkon ei kuitenkaan kannata tempautua sokeasti digihuumaan. Hänen mukaansa on tärkeää, että kirkon nuorisotyöntekijöillä on riittävät digitaaliset valmiudet.

Some rohkaisee osaltaan lapsia olemaan yhteydessä toisiinsa, Mikkelin hiippakunnassa palveleva Tähkäpää toteaa.

– Nuoret ovat verkkomaailmassa varsin tasavertaisia. Usein siellä ovat aktiivisesti mukana nekin, joilla on korkeampi kynnys osallistua live-tilanteisiin. Lisäksi yhteys on päällä koko ajan. Enää ei olla riippuvaisia yksi tai kaksi kertaa viikossa tapahtuvista livekokoontumisista.

Sosiaalinen media rohkaisee nuoria myös ilmaisemaan luovuuttaan.

– Tämä voi tapahtua niin kuvien, vlogien kuin monen muunkin välineen kautta. Somen avulla nuori voi oivaltaa ja ymmärtää syviäkin asioita paremmin kuin kapeamman yhdensuuntaisen viestikanavan kautta.

Somen anonyymisyys madaltaa myös hyvällä tavalla kynnystä keskusteluun.

– Kipeistä ja vaikeista asioista on usein helpompi puhua anonyymisti. Kontaktia voi ottaa ylipäätään helpommin.

Kolikon toinen puoli on nettikiusaaminen

Tunnetusti some ei ole ongelmaton ympäristö. Kolikon nurjalla puolella ovat esimerkiksi nettikiusaaminen ja virtuaalinen ahdistelu.

– Kiusaamista oli olemassa jo ennen internettiä, mutta netissä kiusaaminen on helpompaa, Tähkäpää pohtii.

Tutkimusten mukaan alle 22 -vuotiaat viettävät viikossa yli 20 tuntia verkossa ja siitä suurimman osan sosiaalisessa mediassa. Suositusten mukaan kaikkien 7–18 -vuotiaiden tulisi liikkua vähintään yksi-kaksi tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja tulisi välttää ja ruutuaikaa viihdemedian ääressä saisi olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä.

– Liian vähäinen liikunta on yksi tulevaisuuden riskitekijä, Tähkäpää muistuttaa.

Jeesuksessa Jumala tuli olemaan ihmisten kanssa kasvokkain

Digin ja somemaailman rooli on kasvanut myös kirkon nuorisotyössä. Ari Tähkäpään mukaan on tärkeää, että kirkon nuorisotyössä ja ylipäätään kirkon työssä livetoiminta säilyy jatkossakin vahvana. Hänen mukaansa niin kirkossa kuin muussa yhteiskunnassakin esiintyy jonkinlaista digihuumaa.

– Meidän on hyvä muistaa kirkon keskeinen idea, jossa on oikeastaan kyse Jumalan ideasta. Inkarnaatiossa Jumala tuli ihmiseksi ihmisten keskelle, eikä Hän enää ollut unien, profeettojen ja laintaulujen takana. Voisi melkein sanoa, että Hän siirtyi sosiaalisten välineiden jälkeen yhteen tärkeään välineeseen, olemaan kasvokkain. Jumala halusi olla vuorovaikutuksessa ja yhteydessä luomansa ihmisen kanssa.

Tähkäpään mukaan lisääntyvästä digitoiminnasta huolimatta perinteiset toimintamuodot kuten koulutukset, kerhot, leirit, illat ja retket muodostavat edelleen kirkon nuorisotyön keskeisimmän sisällön. Samalla hän muistuttaa, että digimaailma vaikuttaa myös perinteisempien toimintamuotojen sisällä.

– Rippikouluissa käytetään yhä enemmän erilaisia digimaailman keskustelu- ja kommentointialustoja. Kerhotyössä puolestaan käytetään rastisuunnistuksia, joissa hyödynnetään älypuhelimien paikannus -ja karttasovelluksia, Tähkäpää kertoo esimerkkeinä.

Hänen mielestään digi voi parhaimmillaan tuoda lisäarvoa livetoimintaan ja täydentää sitä hyvällä tavalla.

”Kirkossa pitää kasvattaa nuoria kohtuulliseen, viisaaseen digin käyttöön”

Tähkäpää toteaa, että vanhemmilla on iso vastuu lasten netin käytössä

– Vanhemmat eivät anna lastensa ajaa autoa, kokata ruokaa tai tehdä tulta ilman, että heitä ensin opetetaan ja ohjataan. Samaan tapaan vanhempien pitäisi opettaa lapsille, kuinka sosiaalista mediaa käytetään oikein ja hyväksyttävästi.

Tähkäpää toteaa, että muillakin kasvattajilla, esimerkiksi kirkon nuorisotyöllä, on asiassa vastuunsa. Hänen mukaansa sen ei pidäkään tyytyä pelkkään mukana oloon.

– Kirkon nuorisotyön pitää myös olla kasvattamassa nuoria hyvään, kohtuulliseen ja viisaaseen digin käyttöön. Se voisi tarjota tässä eräänlaista digimaailman autokoulua.

Monen ajatuksena ja havaintona on, että kirkon työssäkin nuorempi sukupolvi on monesti somen suhteen hyvinkin aktiivinen ja vastaavasti vanhempi sukupolvi selvästi passiivisempi.

Tämä on myös Tähkäpään kokemus. Hän näkee tilanteen jollain tapaa polarisoituneen.

– Nuorempi työntekijäsukupolvi on keskimäärin hyvin kartalla ja aktiivinen. Se hallitsee sometyökalujen käytön riittävästi. Vanhempi sukupolvi sen sijaan kokee asiassa vierautta. Yleensä he käyttävät digivälineitä ainoastaan perusviestien, ilmoittautumisten ja vastaavien hoitamiseen.

Tähkäpään mukaan kirkon some-koulutuksiin osallistuminen heijastelee samaa ikäjakoa.

– Lisäksi siellä ovat pääasiassa ne, joita asia enemmän kiinnostaa ja vain jonkin verran heitä, joille tuo maailma on oudompi. Jotkut koulutuksiin tulevat saattavat nähdä digitalisaation negatiivisena tai vähintään arveluttavana ilmiönä.

Tähkäpään mielestä netin haltuun ottaminen on osa kirkon työntekijöiden ammatillisuutta. Heidän on tärkeää puhua samaa kieltä kuin nuoret. Kysymys on vanhasta missionäärisestä periaatteesta.

– Samalla tavalla kuin lähetystyössäkin opetellaan kohdemaan kieli, nuorten kanssa toimittaessa on osattava heidän kielensä.

Kirkon työssä tarvitaan ammatillisuutta ja armollisuutta

Ari Tähkäpään mielestä kirkossa puhutaan ylipäätään liian vähän ammatillisuudesta.

– Meidän työkulttuurimme on usein sellainen, että jokainen on tottunut ja saanutkin tehdä vähän mitä haluaa ja miten haluaa. Tämä aika on itsessään individualistinen.

– Tapa tehdä töitä voi nousta omasta nuoruuden näystä. Mutta ei aina voi piiloutua sen taakse, että ”minun nuoruudessani ei ollut tällaista”, Tähkäpää pohtii.

Samaan aikaan Tähkäpää korostaa armollisuuden näkökulmaa.

– Jos vaikkapa nettiin paneutuminen ja sen käyttäminen aktiivisena työvälineenä tuntuu hurjan vaikealta ja ylitsepääsemättömältä, on tietysti sallittua keskittyä muihin asioihin. Varsinkin jos työyhteisö on sen kokoinen, että eri työntekijät voivat jossain määrin erikoistua eri asioihin.

Tähkäpää ei ylipäätään kannata tasapäistämisen ajatusta.

– Kirkon rikkaus on edelleen se, että työntekijät saavat erikoistua ja toteuttaa omia vahvuuksiaan. Tätä pitää ehdottomasti tukea.

Kuva: Ari Vitikainen

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.


***

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliJerusalemissa löytyi muinainen kaupunginpäällikön sinetti – tukee Raamatun kuvausta kaupungista
Seuraava artikkeliTurvapaikanhakijoille tarjolla myös pikakasteita − ”Irtopisteiden kalastusta Pyhän Hengen nimissä”

Ei näytettäviä viestejä