Tekstiilitaiteilija Helena Vaarin terassilta aukeaa upea näkymä perheen pieteetillä suunniteltuun puutarhaan. Kaikki on itse istutettu omenapuita myöten. On erilaisia perennoja, pioneja, poimulehtiä, maksaruohoja ja viimeisimpinä hankintoina muun muassa Peace -niminen keltainen ruusu, jota Vaari ylpeydellä esittelee.

Vaarilla puutarhanhoitoon liittyy myös löytämisen iloa – koskaan ei tiedä, millaiseksi puutarhaliikkeestä hankittu taimi kasvaa ja menestyy. Kun hoidan puutarhaani, se hoitaa minua, kertoo Vaari.

– Puutarhassa, samoin kuin taiteessakin, toimivat hyvin kontrastit, suuri ja pieni, pyöreä ja soikea, tumma ja vaalea. Lehtien muoto ja väri ovat tärkeitä.

Puutarhan ohella läheiset metsät Salpausselällä ovat Vaarille tärkeitä latautumisen paikkoja.

– Luonto merkitsee minulle valtavan paljon. Saatan kävellä pitkiä aikoja ja katsella, kosketella ja halaillakin puita.

Vaari ottaa myös kävelylenkeillään paljon valokuvia, jotka saattavat päätyä luonnoksiin.

– Kun kävelen metsässä, hoidan puutarhaani tai teen työtäni, uskon, että minua johdatetaan. Luonnon mikromaailma on aivan ihmeellinen. Esimerkiksi se, miltä sammal näyttää läheltä katsottuna, aivan kuin pienenpieniä tähtiä.

Sammal onkin päätynyt Vaarin viimeaikaisiin luonnoksiin ja tekstiilitöihin, joita on parhaillaan esillä Vaalassa Kassu Halonen Taidetalossa. Sammalta Vaari on ommellut ompelukoneellaan, samalla taidekirjonta-tekniikalla kuin hänen muutkin työnsä ovat syntyneet.

– Ajattelen, että tekniikkani tulee tosi lähelle luontoa. Lanka on pieni ja ohut, mutta silti kolmiulotteinen. Siitä löytyy kiilto, kierre ja väri. Langoilla saa aikaan juuri jotenkin samankaltaista jälkeä kuin mitä luonnosta löytyy, naavamaista jälkeä, jossa langat kietoutuvat toisiinsa.

Kiiltoa, kierrettä ja väriä Vaari ”maalaa” taidekirjontatekniikalla, jossa hän parsii ompelukoneella eri värisillä ja laatuisilla langoilla kuvioita useimmiten villakankaan päälle.

Kuva: Jukka Granström

– Langan värit vaikuttavat paljon siihen, miltä pohjakankaan väri näyttää. Siihen saa erilaisia heijastuksia ja sävyjä valitun langan mukaan. Kankaat ja langat ovat värejäni. Maalauksellisella kirjonnallani voin sävyttää tekstiilit eri kirkkoihin sopiviksi.

Näin ompelemalla kankaasta ja lopullisesta työstä tulee myös äärimmäisen kestävä, mikä on Vaarille tärkeä arvo.

– Nämä ovat taide- ja käyttötekstiilejä, niiden tulee kestää kulutusta ja aikaa.

VAARIN TÖIDEN taustalla on aina selkeä luonnos. Ilman hyvää ideaa ei synny mitään, Vaari kertoo ja esittelee kotoaan löytyviä peitevärimaalauksia, piirroksia ja näytetilkkuja.

Luonnos lähtee liikkeelle käsillä olevasta työstä ja tilaajan toiveesta. Kirkkotekstiilien suunnittelu alkaa aina ideointipalaverista seurakunnan henkilökunnasta ja luottamushenkilöistä kootun tiimin kanssa.

– Mietimme muun muassa, mikä on kirkon tärkein kohta ja toisaalta sitä, minkälainen tunnelma kirkossa on.

Sen lisäksi Vaari käyttää paljon aikaa tutkiakseen kunkin kirkon historiaa, värejä, muotokieltä ja mahdollisia maalauksia. Osa työtä on myös kirkon yksityiskohtien valokuvaaminen.

Varjo ei ole koskaan harmaa, taidetekstiili 2022. Helena Vaari. Kuva: Juha Tanhua.

Tutkimustyö on keskeinen osa Vaarin työskentelyä, hän käyttää siihen paljon aikaa.

– Luonnos on työväline siihen, että voin kertoa asiakkaalle omia ideoitani. Värit, tunnelmat ja symboliikka ovat kaikissa kirkoissa erilaisia.

Suunnitteluyön ohessa Vaari perehtyy myös rukouksiin, virsiin ja Raamatun symboleihin. Raamatusta löytyy todella paljon luontoon liittyvää symbolikieltä.

– Omissa töissäni olen myös pyrkinyt tuomaan esiin erityisesti suomalaista luontosymboliikkaa, kuten pihlajanmarjoja, -lehtiä ja -kukkia, joita käytin muun muassa piispa Mari Leppäsen Siunattu maa– nimisessä piispankaavussa sekä Pyhtään kirkon kirkkotekstiileissä. Pihlaja on vanha suomalainen symboli.

Vaarille tärkeintä on, että symboliikka on sellaista, joka puhuttelee myös tämän päivän ihmistä. Symboli on vertauskuva jostain, joka tuo iloa, lohtua, voimaa tai hyviä muistoja, miksei suruakin. Vaari toivoo, että kirkkotekstiilit voivat olla jotain sellaisia, jotka puhuttelevat kirkossa kävijää yhtä lailla kuin virret, saarna tai musiikki.

VAARIN TAIDETEOKSIA voi nähdä myös läheisen Päijät-Hämeen keskussairaalan uuden sairaalaosan eri tiloissa. Yksi taidetekstiileistä on sairaalan sielunhoidon tiloissa. Työn nimi on Varjo ei ole koskaan harmaa. Ajatuksena oli siinä se, että muistot ovat ne, jotka tuovat lohtua. Varjo ei koskaan ole harmaa. Muistoissa voi näkyä värejä ja tunteita.

Vaarin teoksia on myös vastasyntyneiden osastoilla, vanhempien olohuoneissa. Toinen on pihlaja ja toinen on omenapuu. Puihin lisätään aina pieni vuorikristallin palanen, kun vauva syntyy.

– Projekti oli ihana, koska taiteella on suuri merkitys sairaalatiloissa. Onko seinillä jotain katsottavaa, joka vie ajatukset pois kivusta ja huolesta. Taide on parantavaa.

Piia Klemi