Millaisia ajatuksia vaalitulos herätti kirkkoherroissa eri puolilla Suomea? Mille arvoille Suomea pitäisi rakentaa? Miten eduskuntavaalit huomioitiin vaalipäivän messuissa? Kotimaa Pro otti selvää. Vastauksia saimme Joensuusta, Enosta, Espoosta, Askolasta, Harjavallasta, Raumalta, Torniosta, Helsingistä ja Turusta.
”Eduskunnan nuorentuminen tuo toivoa”
Askolan kirkossa vietettiin vaalisunnuntaina Askolan Karjala-seuran kirkkopyhää ja messussa oli paljon väkeä. Äänestyspaikka sijaitsi kunnantalolla kirkon vieressä, joten messuun osallistuminen oli kätevää yhdistää äänestykseen.
Askolan seurakunnan vt. kirkkoherralle Antti Kupiaiselle nousi vaalituloksen myötä mieleen monia kysymyksiä.
– Olemmeko menossa Suomessa kohti konservatiivisempaa mielipideilmastoa? Toisaalta vihreät pärjäsivät kokoonsa nähden hyvin ja ovat vastavoima uuskonservatiivisuudelle. Sellainenkin nousi mieleeni, onko Suomi jakautumassa yhä voimakkaammin alueellisesti kahtia.
– Aamu-uutisista kuulin, että kansanedustajien keski-ikä putosi viisi vuotta. Valituksi tuli paljon nuoria naisia. Jonkinlainen sukupolvenvaihdos näyttäisi olevan käynnissä, mikä tuo toivoa, Kupiainen sanoo.
Kupiainen jää mielenkiinnolla odottamaan, mitä uusi hallitus tekee kuntasektorilla. Miten ratkaistaan sote-asiat ja jäädytetäänkö kuntaliitokset?
– Kuvittelisin, että tämä vaalitulos vahvistaa jollain tavoin maaseudun asemaa.
”Kaikkea ei voi sysätä lastenlasten niskoille”
Joensuun seurakunnassa – kuten ilmeisesti lähes kaikkialla muuallakin – huomioitiin vaalipäivän messuissa vaaliasiat esirukouksessa.
– Lähettämisen yhteydessä kehotin myös kaikkia heitä äänestämään, jotka eivät vielä olleet sitä tehneet, kertoo Joensuun seurakunnan kirkkoherra Petri Rask.
Jo viikkoa ennen vaaleja Joensuussa järjestettiin vaalikinkerit, joilla puhumassa oli myös piispa Jari Jolkkonen.
Rask ei ole itse mukana puoluepolitiikassa, mutta seuraa aktiivisesti yhteiskunnallisia asioita. Hänen mukaansa vaali-ilta oli tavallista mielenkiintoisempi, koska puolueiden suuruusjärjestys vaihteli ja vaalipäivän äänet vaikuttivat lopputulokseen enemmän kuin yleensä.
– Tuloksen selvittyä mieleeni nousi ensimmäiseksi kysymys, saadaanko maahan nyt aikaan toimintakykyinen hallitus, joka pystyy laittamaan valtion velkaantumisen kuriin ja edistämään kestävää kehitystä, ettei ihan kaikkea vastuuta sysättäisi lapsillemme ja lastenlapsillemme, Rask pohtii.
– Toisaalta kaikki puolueet myönsivät vaalikeskusteluissa, että asiat ovat huonosti. Luulisi siis löytyvän myös yhteistä tahtoa taistella paremman huomisen puolesta.
Petri Rask pitää tulevaa pääministeriä Keskustan Juha Sipilää jonkinlaisena arvoituksena.
– Vaalien alla hän vältteli vastaamasta selvästi. On vaikea tietää, mitkä oikeasti ovat hänen mielestään ne keskeiset asiat, joiden perusteella hallituskumppanit lopulta valitaan.
– En muista, että aiempina vaali-iltoina olisi puhuttu näin paljon luottamuksesta. Aiemmin sanottiin vain, että vaalitulos ja ohjelmakysymykset ratkaisevat hallituskokoonpanon, Rask huomioi.
Pohjois-Karjalassa äänestettiin nyt ensimmäistä kertaa Savo-Karjalan vaalipiirissä. Tämä synnytti maakuntien välille kissanhännänvetoa ja toi haasteita sekä ehdokkaille että äänestäjille.
Voimasuhteet maakuntien välillä säilyivät kuitenkin eduskunnassa ennallaan. Moni kokenut kansanedustaja kuitenkin putosi pois ja joutui luovuttamaan paikkansa uusille edustajille.
Osattomuus johtaa vaaleissa nukkumiseen
Enon seurakunnan kirkkoherra Armi Rautavuori oli vaaleissa SDP:n ehdokkaana, joten hän jääväsi itsensä työstä kuukauden ajaksi ennen vaaleja. Vaalipäivän messunkin hän kuunteli radiosta.
– Vanhoilta työväenliikkeen kannattajilta olen saanut paljon myönteistä palautetta ehdokkuudestani. He ovat kokeneet tärkeäksi, että heidänkin joukoissaan on pappeja. Alueellamme on koettu myös yleisesti hyväksi, että seurakunta on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, Rautavuori kertoo.
– Olen kuitenkin korostanut sitä, että Kristus kuuluu kaikille. Hän ei ole minkään puolueen omaisuutta.
Rautavuorta pelottaa, että tuore vaalitulos merkitsee siirtymistä kovaan oikeistolaiseen politiikkaan, jossa kaikkein vähäosaisimpien tai ympäristön asia ei kuulu. Erityisen surullinen Rautavuori on nukkuvien puolueen suuresta koosta.
– Siellä missä on eniten osattomuutta, on menetetty toivo ja ryhdytty ajattelemaan, että on aivan sama, ketä äänestää tai äänestääkö ollenkaan. Tämä on erityisen huolestuttavaa kehitystä. Toivon, että SDP päätyisi oppositioon ja ryhtyisi aktiivisesti herättelemään nukkuvia, Rautavuori sanoo.
”Minun verotustani voi vähän kiristää”
Tornion kirkkoherra Martti Puontila kertoo hieman kyllästyneensä vaalikeskusteluissa ympäripyöreisiin lupauksiin, joista puuttui konkretia.
– Iloitsen uuden pääministeriehdokkaan kristillisistä arvoista ja elämänkatsomuksesta. Toivottavasti se tietää hyvää. Iloitsen myös, että omasta kaupungistani Torniosta on nyt kaksi kansaedustajaa, ennen ei ollut yhtään, Puontila sanoo.
Heikoimmista huolehtiminen, oikeudenmukaisuus ja turvallisuus ovat Puontilan mukaan ykkösasioita tulevaisuuden Suomessa.
– Jotta niitä voidaan edistää, tarvitaan valtiolle ja kunnille lisää tuloja. Minunkin verotustani voi vähän kiristää.
”Toivon positiivisen uskonnonvapauden suitsutusta”
Tapiolan seurakunnassa Espoossa rukoiltiin perhemessussa päättäjien puolesta. Vaaleja muistettiin esirukouksessa myös jo keskiviikon aamumessussa. Seurakunnan Facebook-sivuilla oli kehotus äänestää sekä aiheeseen liittyvä rukous.
– Lisäksi juttelimme ihmisten kanssa vaaleista, kertoo kirkkoherra Päivi Linnoinen.
Linnoinen iloitsi oman ehdokkaansa läpimenosta sekä siitä, että äänestysaktiivisuus ei laskenut juuri ollenkaan edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna.
– Ilman Perussuomalaisia tuskin voidaan nyt hallitusta muodostaa. Oppositiosta on helppo sanoa, mitä kaikkea ei pitäisi tehdä. Nyt Perussuomalaiset joutuvat tosissaan neuvottelemaan supistuksista, koska tämmöisellä menolla Suomen taloudenpitoa ei voida jatkaa.
– Toivon päättäjille viisautta ja laaja-alaisuutta. Toivon, että heikoimman äänikin kuuluisi. Me hyvinvoivat osaamme kyllä pitää puoliamme, mutta kaikkein heikoimpien ääntä on tietoisesti etsittävä, myös globaalissa mielessä. Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää, että esimerkiksi 0,7 prosentin kehitysaputavoitteesta pidettäisiin kiinni, Linnoinen sanoo.
Linnoinen ei näe suureksi ongelmaksi sitä, että kansanedustajilla ei ole joka alan asiantuntemusta.
– Virkamiesten tehtävä on tuoda faktat ja ammattitaito politiikkaan. Kansanedustajien tehtävä on edustaa sitä joukkoa, jota heidät on edustamaan valittu.
Linnoisen mukaan kirkolla on paljon osaamista ja ammattitaitoa, jota kannattaa kuunnella ja josta on hyötyä koko yhteiskunnalle. Hän toivoo positiivisen uskonnonvapauden suitsutusta ja keskittymistä oikeisiin ongelmiin näennäisongelmien sijasta.
– Se ei ole keneltäkään pois, jos ihmiset uskovat niin kuin luterilaiset uskovat. Vastakkainasettelu kirkon ja valtion välillä ei ole järkevää. Pikemminkin kaikkien eri toimijoiden pitäisi tehdä työtä yhteisen hyvän eteen ja koordinoida toimiaan, jottei tehtäisi päällekkäisiä asioita, Linnoinen linjaa.
Linnoinen ihaili kansanedustajaehdokkaiden intoa ja itsensä likoon laittamista. He kulkivat turuilla ja toreilla niin räntäsateessa kuin paisteessakin.
– Hattua nostan sille. Olisimmepa me kaikki kirkon työntekijätkin yhtä innokkaita omassa hommassamme!
”Oman edun tavoittelusta on joustettava”
Harjavallan kirkkoherran Matti Kaipaisen mukaan näissä vaaleissa nousivat pintaan arvo-kysymykset.
– Tarvitaan itsekkäistä arvoista luopumista, joustamista oman edun tavoittelusta sekä yhteispeliä maan parhaaksi. Suurin haaste lienee löytää nyt yhteistä arvopohjaa hallitustyöskentelylle ja rakentaa luottamusta, Kaipainen sanoo.
Onnistuneen hallitustyöskentelyn kulmakiviä ovat Kaipaisen mukaan luottamuksen lisäksi yhteistyökyky ja sitoutuneisuus.
Myös Rauman kirkkoherra Seppo Sattilainen toivoo yhteisvastuullisuuden esille nousemista.
– Tämä olisi tärkeää, ettei Suomi jakautuisi liikaa taloudellisesti hyväosaisiin ja heikosti elämässään pärjääviin.
”Suomalaiset haluavat vastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta”
Helsinkiläinen Lauttasaaren seurakunta oli mukana vaalien aattona Lauttasaaren markkinoilla, jossa oli mukana myös kaikkien puolueiden esittelypisteet.
– Seurakunta ei ottanut kantaa politiikkaan, vaan tarjosi kaikille kirkkokahveja keskustelun lomassa, kertoo kirkkoherra Juha Rintamäki.
Rintamäen mukaan monet ovat iloisia vaalituloksesta ja toiset ovat siihen pettyneitä.
– On syytä kiittää kaikkia ehdokkaita ja heidän tukijoitaan, demokratia tarvitsee heitä ja sitoutumista. Vaalien jälkeen tarvitaan kuitenkin pulinat pois -ajattelua ja kaikkien tukea uudelle eduskunnalle.
– Edessä ovat haastavat neuvottelut tulevasta koalitiohallituksesta. Kuuluisaa ideologista liimaa haetaan nyt yhteisistä arvoista, joiden pohjalta luottamusta rakennetaan. Suuret haasteet odottavat.
Rintamäen mukaan rakenteellisia uudistuksia kuten sosiaali- ja terveyspakettia ja kuntauudistusta tarvitaan nyt yhä kipeämmin Suomen tulevaisuuden vakauttamiseksi.
– Uskottava talousohjelma rakennetaan työn kautta viemään Suomea eteenpäin. Arvoista keskeisimpiä ovat vastuullisuus ja oikeudenmukaisuus. Niiden kautta rakennetaan Suomea, jonka suomalaiset kokevat omaksi. Tämä on tärkeätä etenkin nyt, kun edessä on vaikeita ja isoja päätöksiä, Rintamäki painottaa.
”Hyvä arvopohja kestää ajan vaihtelut”
Turkulaisessa Mikaelin seurakunnassa vaalipäivä huomioitiin messussa paitsi yhteisessä esirukouksessa myös saarnassa.
– Saarnaaja Timo Hanttu yhdisti ajatuksen ”anna äänesi kuulua” hyvin päivän evankeliumitekstiin, kertoo kirkkoherra Jouni Lehikoinen.
– Vaalitulos herättää positiivisia ajatuksia. Kansa haluaa selkeästi muutosta ja tyhjänpuhumisen loppumista poliitikoilta. Kaivataan konkreettisia tekoja erityisesti heikoimmassa asemassa olevien hyväksi. Eri asia on, miten uusi hallitus onnistuu haasteellisessa ja vaikeassa tilanteessa, Lehikoinen sanoo.
Lehikoisen mukaan Suomea pitää rakentaa tulevaisuudessakin sellaiselle arvopohjalle, mikä kestää ajan ja ihmisten mielipiteiden vaihtelut.
– Tarvitaan sitoutumista yhteiseksi hyväksi eikä vain oman viiteryhmän parhaaksi. Kristillisen uskon arvopohja päätöksenteossa koituu kotien, heikompiosaisten ja viime kädessä kaikkien hyväksi.
Kuva: Olli Seppälä.