Marraskuun toisella viikolla vietettiin valtakunnallista Sokeain viikkoa. Siihen liittyen lähdin Tampereelle tapaamaan Tampereen seurakuntien näkö- ja kehitysvammaistyön erityisdiakonia Minna Ågrénia.
Opiskellessaan teologiaa yliopistossa Minna Ågrén ei vielä ajatellut lähtevänsä näkövammaistyöhön. Opiskeluajan työkokemus kuitenkin muutti hänen ajatuksiaan.
– Koska olen itse heikkonäköinen, tiedän ne haasteet, joita näkövammaiset ihmiset kokevat seurakunnissa ja muualla elämässä. Ajattelin, että seurakunnan diakoniatyössä pystyn hyödyntämään sekä omaa kokemustani näkövammaisena että laaja-alaista ammattiosaamistani.
Myötätuuli on näkövammaisille täysin saavutettava tila
Tampereen seurakuntayhtymällä on ainoana Suomessa oma toimitila näkövammaisille, Myötätuuli. Tapaamme siellä. Se on perustettu vuonna 1998. Toimitilan kalustuksessa ja sisustuksessa on huomioitu näkövammaisten tarpeet.
Pöydät ja tuolit ovat tutuilla paikoilla, jolloin jokaisen on helppo löytää paikkansa. Valaistus on häikäisemätön ja säädeltävä. Toimitilan keskellä on rottinkipunoksella ympäröity pylväs, joka toimii tunnusteltavana ”maamerkkinä”. Sähkökatkaisimien ympärille on maalattu vihreät raamit, jotta ne erottuvat valkeasta seinästä. Ja vessasta löytyy jopa puhuva vaaka.
Seurakunnan saavutettavuus näkövammaisille näkyy Myötätuulessa kaikkialla, myös saatavilla olevassa pistekirjoitusmateriaalissa. Nyt Myötätuuleen on järjestetty Näköpiste Polar Printin apuväline-esittely teemalla ”Mikä avuksi, kun silmälasit eivät enää riitä?”
Vuoden 2017 sokeain viikon teema oli itsenäinen ja yhdenvertainen elämä. Sen saavuttamiseksi näkövammaiset tarvitsevat erilaisia apuvälineitä. Minna ja vapaaehtoiset avustajat olivat ovella vastaanottamassa jokaisen tulijan henkilökohtaisesti.
”Koin viransaannin Jumalan johdatuksena”
Tampereen evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä on vuonna 2010 laatinut esteettömyysohjelman, jonka mukaan rekrytointitilanteissa tulee turvata vammaisten henkilöiden tasapuolinen kohtelu.
Ohjelman julkistamisen jälkeen seurakuntayhtymään on palkattu eri tavoin vammaisia henkilöitä, muiden muassa kaksi näkövammaista työntekijää. Vaikeasti heikkonäköinen Minna Ågrén aloitti virassaan elokuussa 2016.
Aiempien opintojensa aikana 1990-luvun alkupuolella hän toimi Helsingin seurakuntayhtymässä erilaisissa näkövammaistyön tehtävissä. Sosionomiksi ja diakoniksi valmistumisensa jälkeen hän toimi Helsingin ja Uudenmaan alueen oikeuksienvalvonnan asiantuntijana Näkövammaisten liitossa. Siinä tehtävässä hän teki paljon yhteistyötä myös seurakuntien kanssa. Hän auttoi seurakuntia selvittelemään monimutkaisia sosiaaliturvaan ja palveluihin liittyneitä asiakasprosesseja ja teki vaikuttamistyötä vammaisten henkilöiden asioissa yhdessä diakoniatyön kanssa kuntien suuntaan.
Ajatus hakeutua seurakuntatyöhön kypsyi Minna Ågrénin mielessä vähitellen. Kun Tampereella aukesi näkö- ja kehitysvammaistyön erityisdiakonian virka, hän päätti hakea sitä.
– Työhaastattelun jälkeen minulle soitettiin samana iltana ja ilmoitettiin valinnastani. Tiesin heti, että otan viran vastaan, sillä koin asiassa Jumalan johdatusta.
”Meillä on jatkuva pula sitoutuneista vapaaehtoisista”
Näkövammaisille on tarjolla monenlaisia apuvälineitä, joita Myötätuulen tilaisuudessa esiteltiin. Tärkein asia Myötätuulen ja seurakunnan toiminnassa on kuitenkin ihmisten välinen kohtaaminen.
Monet näkövammaiset asuvat yksin ja seurakunnan toiminta tarjoaa heille mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin.
– Kone ei koskaan korvaa toista ihmistä. Seurakunnan näkövammaistyössä tarvitaan ihmisiä. Meillä on jatkuva pula sitoutuneista vapaaehtoisista. Nykyään on tullut yleiseksi pop up -vapaaehtoistoiminta eli yksittäisiin tapahtumiin lähdetään avustajiksi, mutta pitkäaikaisia avustajia on vaikea saada, Ågrén kertoo.
Vapaaehtoisten avustajien etsiminen, kouluttaminen ja toiminnan organisoiminen on osa Minna Ågrénin työnkuvaa. Myötätuulen tilaisuudessa on paikalla neljä vapaaehtoista avustajaa. He tarjoilevat pöytiin, tilaavat lähtiessä taksin ja auttavat osallistujia monin eri tavoin.
Pitkäaikaisin vapaaehtoinen on toiminut tehtävässään 20 vuotta. Hän kertoo tarvittaessa lähtevänsä näkövammaisen opastettavan mukaan kauppareissulle, lääkäriin, ulkoilemaan tai kirkkoon, missä vain tarvitaan avustajaa. Monien avustajien ja avustettavien välille on syntynyt ystävyyssuhteita.
– Viime kesänä järjestimme näkövammaisille yhteisiä kävelylenkkejä. Lenkkeilijät tulivat taksilla kokoontumispaikalle, josta lähdimme vapaaehtoisten oppaiden kanssa lenkille. Kuulin keväällä eräästä näkövammaisesta, joka ei ollut kuukauteen päässyt ulos ja siitä sain idean yhteisistä kävelylenkeistä, Minna kertoo.
Asiantuntija-apua matalalla kynnyksellä
Esteettömyysohjelman mukaan seurakunnan toiminnan tulee olla jokaisen seurakuntalaisen saavutettavissa ja Minna Ågrénin tehtävänä on huolehtia, että ohjelma toteutuu Tampereella näkö- ja kehitysvammaisten kohdalla.
– Toivon, että seurakunnassa olisi mahdollisimman matala kynnys jokaiselle seurakuntalaiselle. Diakoniatyössä ei kysytä edes seurakunnan jäsenyyttä, vaan apua saa ja meidän toimintaamme voi osallistua jokainen tamperelainen näkövammainen.
Vertaistukitoiminnan organisoinnin lisäksi Ågrén antaa näkövammaisille asiantuntija-apua ja ohjaa heitä oman seurakunnan diakoniatyön piiriin. Asiantuntija-apua tarvitaan esimerkiksi sosiaaliturvaan ja talousasioihin liittyen.
– Osallistun tarvittaessa monimutkaisissa tilanteissa myös verkostopalavereihin. Olen mukana seurakuntayhtymän saavutettavuustyöryhmässä pitämässä esillä näkö- ja kehitysvammaisiin liittyviä asioita.
Tampereen seurakuntien jumalanpalveluksissa näkövammaisten toiveena on virsien numeroiden kuuluttaminen ennen virttä, koska näkövammaiset eivät pysty lukemaan niitä virsitaululta.
Marraskuinen päivä pimenee aikaisin ja vähitellen Myötätuulen porukka lähtee jokainen vuorollaan kotiin. Pienellä ryhmällä mietimme vielä vapaaehtoisuutta, joka on merkittävässä osassa näkövammaistyössä.
Toteamme, että meitä kaikkia yhdistää vapaaehtoisuus. Minna on vapaaehtoisesti hakeutunut virkaansa, avustajat ovat vapaaehtoisesti lähteneet tehtäväänsä ja näkövammaiset osallistuvat vapaaehtoisesti seurakunnan toimintaan. Jokaisella on omat vahvuutensa ja tehtävänsä. Yhteistä meille kaikille on Kristuksen opetuslapseus.
Kuva: Kaarina Peuraniemi