Hautausmaiden ylläpitoon tulee lähivuosikymmeninä vaikuttamaan kolme merkittävää muuttujaa.
Vuoden 2016 alusta rahoituspohja muuttuu, kun seurakunnille osoitettu yhteisöveron osuus korvautuu valtion budjettiin sisältyvällä määrärahalla.
Hautausten määrä tulee jatkossa kasvamaan jopa neljänneksellä, kun suuret ikäluokat tulevat hautausikään.
Toisaalta maankäyttöön ja hautojen kaivamiseen vaikuttaa se, että tuhkausten määrä kasvaa: nykyisin jo lähes puolet vainajista tuhkataan.
Hautausmaiden ylläpito maksaa 100 miljoonaa vuodessa
Suomessa hautausmaiden ylläpito kuuluu lakisääteisesti evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnille. Seurakunnat vastaavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta myös kirkkoon kuulumattomien niin sanotuista tunnustuksettomista hauta-alueista.
Kokonaiskirkon menoista hautausmaiden ylläpidon osuus on 11 prosenttia eli noin 100 miljoonaa euroa vuodessa – siis ilman hautaan siunaamisen toiminnallisia kuluja.
Uusi rahoituslaki, joka selkiinnyttää valtion roolia kirkolle kuuluvien yhteiskunnallisten tehtävien rahoituksessa, tulee voimaan vuoden 2016 alussa. Rahoituslain mukaan seurakunnille lailla annettuja yhteiskunnallisia tehtäviä korvataan jatkossa valtion talousarviosta maksettavalla määrärahalla ja samalla luovutaan seurakuntien yhteisövero-osuudesta.
Hautaustoimen lisäksi muita laissa määriteltyjä valtion korvauksella rahoitettavia kuluja ovat väestökirjanpito ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojelu.
Suuret menettävät, pienille lisää
Valtion rahoitus säilyy määrällisesti suunnilleen samantasoisena kuin yhteisöveron tuotto. Vuonna 2016 valtion korvaus tulee olemaan noin 114 miljoonaa euroa, josta kirkon keskusrahasto jakaa seurakunnille hautausmaiden ylläpitoon 107 miljoonaa euroa kunnan väkiluvun suhteessa. Loput seitsemän miljoonaa jaetaan seurakunnille väestökirjapidon ylläpitoon ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojeluun.
Siirtyminen yhteisöveron tuotosta valtion korvaukseen aiheuttaa jonkun verran muutoksia seurakuntatasolla.
– Vaikutukset koskevat lähinnä suuria yhtymiä ja seurakuntia, sanoo kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo.
Menettäviä yhtymiä ovat esimerkiksi Helsingin (-3,8 Meur) ja Espoon (-1,5 Meur) seurakuntayhtymät, joissa yhteisöveron tuotto on ollut merkittävä. Lisää tukea saavat esimerkiksi Oulu (+1 Meur), Jyväskylä (+0,7 Meur) ja Kuopio (+0,5 Meur) sekä useimmat pienet seurakunnat.
– Muutokset aiheuttavat haasteita tuloja menettävissä seurakuntatalouksissa. Toisaalta uusi jakojärjestelmä on siinä mielessä oikeudenmukainen, että raha jaetaan kunnan väkiluvun mukaisin objektiivisin perustein niihin tehtäviin, joihin laki edellyttää, Keskitalo sanoo.
Tarkemmat tiedot uudesta rahoitusjärjestelmästä löytyvät Kirkkohallituksen yleiskirjeestä 11/2015. Sen liitteenä on myös taulukko rahoituksen jakautumisesta seurakuntien välillä.
Talouden kiristyminen ei heijastu hautausmaille
Seurakuntien talouden yleinen kiristyminen ei Keskitalon mukaan tule heijastumaan hautausmaiden hoitoon, koska rahoitus tulee edelleenkin pääosin valtiolta.
Tavoitteena on, että hautausmaita voitaisiin pitää yllä valtion rahoituksella ja hautaustoimen maksuilla siten, että kirkollisverotuloja ei tarvitse käyttää hautaustoimen tehtäviin. Tästä johtuen seurakunnan tai seurakuntayhtymän taloudellisen tilanteen muutoksen ei periaatteessa pitäisi vaikuttaa suuresti hautausmaiden hoitoon.
Mitään suuria muutoksia ei hautausmaiden hoitoon tai yhteistoiminnan tiivistymiseen ole odotettavissa muutenkaan lähivuosina, varsinkin kun seurakuntien rakennemuutos ei ole edennyt kirkolliskokouksessa. Seurakunta tai seurakuntayhtymä pysyy Keskitalon mukaan näillä näkymin edelleen hautausmaiden hoidon vastuuyksikkönä.
– Seurakunnat voivat toki tehdä yhteistyötä myös hautaustoimessa. Tästä on esimerkkejä lähinnä tunnustuksettomien hauta-alueiden osalta, kun useamman lähiseudun seurakuntien alue on jonkin seurakunnan hautausmaan yhteydessä. Toinen esimerkki on krematorioiden ylläpitäminen seurakuntien yhteisvoimin.
Kirkkohallitus ei myöskään ole Keskitalon mukaan patistamassa seurakuntia lisäämään yhteistoimintaa.
– Niin kannatettavaa kuin muukin yhteistyö hautaustoimen tehtävissä saattaisi olla, se on seurakunnille ja seurakuntayhtymille täysin vapaaehtoista, hän sanoo.
Hautaustoimen tehtävien ulkoistamisessa kirkkohallituksella on myös sama linja. Tässäkin seurakunnat toimivat täysin itsenäisesti omien tarpeidensa pohjalta. Sama koskee myös esimerkiksi konehankintoja, joissa toimitaan yleisten kilpailutussäännösten pohjalta.
Ulkoistaminen ja joustavuus lisääntyvät
Kirkonpalvelijat ry:n puheenjohtaja Kaarina Yli-Somero puolestaan pelkää, että seurakuntien talouden kiristyminen tulee johtamaan ulkoistamiseen ja henkilöstön vähentämiseen. Erityisesti tämä saattaa näkyä pienemmissä seurakunnissa nimenomaan hautaus- ja kiinteistötoimen alueella.
– Konehankinnat ovat kalliita. Tämä varmasti johtaa ulkopuolisten sopimusyrittäjien lisääntymiseen, jolloin koneilla voidaan tehdä monipuolisesti urakointitöitä muuallakin kuin vain seurakunnan kiinteistöissä. Maaseudulla seurakuntien välistä yhteistyötä vaikeuttavat pitkät välimatkat, jolloin koneita ei kannata siirtää hautausmailta toisille.
Yli-Someron mukaan yksi ulkoistamista ja toimenkuvien laajentamista edistävä tekijä ovat työturvallisuusmääräykset: hautojen kaivamiseen tarvitaan aina kaksi työntekijää.
Toisaalta myös kaiken tasoinen joustavuus lisääntyy: erikoisammattimiehet hoitavat jo nyt hyvin monipuolisesti kaikkia hautaukseen ja kiinteistönhuoltoon liittyviä tehtäviä vahtimestarin töistä aina tuhkauksiin.
Hämeenlinnassa on selvitetty ulkoistamisen mahdollisuuksia. Ylipuutarhuri Kari Laiho teki pari vuotta sitten selvityksen, jossa hän kuitenkin päätyi siihen, että nykyinen malli on kustannuksiltaan edullisempi ja ennen kaikkea joustavampi.
– Hautaukset tulevat omalla aikataulullaan. Emme voi jäädä sen varaan, sopiiko haudan avaaminen juuri silloin koneurakoitsijan aikatauluun, Laiho sanoo.
Siitä kirkossa ollaan varsin yksimielisiä, ettei kaikkea voi mitata vain talouden ehdoilla. Erityisesti hautaukset ovat kirkon keskeisintä toimintaa, joka tavoittaa hyvin laajasti kirkon jäseniä. Näin sen kiteyttää kansliapäällikkö Keskitalo:
– Hautaustoimen työntekijät kohtaavat työssään surevia omaisia ja hautaoikeuden haltijoita, joten monia tehtäviä ei ole viisasta ulkoistaa.
Tähän kirkonpalveluskunta tosin toivoisi parempaa ymmärrystä. Aina ei kirkossa oivalleta, mikä merkitys puitteiden toimivuudella ja koko henkilöstöllä on myös hengellisen työn kannalta.
Kaarina Yli-Somero tulkitsee ammattikuntansa tuntoja toteamalla, että ”kirkon hengellisen työn kannalta me olemme edelleenkin tukityöntekijöitä”.
Vielä selvemmin maallisen ja hengellisen työnjaon ilmaisee Hämeenlinnan hautaustoimen työnjohtaja Risto Heikkonen:
– Me hoidetaan tämä maallinen, sananmukaisesti. Papit hoitavat sitten hengellisen.
Suuret ikäluokat tulossa hautausikään
Hautausten määrä on vuosikymmenet pysynyt melko samansuuruisena. Esimerkiksi viime vuonna kuolleita oli kaikkiaan 52 186, joista 50 037 haudattiin seurakuntien hautausmaille. Eli kirkko vastaa 96 prosentista hautauksia.
Suuret ikäluokat ja odotettavissa olevan eliniän kasvu ovat kuitenkin vaikuttamassa siihen, että lähivuosikymmeninä hautausten määrä tulee huomattavasti lisääntymään. Kirkkohallituksen arvion mukaan huippu saavutetaan 2040-luvulla, jolloin hautausten määrä nousee nykytasoon verrattuna yli neljänneksellä ja on vuositasolla 67 000.
Toisaalta maankäytön ja hautojen kaivamisen osalta tilannetta kompensoi tuhkausten määrän kasvu. Esimerkiksi Helsingissä tuhkausten osuus on jo lähes 80 prosenttia hautauksista, mutta määrä vaihtelee suuresti eri puolilla maata ja riippuu lähinnä siitä, onko lähialueella krematorio.
Vaikka tuhkausten lisääntyminen vähentää hautausmaiden maa-alan tarvetta ja hautojen avaamiseen käytettävää työmäärää etenkin kaupunkiseurakunnissa, tulee hautausten määrällinen kasvu heijastumaan monella muulla tavalla seurakuntien toimintaan.
– Tuhkauksista saatava säästö ei kompensoi lisääntyvien hautausten hoitamiseen tarvittavaa työmäärää. Hautaan siunaamiseen ja muihin järjestelyihin liittyvät tehtävät lisääntyvät, koska hautausten määrä kasvaa kokonaisuudessaan.
Tämä tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa myös hautaustoimen rahoitustarpeeseen, ainakin kirkon mielestä.
– Tämän vuoksi kirkon taholta tuotiin esille uutta valtion rahoitusjärjestelmää valmisteltaessa, että järjestelmän toimivuutta pitää tarkastella 10–20 vuoden sisällä, Jukka Keskitalo sanoo.
Kuvat: Hannu Kuosmanen. Kuvat on otettu hautausmaalla Hämeenlinnassa. Markku Lempisen kaivuuta ohjaa työnjohtaja Risto Heikkonen. Erityisammattimies Markku Lempinen on kaivanut hautoja päätoimisesti kuusi vuotta.