Satakuntalaiselle Säkylän-Köyliön seurakunnalle myönnettiin viime viikolla rakennusavustusta 8200 euroa arkeologisten tutkimusten rahoittamiseen. Kirkkohallitus jakoi rakennusavustusta kaikkiaan 70 eri seurakuntien hankkeelle. Valtaosa avustuksista myönnettiin kirkkojen, seurakuntatalojen ja muiden seurakuntien toimitilojen peruskorjaukseen.
Köyliön kirkon vastikään valmistuneessa peruskorjauksessa oli tarpeen kajota myös kirkon lattian alla oleviin hautoihin, jotka olivat vaarassa tuhoutua korjaustöiden takia. Kuusi hautaa tutkittiin arkeologisesti.
Vainajien jäännökset siirretään kristillisin menoin kirkkomaan puolelle
Esille nostettujen vainajien – kahden naisen, kolmen lapsen ja yhden miehen – maalliset jäännökset saatetaan kristillisin menoin hautaan, jonka paikka on Köyliön kirkkomaalla. Paikalle tulee seurakunnan kustantama muistomerkki.
Vainajien luista on tehty osteologinen analyysi, hautalöytöjen poikkeuksellisen hyvin säilyneet tekstiilit on dokumentoitu ja löydetyistä runsaista kasvinjäänteistä on selvitystyö menossa. Kokonaisraportti tutkimustuloksista on valmistumassa lähiaikoina.
– Kaivausten ja arkeologisten tutkimusten kustannuksia kertyi seurakunnan maksettavaksi kaikkiaan noin 20 000 euroa. Rakennusavustus käytetään kattamaan näitä kustannuksia, kertoo Säkylän-Köyliön seurakunnan talouspäällikkö Tuula Hievanen.
Huomattavan testamenttilahjoituksen avulla rahoitettu kirkon peruskorjaus on nyt valmis eikä kenttätutkimuksia ole tarkoitus enää jatkaa.
”Maa on aivan samaa kirkon ulkopuolella kuin sisäpuolellakin”
Köyliön vuonna 1752 rakennettu puukirkko sijaitsee Köyliönjärven kirkkosaaressa. Kirkon lattian alle haudattiin heti sen valmistumisen jälkeen köyliöläisiä talollisia. Runsaassa 30 vuodessa lattianalus täyttyi. 1789 päätettiin hautaukset lopettaa sillä perusteella, että ”maa on aivan samaa kirkon ulkopuolella kuin sisäpuolellakin”.
1700-luvun lopulla sekä elävät että kuolleet pukeutuivat säätynsä mukaisesti. Hauta-asun merkitys oli moninainen. Vainaja oli saattoväen nähtävissä ennen hautausta ja hautajaisten aikana. Arkkua pidettiin sielun kotina ylösnousemuksen päivään saakka.
Arkun sisäverhoilu ja hauta-asu olivat tärkeitä vainajan sielun viihtyvyyden kannalta. Vaatteet seurasivat kantajaansa tuonpuoleiseen samoin kuin yksilön sosiaalinen asema ja yhteisön käsitys asianomaisesta. Mikäli vainajaa ei puettu kunnolla, saattoi sielu olla levoton, jopa valittaa.
Köyliön löydöt liitetään osaksi Oulun yliopiston laajaa kirkkojen alaisten hautojen aineistoa
Tutkijatohtori Sanna Lipkin Oulun yliopistosta kertoi Köyliön arkeologisista tekstiililöydöistä viime lauantaina Köyliön kirkossa järjestetyssä tilaisuudessa.
Oulun yliopistossa on meneillään hanke, jossa tutkitaan Pohjois-Suomen kirkkojen alaisia hautoja ja niihin haudattujen terveydentilaa, elintottumuksia, ravintoa sekä hoivaa ennen kuolemaa. Lounaissuomalaisen Köyliön hautalöydöt liitetään nyt osaksi tätä laajaa Oulun yliopiston aineistoa.
Lipkinin mukaan Köyliön löytöjen perusteella voidaan tutkia muun muassa 1700-luvun jälkipuoliskon kauppasuhteita. Löydöksien silkki on ranskalaista tai italialaista, ei ruotsalaista. Silkin alkuperämaat ovat kaukana Aasiassa.
Lipkin tutkii itse erityisesti lasten kuolemaan liittyviä tapoja: Miten lapsia surtiin, muistettiin, miten lapset haudattiin, millaisia eroja oli aikuisten hautaustapoihin?
Yhdestä arkusta löytyi 17 eri tekstiilin jäänteitä
Hauta-asuun kuuluivat 1700-luvun lopulla yleisimmin polvisukat, myssy ja hanskat, jotka oli valmistettu mielellään ohuesta nahasta. Naisilla oli aluspaita ja päällysmekko, miehillä pitkä pellava- tai silkkipaita. Köyliöläisten vainajien hauta-asut oli valmistettu etukäteen huolella, taidokkain saumauksin ja koristeompelein. Ne ovat olleet oikeita käytössä olleita vaatteita tai ainakin niihin on otettu kangasta asianomaisen pitovaatteista.
Puolitoista- kaksivuotiaan lapsen haudasta tunnistettiin kolmentoista eri tekstiilin jäänteitä, aikuisen naisen haudasta seitsemäntoista. Arkut oli sisustettu erillisellä kankaalla.
Turusta, noin 80 kilometrin päässä Köyliöstä, on löydetty samalta aikakaudelta hauta-asuja, jotka on rakennettu vainajan ylle. Asu on selästä auki, ainoastaan parisenttisillä nuppineuloilla kiinni arkun sisustuskankaassa ja vainajan miehustassa.
Kuva: Kirsti Alèn. Kuvankäsittely: Emilia Karhu. Tutkijatohtori Sanna Lipkin Oulun yliopistosta Köyliön kirkon rappusilla esityksensä jälkeen. Vasemmalla kirkkosaaren niin kutsutut papin portaat, joiden oletetaan olevan vanhemmat kuin nykyinen vuonna 1751 rakennettu kirkko.