Ei ole hedelmällistä jäädä miettimään kirkon tämänhetkistä tilannetta, vaan kannattaa suunnata katse tulevaisuuteen, sanoo Olarin seurakuntaneuvostossa sekä Espoon yhteisessä kirkkovaltuustossa ensimmäistä kauttaan vaikuttava Päivi Salli, 45.
Seurakunnat elävät monessa mielessä murroskautta. Jäsenmäärä vähenee, perinteiseen toimintaan osallistutaan yhä vähemmän ja uskonnollisesti yhtenäinen Suomi muuttuu monikulttuuriseksi. Monilla seurakunnilla ja seurakuntayhtymillä on myös taloudellisia vaikeuksia, mikä sekin pakottaa miettimään toimintatapoja uudesta näkökulmasta.
Salli toivoo, että seurakunnat olisivat matkalla virkarakenteisesta yhteisöistä yhä enemmän jäsentensä yhteisöiksi.
– Kannatan kansalaistoimintaa, ja haluaisin nähdä kirkonkin aktiivisena yhteisönä, jota jokainen seurakuntalainen voi olla luomassa toimintaan osallistumalla.
Vapaaehtoistyön tulisi hänen mielestä saada seurakunnissa vieläkin enemmän tilaa.
– Kirkon täytyy olla läsnä aina silloin, kun ihminen etsii Jumalaa ja elämän tarkoitusta. Siihen eivät työntekijöiden rahkeet riitä, vaan tarvitaan myös paljon vapaaehtoisia lähimmäisiä, jotka välittävät armoa ja rakkautta.
Lähimmäisenrakkaus kaiken keskiössä
Päivi Salli on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri ja sosiaalityöntekijä. Päivätyökseen hän toimii toiminnanjohtajana ikäihmisille asumispalveluita tuottavassa Uudenmaan Vanhustenhuollon Kannatusyhdistys ry:ssä. Hän on Espoon vihreiden valtuustoryhmän jäsen ja varavaltuutettu ja toimii myös HUS-kuntayhtymän valtuustossa sekä tarkastuslautakunnassa.
– Seurakuntavaaliehdokkaaksi minua pyydettiin Vihreä Olari –ryhmittymään. Yllätyin iloisesti saamastani äänimäärästä, Olarissa kuudenneksi eniten koko seurakunnasta ääniä saanut valtuutettu kertoo.
Jokaisessa tehtävässään Salli pyrkii katsomaan asioita lähimmäisenrakkauden ja vastuunkantamisen näkökulmasta.
– Haluan olla ennen kaikkea sellaisten ihmisten asialla, joilla ei mene elämässään hyvin, ja jotka tarvitsevat arkeensa tavalla tai toisella tukea.
”Kirkko ei ole säästämistä tai tuhlaamista vaan ihmisiä varten”
Olarin noin 27 500 jäsenen seurakunta on osa Espoon kuuden seurakunnan muodostamaa seurakuntayhtymää, johon kuuluu noin 170 300 jäsentä.
– Seurakuntayhtymämalli luo toiminnalle hallinnolliset puitteet. On joitakin asioita, joita on luontevampaa ajatella ja viedä eteenpäin yhtymän leveämmillä hartioilla. Yhtymämalli ei kuitenkaan saa vieraannuttaa seurakuntia yhdestä perustehtävästään, eli palveluiden viemisestä ihmisten lähelle, Päivi Salli toteaa.
Espoon seurakuntayhtymässä on jonkin verran huonokuntoisia tiloja, joiden kohtalosta seurakunnan hallinnossa lähiaikoina päätetään.
Päivi Sallin mielestä tarpeettomista tiloista pitää uskaltaa luopua, mutta toisaalta täytyy myös uskaltaa olla läsnä siellä, missä seurakuntaa tarvitaan.
– Seurakunnan tulisi olla konkreettisesti läsnä jokaisessa kaupunginosissa. Tähän tarvitaan nimikkotila, jonka ei tarvitse olla hieno ja kallis. Se voi olla tarvittaessa myös vapaaehtoisten vastuulla. Kirkko ei ole säästämistä eikä tuhlaamista, vaan ihmisiä varten.
Olarin seurakunnassa on saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi Kauppakeskus Isoon Omenaan jalkautumisesta. Seurakunnalla on ollut sieltä kauppakeskuksen perustamisesta asti vuokrattuna toimitilat sekä Hiljaisuuden kappeli, jota on pyöritetty pitkälle vapaaehtoisvoimin.
– Seurakunta on näin keskellä elämää ja kaikenlaisia ihmisiä. Etelä-Espooseen tulee pian metro, joka tuo sinne vieläkin enemmän ihmisvirtaa. Kauppakeskusta laajennetaan parhaillaan, ja toimintamme jatkuu uudella puolella ensi syksynä.
Päätöksenteon kautta suhde kotiseurakuntaan lähentyi
Lievestuoreen seurakunnan kappalaisen tyttärenä Päivi Salli kasvoi seurakunnan yhteydessä. Hän kävi lapsena pyhäkoulua, josta on jäänyt lämpimät ja turvalliset muistot.
– Seurakunta on ollut minulle aina läheinen ja tärkeä, vaikka lapsuuden jälkeen aikuisiän ruuhkavuosissa olen ollut sen toiminnoissa vähemmän mukana. Tuomasmessut Tampereella ja Helsingissä Agricolan kirkossa ovat olleet aikuisiällä ainoa yhteyteni kirkon toimintoihin, kahden alakouluikäisen tyttären äiti kertoo.
Nykyisen kotiseurakuntansa Olarin toimintaan Päivi Salli on tutustunut vasta lähdettyään seurakunnan päätöksentekoon mukaan.
– Suhteeni kotiseurakuntaan on lähentynyt, ja satunnaisesti olen löytänyt itseni sen jumalanpalveluksistakin. Yhteyttä seurakuntaan voi luoda näköjään näinkin, hän hymyilee.
Kirkolliskokouksessa voi vaikuttaa kirkon arvoilmapiiriin
Helmikuussa Päivi Salli valittiin Espoon hiippakunnasta ainoana uutena maallikkojäsenenä kirkolliskokoukseen. Kirkolliskokous on evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin, kirkon ”eduskunta”. Se päättää keskeisistä linjauksista, jotka koskevat oppia ja kirkon työtä.
Kirkolliskokous kokoontuu Turussa kahdesti vuodessa, toukokuussa ja marraskuussa, ja kokoontumiset kestävät viikon kerrallaan.
Päivi Salli on iloinen saamastaan luottamuksesta. Kirkolliskokous on hänen mielestään hieno näköalapaikka, jossa voi olla vaikuttamassa muun muassa kirkon ja seurakuntien arvoilmapiiriin.
– Näen tulevaisuuden seurakunnat suvaitsevina, tasa-arvoisina ja ihmisläheisinä yhteisöinä, joissa on vieläkin enemmän tilaa myös erilaisuudelle.
Kuva: Simo Repo