Hallamittari – kylmän siipi

Jumala pyysi enkeliä paimentamaan perhosia kedolla. Enkeli totteli ja vei valtavan määrän erilaisia perhosia maapallon pinnalle, niityille, ojanpientareille, puutarhoihin, metsiin ja vuorten rinteille.

Koko lämpimän ja aurinkoisen kesän enkeli oli perhospaimenessa.

Tuli syksy ja ilma alkoi kylmentyä.

– Tuo hentosiipiset ystävämme pois kylmästä, sanoi Jumala.

Ja niin enkeli kokosi kaikki maailman perhoset kylmältä suojaan.

Mutta yhden perhosen enkeli unohti ulos.

Jumala huomasi oitis enkelin virheen ja teki tästä vaatimattoman näköisestä ulos unohdetusta perhosesta erityisen. Se kesti kylmää.

Näin syntyi hallamittari.

Hallamittari (Operophtera brumata) on poikkeuksellinen perhonen, sillä se lentää syyskuun puolivälistä aina marraskuuhun saakka. Koirashallamittarilla on siivet, kuten perhosilla on tapana, mutta naaras ei muistuta varsinaista perhosta, koska sen siivet ovat surkastuneet.

Hallamittaria tavataan laajalti koko Suomessa, etelässä se on paikoin yleinen ja runsaslukuinen. Etelä-Suomessa hallamittareita voi leutoina syksyinä tavata vielä joulukuussa. Perhosen näkee usein valolla iltayöstä.

Hallamittari talvehtii munana. Sen toukat saattavat suurina joukkoina esiintyessään aiheuttaa tuhoa muun muassa tunturikoivikossa yhdessä tunturimittarin toukkien kanssa.

Hallamittarin voi sekoittaa lumimittariin, joka lentää samoihin aikoihin syksyllä. Lumimittari on kuitenkin väriltään valkoisempi, hallamittari on ruskeanharmaa ja sen siipien poikki kulkee tummia juovia.

Koleassa syyspimeässä katuvaloissa välähtävä perhonen yllättää. Oliko se todella perhonen vai valonvälähdys luomakunnan ihmeiden arkusta?

Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.

Edellinen artikkeliHaarapääsky – ilon tuoja
Seuraava artikkeliHauki – vesien sopeutuja

Ei näytettäviä viestejä