Palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina Hakunilan kirkolla Vantaalla käy kuhina. Neljänteen Virpoti varpoti -tapahtumaan on edellisten vuosien osallistujamäärien pohjalta varattu useaan askartelupisteeseen höyheniä, piippurassia, kimallepaperia, värinauhaa sekä 500 pajunvitsaa. Eli hyvät pohjat seuraavan päivän virpomiskierroksia ajatellen.
Tähän tapahtumaan seurakunnassa todellakin panostetaan. Kasvatustyön tiimistä ovat paikalla kaikki kynnelle kykenevät. Jo pajunvitsojen valtavan määrän hankkimisessa on ollut oma haasteensa.
– Mutta on ilo nähdä, kun lapset puuhailevat vanhempien, isovanhempien tai kummien kanssa. Tuntuu hyvältä, kun voimme näin tukea lasten ja aikuisten yhteistä tekemistä, kasvatuksen pappi Sari Kokkonen tiivistää työntekijöiden tunnelmaa.
Osallistujissa on paljon ”uskollisten joukkoa”, jotka ovat mukana kaikessa muussakin toiminnassa, mutta myös ihmisiä, joita ei muuten näe. Joskus mukana on jopa aikuisia ilman lapsia.
Paikalle kutsutut rippikoululaiset tosin häipyvät vähin äänin heti luvan saatuaan.
Samu 3 v. ja Rio 4 v. ovat liikkeellä äitiensä kanssa, jälleen. Samun ensimmäinen kerta oli alle vuoden ikäisenä.
– Täällä kun ei kysytä, riittääkö ikä, pojan äiti naurahtaa.
Samu kerää vitsaansa eri materiaaleista mielivärejään, ainakin sinistä, punaista ja vaaleanpunaista.
Minjaa, 4 v., haastattelu ujostuttaa.
– Virpoa kyllä osaan, hän vakuuttaa.
Hän pääsee harjoittelemaan vielä asiaa, koska ”mummo tulee tänään kylään”.
AKTIIVISET LAPSIKUOROLAISET Sylvia, 10, ja Elsa 10 ovat olleet askartelutapahtumassa mukana joka vuosi. Virpomiskierros hoituu yhdessä.
”Sulle vitsa, mulle palkka”, he tietävät. Siihen on varauduttu. Virpoti varpoti -tapahtumassa voi tehdä viisi virpomavitsaa – tosin siitäkin tarvittaessa joustetaan –, mutta kotitekoisten kanssa yhteenlaskettuna vitsoja on varastossa noin kolmekymmentä.
– Kotona ei vain ole näin paljon tarvikkeita, Sylvia toteaa.
Vierailulistalla ovat tietenkin sukulaiset, mutta tytöt soittelevat rohkeasti vieraidenkin ihmisten ovikelloja. Koko päivä siihen menee.
Varauduttu on myös palkkioon.
– Ei voi tietää, mahtuvatko kaikki palkkiot yhteen koriin. Otetaan varmuuden vuoksi mukaan toinenkin.
Ihan kaikkea saatua ei kuitenkaan hyödynnetä heti.
– Koetetaan vähän säädellä, Sylvia myöntää.
VAIKKA PERINNE on pitkä ja tuttu, virpoja voi kohdata myös tylyn vastaanoton. Joskus ehkä vain siksi, ettei virpojiin ole muistettu varautua.
Apuun ovat tulleet paikalliset facebook-ryhmät, joissa kerrotaan, minne pienet virpojat ovat tervetulleita.
– Se on tärkeää etenkin silloin, jos lähisukua ei ole ympärillä. Päästään vähän koko kylä kasvattaa -henkeen, Sari Kokkonen toteaa.
Virpomisen merkitys – tervetulleeksi toivottaminen, kohtaamisen ilo – palautetaan mieleen tapahtuman lopuksi kirkkosalissa, jonne kokoonnutaan pieneksi hetkeksi tapahtuman lopuksi. Siellä harjoitellaan virpomislorua ja oksan huiskuttamista eli tuoreeks, terveeks ja siunatuksi toivottamista.
Kirkkohetken jälkeen Hakunilassa voi vielä jäädä yhteiseen ruokapöytään – vapaaehtoisella maksulla Yhteisvastuun hyväksi.
Jos pajunkissoja vielä jäi, ne annetaan ikäihmisten käyttöön.
Ilmoita asiavirheestä