Emmaliina Tulkki on yksi suomalaisen naisjalkapalloilun suurimmista toivoista. Viheriön lisäksi futislupaus viihtyy myös rippikoulussa. Hän toimi isosena Tampereella pidetyllä liikuntapainotteisella rippileirillä ja sanoo viikon olleen yksi hänen elämänsä hauskimmista.
Ruotsissa Linköpings FC:n riveissä pelaava Tulkki vietti helmi–maaliskuun vaihteessa muutaman viikon Suomessa ja meni käymään Tampereen ev.lut. seurakuntien liikuntakasvatustyön GG-nuorisokahvilassa. Paikka on tuttu, koska Tampereella asuessaan hän osallistui toimintaan aktiivisesti.
– Siellä tapasin tutun nuorisotyöntekijän, Ari Santaharjun, joka pyysi minut isoseksi Varalan urheiluopistossa pidettävälle leirille. Leiri oli hieno kokemus. Tutustuin huipputyyppeihin, ja tuo viikko oli yksi elämäni hauskimmista. Haluaisin toimia isosena myös jatkossa, sanoo 18 vuotta täyttänyt Emmaliina, joka oli isosena nyt ensimmäistä kertaa.
Varalan leirillä oli paljon erilaisia kisailuja.
– Kisailu oli kivaa, varsinkin kun porukassa oli tyyppejä, jotka laittoivat ihan kaiken peliin. Kyllähän niille iltasketseille sai myös nauraa tosi paljon.
Rippikoulu oli mahtava kokemus ja hyvää vastapainoa
Emmaliina sanoo leirin olleen hyvää vastapainoa hänen jalkapallouralleen.
– Minulta löydettiin juuri rasitusastma, joka heikensi harjoittelusta palautumista ja aiheutti ylirasitustilan. Tulin Suomeen huilaamaan. Leiri teki minulle henkisesti hyvää.
Kolme vuotta sitten Emmaliina kävi itse Tampereen seurakuntien liikuntakasvatustyön järjestämän rippikoulun Kuortaneen urheiluopistolla.
– Valitsin sen, koska urheiluriparilla pääsi liikkumaan monipuolisesti, mikä tuki myös jalkapalloa. Omakin rippileirini oli mahtava kokemus.
Pallo jalassa pienestä saakka
Ylöjärvellä alakoulussa ollessaan Emmaliina pelasi kaikki välitunnit jalkapalloa poikien kanssa. Kahdeksanvuotiaana hän liittyi Ylöjärven Ilvekseen. Joukkuetreenien lisäksi hän harjoitteli paljon itsekseen ja imi oppia katsomistaan peleistä.
– Olen ollut pienestä pitäen aina pallon kanssa tekemisissä. Kotonakin se on melkein koko ajan jalassa, vaikka istuisin ruokapöydässä. Jos näen pallon jossain lähettyvillä, en malta olla koskematta siihen.
– Tiesin jo kymmenvuotiaana, että haluan pelata jalkapalloa ammattilaisena, ja aloin tehdä määrätietoisesti töitä tavoitteen saavuttamiseksi, Emmaliina kertoo.
Kymmenvuotiaana hän siirtyi pelaamaan Tampereen Ilvekseen. Ylöjärveltä oli treeneihin 20 kilometrin matka, jonka tyttö tapasi kulkea pyörällä. Koripalloa hän pelasi 6–12-vuotiaana, mutta on keskittynyt sittemmin yksinomaan jalkapalloon.
Koko uransa ajan Emmaliina on pelannut häntä vuotta tai kahta vanhempien kanssa, niin seura-, piiri-, alue-, kuin maajoukkueissa.
Ilveksen naistenjoukkueeseen hän nousi 14-vuotiaana. 15-vuotiaana hän teki debyyttinsä naisten pääsarjassa ja 17-vuotiaiden maajoukkueessa. Nyt Emmaliina on pelannut pari vuotta 19-vuotiaiden maajoukkueessa.
Vahva debyytti Ruotsissa
Emmaliina Tulkin lahjakkuus huomattiin varhain myös ulkomailla. Hänestä oli kiinnostunut muun muassa 2010-luvun menestynein naisten seurajoukkue, ranskalainen Lyon. Keväällä 2017 hän siirtyi Ruotsin kovatasoiseen sarjaan, Linköpings FC:een.
– Oli itsestään selvä ratkaisu muuttaa ulkomaille pelaamaan tässä vaiheessa uraa. Ruotsi tuntui hyvältä vaihtoehdolta, koska se on lähellä ja kulttuuri on aika samanlainen kuin Suomessa, sanoo Emmaliina.
Hän haluaisi pelata jonain päivänä Englannissa, Ranskassa tai Saksassa.
Viime kausi oli menestys. Linköpings FC voitti Ruotsin mestaruuden, ja Emmaliinalla itselläänkin oli vahva debyyttikausi. Hän pääsi pelaamaan neljässätoista sarjapelissä, joissa syntyi kaksi maalia.
Etäopiskelua Otavan opiston nettilukiossa
Helmikuussa 2017 Ruotsiin muuttanut Emmaliina asui ensin ruotsalaisperheessä noin kolmen kuukauden ajan.
– Se oli hyvä ensiratkaisu, koska he kuskasivat minua sekä auttoivat ruuanlaitossa ja pyykinpesussa.
Toukokuussa Emmaliina muutti omilleen kerrostaloyksiöön.
– Aluksi yksinasuminen tuntui vähän hankalalta, kun piti itse hoitaa ruuanlaitto ja muut kotiaskareet. Nyt kaikki tuntuu jo paljon helpommalta. Olen kasvanut henkisesti ja oppinut hoitamaan asioita paremmin.
Emmaliina opiskelee lähinnä etänä Otavan opiston nettilukiossa, mutta pääsatsaus on luonnollisesti jalkapallossa. Päivät menevät nopeasti harjoitusten ja opiskelun parissa. Välillä hän käy myös Fria Läroverken gymnasium -koulussa opiskelemassa ja syömässä.
– Iltaisin ehdin rentoutua. Tapaan katsoa Netflixiä ja vietän aikaa joukkuekavereiden kanssa. Käymme katsomassa jääkiekkoa, pidämme erilaisia kisakatsomoita jonkun kotona tai käymme yhdessä syömässä.
Emmaliinan ruotsinkielentaito on vähitellen parantunut. Lisäksi hän käyttää Ruotsissa englantia.
Välillä iskee myös koti-ikävä.
– Suomessa olen päässyt käymään maajoukkueleirien aikana ja muina vapaina viikonloppuina. Kauden puolivälissä ja kauden päätyttyä on vähän pidemmät lomat, jolloin olen lomaillut Suomessa.
– Lisäksi kotiväkeni on vieraillut muutaman kerran Ruotsissa, ja he ovat nähneet myös pelejäni. Facetimen välityksellä olen jutellut melkein päivittäin niin perheenjäsenten kuin kavereiden kanssa.
Usko on tuki ja turva
Emmaliina kertoo, että usko on hänelle Ruotsissakin osa arkea ja elämää.
– Urheilu vie ison osan ajankäytöstäni, mutta iltaisin ennen nukkumaanmenoa tapaan rukoilla. Voin kertoa Jumalalle asioistani, kiittää hyvistä asioista sekä pyytää voimia ja johdatusta. Usko on minulle tuki ja turva.
Rippikoululaisena ja isosena hän on osallistunut leirien vapaaehtoisiin iltahartauksiin, joissa hän pitää erityisesti lauluista.
– Niissä on hyvät sanat, ja ne on muutenkin ihania. Suurin osa paikalla olevista laulaa mukana, siitä tulee kiva ja rauhallinen olo.
– Lisäksi Santaharjun Ari eli Sande on kertonut iltahartauksissa jonkun tarinan. Nekin ovat olleet tosi mielenkiintoisia ja saaneet ajattelemaan.
Kuva: Rami Marjamäki
Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 5/2018.
Ilmoita asiavirheestä