Evankeliumiselitys: Toisten kristittyjen tavat ja tottumukset saattavat kummastuttaa

Johanneksen evankeliumi 14:1–7

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”

Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”

***

Kolmannen pääsiäisen jälkeisen sunnuntain latinankielinen nimi on Jubilate, sananmukaisesti ”riemuitkaa”. Kuten useimmat pyhäpäivien perinteiset nimet, se tulee päivän psalmista (Ps. 66:1) ja muistuttaa, että riemullinen pääsiäisaika jatkuu. Kertoneeko jotain suomalaiskansallisesta perusvireestä, että evankeliumikirjassa sunnuntain otsikossa ei puhuta riemusta vaan ikävästä, Jumalan kansan koti-ikävästä.

Kristuksen kirkko, maanpäällinen Jumalan kansa, ei kuitenkaan ole vain suomalainen. Kulttuureita on monia, niin myös kristillisiä kulttuureita. Niihin kuuluu niin vähäeleinen Jumalan puoleen ikävöiminen kuin pulppuileva karismaattisuus, niin vuosisataisiin perinteisiin nojaava liturgia kuin ympäröivästä kulttuurista omaksutut uudet tavat. Isän kodissa on monta huonetta ja asuinsijaa jo nyt.

Toisten kristittyjen tavat ja tottumukset saattavat kummastuttaa meitä – ihan niin kuin omat tapamme heitä. Moninaisuuden kirjo kasvaa entisestään, jos laajennamme näkökulman menneisyyteen. Kristityt eivät ole koskaan eläneet omasta ajastaan irrallaan. Esimerkiksi ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen maailmaa leimasi vahva hierarkia ja eriarvoisuus. Käsitys kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta oli vielä tuntematon.

Hierarkkinen todellisuus heijastui myös siihen, millaiseksi tuonpuoleisuus kuviteltiin. Jeesuksen sanojen Isän kodin monista huoneista ymmärrettiin tarkoittavan, että taivaassa eri kristittyjä odottavat erilaiset palkkiot. Parhaat paikat oli varattu erityistapauksille, apostoleille, marttyyreille ja askeeteille, myöhemmin myös papistolle ja muulle hengelliselle eliitille.

***

Alkuseurakunta esitetään usein ihanteena, johon nykykristittyjenkin pitäisi palata. Mutta emme voi palata alkuun, yhtä vähän paratiisiin kuin ensimmäisen vuosisadan Jerusalemiin. Välissä olevat vuosisadat ja -tuhannet ovat väistämättä muuttaneet sitä todellisuutta, jossa kristityt elävät. Halusimmepa tai emme, meidän uskomme on monella tapaa toisenlaista kuin ensimmäisten kristittyjen.

Meidän niin kuin kaikkien aikojen kristittyjen haaste on se, miten elää todeksi uskoa omana aikanamme. Vanhasta voi pitää kiinni vain uudistumalla, sillä muuttumattomuus muuttuu väistämättä muinaismuistoksi, jolla ei ole enää elävää kosketuspintaa ympäröivään todellisuuteen.

Evankeliumitekstissä Jeesus sanoo olevansa tie. Tie ei pysy paikallaan vaan se johdattaa eteenpäin. Jumalan kansa on jatkuvasti liikkeellä. Yksilöt muuttuvat ja yhteisöt muuttuvat.

Tiet ovat erilaisia: on metsäpolkuja, maalaisteitä, monikaistaisia moottoriteitä. Kutakin niistä kuljetaan eri tavoin, omaa tahtia. Tie voi olla mäkinen ja mutkitella, päämäärä voi näyttää piiloutuvan mutkan taa. Mutta tie vie perille, Isän kotiin.

Kirjoittaja on eksegetiikan yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.

Kuva: Gun Damén

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliViisi viisautta Raamatusta: Nyt ovat vallalla arvojen sekasorto, kovasydämisyys, sielun saastutus…
Seuraava artikkeliKolumni: Nuorten johtajuus tuo tarkkanäköisyyttä, johon me keski-ikäiset emme keskenämme yllä

Ei näytettäviä viestejä