1. paastonajan sunnuntai; Markuksen evankeliumi 1:12–13
Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta.
***
Kolmekymmentä vuotta sitten Suomessakin kohistiin Martin Scorsesen elokuvasta Kristuksen viimeinen kiusaus. Loukkaantumista aiheutti etenkin kuvaus Jeesuksen avioliitosta ja perheestä.
Mielensäpahoittajilta jäi usein huomaamatta, että elokuvassakaan näin ei tapahtunut ”oikeasti”.
Kyse oli kuvitelmasta – kiusauksesta, jonka enkeliksi naamioitunut Saatana kuiskutti ristiinnaulitun korvaan. ”Astu alas, kun kerran voit. Miksi kärsiä kun voit elää onnellisena rakastamasi naisen kanssa?”
Juuri tämä oli Kristuksen viimeinen kiusaus: unohtaa kutsumuksensa ja elää niin kuin tavalliset ihmiset.
Tietysti kohtaus on silkkaa mielikuvitusta, tässä tapauksessa elokuvan taustalla olleen romaanin kirjoittajan Nikos Kazantzakiksen kuvitelmaa. Mutta kuinka todentuntuista ja puhuttelevaa! Kuinka inhimilliseksi ja samastuttavaksi se tekee maailman Vapahtajan!
Jos et ole nähnyt elokuvaa tai lukenut kirjaa, varo juonipaljastusta: Kristus voittaa tämänkin kiusauksen.
Toki elokuvassa esitetään myös Uudesta testamentista tutut kiusaukset, nälän tyydyttäminen, Jumalan koetteleminen, maailman rikkauksien omistaminen. Näistähän Matteus ja Luukas evankeliumeissaan kertovat.
***
Jos käytettävissämme olisi vain Markuksen evankeliumi, josta tämän sunnuntain saarnateksti on peräisin, emme tietäisi kiusausten sisällöstä mitään. Markus toteaa ainoastaan, että Jeesus oli autiomaassa neljäkymmentä päivää Saatanan kiusattavana, mutta ei esimerkiksi sitä, että hän paastosi tuon ajan.
Päinvastoin maininta enkeleistä pitämässä Jeesuksesta huolta tuntuisi viittaavan siihen, että enkelit ruokkivat Jeesusta – kuten enkeli huolehti profeetta Elian syömisestä autiomaassa (1. Kun 19:3–9) tai Jumala ruokki kansaansa mannalla ja viiriäisillä autiomaavaelluksen aikana (2. Moos. 16).
Jeesus ei joudu autiomaahan sattumalta, vaan Henki ajaa hänet Saatanan kiusattavaksi. Näin siitä huolimatta, että edellä on juuri kerrottu Jeesuksen kasteesta ja siitä, kuinka taivaasta kuuluu Jumalan ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” Jumalan suosio ei tarkoita ajallista hyvinvointia. Jeesuskaan ei saa helppoa elämää.
***
Vaikka Jeesus palaa autiomaasta, villieläinten keskeltä, voittajana, on kyse vasta ensimmäisestä koitoksesta. Toinen koitos seuraa, kun Jumalan poika päätyy ruoskittuna ja runneltuna ristille. Loppuuko Jumalan mielisuosio? Voimaton Kristus voi vain parahtaa: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”
Kuinka moni onkaan oman elämänsä kärsimyksissä saanut voimaa tästä heikosta ja häväistystä Kristuksesta. Hänestä, josta sunnuntain Uuden testamentin lukukappaleessa sanotaan: ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan” (Hepr. 2:18).
Vain suostumalla kiusauksiin Jeesus voittaa ne. Vain joutumalla Jumalan hylkäämäksi, Jeesus kukistaa kuoleman. Tämän heikkoudessaan voitokkaan Vapahtajan seuraajiksi paastonaika kutsuu meitäkin.
Kirjoittaja on eksegetiikan yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.
Kuva: Gun Damén