Evankeliumiselitys: Jeesus tunnisti, että leipähuolet pysyvät ihmiskunnan kestopuheenaiheena

Johanneksen evankeliumi 6: 48–58

Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?”

Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

***

Leipä miehen tiellä pitää, kuulin sanottavan, kun olin lapsi. Pienten lasten isänä olen havainnut, että ruokailuvälin venyminen liian pitkäksi vaikuttaa lasten käytökseen. Ja kiukku voi laantua äkkiä, kun saa leipää syödäkseen.

Monien kansojen ruokapöydissä leipä on perusasia. Luterilaisessa opissa leipää käytetään myös nimenä joukolle perusasioita. Katekismus luettelee asioita, jotka kuuluvat jokapäiväisen leivän piiriin. Jeesuksella täytyi olla mielessä leivän suuri merkitys, kun hän julisti olevansa elämän leipä.

Martti Luther kiinnitti huomiota Jeesuksen ehdottomuuteen. Ihmisellä, joka ei syö Ihmisen pojan lihaa ja juo hänen vertaan, ei ole iankaikkista elämää. Luther hoksasi, että jos sanojen tulkitaan tarkoittavan ehtoollista, sanoissa olisi tuomio alttarin sakramentin nauttimisesta estyneille, kuten lapsille ja sairaille.

Luther päätteli, ettei Jeesuksen sanoissa ollut kyse siitä. Raamattunsa reunahuomautuksiin hän kirjoitti arvion: ”Tämä kappale ei puhu leivän ja viinin sakramentista vaan hengellisestä syömisestä, joka on uskomista, että Kristus, Jumala ja ihminen on antanut verensä vuotaa meidän edestämme.”

Arvio ei vähennä sakramentin arvoa. Pyhällä aterialla on toki suuri merkitys. Sen luonnetta on mahdotonta täysin kuvata. Sakramenttina ehtoollinen vahvistaa kamppailemaan elämässä säilyttäen uskon.

***

Nykyään yksityistä ehtoollista voidaan nauttia esimerkiksi sairaalan teho-osastolla. Yhteydet mahdollistavat kyseisten juhlahetkien järjestämisen entistä nopeammin.

Ehtoollisen vietolle voi olla silti este. Lohdutusta kaipaavaa voi aina siunata, ja hänen puolestaan on hyvä rukoilla.

Jeesus tunnisti, että leipähuolet pysyvät ihmiskunnan kestopuheenaiheena. Hän nosti aiheen rinnalle iankaikkisuuden kannalta elintärkeän puheenaiheen, elämän leivän. Kun Jumala Henki vaikuttaa, puhe taivaasta tulleesta Vapahtajasta ja syntien anteeksiantamuksesta voi saada paljon aikaan.

Kuuntelin äänitteeltä havainnollisen tapauksen. Siinä Rovaniemen varhainen sairaalapastori Veikko Pentikäinen kertoi miehestä, joka kuunteli saarnaa keskittyneesti. Kuulijalla oli ollut suu auki. Kun joku huomautti asiasta, mies vastasi: ”Tahtoisin syödä jokaisen sanan.”

Kirjoittaja on sairaalapastori.

Kuva: Gun Damén

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliMysteerikuva: Mikä tilaisuus on meneillään?
Seuraava artikkeliKolumni: Keskustelu kirkon hallinnosta virisi taas – ja siinä molemmat kannat ovat ymmärrettäviä

Ei näytettäviä viestejä