Herran kärsivä palvelija on julistanut Jumalan valtakuntaa, parantanut sairaita, antanut näön sokeille ja kuulon kuuroille sekä vapauttanut ihmisiä pahojen henkien vankeudesta. Nyt hän lähtee kohti Jerusalemia täyttämään toisen puolen tehtävästään: antautumaan sovitusuhriksi ja lunastamaan kaikkien syntivelan.

Kaksi opetuslasta, veljekset Jaakob ja Johannes, pyytävät saada kunniapaikat Jeesuksen vierellä ”kun hänen kirkkautensa tulee”, tai sananmukaisemmin ”hänen kirkkaudessaan”. Ohjaako veljeksiä kunnian- tai peräti vallanhimo, vai haluavatko he yksinkertaisesti olla mahdollisimman lähellä Jeesusta? Miksi he pyytävät tällaista nyt, kun Jeesus selvin sanoin kertoo, että hänen tiensä vie kärsimykseen ja kuolemaan?

Jeesus ei lupaa veljeksille kunniapaikkoja, mutta hän ei myöskään suoraan moiti. Ehkä Jeesus näkee vilpittömän hyvän pyrkimyksen siinäkin, missä toiset ihmiset näkevät vain pyrkyryyttä. Halu päästä eturivin paikoille voi kyllä kertoa turhamaisuudesta. Joku voi pyrkiä johtajaksi vain päästäkseen esiin; mutta joutuessaan johtamaan hän pian huomaa, että onnistuu siinä vain toisia palvellen.

PALVELUTEHTÄVÄSSÄÄN hän joutuu kantamaan toisten taakkoja, kenties kärsimäänkin. Häntäkin odottavat malja ja kaste: on suostuttava arvosteltavaksi, tuomittavaksikin, on käytävä monen koettelemuksen läpi.

Kenestäkään ei ollut juomaan samaa maljaa ja ottamaan samaa kastetta kuin Jeesus. Jeesuksen kärsimystien päässä hänen vierellään ei ollut yhtään opetuslasta. He olivat kaikki paenneet. Paikat Jeesuksen vierellä oli tarkoitettu toisille: hänen kirkkaudessaan, ja samalla suurimmassa pimeydessään, Jeesuksen oikealla ja vasemmalla puolella oli kaksi rosvoa. Opetuslapsia ei vielä kutsuttu kuolemaan, vaan jatkamaan palvelutyötä, julistamaan, opettamaan, parantamaan, rukoilemaan, kantamaan toisten taakkoja, rakentamaan rauhaa, luomaan toivoa ja lohtua.

Kirjoittaja on Vanhan testamentin eksegetiikan yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.

Markuksen evankeliumi 10:32–45

– – Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: – – ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.” – –

Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”