Hieman häpeillen tunnustan, että viime aikoina olen kuunnellut kymmeniä kertoja kappaletta nimeltä El Shaddai. Palaan siihen jatkuvasti, osin tahtomattani. Syitä on monta.

Selvyyden vuoksi, tarkoitan nyt Michael Cardin ja John Thompson säveltämää ja sanoittamaa kappaletta, jonka Card levytti vuonna 1981 esikoisalbumillaan. Iso hitti siitä tuli seuraavana vuonna Amy Grantin laulamana levyllä Age to Age.

Kappale edustaa Yhdysvalloissa kategoriaa nimeltä contemporary Christian music, eli kristillistä nykymusiikkia. Suomessa puhuttaisiin gospelista.

Ed Shaddai -nimisiä ylistysmusiikiksi luonnehdittavia kappaleita lienee pari muutakin. Niistä ei ole korvamadoiksi, ei ainakaan minulle.

Card-Thompsonin El Shaddain on levyttänyt moni tunnettu artisti. Suomeksi sen on tehnyt ainakin Anders Pelo ja Sauli Ahvenjärvi. Huomasin myös Ramona Vaaran kelpo version YouTubessa, suomennos on hänen omansa. Suomeksi ja ruotsiksi El Shaddain on levyttänyt Viktor Klimenko.

El Shaddai on ehkä paremmin tunnettu vapaiden suuntien ylistyshakuisissa piireissä kuin luterilaisen kirkon vakavahenkisemmässä ohjelmistossa. Kuitenkin se löytyy myös Viisikielisestä eli viidennen herätysliikkeen laulukirjasta numerolla 317. Suomalaiset sanat ovat Seppo J. Järvisen.

***

El Shaddai osui tielleni, kun alkuvuodesta kokosin Kotimaahan listaa sadasta merkityksellisestä hengellisestä kappaleesta. En etukäteen tunnistanut (anteeksi sivistymättömyyteni) kappaletta ja kuuntelin sen YouTubesta Amy Grantin laulamana. Hämmästyin. Kappale oli ehkä sittenkin tuttu, mutta ennen kaikkea, se oli hyvä sävellys. Sanat olivat ikään kuin suoria sitaatteja Raamatusta.

Mitä pitäisi ajatella laulusta, joka alkaa tylysti sanoilla El Shaddai, El Shaddai, El Elyon na Adonai. Siitä ei ymmärrä mitään, sillä se on silkkaa hepreaa. Suomeksi alku kuuluu kutakuinkin ”Jumala Kaikkivaltias, Jumala Kaikkivaltias, Jumala korkein, oi Herra”.

Ja sanat jatkuvat: ”Age to age You’re still the same / by the power of the name / El-Shaddai, El-Shaddai, Erkahmka na Adonai”. Sananmukaisesti suomeksi: ”Olet ajasta aikaan sama nimen voimalla, Jumala Kaikkivaltias, Jumala Kaikkivaltias, sinua rakastan oi Herra.”

Seppo J. Järvinen suomentaa: ”– – ikuinen ja ajaton sinun kaikkivaltas on – – korkeuksiin sua kiitämme – –”.

***

Mikä vanhassa Amy Grant -hitissä alkoi minua kiinnostaa? Ensinnäkin musiikista tuli todellinen korvamato, sävel livahti mielen alle ja huomasin hyräileväni sitä omine aikoineni.

Mutta ne sanat. Kuuntelin ja ihmettelin kristillistä maailmankuvaa, joka elää tuollaisesta. En tunnista sitä omakseni, vaikka jollain tasolla ymmärrän, mistä on kyse. Saan kiinni psyyken reunasta, jota kohottamalla mieli kadottaa kontrollin ja syvä halu antautua itseään suuremman valtaan ja valolle täyttää olemuksen.

Ylistävä ihminen on pyhyyden lamauttama.

Laulun sanat muistuttavat Jumalan voimasta ja uskollisuudesta kansalleen sekä Jumalan antamista ja Jeesusta koskevista lupauksista.

Tiettävästi alkuperäisessä sanoituksessa oli, että juutalaiset eivät pystyneet näkemään, mitä Messiaasta oli tuleva. Nyt sanoissa ei enää puhuta juutalaisista erikseen vaan kansasta (people).

***

Aluksi kiukutti, että niin hyvässä sävelessä on niin huonot ja mitäänsanomattomat sanat. Ylistyspuuroa. Mutta olin väärässä. Ainakin englanniksi laulu sanoittaa tuntoja, joita miljoonilla kristityillä eri puolilla maailmaa on. Jumalan edessä tuntee pienuutensa ja laulun avulla voi osallistua sen kertomiseen.

El Shaddai tihkuu hengellistä tunnetta ja vahvaa teologista näkökulmaa.

Kristittyjen Jumalan nimi on Jumala. Hän ei ole Amjula tai jokin muu nimetty jumaluus. Yleisnimi on myös erisnimi. Useimmille se riittää, mutta ei kaikille.

Jumalan nimen ”magiikka” näkyy erityisesti Jehovan todistajilla. Heille Jehova on persoonaan viittaava nimi, mutta Jumala on ikään kuin vain yleinen arvonimi.

Löytyy myös kristillisiä piirejä, joissa Jumalan nimen koetaan olevan jotain erityistä. Jumalan nimeen liitetään voima ja vaikutus (Jumalan nimessä käsken…!) – kuten Jeesuksenkin nimeen.

Ja sanoohan Raamattukin: ”Älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeä…” (KR38 2. Moos 20:7). Uusi käännös ilmaisee hieman toisin: ”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä…”

***

Heprealaisessa Raamatussa Jumala kirjoitetaan konsonanteilla JHWH eli Jahve. Juutalaisessa kulttuurissa tätä kirjainyhdistelmää (tetragrammon) ei lausuta, vaan sen sijaan rukouksessa sanotaan Adonai, Herra.

JHWH:n lisäksi rabbiinisessa juutalaisuudessa on kuusi muutakin Jumalan pyhänä pidettyjä nimeä: Useimmat niistä ovat El-alkuisia, kuten El Shaddai. El tarkoittaa Jumalaa, Shaddai kaikkivaltiasta.

Jumalan monet nimet kertovat, että ainakin juutalaisille Jumala oli myös arvoitus, jota ei voinut vangita yhteen nimeen tai käsitteeseen. Jumala on saippua, hän pakenee määritelmiä. Jumala on salaisuus, kaiken ylä- ja ulkopuolella.

Sama Jumalan nimeen perustuva hahmottomuus ja moni-ilmeisyys on osin nähtävissä kristinuskossakin. Jumalasta käytetään erilaisia nimiä, kuten Luoja, Herra tai Rakkaus. Kolminaisuusoppikin on eräänlainen Jumalan nimien käsiteanalyysi: Isä, Poika, Henki.

Islamilaisuudessa Allah on yksi Jumala, mutta perinne tuntee hänelle 99 nimeä. Ne ovat paitsi nimiä, myös määritteitä siitä, mitä Allah on ja tekee. Samaan tapaan juutalaisuus ja kristinuskokin yhdistää nimen vaikutukseen – joskin nimiä on vähemmän.

***

Pohjimmiltaan El Shaddai on meditatiivista ylistysmusiikkia. Se ei edellytä väkijoukkoja hoilaamassa, sen ydin on yksilön uskonkokemuksessa ja sen liittymisessä laajempaan perinteeseen.

El Shaddai kuulosta helpolta laululta, mutta koettelee esittäjiään. Katsoessani YouTubesta lukuisia vähemmän tunnettujen laulajien versioita kappaleesta huomaan, että sisäinen tunne ei ihan aina välity kuulijalle asti. (Tennesseeläisen Kids In Tune -lapsikuoron versio on hellyttävä.)

Ylistäminen on yksi uskonnollisen toiminnan muoto. Se on teologisesti myös Jumalan olemisen tapa. Hän on ylistyksen kohde ja toimii ylistyksellä, sillä onhan enkelikuorojen ikuinen tehtävä ylistää Luojaansa kera taivaan pyhien. Jumala, jota ei ylistetä, ei ole pyhä.

Kissa kiitoksella elää, näköjään Jumala myös.

Modernilla yhteislauluksi tarkoitetulla ylistysmusiikilla (contemporary worship music) on usein popin tai rokin poljento. Kertosäkeellä on tärkeä, toistoon perustuva liki hypnoottinen tehtävä.

Ylistäminen on alamaisuuden osoitus. Se puolestaan on yksi uskonnollisuuden peruspilari: On joku minua suurempi, jolle olen kuuliainen ja uskollinen. Hän siunaa minua ja antaa hyvän elämän.

Ylistämällä Jumala voitetaan puolelle.

Ylistysmusiikkista voi olla montaa mieltä. Toisille se on hurmoksellista pakkoveivausta ja kristillisen mantran hokemista, toisille se antaa turvallisuuden tunteen ja kokemuksen sielun avautumista Jumalalle.

El Shaddai soikoon!