Enkeleitä ja evankelistoja – viisi tapaa yhdistää bisnes ja uskonto

Bisnesenkeli

Bisnesenkelit eli enkelisijoittajat ovat yksityisiä pääomasijoittajia, jotka laittavat rahaa uusiin yrityksiin, jotta ne menestyisivät ja pääsisivät lentoon. Suomessa toimii useampi bisnesenkeliverkosto ja onpa tänne perustettu jo alan toimijoiden yhdistys, Suomen bisnesenkelit ry.

Tyypillisesti ”enkelimäisen” eli pyyteettömän hyväntekijän sijoituksen määrä on 10 000–150 000 euroa ja sijoituksenkesto 2–4 vuotta. Tosin kaikki sijoittajat eivät ole kokonaan enkeleitä, sillä osa heistä toivoo sijoitukselleen myös maallista tuottoa.

Bisnesenkelit tapaavat tuoda uuden yrittäjän tueksi myös verkostonsa ja osaamisensa. Usein bisnesenkelit istuvat uusien kasvuyritysten hallituksissa tai muutoin auttamalla sijoituskohdetta kontaktiverkostojen ja yhteistyösuhteiden luomisessa.

Bisnesenkeli-ilmiö on tullut Yhdysvalloista, jossa alan toimija on angel investor tai lyhyesti pelkkä angel.

Evankelista

Bisnes on kovaa hommaa ja siinä tarvitaan uskoa, senpä vuoksi joihinkin yrityksiin on palkattu henkilöitä, joiden titteli on evankelista.

Nimensä mukaisesti firman palveluksessa oleva evankelista kiihkoilee ja puhuu jonkin asian puolesta ikään kuin uskon voimalla. Evankelistan taidoille onkin tarvetta kun myydään tuotetta, joka on enemmän uskon kuin näkyvän maailman ja hyödyn asia.

Ison Veden takana tunnetaan myös termi evangelism marketing ”evankeliointimarkkinointi”.

Evankelista-termi ei ole vielä vakiintunut suomalaiseen bisnesmaailmaan, mutta it-alan verkkolehdissä voi törmätä henkilöihin, joita kutsutaan titteleillä kuten Adoben Platform–evankelista ja Microsoftin FUD-evankelista.

Profeetta

Silloin tällöin taloutta käsittelevillä verkkosivuilla vilahtaa termi bussines prophet eli bisnesprofeetta. Silloin on kyse henkilöstä, joka on osannut nähdä ja analysoida toimialansa trendejä ja kehityskulkuja tarkemmin kuin kilpailijansa.

Näkijöitä ja tietäjiä liike-elämässä kutsutaan myös guruiksi. He osaavat, heillä on henkistä tietoa, jonka varassa voi tehdä bisnestä.

Prophet on myös vuonna 1992 perustettu konsulttitoimisto, jonka alaa ovat brändit ja markkinointi. ”Profeetta” toimii sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Mainio idea kutsua konsulttia profeetaksi – sellaisia asioita konsulteilta nimittäin odotetaan: että he näkisivät tulevaisuuteen ja osaisivat sanoa mitä tapahtuu, jotta asiakas voi varautua siihen mitä tuleman pitää.

Ylipappi

Kaikilla aloilla on oma papistonsa, myös muilla kuin uskonnon saralla. Liike-elämän papiston tehtävä on pitää yllä kulutusliturgiaa ja markkinahumua. Firmojen papistoa ovat markkinoinnin ja myynnin miehet ja naiset.

Papiston keskuudessa on sellaisia, jotka nousevat ylipapin asemaan. He ovat toimialan tai firman kasvot mediaan ja maksavalle yleisölle. Media rakastaa erityisesti ylipapittaria.

Ylipapin tehtävä on olla alansa osaaja, hän on sekoitus evankelistaa ja profeettaa.

Uskovainen

Tietokonejätti Applen logossa on omena josta on haukattu pala. Onko se viittaus paratiisiin? Onko Applen tietokone hyvän ja pahan tiedon puu, josta haukkaamalla pääsee ennenäkemättömälle virtuaalimatkalle?

Applen tuotteiden (iMac, MacBook, iPod, iPhohe, iPad) faneja kutsutaan myös Apple-uskovaisiksi. He suhtautuvat Applen tuotteisiin uskovaisen kiihkolla ja varmuudella. He uskovat, että kyseiset tuotteet ovat parempia ja autuaaksi tekevämpiä kuin muiden valmistajien tuotteet.

Tuote- ja brändi-uskovaiset ovat laitevalmistajien toiveuni. Kukapa ei haluaisi olla mukana bisneksessä, jossa tuotteiden kuluttajat suhtautuvat niihin kuin uskovaiset lupaukseen paremmasta maailmasta.

Aikoinaan huhuttiin, että urheilutuotevalmistaja Nike edellytti työntekijöiltään suorastaan uskonnollista sitoutumista ja että vaatimuksena oli Niken logon tatuoinnin ottaminen vatsanahkaan uskollisuuden merkkinä firmaa kohtaan.

Uskolliset asiakkaat voivat olla jopa tosiuskovaisia (kuten jotkut Applelle sielunsa myyneet). Sosiologit ovat esittäneet ajatuksen, että merkkiuskollisuus on tullut uskonnon tilalle. Ihmiset asettuvat brändien taakse kuin lahkoihin ikään.

Juttu on muokattu Kotimaa-lehdessä vuonna 2012 julkaistusta jutusta. Kuva: Olli Seppälä

Edellinen artikkeliVankilassa jumalanpalvelus ja perhetapaaminen samaan aikaan
Seuraava artikkeliEgyptin kristittyjen pääsiäistä varjostaa pelko

Ei näytettäviä viestejä