Kauniaisten seurakunnan seurakuntapastori Kari Kuula herätti pari päivää sitten kohun Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistulla blogitekstillään. Siinä hän arvosteli tuotantoeläinten teollista käyttöä, piti lehmästä runsaasti lypsettyä maitoa ”kauheana tuotteena” ja rinnasti eläinten massakäytön ”saatanalliseen julmuuteen”.
Muutaman yön yli nukuttuaan Kuula toteaa, että hän osoitti viestinsä epäselvästi.
– Näin siksi, että monet lukivat blogini hyökkäykseksi suomalaisia maatalousyrittäjiä vastaan. Se ei ollut ollenkaan tarkoitukseni, Kuula sanoo Kotimaalle.
Kuulan teksti herätti huomiota varsinkin maataloustuottajien keskuudessa. Maidon- tai lihantuotanto työllistää Suomessa suoraan ja välillisesti kymmeniätuhansia ihmisiä. Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa Kuula pahoittelikin käyttämiään sanavalintoja ja pyysi anteeksi sitä, että hänen kolumninsa kärki näytti osoittavan suomalaiseen maataloustuottajaan.
Kuula kertoo ymmärtävänsä, että suomalainen maatalousyrittäjä tekee kovaa työtä vallitsevien säädösten ja käytäntöjen mukaan.
– Sen olisi voinut sanoittaa niinkin, että siinä ollaan suomalaisen tuottajan puolella. Talouden kovat ehdot ja kilpailu globaalin tuotannon kanssa panevat suomalaisen tuottajan ahtaalle, Kuula sanoo.
Hän kertoo katsoneensa asiaa blogissaan globaalilta tasolta.
– Pointtini ei kohdistunut tuottajiin, vaan meihin kuluttajiin. Me päätämme maksuhalukkuudellamme, mitä tuotetaan ja miten eläimiä kohdellaan.
Kuula puolustaa eläinten parempaa kohtelua ja elämäntapaa, johon kuuluisi vähemmän eläinkunnan tuotteiden hyödyntämistä ihmisravintona. Hän ajattelee asiaa paitsi humanistisesti myös teologina.
Luomisteologia opettaa eläinten kuuluvan Jumalalle, ei meille ihmisille. Jumalan kuvina meidän tehtävämme on edustaa ja ilmaista tätä Jumalan rakkaudellista läsnäoloa ja hallintavaltaa luomakunnassa.
Tästä näkökulmasta käsin nykyinen eläinten laaja monistaminen, jalostaminen ja laitoksissa asuttaminen pelkästään ihmisen tarpeita varten on Kuulan mielestä hyvin ongelmallista.
Hän itse kertoo, että yrittää elää, kuten opettaa. Tämä merkitsee myös sitä, että hän ei enää syö punaista lihaa.
– En myöskään käytä maitotuotteita, jos mahdollista. Mutta en ole rigoristi [ehdoton, jyrkkä], realiteetit on huomioitava: syön sitä, mitä tarjotaan, jos ei ole mahdollista valita.
Kalankin käyttö ravintona on ongelmallista
Nautaeläimistä, sioista ja siipikarjasta puhuttuaan Kuula huomauttaa, että myös kala on eettisesti ongelmallista ruokaa. Suuri osa maailman kalaproteiinista saadaan kalanviljelylaitoksissa viljellyistä kaloista.
– Ne elävät ahtaissa häkeissä kehää kiertämässä ja niitä ruokitaan merien pikkukaloista tehdyllä jauheella. Myös kalat ovat älykkäitä ja myös ne tuntevat. Mutta teollisessa tuotannossa niiden annetaan sätkiä itsensä hengiltä.
Kuula kertoo tiedostavansa, että viljelty kala on esimerkiksi Itä-Aasiassa miljoonien ihmisten välttämätöntä ravintoa. Hänen mielestään sen käyttöä voitaisiin kuitenkin vähentää.
– On tapahtunut rakenteellinen vinoutuma. Ihmiskunta on lisääntynyt moninkertaiseksi sadan viime vuoden aikana. Ja nyt on välttämätöntä käyttää eläimiä. Se on langenneen maailman piirre.
Eläinten laajamittaisen käytön mittasuhteet ovat Kuulan mielestä nykyisin mykistäviä. Asia herättää tunteita puolesta ja vastaan, ja Kuula sanoo ymmärtävänsä, miksi niin moni reagoi eläinteemaan.
Hän toivoo toisaalta olevansa näissä asioissa aivan väärässä: siis että eläinten laajamittainen käyttö olisikin hyväksyttävää ja kristillisen luomisteologian mukaista.
– Silloin voisin hyvillä mielin kiittää Jeesusta eläinruoastakin. Silloin elämä olisi paljon helpompaa.
Espoon piispa: Eläimet eivät ole massaa vaan eläviä olentoja
Kari Kuula kuuluu Espoon hiippakunnan papistoon. Hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka kertoo, ettei ole kunnolla ehtinyt perehtyä yhden kaitsettavansa papin blogitekstiin tai siitä nousseeseen kohuun.
– Itsekin kuluttajana pyrin kiinnittämään huomiota siihen, miten ravinto on tuotettu ja mitä kaupasta ostan. Pyrin ostamaan kotimaista ruokaa, josta tiedän, että se on eettisesti kestävällä tavalla tuotettua.
Mutta asiassa on aina se toinenkin puoli.
– Maidon- ja lihantuotanto sekä kalatalous ovat myös monen suomalaisen elinkeino, joka on tehty tänä päivänä äärimmäisen vaikeaksi ja jonka parissa moni uupuu henkisesti. Siksi sillä on väliä, että tämäkin näkökulma otetaan huomioon, kun näitä asioita sanoitetaan, Hintikka sanoo.
Hintikka korostaa kuitenkin, että kirkossakin kannattaisi miettiä enemmän, mitkä ruokatottumuksemme ovat ja miten valintamme vaikuttavat todellisuuteen: kyse on luomakunnasta, siitä, miten kanssaluotumme eläimet saavat elää.
– Eläimet eivät ole massaa, vaan eläviä olentoja, osa elonkirjoa ja luomakuntaa, Jumalan luomia kuten ihminenkin.
Hintikka pitää hyvänä ja viisaana, että Kuula on esittänyt anteeksipyyntönsä.
Aikooko piispa keskustella Kuulan kanssa nyt tapahtuneesta?
– Kun hänellä on ollut ymmärrystä pyytää anteeksi, niin en näe tässä tapauksessa syytä keskustella asiasta.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.