Viimeksi kuluneen vuoden ennen näkemätön kansainvaellus Lähi-idästä ja Afrikasta on moni-ilmeinen tapahtuma, jolla on monta syytä.
Jo useita vuosia kytenyt muuttoliike muuttui kansainvaellukseksi vuonna 2015. Miljoonien ihmisten liikkeelle lähteminen sodan, köyhyyden, näköalattomuuden ja pikku hiljaa myös ilmastonmuutoksen vuoksi peittää alleen eräitä vähemmän puhuttuja tapahtumasarjoja.
Yksi niistä on Lähi-idän kristittyjen historialliseksi luonnehdittava pakkolähtö vuosituhantisilta asuinsijoiltaan Irakista, Syyriasta ja eräistä muista alueen maista.
Lähi-idän kurimuksessa kärsivät kaikki hajonneiden yhteiskuntien ihmiset. Suurin osa pakolaisista, kotinsa menettäneistä ja murhatuista on muslimeja. Isiksen kaltainen ääri-islamilainen järjestö on iskenyt niin šiiamuslimien, kristityjen, jesidien kuin muiden vääräoppisina pitämiensä kimppuun.
Ero on siinä, että kansainvaelluksesta huolimatta Lähi-itä pysyy islamilaisena. Sen sijaan monet kristittyjen jo miltei pari tuhatta vuotta asumat kylät Irakissa tai Syyriassa ovat autioituneet. Kirkkoja ja luostareita on tuhottu.
Vaikka loppukevään ja kesän uutiset ovat kertoneet Isiksen jatkuvista tappioista sen vastustajia vastaan, alueen ristiriidat eivät lopu Isiksen kukistumiseen. On kyseenalaista, palaavatko monet pakolaiset muinaisille kotitantereilleen enää koskaan.
Kristittyjen taantuminen Lähi-idässä on alkanut jo kauan sitten. Islamisaatio, vainot ja sodat ovat niittäneet hidasta satoaan.
The Economist -lehden alkuvuodesta laatimien tilastojen mukaan kristittyjen suhteellinen osuus Lähi-idän väestössä on romahtanut sadassa vuodessa 14:stä prosentista neljään.
Vielä 1910 Syyrian väestöstä kuudesosa oli kristittyjä. Tänään heitä on maassa muutama prosentti. Egyptissä kristittyjen osuus on pienentynyt samassa ajassa viidenneksestä noin kahdeksaan prosenttiin. Muualla trendi on yleensä ollut samanlainen.
Persianlahden rikkaissa öljyvaltioissa kristittyjen siirtotyöläisten määrä sen sijaan on lisääntynyt. Mutta monet heistä ovat kotoisin Intiasta ja muualta Etelä-Aasiasta, eivätkä he jää pysyvästi Lähi-itään.
Katoaako kristinusko Lähi-idästä kokonaan? Ei varmaankaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että valtavat muutokset ovat mahdollisia. Tänään melko puhtaasti islamilaiset Pohjois-Afrikka ja Turkki olivat yli tuhat vuotta sitten läpeensä ortodoksisia ja katolilaisia alueita.
Monet Lähi-idän kirkkojen johtajat ovat vedonneet laumaansa, että nämä eivät lähtisi ikiaikaisilta kotiseuduiltaan.
Vuosi 2016 saattaa osoittaa, että jotkut kuulevat toiveen. Mutta monet uudet kristityt liittyvät kansainvaellukseen ja lähtevät länteen.
Kuva: Safin Hamed / AFP Photo / Lehtikuva. Irakilaiset syyrialaiskatoliset kristityt kantavat pakomatkalla Aegeanmereen hukkuneiden perheenjäsentensä kuvia hautajaisseremoniassa Arbilissa, Irakin Kurdistanissa.
Lue myös: