Ei tullut diakonaattia – tuli diakonivirka

Vuosikymmeniä kirkossa jatkunut keskustelu diakonaatista ja kolmannesta vihkimysvirasta on tulossa päätökseen. Kirkkohallitus hyväksyi täysistunnossaan esityksen uudesta diakonivirasta.

Kirkkohallitus esittää, että kirkkoon perustetaan uusi diakonivirka hengelliseksi viraksi papinviran rinnalle. Vihityt eivät olisi enää maallikkoja, vaan he kuuluisivat piispalliseen kaitsentaan, kuten papit. Uuteen virkaan tarvittaisiin myös vokaatio eli seurakunnan kutsu.

Uusi diakonivirka korvaisi nykyisen diakonian viran. Siihen vihittäisiin diakoniatyöntekijöitä, nuorisotyöntekijöitä, lähetyssihteereitä, varhaiskasvatuksen ohjaajia ja lapsityönohjaajia.

Kanttoreita ei esitetä uuden viran piiriin, kuten ei lastenohjaajiakaan.

Ketään ei vihitä vasten tahtoaan

Esityksen mukaan diakonivirka on olemassa kristilliseen sanomaan perustuvien lähimmäisenrakkauden, kasvatuksen, lähetyksen ja sielunhoidon tehtäviä varten. Virkaan vihittävältä edellytetään virka- tai työsuhdetta virkaan sopivissa tehtävissä seurakunnassa tai kirkon hallinnossa.

Diakonivirkaan vihittäväksi hyväksymisestä päättäisivät piispa ja tuomiokapituli. Vihkimisen toimittaisi piispa.

Aiemmin diakonian vihkimyksen saaneen tuomiokapituli toteaisi uuden diakoniviran piiriin kuuluvaksi hänen sitä erikseen pyytäessään ja esitettyään luotettavan selvityksen vihkimyksestään.

Nykyiset työntekijät ja viranhaltijat, joilla ei ole vihkimystä voisivat siirtyä vihkimysviran piiriin sitä halutessaan. Ketään ei pakoteta vihkimykseen, vaan nykyisessä virassa voi jatkaa ilmankin. Siirryttäessä eläkkeelle tai uusiin tehtäviin, tilalle tulevan työntekijän on otettava vihkimys.

Ehdollisissa valintatapauksissa, joissa viran saaminen edellyttää vihkimystä, mutta joissa piispa ei jostain syystä anna vihkimystä, valinta raukeaa.

Diakoniviran edustus lisättäisiin kirkkohallituksen täysistunnon ja tuomiokapitulien kokoonpanoon, mutta kirkolliskokoukseen heille ei tulisi papiston kaltaista kiintiötä.

Vihkiminen diakonivirkaan olisi ikään kuin valtuutus toimia kirkon edustajana.

Ei oikotietä piispaksi

Uudistusta on valmisteltu kirkossa useiden vuosikymmenien aikana. Virallisia keskusteluja on käyty vuodesta 1994 saakka, mutta tiettävästi kolmisäikeistä virasta puhui jo vuonna 1957 silloinen Porvoon hiippakuntapastori John Vikström.

Esillä ovat olleet muun muassa käsitteet diakonaatti ja kolmisäikeinen virka. Diakonaatista ei virallisissa papereissa enää puhuta, eikä uudesta diakonivirasta ole tulossa kolmisäikeisen viran yhtä ilmenemismuotoa. Teologisesti perusteltuna kirkon virka ei olisikaan yksi, jolla on kolme ilmenemismuotoa: piispa, pappi ja diakoni. Diakonivirkaan vihitty ei esimerkiksi voisi tulla valituksi piispaksi.

Vihityllä olisi kuitenkin kirkon jäsentä laajemmat oikeudet hoitaa jumalanpalveluselämää omalla työalallaan, mutta varsinaisia pappeja heistä ei olla tekemässä. Muutoin koulutus ja tehtävät vastaisivat pitkälti nykykäytäntöä.

Laajennetut hengelliset oikeudet tarkoittaisivat myös oikeutta saarnata jumalpalveluksissa kirkkoherran luvalla, mahdollisuutta avustaa ehtoollisen jakamisessa sekä antaa esimerkiksi kotiehtoollista.

Diakoniksi vihittävä lupaisi toimia Jumalan sanan ja kirkon tunnustuksen ja järjestyksen mukaisesti. Diakoniksi vihityllä olisi oikeus ja velvollisuus käyttää piispainkokouksen ohjeen mukaisia viran tunnuksia ja virka-asua, jonka yksityiskohdista ei vielä ole keskusteltu virallisesti. Todennäköisesti kyseessä olisi pantapaita, mahdollisesti väriltään vihreä, kuten diakoneilla nytkin.

Hankala paperi

Kirkkohallituksen esitys on valmisteltu aiempien päätösten ja lausuntojen pohjalta. Lähtökohtina ovat olleet kirkon tulevaisuuden tarpeisiin vastaaminen ja kirkon työntekijöiden vahva ammatillinen erityisosaaminen. Tavoitteena on luoda virkaratkaisu, joka on realistinen sekä hallinnon ja talouden että virkateologian näkökulmasta.

Uusi diakonivirka saattaisi tulla käyttöön jo 2017, jos kirkolliskokous sen hyväksyy. Uusi vihkimys koskee noin 2500 kirkon työntekijää.

Uudistuksella ei arvioida olevan välittömiä vaikutuksia seurakuntien talouteen. Tuomiokapitulien kustannukset sen sijaan lisääntyisivät hieman.

Esityksen uudeksi diakoniviraksi on kirjoittanut teologian tohtori Mikko Malkavaara kirkkoneuvos Pekka Huokunan johdolla tehdyn virkamiesvalmistelun pohjalta. Huokuna kuvasi Kotimaassa valmistelua uransa hankalimmaksi.

Malkavaara puolestaan kommentoi asiaa Facebookissa ja kertoo, että monisyinen asia ei auennut hänellekään helposti. Malkavaara kirjoitti uudistusta viisihenkisen työryhmän avustuksella viisi kuukautta palkallisena ja sen jälkeen sivutoimisena. Kaikkiaan nyt hyväksytystä esityksestä Malkavaara kertoo syntyneen 15 erilaista versiota.

Edellinen artikkeliImaamikoulutus tervetullut teologiseen tiedekuntaan
Seuraava artikkeliHuutonetin perustaja kirkon verkkoviestintäpäälliköksi

Ei näytettäviä viestejä