Eilen keskiviikkona edesmennyt Stephen Hawking muistetaan merkittävästä työstään teoreettisen fysiikan ja kosmologian parissa. Lisäksi hän oli suosittu luennoitsija, joka yleistajuisti tiedettä ja ennusti ihmiskunnan tulevaisuutta. Hän ei kuitenkaan nähnyt, että maailmankaikkeuden syntyyn olisi tarvittu minkäänlaista Jumalaa. Hawking ei uskonut Jumalaan persoonana, mutta tieteen lakeja voitiin hänen mielestään niin halutessaan nimittää Jumalaksi.
Brittilehti Catholic Heraldin mukaan Vatikaanin astronomi, jesuiitta Guy Consolmagno kertoi Catholic News Servicelle vuonna 2010, että ”’Jumala’, johon Stephen Hawking ei usko, on sellainen, johon minäkään en usko”.
”Jumala ei ole vain yksi voima maailmankaikkeudessa painovoiman tai sähkön rinnalla, vaan Jumala on syy siihen, että olemassaolo on olemassa. Jumala on syy sille, että on olemassa tilaa ja aikaa sekä luonnonlakeja, jotta voimat, joista Stephen Hawking puhuu, pystyvät toimimaan”, Consolmagno totesi tuolloin.
”Spekulaatiot siitä, että Jumala olisi luonut maailman, olivat hänen edustamansa luonnontieteen kannalta yksinkertaisesti merkityksettömiä”
Uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta kertoo Kotimaa24:lle, että hänen mielestään Hawkingin fysikaalisen kosmologian työn näkökulmasta Jumalan olemassaololla ei ollut mitään roolia tieteellisessä maailmankuvassa.
– Spekulaatiot siitä, että Jumala olisi luonut maailman, olivat hänen edustamansa luonnontieteen kannalta yksinkertaisesti merkityksettömiä. Kun hän on sanonut, että fysiikan perustutkimus voi pyrkiä ymmärtämään ”Jumalan ajattelua”, arvelisin Jumalasta puhuttavan tässä jokseenkin vertauskuvallisesti.
Pihlström on taipuvainen sympatisoimaan Hawkingin ajattelua siinä mielessä, ettei hän näe kovinkaan paljon mieltä yrityksissä perustella Jumalan olemassaoloa tieteellisen maailmankuvan tai tieteen tulosten pohjalta.
– Pikemminkin uskonnollisen ajattelun ja elämäntavan mahdollisuuksia tulee etsiä ihan toisesta suunnasta – siitä, että uskonto katselee todellisuutta eri näkökulmasta kuin tiede tai jäsentää kokemustamme maailmasta tieteestä radikaalisti poikkeavalla tavalla. Uskonnollinen näkökulma elämään ja maailmaan ei varmasti ole samalla tavalla mahdollinen kaikille, enkä usko sen olleen Hawkingille erityisen relevantti aihe.
Hawkingia voidaan Pihlströmin mukaan pitää hyvin myös taustavaikuttajana uusateismin nousussa.
– Nähdäkseni hän oli oikeassa siinä tiedepohjaisessa uskontokritiikissä, joka korostaa, ettei tiede tarvitse uskonnollisia oletuksia. Toisaalta uusateistit ovat mielestäni väärässä kuvitellessaan, että tämä riittää uskontokritiikiksi. Uskonnollisia uskomuksia ei tule arvioida tieteen kriteerein.
Paavali VI nimesi Hawkingin Paavilliseen tiedeakatemian jäseneksi jo vuonna 1968
Catholic Herald kertoo, että Hawking kuului Paavilliseen tiedeakatemiaan, jonka tarkoituksena on edistää tieteen ja uskonnon välistä vuoropuhelua. Paavi Paavali VI nimesi Hawkingin akatemian jäseneksi jo vuonna 1968. Akatemian jäsenet valitaan akateemisten ansioiden ja ammatillisen osaamisen, ei uskonnollisten uskomusten perusteella. Hawkingin näkemykset Jumalasta eivät estäneet häntä osallistumasta keskusteluun kirkon kanssa, kuten hänen työnsä ja panoksensa paavilliselle tiedeakatemialle osoittavat.
Vatikaanin observatorio, katolisen kirkon Westminsterin kardinaali Vincent Nichols ja Englannin kirkon Canterburyn arkkipiispa Justin Welby kertovat Catholic Heraldille arvostavansa sitä tieteellistä panosta, jonka Hawking on antanut kvanttikosmologialle ja esittävät myös surunvalittelunsa.
Kuva: Lwp Kommunikáció / CC BY 2.0. Stephen Hawking Cambridgen yliopistossa Isossa-Britanniassa.
Oikaisu 16.3.2018 kello 15.30: Toisin kuin artikkelissa aiemmin virheellisesti kirjoitettiin, Jumalan olemuksesta maailmankaikkeudesta ei puhunut Stephen Hawking, vaan Vatikaanin astronomi Guy Consolmagno. Lisäksi lisätty tieto siitä, että sitaatti on Catholic News Servicestä vuodelta 2010.