Kuolemanrajakokemukset ovat poikkeuksellisia ja todentuntuisia kokemuksia, joiden esiintyvyyteen eivät vaikuta kokijan sukupuoli, uskonto tai koulutustaso. Näin toteaa uskonnonfilosofian dosentti Leo Näreaho, joka kirjoittaa kuolemanrajakokemuksista Teologia.fi-sivustolla julkaistussa artikkelissaan.
Teologia.fi on verkkopalvelu, joka esittelee suomalaista yliopistoteologiaa. Sen tuoreen teemanumeron aiheena on kuolema.
Näreahon mukaan kuolemanrajakokemuksia on usein henkilöillä, jotka ovat fysiologisesti lähellä kuolemaa tai tilassa, joka ilman toimenpiteitä johtaisi kuolemaan. Länsimaisissa kokemusten tyypillisiä piirteitä ovat irtautuminen fyysisestä ruumiista, terävöitynyt mielen toiminta, ylimaallisen, rakkaudellisen valon kohtaaminen, edesmenneiden omaisten tai ystävien tapaaminen sekä saapuminen viimeiselle rajalle, jolta on palattava takaisin.
Näreahon mainitsemissa tutkimuksissa selvä enemmistö kokemuksista oli miellyttäviä, mutta myös negatiivisia ja ahdistavia rajakokemuksia esiintyy.
”Tavallista on, että positiivisen rajakokemuksen jälkeen kokijan elämänarvot muuttuvat ja kuolemanpelko katoaa.”
Iällä saattaa olla yhteys rajakokemuksiin. Näreaho viittaa tutkimuksiin, joissa nuorten on havaittu saaneen rajakokemuksia useammin kuin vanhempien ihmisten. Kokijan lääkityksellä tai kuolemankriisin aikaisilla veren kaasuarvoilla, kuten hapenpuutteella, sen sijaan ei näytä olevan yhteyttä kokemusten esiintyvyyteen.
Näreaho toteaa, että rajakokemuksia esiintyy myös pienillä lapsilla sekä näkövammaisilla ja jopa syntymäsokeilla.
”Syntymäsokeat kuvaavat usein rajakokemuksen aikaista tilaansa uudenlaisena havaintona, ’näkemisenä’.”
Rajakokemukset ovat usein syvästi hengellisiä
Kuolemanrajakokemusten yleistettävyyttä vaikeuttaa Näreahon mukaan se, että lähes kaikki kokemuksia koskevat tutkimukset on tehty länsimaissa. Muiden kulttuurien alueilla kerättyjen kokemusten ansiosta voidaan kuitenkin sanoa, että rajakokemuksissa näyttää esiintyvän tiettyjä universaaleja piirteitä. Näitä ovat ainakin kuolevan siirtyminen toiseen maailmaan ja uskonnollisten hahmojen tai edesmenneiden omaisten kohtaaminen tuonpuoleisessa.
”Sen sijaan esimerkiksi moraalinen elämänkertaus (life review) näyttää esiintyvän vain länsimaisissa sekä kiinalaisten ja intialaisten kokemuksissa”, Näreaho kirjoittaa.
Hän toteaa, että rajakokemuksille on esitetty nykytieteen pohjalta erilaisia psykologisia ja aivotoiminnallisia selityksiä. Ensin mainittu perustuu oletukseen, jonka mukaan ihmisen joutuessa hengenvaaralliseen tilanteeseen hänen psyykessään laukeaa mekanismi, joka tuottaa ruumiista irtautumisen tunteen.
Toisaalta rajakokemusten selityksiä on etsitty myös kuoleman prosessiin liittyvästä poikkeavasta aivotoiminnasta, muun muassa muutoksista välittäjäaineiden erityksessä.
Näreaho toteaa, että kun rajakokemuksille etsitään selityksiä, päädytään kysymykseen tietoisuuden luonteesta: Mitä kokemuksellinen tietoisuus lopulta on? Mikä on sen suhde aivotoimintaan?
”Nämä ovat viime kädessä filosofisia, metafyysisiä kysymyksiä, joita ei voi ratkaista vain aivotutkimuksen menetelmin.”
Näreaho huomauttaa, että kuolemanrajakokemukset ovat usein myös syvästi hengellisiä kokemuksia. Ihminen kertoo kohdanneensa valon ja jumalallisen rakkauden, joka on muuttanut hänen elämänsä kokemuksen jälkeen.
”Kokemuksissa on selviä yhtymäkohtia suurten uskontojen opetuksiin. Siksi on yllättävää, että ainakin Suomessa kirkolliset piirit ovat suhtautuneet kuolemanlähikokemuksiin lähinnä vaieten. Eivätkö kuolemanrajakokemukset voisi olla osaltaan uudistamassa maallistuneen nykyihmisen hengellisyyttä?”, Näreaho kysyy.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Kokemuksesta puhuminen pelottaa, kuoleman rajalla käyneet kertovat teologian pro gradu -työssä