Entä jos onkin tahtoni varassa valita, uskonko vai en? Mitkä teot ovat kiinni omasta tahdostani ja mitkä eivät? Voinko mitenkään vaikuttaa pelastukseeni?

Kysymys vapaasta tahdosta on pohdituttanut filosofeja ja teologeja historian hämäristä asti ja pohdituttaa edelleen. Nykyisin keskustelua käyvät lisäksi muun muassa neurotieteilijät, sosiologit ja psykologit. Myös Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian dosentti Aku Visala on jo vuosien ajan syventynyt aiheeseen. Visala on kirjoittanut vapaasta tahdosta lukuisia artikkeleja sekä muun muassa teoksen Vapaan tahdon filosofia (Gaudeamus 2018).

Mutta mitä Visala ajattelee vapaasta tahdosta nykyään? Entä mitä nykyluterilaisen tulisi ajatella vapaan tahdon tai sen puuttumisen vaikutuksesta uskonelämään ja pelastukseen? Visalan mielestä tahdonvapaus on teema, joka leikkaa kaikkien kristinopin keskeisten näkemysten läpi.

– Emme voi ymmärtää mitään synnistä, armosta, ihmiskäsityksestä tai etiikasta, tarkastelematta kysymystä vapaasta tahdosta.

Visala painottaa käsityksen vapaasta tahdosta olevan niin olennainen rakennuspalikka, että se vaikuttaa koko katsomuksen rakenteeseen.

– Mihin sen sitten ajattelussaan napsauttaakin, se vääntää loput näkökannat sen mukaiseen asentoon.

Martti Luther sulkee Visalan mukaan yksiselitteisesti tahdonvapauden pois. Se tekee luterilaisesta tahdonvapausskeptisestä teologisesta perinnöstä erittäin kiinnostavaa.

– Lutherin linjauksesta seuraa valtavia ongelmia, joita myöhemmät luterilaiset teologit ovat yrittäneet selvittää siinä onnistumatta.

Visalan mukaan Luther on ollut luultua kalvinistisempi. Eikä perusteita kuulemma tarvitse etsiä Lutherin Sidottua ratkaisuvaltaa kauempaa.

– Kaikki löytyy sieltä. Luther ei antanut arvoa vapaan tahdon käsitteelle.

SE, MITÄ vapaaksi tahdoksi mielletään, on jo itsessään vaikeasti määriteltävä kysymys. Yhden ajattelutavan mukaan tahdonvapaus tarkoittaa kykyä valita eri vaihtoehtojen välillä. Deterministisimmin katsottuna ihmisellä on psykologiansa ja historiansa johdosta vain yksi ainoa mahdollinen vaihtoehto eikä vapautta valita. Moraalinen vastuullisuus kuitenkin riippuu tahdonvapauden olemassaolosta: jos en voi valita, ei minua voi pitää vastuussakaan.

Visalan mukaan Lutherin ongelma on se, että hän pitää ihmisiä vastuussa teoistaan, vaikka ihmisillä ei ole vapaata tahtoa.

– Jumala syyttää ja rankaisee ihmisiä synneistä, vaikka he eivät voi niille mitään. Ihmiset eivät näytä ansaitsevan rangaistusta.

Epäreiluako? Visala vastaa nopeasti.

– Lutherin mukaan, jos ihmiset eivät paheksu ansaitsematonta armoa, miksi he sitten paheksuisivat ansaitsematonta rangaistusta. Tässä mennään kuitenkin rankasti oikeudenmukaisuutta vastaan.

Lutherin on Visalan mukaan siis pakko erottaa inhimillinen ja Jumalan oikeudenmukaisuus toisistaan. Tällöin oikeudenmukaisuus kuitenkin muuttuu käsittämättömäksi.

Jälleen Visala palaa Sidottuun ratkaisuvaltaan.

– Sen lukeminen mullisti käsitykseni luterilaisesta vapaan tahdon teologiasta. Siitä paljastuu Lutherin determinismi: Jumala tietää ja määrää kaiken, mitä tapahtuu, eikä vapaata tahtoa voi olla.

Jos pelastus tapahtuu yksin armosta eli ratkaisuvalta on sidottu, ei ihmisellä ole vapaata tahtoa, jolla estää Jumalan tahdon toteutuminen.

JÄNNITE ON vahva. Ihmisellä voi olla kokemus vapaasta tahdosta. Hän voi kokea valitsevansa tiettyjä asioita elämässään, vaikkapa ammattinsakin. Välttämättömyyden pakosta tapahtuva voidaan kokea omaksi valinnaksi. Visala kertoo kirkkoisä Augustinuksen selventäneen asiaa eräässä kirjeessään.

– Augustinuksen ystävä pohti, miten kääntyä kristityksi, jos kerran Jumala antaa uskon. Ystävä tuumi, että jos Jumala kerran antaa uskon, miten hän nyt oma-aloitteisesti kääntyisi.

Augustinus tähdentää vastauksessaan, että ystävä on ymmärtänyt väärin.

– Jos valitset uskon, se tuntuu omalta valinnalta, vaikka prosessi on ennaltamäärätty. Tietyssä mielessä ratkaisukristillisyys on yhteensopivaa sen kanssa, että usko on ennaltamäärättyä.

Suurin ristiriita liittyy kuitenkin pelastukseen. Visalan mukaan luterilaisessa teologiassa on kolme väitettä, jotka ovat keskenään jännitteisiä:

Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan.

Ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta.

Kaikki ihmiset eivät pelastu.

Visala kaipaa tästä jännitteestä perusteellista keskustelua.

– Ensimmäisestä väitteestä seuraa se, että Jumala pelastaa kaikki, jos hän kykenee ja toisesta se, että Jumala kykenee pelastamaan kaikki. Tällöin ei ole mitään selitystä sille, miksi kaikki eivät pelastuisi.

Moni vetoaa tässä kohdin vapaaseen tahtoon. Visala tyrmää ajatuksen.

– Jos pelastus tapahtuu yksin armosta eli ratkaisuvalta on sidottu, ei ihmisellä ole vapaata tahtoa, jolla estää Jumalan tahdon toteutuminen. Jos ei ole mitään vapaata tahtoa, joka voisi estää Jumalan suunnitelmat ja jotkut silti joutuvat kadotukseen, Jumala ei tahdo kaikkien pelastusta.

Mihin tämä vapaan tahdon ja pelastuksen pyöritteleminen sitten johtaa? Visalan mielestä, jos kolmas väite hylätään, on lopputuloksena joko toiveikas tai väistämätön universalismi eli oppi siitä, että kaikki pelastuvat.

– Luterilaisten teologien ja kirkon olisi todella pysähdyttävä tämän ääreen.

Lue myös:

Pelastuksen toivoa luvassa kaikille

Ilmoita asiavirheestä