Diakonia tarkoittaa eri kristillisissä traditioissa hieman eri asioita. Suomalainen luterilainen ajattelee sanan kuullessaan todennäköisesti kotiseurakuntansa diakonian viranhaltijoita. Hän voi myös muistella, mitä ne diakonissalaitokset olivatkaan.
Jos näin on, ollaan yhden eri kirkkojen diakoniaa määrittelevän eron äärellä. Esimerkiksi luterilaisen maailman sisällä voidaan erottaa seurakunta- ja laitosdiakonian maat. Ero ei ole terävärajainen, mutta merkittävä.
Flienderin opetussairaala ja diakonissalaitos
Alussa oli Theodor Fliedner. Tämä 1864 kuollut saksalainen luterilainen pappi perusti vuonna 1836 Kaiserswerthiin ensimmäisen opetussairaalan ja sen yhteyteen diakonissalaitoksen. Koulun tunnetuin oppilas saattaa olla englantilainen Florence Nightingale, joka vei modernin sairaanhoidon oppeja Britanniaan. Hän tuli myöhemmin kuuluisaksi organisoituaan Krimin sodan aikana haavoittuneiden hoitoa.
Fliedneriläinen laitosdiakonia levisi sekä luterilaisiin että reformoituihin kirkkoihin. Tässä järjestelmässä kirkot tukevat diakonisia laitoksia, joiden yhteydessä diakonisen koulutuksen saaneet henkilöt työskentelevät. Sen sijaan seurakunnan palveluksessa olevat diakonit ovat harvinaisia.
Tyypillisiä laitosdiakonian maita ovat esimerkiksi Saksa ja Unkari.
Suomessa vahvaa seurakuntadiakoniaa
Diakonissalaitokset levisivät myös Pohjois-Euroopan luterilaisiin maihin ja kirkkoihin. Kuitenkin nykyisin Ruotsi ja varsinkin Suomi ovat pikemminkin seurakuntadiakonian aluetta. Tämä tarkoittaa, että diakonisen koulutuksen saanut henkilö, diakoni tai myös sairaanhoitajakoulutuksen saanut diakonissa, työskentelee paikallisen seurakunnan viranhaltijana.
Erityisesti Suomessa seurakuntadiakonia on vahvaa. Kirkkolakiin tuli jo 1944 pykälä, jonka mukaan seurakuntaan oli perustettava diakonian virka. Taustalla oli sodan aiheuttama sosiaalipoliittinen mieliala. Siitä alkaneen kehityksen myötä diakonian viranhaltijat ovat nykyisin seurakunnassa yksi runsaslukuisimmista työntekijäryhmistä.
Pappeutta vai laupeudentyötä?
Luterilaisuuden ja reformoidun kirkon piirissä diakoni on tyypillisesti kirkollisen laupeudentyön toteuttaja. Sen sijaan eräissä muissa kirkoissa diakoni-nimitys tarkoittaa pappeuden rinnalla toimivaa, liturgista tehtävää. Enemmän tai vähemmän tällä tavalla määriteltäviä diakoneja on esimerkiksi katolisessa, ortodoksisessa ja anglikaanisessa kirkossa.
Esimerkiksi anglikaanisessa kirkossa teologiaa opiskelleet vihitään ensin diakoneiksi ja vasta hieman myöhemmin papeiksi. Tämä merkitsee myös sitä, että anglikaanidiakonilla ei ole erityistä avustus- ja palvelutyön pätevyyttä.
Tästä syystä englanninkielisissä maissa diakoniasta puhuminen voi joskus haitata jopa ymmärtämistä. Viesti voi mennä paremmin perille, jos käyttää englanniksi ilmaisua ”kirkon sosiaalinen työ”.
Juttu julkaistu Kotimaan Suola-aikakauskirjassa kolumnina
Ilmoita asiavirheestä