Diakoniatyöntekijät kohtaavat työssään uhkaavia tilanteita entistä useammin, selviää tuoreesta Diakoniabarometristä. Yhteensä väkivaltaisesti ja aggressiivisesti käyttäytyvän henkilön aiheuttamia uhkatilanteita oli 62 prosentilla diakoniatyöntekijöistä.
Vastaukset eroavat työskentelypaikkakunnan koon mukaan merkittävästi. Pienemmillä paikkakunnilla työskentelevistä diakoniatyöntekijöistä 90 prosentille ei tullut vuonna 2015 eteen ollenkaan tilanteita, joissa henkilö olisi käyttäytynyt uhkaavasti tai aggressiivisesti. Yli 2 000 asukkaan paikkakunnilla uhkaavia kohtaamisia tulee joillekin diakoniatyöntekijöille kuukausittain tai viikoittain. Yli 10 000 asukkaan paikkakunnilla työskentelevistä diakoniatyöntekijöistä 2–4 prosenttia kohtaa uhkaavasti käyttäytyvän henkilön jopa viikoittain. Kuitenkin vain neljä prosenttia oli joutunut fyysisen väkivallan kohteeksi siten, että diakoniatyöntekijään olisi käyty kiinni.
Fyysisen väkivallan kohteeksi joutuminen on vähentynyt huimasti edelliseen Diakoniabarometriin verrattuna. Vuonna 2013 vastaajista 9 prosenttia kertoi jonkun työyhteisössään kohdanneen väkivaltaa useita kertoja ja 23 prosenttia raportoi työyhteisön jäsenen kohdanneen kerran väkivaltaa vuoden aikana. Vuonna 2015 toistuvasta väkivallasta kertoi vain kaksi prosenttia ja yksittäisistä tilanteista kahdeksan prosenttia vastaajista. Diakoniabarometrin kyselystä ei selviä, minkälaisissa tilanteissa uhkaa tai väkivaltaa on koettu.
Barometrin raporttiosan laatinut asiantuntija Titi Gävert Kirkkohallituksesta kertoo Kotimaalle olleensa yllättynyt uhkaavien tilanteiden yleisyydestä.
– Siinä on riski, että niitä aletaan pitää työhön kuuluvana asiana. Että niihin turrutaan ja totutaan.
Gävertin mukaan seurakunnissa pitäisi varmistaa, että työyhteisössä on toimintamalli uhkaavien tilanteiden tai väkivallan varalle. Tilanteet ovat haastavia, sillä uhkaavaa käytöstä ei pidä sietää, mutta ihmistä ei myöskään tule hylätä sen takia, että hän käyttäytyy uhkaavasti tai aggressiivisesti.
Gävert itse ajattelee tulosten kertovan ihmisten pahasta olosta.
– Ajattelisin, että uhkaavat tilanteet seurakuntien diakoniatyössä kertovat katkeroitumisesta ja turhautumisesta, sekä mielenterveyspalvelujen niukkuudesta.
Esikuvana Jeesus
Diakoniabarometrissä vastaajia pyydettiin miettimään omaa diakonista esikuvaansa. Vastausvaihtoehdoiksi tarjottiin viittä diakonista ulottuvuutta. Ensimmäinen, Äiti Teresan mukaan nimetty ulottuvuus oli karitatiivinen ja hoivaava, ja toinen, Martaksi nimetty, oli puuhakas seurakunnan ”yleismies Jantunen”. Kolmannen, taistelevan diakonian esikuvaksi tarjottiin Martin Luther Kingiä. Hoidollisen diakonian esikuvana nähtiin Florence Nightingale ja viimeisenä ulottuvuutena Joukkuepelaaja X, joka on verkostotoimija ja kumppani.
Barometrin mukaan yksikään näistä ulottuvuuksista ei noussut selkeäksi, kaikkia diakoniatyöntekijöitä yhdistäväksi esikuvaksi. Kolmen kärjeksi sijoittui verkostoituva kumppani Joukkuepelaaja X, joka sai 20 prosenttia äänistä, sekä uusien toimintatapojen etsijä Florence Nightingale, niin ikään 20 prosentilla äänistä. Kolmanneksi sijoittui oikeudenmukaisuuden puolustaja Martin Luther King 17 prosentin äänillä. Lisäksi ylimääräinen vaihtoehto, ”Kuka muu muka” sai 22 prosenttia äänistä.
”Näiden pohjalta määriteltynä diakonian tulevaisuuden suunta näyttää dynaamiselta vuorovaikutteiselta kehittämiseltä”, barometrissä todetaan.
Vastaajat saivat myös nimetä vapaasti esikuvansa, jos mikään edellisistä ei tuntunut sopivalta. Itse nimetyistä esikuvista selkeästi eniten ääniä sai Jeesus. Itse nimettyinä esikuvina mainittiin yhteensä 18 merkkihenkilöä sekä menneiden vuosikymmenten vaikuttajista että tämän ajan toimijoista. Mainintoja saivat muun muassa Aurora Karamzin, Matilda Wrede, Franciscus Assisilainen, Martti Ahtisaari, Nelson Mandela sekä Sauli Niinistö.
Useille vastaajille diakonian esikuva löytyi omasta lähipiiristä tai työtovereista.
Vuorovaikutus ja muutos tulevaisuuden trendeinä
Diakoniatyöntekijät pitävät vuorovaikutustaitoja ja verkosto-osaamista keskeisimpinä taitoina tulevaisuuden diakoniatyössä. Ensimmäistä piti tärkeänä 84 prosenttia ja jälkimmäistä 73 prosenttia vastaajista.
Kolmanneksi tärkeimpänä osaamisalueena pidettiin kirkon oppiin ja arvoperustaan liittyvää osaamista, jonka 42 prosenttia nosti kärkeen, neljänneksi nousi 39 prosentin kannatuksella kriisi- ja traumatyön osaaminen sekä viidenneksi muutos- ja uudistusosaaminen 33 prosentin kannatuksella.
Diakoniatyöntekijöiden tulevaisuuden tulkinnasta kertoo barometrin mukaan se, että kolmasosa vastaajista nimesi muutos- ja uudistusosaamisen viiden tärkeimmän osaamisalueen joukkoon, ja neljäsosan mielestä epämukavuusalueiden sietämisosaamisen tulisi olla viiden kärjessä.
”Tämä kertoo diakoniatyöntekijöiden tulevaisuuden tulkinnasta, jossa pysyvää näyttää oleva vain muutos ja työssä on mentävä omien mukavuusrajojen ulkopuolelle”, barometrissa todetaan.
Diakonian kentälle on tiedossa suuria muutoksia esimerkiksi toimeentulotuen Kela-siiron ja sote-prosessien myötä.
Diakoniabarometri julkaistaan Kirkon diakonianpäivillä 23.9.2016. Se löytyy myös Sakastin nettisivuilta.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Diakoniabarometri: Turvapaikanhakijoiden kohtaaminen onnistui