Etelä-Ranskassa asuva muusikko-kirjailija Milja Kaunisto esiintyi isänsä, laulaja Pasi Kauniston kanssa viime sunnuntaina kuuluisassa Conquesin luostarikirkossa. Katoliset munkit pyysivät varta vasten heitä esiintymään muusikkojen suojelupyhimyksen pyhän Cecilian juhlakonsertissa.
Conquesin luostari on Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin varrella ja Unescon suojelukohde. Ensimmäinen maininta luostaritoiminnasta paikkakunnalla on vuodelta 390.
Kotimaa24 kysyi Kaunistolta, miten munkit olivat löytäneet juuri heidät ja millainen konsertti oikein oli.
Miten päädyitte esiintymään juhlakonserttiin?
– Asun noin 30 kilometriä Conquesista. Olin kesällä brittiläisen kulttuurihistorian professorin David Bennettin pyynnöstä esiintynyt konsertissa pienessä, hylätyssä varhaiskeskiaikaisessa kappelissa, jonne Conquesin munkkiveljeskunnan veljiä tuli ikään kuin tarkkailemaan tilannetta. He ovat hyvin tarkkoja musiikista, jota heidän pyhissä paikoissaan esitetään.
– Kuukausi sitten sain erikoisen pyynnön esiintyä isäni kanssa tämän vuoden pyhän Cecilian juhlakonsertissa. Kun hieman yllättyneenä kysyin, miten he olivat saaneet idean, Conquesin luostarin musiikkivastaava veli Jean-Daniel kertoi kuulleensa Suomen tulevasta juhlavuodesta ja Suomen vaikuttavasta kirkkomusiikkiperinteestä.
– Hänen mielestään ekumeeninen yhteistyö kirkon eri haarojen välillä on tänä päivänä tärkeämpää kuin koskaan. Otimme haasteen vastaan kiitollisina suuresta kunniasta.
Mitä lauluja esititte ranskalaisyleisölle?
– Olemme esiintyneet yhdessä isäni Pasi Kauniston kanssa Suomen kirkoissa ja konserttisaleissa jo kymmeniä vuosia, hän tietysti vielä monta kymmentä vuotta pidempään kuin minä. Oli helppoa luoda ohjelmisto konserttiin. Suomen suuret säveltäjät, kuten Taneli Kuusisto ja Jean Sibelius, olivat ilman muuta listallamme, mutta myös minimalistinen, herkkä Suojelusenkeli tuli mukaan ohjelmistoon. Vanha virsi Taalainmaalta -laulun tiesimme kajahtavan komeasti urkuparvelta.
– Haastavampaa oli kuitenkin omaksua Conquesin valtava luostarikirkko esiintymispaikaksi. Sen silkka koko ja muinainen romaaninen rakennustyyli herättävät kunnioitusta. Vaeltelimme kiviholvien alla, testasimme akustiikkaa ja huokailimme ihmetyksestä. Kun luostarikirkko alkoi sitten täyttyä ihmisistä, kynttilät sytytettiin ja valkokaapuiset munkit ilmestyivät paikalle, tunnelma oli käsinkosketeltava.
{kuva_a529874c-1caa-450e-afe4-8a52a885b087}
Kuva: Kimmo Hellström. Milja ja Pasi Kaunisto esiintyivät Conquesin luostarikirkossa sunnuntaina.
Miten juhlakonsertti eteni?
– Veli Jean-Daniel pyysi minua pitämään konsertin aluksi puheen. Vertasin siinä Suomen ja Ranskan kirkkoarkkitehtuuria, musiikkiperintöä ja perinteitä. Keskustellessani veli Jean-Danielin kanssa ilmeni, että hyvin monet suomalaisista virsistä ovat käytössä myös ranskalaisissa kirkoissa, etenkin juhlamessuissa.
– Minulle henkilökohtaisesti oli huikea kokemus laulaa sävellykseni Maununpojan virsi juuri Conquesin luostarikirkossa. Olin säveltänyt sen piispa Olavi Maununpojan tarinaan, josta olin kirjoitin ensimmäisen romaanitrilogiani. Tarinassa Olavi Maununpojan tie kulki juuri Conquesin luostariin. Siinä oli laulaessa kyyneleissä pidättelemistä.
Jääkö ranskalaisluostarissa esitetty konsertti ainutkertaiseksi, vai keikkailetteko myös Suomessa?
– Suomen satavuotisjuhlakonsertteja meillä on suunnitteilla ensi vuodeksi useampikin sekä kirkkoihin että konserttitaloihin ympäri Suomen. Viimeisin konserttimme oli kuukausi sitten Hämeenlinnan teatterissa, jossa aloimme juhlistaa Suomen syntymäpäivää jo hieman etuajassa.
Tapahtuiko konsertissa jotakin muuta mieleenpainuvaa?
– Meidät kutsuttiin konsertin jälkeen luostarin sisäpihalle, jossa paahdettiin kastanjoita avotulella. Kävelimme paikalle kulkueessa, jonka edellä veli Jean-Daniel kulki haitaria soittaen. Ei kestänyt pitkäänkään, kun paikalle ilmestyi ryhmä kansanmuusikkoja mukanaan banjo, kampiliira ja haitari.
– Luostarin 1500-luvun ruokasalissa tarjoiltiin punaviiniä kannuista takkatulen ääressä. Pian alkoi piiritanssi ja kansantanhuaminen, johon munkit osallistuivat samalla innolla kuin konserttiväki. Minä lauloin vielä mieheni Petteri Parviaisen säestyksellä suomalaisen kansanlaulun Kullan ylistys. Sen jälkeen oli mahtava fiilis lähteä ajelemaan vuorten yli omaan kotiin.
{kuva_a739ffbf-5f49-4e4c-9a08-7a8137b1550c}
Kuvat: Kimmo Hellström. Conquesin luostari.