Canberran suomalainen luterilainen seurakunta perustettiin vuonna 1971. Seurakunta on ollut Australian pääkaupungissa asuville suomalaisille paitsi hengellisen elämän tukipilari myös tärkeä yhdysside suomalaiseen kulttuuriin, suomen kieleen ja toisiin suomalaisiin.
– Suomenkielinen oma pappi on tärkeä iäkkäämmille suomalaisille, mutta olen huomannut, että moni toisen ja kolmannenkin polven suomalainen kokee suomalaisen papin läsnäolon tärkeäksi. Nuoremmat osallistuvat jumalanpalvelusten sijaan esimerkiksi myyjäisiin ja haluavat vaihtaa muutaman sanan kanssani, Canberran suomalaisen seurakunnan pappi Janne Pekkarinen kertoo.
Pekkarinen on seurakunnan yhdeksäs pappi. Hän on työskennellyt Canberran seurakunnassa vuodesta 2011 lähtien. Hänen lisäkseen seurakunnassa on vain yksi palkattu työntekijä, joka huolehtii kirkkorakennuksen siivouksesta kerran viikossa.
– Kaikki seurakunnan toiminta ja etenkin varainhankinta perustuu vapaaehtoistyöhön. Ydinporukassa on mukana kymmenkunta ihmistä, ja esimerkiksi urkujen soittaminen on lähinnä yhden ihmisen varassa, Pekkarinen sanoo.
Vapaaehtoisten ikääntyminen on iso huolenaihe
Seurakunnan tuloista pääosa saadaan Canberran keskusta-alueella sijaitsevan parkkipaikan vuokratuloista. Parkkipaikkaa hoitaa vapaaehtoistyöntekijä. Lisätuloja saadaan myyjäisistä ja kirkkosalin vuokraamisesta.
Suomen luterilainen kirkko on maksanut papille niin kutsuttua henkilökohtaista palkanlisää, joka on tänä vuonna puolet aiemmasta ja loppuu vuoden lopussa kokonaan.
– Olen valmis jatkamaan työtäni Canberrassa toistaiseksi, helmikuussa 60 vuotta täyttävä Pekkarinen kertoo.
Vapaaehtoistyöntekijöiden ikääntyminen ja jaksaminen on Pekkariselle iso huolenaihe.
– Lähes jokainen vapaaehtoinen on aktiivinen kaikessa muussakin suomalaistoiminnassa. On hyvä kysymys, kuinka kauan ydinporukka vielä jaksaa.
Seurakuntalaisten ikääntyminen näkyy etenkin kirkollisissa toimituksissa. Viime kirkkovuoden aikana siunattiin hautaan kuusitoista seurakuntalaista. Kastetilaisuuksia oli kolme.
Ratkaisuksi osa-aikainen eläkepappi?
Jumalanpalvelus järjestetään kuitenkin joka sunnuntai. Paikalla on yleensä hieman alle parikymmentä ihmistä. Joulukirkossa ja muissa erityistilaisuuksissa läsnäolijoita on yli viisikymmentä, ja joulu- ja pääsiäismyyjäisissä käy jopa kaksisataa ihmistä.
– Toiminta jatkuu niin kauan kuin Jumala haluaa ja niin kauan kuin seurakuntalaiset jaksavat ja haluavat ylläpitää toimintaa. Seurakunta on olemassa seurakuntalaisia, ei pappia varten, Pekkarinen sanoo.
Vaihtoehtona päätoimisen papin palkkaamiselle Pekkarinen näkee osa-aikaisen eläkepapin, jolle seurakunnan ei tarvitsisi maksaa palkkaa.
– Parkkipaikan tuloilla saataisiin ehkä katettua kirkon ja pappilan ylläpito, tosin molemmat on rakennettu 60-luvun alussa ja kaipaavat kunnostusta.
Canberran seurakunta ei omista maata eikä rakennuksiaan mutta seurakunnalla on tilojen täysi käyttö- ja hallintaoikeus sekä kunnossapitovelvollisuus niin kauan kuin toiminta jatkuu.
Vaihtoehtona toiminnan jatkumiselle olisi myös sulautuminen paikalliseen luterilaiseen kirkkoon. Iäkkäämmät suomalaiset tarvitsevat kuitenkin papin ja seurakunnan palvelut suomen kielellä, joka on siirtolaisille tunne- ja hengellinen kieli.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä