Uskonpuhdistuksen keskeinen sanoma oli, että meidät vanhurskautetaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.
Uskonpuhdistaja Martti Luther löysi tämän Raamattua tutkimalla.
Kuvassa vasemmalla suomennos Lutherin viimeisestä luentosarjasta, jonka hän piti ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Kuvassa kuusiosaisen teoksen ensimmäinen osa.
Kuvassa oikealla on viimeinen osa saksankielisestä Lutherin tekstien kokoelmasta, jossa on 23 osaa ja 25 nidettä valtavan paksuja opuksia.
Kuvat ovat kotikirjastoni lukemattomista Lutheria ja hänen tuotantoaan monilla kielillä esittelevistä teoksista.
Paavalin tuotanto avasi Lutherin silmät. Paavalin julistus kertoi uskon vanhurskauden selkeästi. Paavali oli sen itse kokenut omassa elämässään. Hän oli hyvin oppinut. Hallitsi sekä kreikkalaisen että juutalaisuuden oppineisuuden. Hän oli myös hyvin innokas omassa vakaumuksessaan. Aikaisemmin Kristuksen seuraajia vastaan ja sitten käännyttyään Kristuksen seuraajana. Filippiläiskirjeessä hän tuo esiin tuntojaan. Kertoo miten elämä Kristuksen seuraajana sujui. Hän toteaa, että tulemme Jumalalle kelvollisiksi eli meidät vanhurskautetaan Kristuksen tähden. Tämä on elämässä tärkeintä. Midät vanhurskautetaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden
sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen
on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu.
Kristuksen yhteydessä meidän elämämme saa tarkoituksensa. On mielekästä elää, kun tietää mihin joukkoon kuuluu. Kristuksen omana huomaa kuuluvansa Jumalan lasten joukkoon, yhteen, pyhään, yhteiseen ja apostoliseen kirkkoon. Riemu on suuri, kun huomaa tämän, että kaikki on vain Kristuksen tähden. Saamme elää hänelle, koska meidät vanhurskautetaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.
jotta voittaisin omakseni Kristuksen
ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle.
Kristuksen tähden eläessämme olemme Jumalan yhteydessä. Koko maailmankaikkeuden Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjämme yhteydessä. Kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä. Kaikki on suunnattoman suurta lahjaa, armosta aivan autuas. Tämä vain siksi, että Jumala on rakkaus ja hän armahtaa: Meidät vanhurskautetaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden
Näin minulla ei enää ole mitään omaa,
lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta,
vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen
ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.
Tämän näköalan turvissa olemme luottavaisia. Tulevaisuus aukeaa Jumalan huolenpidon varassa. Hänen sylissään istuessaan Jumalan lapsi saa tarkastella maailmamme menoa, tietäen olevansa suuremmassa turvassa, kuin mitä maailma milloinkaan voi antaa.
Vain tämän voin sanoa:
jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin,
ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.
Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen.
Sunnuntai 1.2.2026›
3. sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima)
Ansaitsematon armo
Toinen lukukappale eli epistola: Fil. 3:7–14
Kirjeestä filippiläisille, luvusta 3
Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa,
olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona,
sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen
on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu.
Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken,
olen heittänyt kaiken roskana pois,
jotta voittaisin omakseni Kristuksen
ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle.
Näin minulla ei enää ole mitään omaa,
lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta,
vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen
ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.
Minä tahdon tuntea Kristuksen
ja hänen ylösnousemisensa voiman
ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa.
Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista.
En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi.
Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen,
kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen.
Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti.
Vain tämän voin sanoa:
jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin,
ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.
Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen.
Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.
Olet siis jättänyt parannuksen puolitiehen. Olet Jättänyt pois vain julkisynnit. Sitäkö nimität parannukseksi. Siihen pystyy kuka tahansa. Entä sydän. Onko siellä rakkaus kaikkia kohtaan. Jatkuva ilo ja sisäinen riemu siitä että Jumala rakastaa sinua. Onko siellä rauha, jota ei maailman tapahtumat heilauta. Oletko pitkämielinen ja lempä kaikkia kohtaan. Silloin ei mieleesi nouse mitään kielteistä heistä, vaan pidät itseäsi kaikkia muita huonompana. Jos näin on kohdallasi, niin silloin voisin uskoa, että paranuksesi on tehty ja olet saavuttanut sen pyhyyden, jota ilman kukaan ei voi pelastua.
Pekka nyt et ymmärtänyt mitä kirjoitin, siis parannus on kerran tapahtuva osa uudestisyntymistä, Pietari sanoittaa koko uudestisyntymän hyvin:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan
Ari
Tapasi kuvitella harhoja on peräisin siitä, että kieltäydyt ottamasta vastaan oikeaa opetusta.
Olet kuin jos ajaisit hornettia käymättä ajokurssia. Yhtä tyhmää.
Pietarin saarnahan puhuu heprealaisen kertosäkeen tavoin.
Ensimmäinen puoli: ”Tehkää parannus…”
ja toinen puoli: ”ottakoon kukin teistä kasteen —-”
Siis
S A M A
A S I A
KERROTAAN KAHDESTI KOSKA SE ON NIIN TÄRKEÄÄ.
Ja edelleen typerää kinaamistasi osoittaa se, että useista muistutuksista huolimatta edelleenkin lyöt päätäsi verille asti kolhien kivikovaan kallioon kieltäessäsi JUMALAN SANAN TODISTAMAN
SANAN
L A P S I L L E N N E.
Pietarihan sanoo, että kasteen lahjoittama syntien anteeksianto ja Pyhän Hengen lahja eli siis ELÄMÄ HÄNEN, SIIS PERSOONALLISEN PYHÄN HENGEN SEURASSA, annetaan tämän kasteen kanssa, joka kaste annetaan koko perheelle samalla kertaa.
Pekka
Syvällä elämänkokemuksellasi osaat erittäin hyvin tuoda esille meidän kristittyjen kilvoitukseen kuuluvan jokapäiväisen parannuksen tapahtuman elämän realiteettien myöntämisen ja sen kanssa elämisen todellisuudessa.
Pekka toteaa:””Olet siis jättänyt parannuksen puolitiehen. Olet Jättänyt pois vain julkisynnit. Sitäkö nimität parannukseksi. Siihen pystyy kuka tahansa.””
Siis kumoatko nyt selkein sanoin perisynnin, kyllä!
Siis minua ainakin ennen todellista uskoontuloa omat himot veivät, kyllä niitä oli omassa voimassa liki mahdoton hallita eikä varsinkaan tiennyt mikä on Jumalan tahto.
Muistaakseni katolinen kirkko opettaa synergismiä eli yhdessä tekemistä. Kansan kielellä se tarkoittaisi, että ihminen tekee parhaansa pelastuksen eteen ja voimien loppuessa Jumalan armo tulee vastaan. Voisimme kuvitella rappusia, jotka johtavat katon räystäisiin asti ihmisen hyvien tekojen ja vapaan tahdon mukaan; sitten tarvitaan apua ylhäältä katon harjalle asti. Trenton kokouksessa 1545-1563 katolinen kirkko vahvisti omat oppinsa vanhurskauttamisesta protestanttisten johtajien, joita olivat Martti Luther ja Jean Calvin – vastaan.. Siinä päätettiin myös, että Raamattu ei yksin riitä ohjeeksi vaan lisäksi täytyy olla ohjaus kirkolliskokoukselta ja paavilta (ex catedra). Meidän oppi-isämme opettaa, että vanhurskauttaminen tapahtuu YKSIN USKOSTA, YKSIN ARMOSTA, YKSIN KRISTUKSEN tähden. Jumala etsii, antaa löytää ja ottaa lapsekseen. Hyvä on myös muistaa, että Luther oli augustiinolaismunkki, joka todella halusi vuosia yrittää kiivetä pelastuksen portaita, polvillaan rukoilla joka askeleella ”isämeidän rukousta” ja kiduttaa ruumistaan melkein luurangoksi saamatta syntejään anteeksi: ”Mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa” – Jouduttuaan Roomalaiskirjeen professoriksi hän lukiessaan jo Vanhassa Testamentissa lausuttua kohtaa: ”Mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta”/ ”Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”- hänelle kirkastui Taivaallisen Isämme armolliset kasvot. Luther hylkäsi myös pelagiolaisuuden sekä semipelagiolaisuuden, ja korosti, että Jumala vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen. – Niinpä suomalaiset herätysliikkeet ovat omineet ”vanhurskauttamisopin” puhtaana ja kokonaisena. Me pelastumme ilman lain tekoja. Lakia tarvitaan kieron ja nurjan sukukunnan ajamiseen katumuksen ja parannuksen tielle. Parannukseen kuuluu toisena osana ”usko Kristukseen ja siihen , että synnit on anteeksi annettu ja armo Kristuksen tähden saatu” – mikä lohduttaa sydämen ja antaa sille rauhan (Augsburgin Tunnustuksen kohta parannuksesta). (Katolinen kirkko nojasi Tuomas Aqvinolaisen (1200-luvulta) filosofiaan ja teologiaan, jossa on yhdistetty Aristoteleen filosofia ja kristillinen usko. TA:ta kutsutaan ”normaaaliteologiksi”.) – Pyhä Apostoli Paavali oli Gamalielin oppilas ja osasi juutalaisen lain täydellisesti. Juutalaisuus on lakiuskonto, jossa opetetaan, että lain käskyjä tarkkaan noudattamalla pääsee Jumalan valtakuntaan. Me opetamme, että Jumalan valtakunta laskeutui Jeesuksessa alas ihmisen tasolle, pelastamaan syntiset. Uskon kautta Jeesukseen ja kuuntelemalla Hänen opetuksiaan opimme myös lain taulujen toisen osan, eli: ”hyvät työt ja lähimmäisen rakkaus seuraavat uskoa Jeesukseen”.
Valma
Kiitos hyvästä selostuksesta, missä tulee esille opin kehityksen kulkulinjoja.
Arin tapaukseen liittyen, voin todeta, että aikansa hurmahenkien oppeja kommentoidessaan hän totesi näiden teko-opin olevan kymmeniä tuhansia kertoja pahempaa.
Roomalaiskirje en luku 4 ja jae 5 kertoo selkeästi sen jota vastaan Ari jatkuvasti taistelet. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman (ja syntisen) uskon kautta. Eli ilman mitään ihmisen tekemää itsensä parantamista.
Usko Jeesukseen ja hänen sovitus työnsä riittävyyteen riittää.
Uskon kautta ja vaikutuksesta alkaa todellinen parannuksen teko. Siinä opimme tuntemaan yhä paremmin sitä millaiseksi me muutumme, kun kohtaamme Herran kerran. Siihen asti saamme pyrkiä sitä tavoittama kohden.
Sana sanoo: Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta. Siinä muutoksessa opimme tunnistamaan yhä enemmän oma kelvottomuuttamme. Vain itsessään avuton ja huono tarvitsee jatkuvaa Jeesuksen apua kaikkeen ja saa myös sitä. Omillaan pärjäävä jää ilman.
Pekka
Kiitos hyvästä kommentistasi.
Hyvät luvut tuot esille. Juuri niitähän Philipp Melanchthon käytti pohjanaan Augsburgin tunnustuksen vanhurskauttamisoppia laatiessaan.
IV Vanhurskautus
Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)
Pekka erotatko parannuksen ja pyhityksen, siis pyhitys on juuri mitä ttuot esille mielen muutoksena eli kun paatunut sydän paranee kuulemaan Jeesuksen äänen niin silloin lihalliset ajatukset vaihdetaan Jeesuksen sanoihin.
Siis kun minullakin oli ajatus että kaksi vapaata ihmistä voi harjoittaa seksiä kunha se vain tapahtuu molempien suostumuksella niin kun ymmärsin Jumalan tahdon että seksi kuuluu avioliittoon niin muutin ajatukseni ja sen mukaan myös teot muuttuivat, tämä on yksi esimerkki kuinka Jumala puhdistaa kun tunnustaa syntinsä.
Ari
Kullakin ihmisellä on omat kiusauksensa ja omat elämänkokemuksensa.
Anteeksianto kuuluu koko maailman kaikille ihmisille Jeesuksen täytetyn sovintotyön perusteella.
Elämänsä ruokkoaminen on kuitenkin eri käsite kuin aidon Jumala -yhteyden löytäminen.
Jumalan omiksi me tulemme pyhässä kasteessa.
Kun tämä kasteen antama uskon osallisuus sitten joidenkin elämässä pääsee koko elämää uudistavaksi voimaksi, niin silloin tämä voi uudistaa myös koko elämän, ei vain joitakin osa-alueita elämästä vaan koko elämän perussuuntauksia.
Esim. aikoinaan muinaiset körtit saattoivat sanoa, että hevonen ensimmäisenä huomaa, että isäntä on tullut herätykseen, kun sille kiroilemisen sijaan puhe muuttuu ystävälliseksi haasteluksi ja riuhtovan ärhentelyn sijaan tuleekin myönteinen yhteistyön asenne.
(Toki toisinaan voivat jutut levitä virheellisinä liioitteluinakin. Esim. kerran metsätöissä isäni erittäin paksussa lumihangessa totesi, että hänen piti auttaa heppaa reen vetämisessä, kun puukuormaa oli vaikea kääntää ahtaiden puiden välissä. Näin yhdessä kiskoen he saivat kuorman kääntymään ja puut tulemaan metsästä käyttöön. Joku oli tuon nähnyt ja tuntien isäni poikkeuksellisen suuret voimat, kuvitteli isäni nostaneen hevosta, että pääsivät kuorman kanssa ulos tuosta ahtaasta metsän kohdasta.)
Tässä vaan tulee mieleen ettei terveet tarvitse parantajaa, siis kun kuvittelee jo jotenkin saaneensa kaiken eli Jumalan lapseuden, niin eihän enää tarvitse mitään, vai tarvitseeko sittenkin tehdä parannus?
Ari
Asenteesi on täysin väärä. Eihän se että on paljon saanut elämässään suinkaan merkitse sitä, että sitten heittää läöäåeriksi, vaan tasan tarkkaan päin vastoin. Silloin on ilo antaa, kun kerran itse on päässyt Jumalan hyvyyttä kokemaan.
Muista Raamatun ajatus, että Jumalan rakkaus kutsuu meitä rakastamaan lähimmäisiämme.
Tämä on yhtä selvästi Raamatusta nouseva elämän sanoma kuin sekin että pelastumme emme omien tekojemme tai ansioittemme takia tai ansiosta vaan ainoastaan armosta, ainoastaan uskon kautta ja ainoastaan Kristuksen tähden ilman pienintäkään meidän omaa osuuttamme siihen hyvyyteen, mitä HÄN suuressa armossaan meille ojentaa.
Onhan uskon asioissa itsekeskeinen ja omaan napaansa tuijottaminen asenne mitä suurimman ylpeyden synnin ilmaus, vakavista synneistä raskain, eikä suinkaan mikään hyve.
Tulevaa 1. Tim. 6:13–16 varten olen kuunnellut Ensimmäisen Timoteuskirjeen ruotsiksi ljudbibeln -sivustolta
https://www.ljudbibeln.com/
Tulevaa 1. Tim. 6:13–16 varten olen kuunnellut Ensimmäisen Timoteuskirjeen suomeksi äänirkirja -sivustolta
https://tuleuskoon.fi/aaniraamattu/?testament=ut&order=15&chapter=1124&time=0&skipConfirmation=true
Tulevaa varten luin bible hub -sivustolta Tim. 6:13–16 selostuksen
parallel -sivuilta
https://biblehub.com/1_timothy/6-13.htm
Siinä on mm teksti englanniksi 43 eri versiona, rinnakkaiskohtia kulloisellekin jakeelle, kommentaareja eli selitysteoksia ja sanaluettelo alkukielestä kreikasta englanniksi.
Tulevaa varten luin bible hub -sivustolta Tim. 6:13–16 englanninkieliset jakeet
parallel -sivuilta viitattujen lisäkäännösten sivustolta.
Siellä oli 46 versiota ynnä viisi kertausjaetta, tekee yhteensä 51 kertaa englanniksi toistettua jaetta.
https://biblehub.com/parallel/1_timothy/6-13.htm
Tulevaa varten luin bible hub -sivustolta jakeet Tim. 6:13–16
interlin -sivun kaksikielisen tekstin ja myös mukana seuranneet kuusi versiota englanniksi.
https://biblehub.com/interlinear/1_timothy/6-13.htm
Tulevaa varten luin bible hub -sivustolta jakeet Tim. 6:13–16
monikieliseltä multi -sivulta
– englanniksi 22 versiota
– ja kreikaksi 30 kertaa, ensin kreikkalaisin kirjaimin 14 laitoksen tekstimuodot ja sitten kahdenlaisella translitteroinnilla kahdeksan tekstilaitoksen latinalaisella kirjaimistolla 8+8 = 16.
Muihin 40 kieleen palaan myöhemmin
Tässä illan kuluessa olen noista 40:stä muusta kielestä bible hub -sivustolta jakeita Tim. 6:13–16 tutkinut vasta kahdeksalla kielellä.
Mutta parempi vähän kuin ei mitään.