Olen verrattain uusi vantaalainen. Muutimme Vantaalle Espoosta jossa asuin 52 vuotta.

Viimeinen koti Espoossa oli Kauklahdessa. Muutimme sinne elokuussa 2006. Muuttomme Kauklahteen oli monelle yllätys ja aiheutti paljon kysymyksiä. Kauklahdella oli paikkana huono kaiku ja maine. ”Eihän siellä ole mitään” tai ”Eihän kukaan halua Kökkeliin” olivat ne tavallisimmat lausahdukset. Kauklahdessa oli juuri ollut Espoon Asuntomessut. Mekin ostimme asunnon tältä alueelta. Messualue oli kuin uusi kylän vanhan kylän keskellä. Uusi alue vei paljon pois, mutta asukkaat toivat alueelle myös kaivattuja palveluita. Ei niin hyvämaineisesta paikasta tuli lopulta Espoon yksi kysytyimmistä asuinalueista. Asunnot menevät hyvin kaupaksi. Niin myös meidän vaikkei se enää uusi ollutkaan. Viihdyimme siellä 17 vuotta ja 4 kuukautta.

Muutimme Vantaalle. Taas saimme kuulla parahduksia ja ihmettelyä. On kuitenkin niin, että arvostamme esimerkiksi lyhyttä työmatkaa. Arvostamme luontoa. Arvostamme palveluita kodin lähellä. Se mitä saimme Vantaalla, emme olisi saaneet Espoossa.

Saimme omakotitalon. Saimme pihan. Saimme rauhaa. Saimme enemmän palveluita ihan kävelymatkan päästä. Jos ei jaksa kävellä 2 kilometriä, pääsee palveluiden äärelle bussilla. Tai pyörällä. Täällä on hyvät kulkuyhteydet. Ei tarvitse välttämättä kulkea autotien vieressä. Meillä on juna. Kuten ennenkin. Sitä olemme tottuneet käyttämään ja käytämme edelleenkin. Minä varsinkin. Täällä on täyden palvelun terveyskeskus. Sitä ei ollut Kauklahdessa. Tai oli, mutta poliittisilla päätöksillä terveyskeskus vietiin pois koska haluttiin kehittää toimintaa keskittämällä. Vantaalla vielä ymmärretään mikä on lähipalvelua. Asuinaluettamme kehitetään koko ajan. On täällä toki ongelmiakin. Missä ei olisi? Jos halutaan palveluita, tarvitaan ihmisiä ja silloin kertaantuvat myös ongelmat. Näin se vain menee. Missä tahansa.

Nyt Vantaa on ollut tapetilla niin hyvässä kuin huonossa. Saimme oman kansallislaulun kun Käärijä päräytti suositussa televisio-ohjelmasa ”vantaalainen”-kappaleen eli oman versionsa Kuumaa yhtyeen Ylivoimainen kappaleesta. Ai että. Kuinka se kolahti ja tuntui hyvälle. Käärijä sanoitti laulullaan sen mistä moni puhuu. Vantaalla on oma maineensa.

Sitten Vantaan Tikkurilaan nousi uljas Korppi- taideteos. Se sijaitsee Tikkurilassa ja sen sanotaan olevan kaupunkisuunnittelun ja julkisen taiteen välisen yhteistyön huipentuma. Sen hinnaksi tuli noin 1,1 miljoonaa euroa.

Vantaalla sijaitsee kaikkiaan noin 50 ulkotiloissa olevaa julkisen taiteen teosta. Hyvä niin. ne ovat kaiken kansan nähtävillä ja tuovat varmasti iloa katsojilleen.

Sitten tuli Vilma. Voi Vilma minkä teit ja minkä sammakon suustasi ulos päästit.

Vantaalla on 120 äidinkieltä. Yleisin kieli suomenkielen jälkeen on venäjä. Suomenkielisten osuus on alle 70%, kun taas vieraskielisten osuus on 28,7%. Vantaalla on kouluja joissa suomenkielisten eli valtaväestöön kuuluvien lapset ovat vähemmistöä.

Vantaan kouluissa opetetaan Evankelis-luterilaisen uskonnon ja Elämänkatsomustiedon lisäksi 5 eri uskontoa. Vantaalla opetetaan Islamin, Katolisen, Ortodoksisen, Buddhalaisen ja Krishna-liikkeen oppeja. Oikeasti? Maassa maan tavoin, kiitos. Ja Suomeksi, kiitos.

Nyt Vilmaa on kutsuttu rasistiksi. Minusta tuo täyttää jopa julkisen herjauksen määreen. Ei sitä ”rasisti- korttia” voi miten vain heitellä ja sen nimissä vaatia sitä, tätä taikka tuota.

Vilma on oikeassa vaikka ei nyt ihan oikein osannut ilmaista itseään. Mutta Vantaalla on asuinalueita joissa tunnen itsekin kuuluvani vähemmistöön jos käyn siellä asioilla. Näin ei pitäisi olla. Mutta se ei ole niitten ihmisten syy, vaan ne ovat olleet tietoisia poliittisia päätöksiä että sekä asioita ja ihmisiä keskitetään ja sen vaan uskallan sanoa, että ”NIMBY” mielessä eli ”Not In My Backyard eli ”Ei minun takapihalla”.

Ja tämä oli se ”mainehaitta” myös Kauklahdessa, kun muutimme. Siellä oli suhteessa asukasmäärään eniten sosiaalista asumismuotoa eli ”pahamaineisia” vuokra-asuntoja. Meidän naapuriin siellä asuntomessualueella eli siis tien toisella puolella Nuorisosäätiön kerrostalo. ”Eikö ne aiheuta koko ajan harmia” oli ihan yleinen kysymys. No, harmia ja harmia – kyllähän sitä kaikenlaista oli 17 vuoden aikana. Mutta sellaista se on kun asutaan tiiviisti. Mutta se on myös rikkaus että asuinalueella on monimuotoista asuntoa ja sitä myöten monenlaisia ihmisiä ja taustoja. Ne täydentävät toinen toisiaan ja pysyy siten sillä ”itseään parempana ihmisenä” pitävällä elämisen realiteetit kunnossa kun näkee myös elämisen toista puolta. Mutta me viihdyimme.

Jokaisella kaupungilla on omat ongelmansa ja ongelma-alueensa. Kuitenkin sielläkin täytyy ihmisten asua. Ja siksi niitä pitää myös arvostaa. On viisauden alku kun myöntää ongelmat ja virheet. Kun myöntää ongelmat ja virheet, on niitä helppo myös korjata.

Vantaalla tiettyjen asuinaleuiden ongelmia ei ole helppo korjata, koska ne ovat jo sen verran syvällä. Siksi Vilma on oikeassa. Turha kauhistella. Nyt Vantaan tehtävä on muuttaa totuus toiseksi ja ainakin välttää samoja karikkoja, kun tuleva ratikka vaatii uusien asuinalueiden rakentamista ja alueille tulee tuhansia uusia asukkaita. Sen ratikan käyttäjiä.

Siellä Kauklahdessa valmistauduttiin hyvissä ajoin uusiin raidehankkeisiin. Ensin julkistettiin Lasihytin suunnitelma sitten seuraavan alueen minkä tuleva Turun juna tuo tullessaa. Yhteensä ainakin 10 000 uutta asukasta. Se oli yksi syy miksi muutimme pois. Se Kauklahti johon muutimme, on muuttumassa sellaiseksi mitä emme halunneet. Nyt asumme alueella jossa on peltoja ja metsääkin.

Kaupungit ovat monimuotoisia. Ja se on rikkaus. Mutta ongelmat on hyvä myöntää ja korjata se mikä on korjattavissa, välttää niitä jatkossa ja lopettaa se jatkuva anteeksi pyytäminen. Pyytäkää te hyvät päättäjät anteeksi huonoista päätöksistänne, rahan tuhlaamisesta ja huonosta taloustilanteesta.

Minä en pyydä keneltäkään anteeksi tätä kirjotusta vaikka herne menisi nenään ja myrsky nousisi vesilasiin.