1. Kukaan ei ole ajatuksiltaan tyhjä ja kaikki ovat ne jostain saaneet . Arvot ovat aina taustalla vaikka se sanoitetaan miten , kristinusko on yksi arvomaailma ja muut aatteet syntyneet joiden filosofien ajattelun kautta tai tietysti eri uskonnoissa on oma arvomaailma . Nykyään on tyypillistä että otetaan arvoja sieltä ja täältä puhekieleen . vaikka ei seisota niiden takana ja annetaan itselle leima olla liberaali , jolla tahdotaan viestiä avarakatseisuutta ja siihen lisätään mainostyyliin päivänselviä hyveitä korostaen . Liberalismi on minun silmissä kuollut pitkälti . Ja konservatismi on ajautunut myös määrittelemään uudestaan itsensä . Sen minkä uusliberalismi pystyy taitavasti sanoittamaan itsensä , vaikka se ei vastaa sisältöä niin konservatiivit eivät kykyne juurikaan muodostamaan yhteisiä arvoja . Ennen oli helppoa ja sanoilla oli selvemmin rajattu merkitys . Pitäisi puhua enemmän arvoista kuin näillä käsitteillä puhua . Liberalismi on myös oman viestinnän kuvauksessa tahtonut konservatiiveistä muodostaa kuvaa joka on ahdasmielisyyttä ja ikävää .

   • Kyse on siitäkin, missä asioissa ollaan konservatiivi ja missä asioissa liberaali. Aika harva on Yltiökonservatiivi” tai ”yltiöliberaali” ihan kaikissa asioissa.

     Oikesitolaisuus ja vasemmistolaisuuskin on ollut sikäli mielenkiintoista, että kansallissosialismin (eli natsien) ”jälkeläisiä” pidetään tai nimitetään äärioikeistolaiosina. Sosialismihan ei perinteisesti ole oikeistolaisuutta.

2. Sosialismi pyrkii keskittämään vallan valtiolle , että samanlainen sosialisti oli Hitler kuin Lenin . Hitler vai onnistui ottamaan myös talouden haltuun ja menestyi siksi paremmin aikansa . Nämä nykyajan natsit ovat yksittäisiä tapauksia enimmäkseen eivätkä saa isoa joukkoa taakseen. Eivät saksassakaan saa isoa valtaa vaikka siellä niitä enemmän . Poliittisista piireistä nousevat saa valtaa jos karismaa ja osaa perustella omia näkemyksiä . Kadun miehet ei nouse valtaan natseissakaan .

   • Timo G. Rinnastus Natsi-Saksan talouspolitiikkaan ja Leninin (Stalinin?) ei oikein toimi. Neuvostokommunismissa pyrittiin ottamaan kaikki ”tuotantovälineet” valtiolle lyhyttä NEP-kautta lukuun ottamatta, jolloin pienimuotoinen yrittäjyys oli sallittu, samoin viljan myynti. Saksassa edes suuryrityksiä ei otettu valtion haltuun. Myös koordinointi oli välillä nion ja näin. Hitler oli tosiasiallisesti myös paljon riippuvaisempi saksalaisten ns. yleisestä mielipiteestä kuin Lenin ja Stalin konsanaan.

     Siitä, missä määrin natsismi (kansallissosialismi) oli sosialismia muuten kuin paperilla puolueohjelmassa, voidaan keskustella. Yleensä katsotaan, että sosialistiset elementit häivytettiin tarkoin. Keskeinen asema oli nimenomaan Johtajaperiaatteella, antisemitismillä, natuonalismilla ja ”kansanyhteisön” luomisella. Siihen toki kuului vanhojen luokkaerojen häivyttäminen ja korvaaminen avoimen rasistisella rotuhierarkialla. Sekä ”marxismin” ja kilpailevien puolueiden ja aatesuuntien tukahduttaminen. Ian Kershawn mukaan Hitlerin valta oli absoluuttisinta loppua kohden.

   • Marko, kiitos, kun toit selvyyttä Timo G:n kovin hataraan historian kuvaukseen.

     Kaksi lisänäkökohtaa: (1) Hitlerin nousu valtaan ei olisi onnistunut ilman suuryritysten myötävaikutusta tai vähintään suopeaa suhtautumista. Suuryritykset näkivät Hitlerin/natsien politiikan avaavan niille tuottoisia mahdollisuuksia. (2) NEP-kaudesta luopuminen ja siirtyminen talouden totaaliseen ”kansallistamiseen” oli päätös, joka osaltaan oli ajamassa talouden umpikujaaan. Kirjakasassa putkiremontin jäljiltä on unkarilaisen tutkijan kirja 1980-luvulta. Se käsittelee mm. edellä mainittua kysymystä.

   • Sosialismi ja ”suur”kapitalismi ovat voineet löytää toisensa niin natsisimin kuin kiinalaisen sosialistisen yhteydessä.

     Vanha viisaus sanoo: ympäri kaydähän ja yhtehen käydähän. Läntisessä ja itäisessä valtapyrkimyksissä on jotain yhteistä.

     Voidaanhan läntisessäkin maailmassamme havaita merkkejä valtiollisten tahojen ja suuryritysten ”epäpyhistä alliansseista” ja pyrkimyksestä vallan ja hallinnan saavuttamiseen.

     Samat himot vaivaavat niin sosialimin kuin kapitalisminkin piirissä.

3. Blogini aiheesta kirjoittaa HS:ssa Filip Milačić : ”Vain liberaali nationalismi voi viedä valtit äärioikeiston käsistä”

   ( https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011665123.html )

   • Liberalismi on nykyään täysin määrittelemätön käsite arvopohjaa myöten . Sitä voidaan harrastaa globalismin hengessä ,se on ideologioilla altis , usein liberalismin hengessä toimiva kytkeytyy poliittisiin rakenteisiin joka näyttää mallikelpoiselta ja saa asiat näyttämään päätökset ihmisarvoisilta . Kuitenkin Ukrainan sodan aikana se on osoittanut hyvin kyvyttömäksi juhlapuheineen, jota Euroopassa on kuulutettu arvoliberalalismiksi. Tälläinen meno avaa tietä karismaattisille johtajille jotka osaavat sanoittaa ihmisten tuntoja . Äärioikeisto sanan käyttöä viljellään osin peloittelu mielessä ja kun joku nousee vastustamaan yleistä suuntaa ja jos vastassa on ideologiset arvokysymykset niin polarisaatio kutsuu. Aina elämässä on lopulta kysymys yhteydestä, myös politiikka vaatii yhteyttä ja siihen vastaus on demokratia , koska yksimielisyys politiikassa on mahdotonta . Demokratia on määritelty vaaleilla ja se on kansantahto , mutta sen hyväksyminen tuottaa vaikeuksia kun ideologiat on syvällä yhteiskunnan rakenteissa .

   • Jari: Huomasin myös, että blogisi osui ihan nappiin tämän päivän Hesarin artikkelin kanssa. Kiinnostavaa pohdiskelua ja hyvin tärkeää miettiessämme Euroopan tulevaisuutta.

     Timon kommentista en päässyt kärryille, anteeksi.

     Viha on semmoinen tunne, joka ei kuole, jos sitä ei ruoki kaiken aikaa. Jos viholliskuvia ei luo eteensä ja liitä näihin kuviteltuihin vihollisiin joitakin vastenmielisiä piirteitä, niin viha ei saa polttoainetta, viha laantuu.

     Jeesus opettaa, että meidän on rakastettava vihamiehiämme (Evankeliumi Matteuksen mukaan 5:43-48 FB92). Silloin emme enää voi ruokkia vihaa. Rakkaus tappaa vihan.

4. Marko ei pointti ollut verrata talouspolitiikkaa vaan sosialisteja kumpikin , Hitler vaan onnistui paremmin talouden suhteen Kummankin lukemistoa on ollut Darwin ja Marx ja se kertoo arvomaailmasta jotain.

   • Timo G., ei Hitler ollut sosialisti, eikä hänen puolueensa sosialistinen muuten kuin nimeltään. Hitler piti sosialisteja vihollisina ja heitti heitä keskistysleireille siinä kuin muitakin vihollisiksi leimattuja.

     Ole hyvä ja lue Markon ja myös minun kommentit ajatuksen kanssa.

5. Hitler oli kansallis-sosialisti , hän itse kuvasi sosialistiksi itsensä . Työväenpuolueessa oli juuret ja Hitler itse selittää natsilipun värejä , jossa punainen kuvaa sosialismia . Kansallissosialistien 25 kohdan puolueohjelma sisälsi sosialistisia päämääriä ,tämä ei selittelemällä muuksi muutu. Sosialismi pyrkii lisäämään kontrollia yhteiskunnan vallan kautta yksilön elämään ja on individualismin vastakohta, valtiokriittinen ja yksilön vapautta korostavan vastakohtana sosialismi on ollut ja on edelleen .

   • Kyllä, NSDAP:n (Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei) ohjelmassa oli sosialistisia tavoitteita. Ei tästä ole erimielisyyttä. Ne olivat peräisin hävityn sodan jälkeen perustetun työväenpuolueen (Deutsche Arbeiterpartei) ohjelmasta. Natsipuolueen ohjelman (löytyy arkistostani) tavoitteet ovat osin keskenään ristiriitaisia.

     Propagandassaan 1920-luvulla puolue piti esillä myös vasemmistolaisia tavoitteita, mutta 1930-luvulle tultaessa ne joutuivat sivuun. Jäljelle jäivät jyrkkä nationalismi, etnonationalistinen näkemys Saksan kansalaisuudesta, imperialistiset tavoitteet, antisemitismi ja ehdoton johtajavaltaisuus sekä kapitalistinen talouspolitiikka. Vuoden 1933 vaalien jälkeen muut puolueet kiellettiin ja tiedotusvälineet otettiin lopullisesti natsipuolueen kontrolliin.

   • Usein taitaa käydä niin, että lopulta sekä sosialismi että kapitalismi sopivasti sovelllettuina ja ”kuorrutettuina” tarkoituksenmukaisella idelogisuudella kelpaa vallanhimon käyttövoimaksi. Sekä vallan että omaisuuden haalimiseen soveltuvat niin kapitalismi kuin sosialismikin, kun niitä sopivasti sovelletaan. Soisalistiset järjestelmät eivät ole estäneet eliitin ylellistä elämää ja hallintaa. ”Suur”kapitalimissa sitä tapahtuu kuin luonnostaan.

     Aito markkjnatalous on eri asia kuin ”suur”kapitalismi.

   • NSDAP:n analysoinnin ongelma on siinä, että se ei oikeastaan ollut edes puolue vaan pikemminkin puolueeksi organisoitu vallankaappausjärjestö. Natsit pyrkivät myös itse korostamaan, että kyse ei edes olisi ollut ”puolueesta” vaan ”kansallissosialistisesta liikkeestä” (Nationalsozialistische Bewegung). Natsit – Hitler itse etunenässä – tiedostivat, että puolueohjelma olisi oikeastaan pitänyt päivittää, mutta Hitler julistutti sen ”muuttumattomaksi”. Paperilla, mutta ei käytännössä. Yksittäisillä natseilla ja puolueen Strasserin veljesten ympärille ryhmittyneellä siivellä oli vasemmistolaisia ajatuksia, mutta ne vaiennettiin Hitlerin vapauduttua Landsbergin vankilasta ja viimeistään 1930-luvulle tultaessa. Natseilla oli kova yritys saada työläisiä kannattajikseen ja mm. Berliinin puoluejohtaja Joseph Goebbelsistä on tunnettu kuva, jossa tämä esiintyy puhumassa suorastaan nahkatakissa imitoiden bolshevikkeja. Natsipuolueen ”sosialistisuus” oli imago, jota tarvittiin taktisista syistä 1920-luvulla, koska sosialismi ja kommunismi olivat tuohon aikaan laajaa kannatusta nauttivia aatteita. Kuten Jorma H aivan oikein toteaa, suuryritysten taloudellisen tuen saamiseksi Hitler vakuutti nämä siitä, että tavoitteena ei ollut sosialismi. Vielä sodan loppuvaiheessa uusien asejärjestelmien kehitystyötä kilpailutettiin eri yritysrypästen välillä.

     Natsien keskeinen idea oli tarjota ”jokaiselle jotakin” (juutalaisia lukuun ottamatta) ja luoda uusi kansanyhteisö (Volksgemeinschaft).

6. No sitä voi miettiä mistä arvomaailmasta nousee mitkäkin ajatukset. Yhteiskuntien kehityksen suunnan näämme juuri kansalaisten konrollin lisääntymisellä tai vapauden lisääntymisellä.

7. Vähän olen sitä mieltä, että Suomesta puuttuu kokonaan uskottava vasemmistolainen vaihtoehto. Vasemmistoliitto yrittää parhaansa, mutta ei lopulta merkittävästi eroa sosiaalidemokraattista eikä kummallakaan ole tarjota todellista vaihtoehtoa enkä tiedä onko se edes poliittisesti mahdollista. Oikeastaan ainut kiinnosta ja uusia ajatuksia omaaava vasemmistoliittolainen poliitikko Anna Kontulakin jättää eduskunnan.

   Fasistinen IKL omasi 1930-luvulla monia ”vasemmistolaisuuteen” viittaavia talous-ja työmarkkinapoliittisia ajatuksia. Saman tyyppisiä kuin nykyiset Sinimustat. En oikein osaa kaivata kumpaakaan eduskuntapuolueena poliittiselle kartalle.

   Lienee selvää, että ainakin uusliberaali kapitalismi on seuraavien 30-40-vuoden sisällä ajautunut talous- ja poliittisena hallintajärjestelmänä konkurssiin. Immanuel Wallerstein on kirjoittanut kiinnostavasti tästä. Mikä on vaihtoehto? Vaikea sanoa.

   • Myönnän, että syyhyisi kommentoida vähän laajemmin Kari-Matin arviota nykymenon tulevaisuudesta. Kello on kuitenkin jo paljon, ja aamulla pitää herätä valitsemaan Helsinkiin uutta tuomiorovastia. Ajattelen, että pahenevaa kriisiä kohti ollaan menossa. Konkurssia en ole enää näkemässä.

     Nykyisistä poliittisista suuntauksista ei yhdelläkään ole perusteltua näkemystä suunnasta, johon tulisi pyrkiä, ei meillä eikä muualla. Tyhjyyden pääsee täyttämään Projekti 2025:n tapainen autokratiaa tavoitteleva ohjelma, jota Trumpin halllinto nyt toteuttaa.

     Olen tutustunut Immanuel Wallersteinin näkemyksiin vain joidenkin artikkelien kautta. Meillä Ele Alenius (1925-2022) on yksi harvoista, jotka pyrkivät ulottamaan katseensa horisontin tuolle puolen. Alenius kirjoitti kirjat ”Planetarismi maailmankehityksen rationaalisena perustana” (2005) ja ”Maailmankehityksen suuri käänne” (uuistettu laitos 2011). Kirjat ovat enemmän filosofista ja teoreettista ajattelua, mutta eivät ilman yhteyttä konkreettiseen yhteiskuntaan.

8. Kristillisestä ihmiskuvasta on syntynyt ihmisoikeudet ja se on tie yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvointiin . Näämme Euroopassa juuri niiden arvojen murenemista . Oikeisto/vasemmisto akselilla ei ratkaista poliittisesti yhteiskunnan ja yksilöiden ongelmia , vaan niiden arvojen tulee näkyä poliittisissa päätöksissä . Ihmisarvoihin suhtaudutaan liian kevyesti ja myös kaikkiin rajoituksiin , koska ne saavutettu ajan kuluessa ,mutta niihin kiinnittämättä huomioita ne voidaan äkkiä menettää. Yhteiskunnan tärkein yksikkö on perhe ja niiden hyvinvointi ratkaisee tulevaisuuden. Voimme varmasti ajatella tätä myös Raamatun valossa siunaus näkökulmasta .

   • Edelliseen jatkoa ; sinne ylämummoon kuuluisi vasemmistolainen ihmisoikeuskunnioitus . Alamummossa vasemmalla niistä puhutaan kaikista eniten . Se on suoraastaan puheeseen kuuluvaa mainita YK ja ihmisoikeusjärjestöt, joiden arvovaltaa tulee kyseenalaistaa toki. mutta käytäntö on eri . Korona- aikana tuli selväksi miten suhtauduttiin maan sulkuun tai miten käräjöidään tällä hetkellä , on varmaan käynyt jokaiselle selväksi mistä mummo- osiosta nämä kiivaimmat löytyy esim. tässä Raamattukäräjäasiassa jne jne . Nään sen hyvin johdonmukaisena myös kaikkiin asioihin suhtautumisena , ei tarvitse ennustajanlahjoja kun asian tietää mikä suhtautuminen , objektiivuus on kaukana .

   • Timo G., väität siis, että sdp, vihreät ja vasemmistoliitto suhtautuvat kielteisesti ihmisoikeuksiin?

   • Jorma H.

     Uskonnonvapaus kuuluu ihmisoikeuksiin, samoin esim. vanhempien oikeus määrätä lastensa kasvatuksesta.

     Vasemmisto-vihreät eivät juuri kunnioita näitä vaan ovat kovin kärkkäitä syyttämään vihapuheesta, jos joku ”väärin” uskova kertaa näkemyksistään. Näin esim. Päivi Räsänen päätyi syytetyksi.

   • Jari H.

     En tiedä em. puolueiden kyseenalaistaneen kommentissa nimeämiäsi vapauksia ja oikeuksia.

     Puolueet eivät ole nostaneet syytteitä Päivi Räsästä vastaan eivätkä ole siinä osallisia.

9. Jorma kysymyksesi on hyvin kärjistävä ja siihen vastaaminen olisi leimaava, kaikki puolueenjäseniä kohtaan. Kun tiedämme että ihmisoikeudet ovat syntyneet kristinuskon hedelmänä ja toimii myös niiden puolustana. Kaikki toisin niistä hyötyy , kuitenkin ylämummo kaipaa täyttyäkseen kristillistä vasemmistoa. Kyllä kritillisyys ja ihmisoikeudet ,perinteiset perhearvot kulkevat samassa korissa. Vasemmiston korostetut ihmisarvot ovat suppeita ja niistä seuraa myös ristiriitoja . Ihmisoikeudet ovat ja tulisi olla aina jakamattomia , koska pohjalla on Jumalan kuvaksi luotu ihminen .

   • Timo G., kirjoitat, että vasen ylänurkka kaipaa ”kristillistä vasemmistoa”. Vasemman ylänurkan toinen ulottuvuus on ”kansalliskonservatiivi”. Onko siis kristillisyys mielestäsi kansalliskonservatiivisuutta? Minusta ei.

     Kirjoitat, että vasemmiston ihmisarvot ovat suppeita, ja niistä seuraa ristiriitoja. Kuinka niin?

   • Tmo G ja Jorma H.,

     Huomatkaa, että ”kansalliskonservatiivi” on jonkun sosiologin antama (pilkka?)nimi, joka kuvaa varsin rajallisesti ilmiötä, jossa vähäosaisista ja meistä työntekijöistä pidetään huolta ja samalla arvostetaan oman kansan ominaisuuksia ja kulttuuria ylikansallisen massakulttuurin sijasta.

10. Ei voi mielestäni puolueita niputtaa aina suoraviivaisesti johonkin kategoriaan , mutta nykypolitiikka ja järjestelmä ajaa vastakkainasetteluun aikana jossa on selviä ideologisia jännitteitä . Puoluekuri ja teemat vaikuttavat siihen että on kärjistynyt tilanne juu ei asetelmaan lähdössä jo ja siksi ei synny monesti rakentavaa keskustelua . Voisi kysyä myös onko persujen paikka kartalla oikea ? Onko se kristillissosialistinen puolue ? Siellä on ex- demareita ja hyvin vasemmistolaisittain ajattelevia . Maahanmuuttoteema on ollut leimakirves ja siihen on helppo ollut tarttua kun puolueesta on annettu aihetta . Keskustelu jauhoi vuosia sivuraiteilla asiasta . Eduskunnan valtarakenne toisaalta tasapäistää päätöksiä ja toisaalta ajaa puolueita ajamaan entistä enemmän omia etuja kun pääsevät valtaan ja valtion talouden hoito ainakin jäänyt sivuseikaksi . Repivää ja suunnatonta , askel sinne toinen tuonne ja toinen valta tekee samaa ja valtiokassa kuivunut jo ajat sitten . Poliitikot eivät itse voi muuttaa ajattelunsa suuntaa vaan uudet sukupolvien poliitikot . Yhdellä miehellä oli pessimistinen kuva politikoista ja hän totesi väittämään että poliitikot pitäisi vaihtaa niin sanoi että äänestäjät pitäisi vaihtaa .

    • Puolueita itsessään ei kai itsessäään voi syyttää ihmisoikeuksien loukkaamisesta tai sellaiseen pyrkimisestä.
      Eri puolueiden kannattajien parissa on kuitenkin suhtauduttu eri tavoin esim. ns. Raamattukäräjien outouksiin.
      Kysymys on tietenkin se, että esim. Päivi Räsäsen uskonnonvapautta on vähintäänkin uhattu ja samalla on tultu esimerkinomaisesti rajoittaneeksi luottamusta myös sekä uskonnonvapauteen ja sananvapauteen yleisestikin; ja siis tultu samankaltaiseen seuraukseen kuin olisi voitu pyrkiä ns. vihapuheella. Eri puolueissa näistä asioista on kieltämättä vallalla erilaisia näkemyksiä, kannatuksia ja painotuksia.

      Ilmaisunvapauteen (”Eihän noin saa sanoa”) liittyen on nyt kirjakin julkaistu, jossa käsittääkseni ei kuitenkaan ole viittausta puoluesidonnoisuuteen.

      Tämä kysymyshän ei loogisesti riipu suoranaiseasti millään muotoa tavanomaisista talouspoliittisista kysymyksistä tai kansallisuuskyskymyksistä. Toki tässä on kenties kyse siitä, kuka kenenkin mielestä on (tai saa olla) ”yksi vähimmistä veljistä tai sisarista” – käyttääkseni hieman kaanaankieleen vivahtavaa (ja ”sukupuolittunutta”) ilmaisutapaa. Tämä kysymys on kaapannut poliittisen keskusteluavaruuden, ja vienyt ns. perinteiset vähäosaiset osin poliittisten kysymysten marginaaliin tai sivuosaan, joilla saatetaan joskus hieman höystää poliittisisa debatteja.

    • Jukka M., et ilmeisesti kovin tarkkaan seuraa päivänpolitiikkaa, kun kirjoitat, kuinka ns. perinteiset vähäosaiset ovat jäänet ”osin poliittisten kysymysten marginaaliin”. Sinulta on siis jäänyt havaitsematta, kuinka oppositio on koko Orpon hallituksen ajan taistellut sen Purran saksien symboloimaa vähäosaisiin kohdistamaa leikkauspolitiikkaa vastaan.

Kommenttien lisääminen on estetty.