Kun tarkastelemme suomalaisia puolueita arvokartalla, huomaamme pelkkää tyhjää vasemmassa yläkulmassa, jääkiekkotermein vasemmassa ylämummossa.
Ihmetellä sopii, miksi vasemmistolainen kansalliskonservatismi ei ole löytänyt kannattajia Suomesta. Onko kysynnästä puute vai eikö mikään puolue ole huomannut tuota aukkoa poliittisella kentällä?
On outoa, että vähäosaisten asian puolustaminen on jätetty pelkästään perinteiset moraalikäsitykset hylänneiden puolueiden (Vihreät ja Vasemmistoliitto) hoidettavaksi. Nämä puolueet kun edistävät yhteistä hyvää mm. vaatimalla huumeiden vapauttamista. Listalla on myös ihmiskaupan (=”sijaissynnytys”) salliminen.
Päihteiden osalta ne tosin ovat samoilla linjoilla nykyisten valtaa pitävien kanssa, jotka tavoittelevat alkoholin ja nikotiinituotteiden saatavuuden voimakasta helpottamista.
PS. Esitetty ”arvokartta” on tosin hieman omituinen. Eikö ”konservatismi” ole juuri hyvien asioiden, kuten luonnon säilyttämistä, kun taas ”liberalismi” ja erityisesti ”uusliberalismi” korostavat luonnon pidäkkeetöntä tuhoamista talouden tarpeisiin.
Ennen laulettiin:
”Aika entinen ei koskaan enää palaa.
Enää kannata ei kuljettaa nyt salaa.”
Ehkäpä salakuljetus onkin (vain) siirtynyt aatteiden maailmaan?
Taidamme elää kielellisen uussekoittuneisuuden aikaa. Kielestä on tullut tulkintaa – ja aatteiden vallankäyttöä.
Liittoutumalla maailmaan koitetaan halllita – tai vallatakin. ”Ei mitään uutta auringon alla.”
Joissain asioissa esim. ateismin ja ns. konservatiivistsen kristinuskon edustajat ovat ”löytäneet toisensa”, joissain asioissa ovat edelleen eri mieltä. Samoin oikeistoliberalismi ja muunlainen ideologis-eettinen liberaalisuus ovat läytäneet toisensa, jonkinlaisen ”globaalin edistyksen” (ja vallan) merkityksessä, vaikka toisaalta ovat erimielisiä.
Viisaus on parempi kuin voima,
mutta köyhän viisautta vähätellään
eikä hänen sanojaan kuunnella.
(Saarn. 9:15)
Jukka M.
Ihan totta. Paljon käytetään sanoja ilman, että niiden täsmällistä merkitystä selitetään.
Joidenkin mielestä ”liberaali” on aina hyvä ja ”konservatiivi” aina paha – ja päinvastoin.
Arvot sanana on laajentunut koko ajan ja ihan perinteisimmässä ajattelussa ne ovat nousseet kristinuskoon sopivina . Historian kulku on osoittanut että vasemmisto on menneinä vuosikymmeninä kannattanut ja ajanut sosiaalisen elämän arvoja mutta ytimeltään kristilliset arvot eivät ole olleet keskiössä , yksittäisiä kansanedustajia lukuunottamatta . Siihen löytyy kyllä ihan itsenäisyytemme ajoilta lähtien syitä ja vasemmisto on ollut paljon laajempi joukko erilaisia ajatuksia ennen mielestäni , kun aito taistolaisuus oli näkyvästi esillä. Vasemmisto ei tänä aikana aja lopulta vähemmistöjen ja heikko- osaisten asiaa ja sen tulisi aina kytkeytyä talouspolitiikkaan . Seksuaalivähemmistöjen asioiden ajamisesta voi olla monta mieltä ja auttaako se todella heitä ja mitä muita vaikutuksia sillä on koko yhteiskuntaan että yksi vähemmistöryhmä nostetaan oikeuksien vastimuksineen esille. Ehkä tämä Suomen kurja taloustilanne voisi olla ”siunauksellista” maallemme kun tosiasiat on edessä että enää ei jakaa rahaa omille ryhmille ja kasvattaa byrokratiaa . Kuuntelin jonkun podcastin ja haasteltiin Riikka Purraa ja hän sanoi kun meni valtionvarainministeriöön että siellä oli toive että joku uskoisi näitä lukuja . Suomi on elänyt kaikilla mittareilla heikosti ja siitä on kärsinyt kaikki . Syyttely ei vie asioiden hoidossa eteenpäin ja olisi hyvä uskoa myös lukuja että Suomi on ainoa Euroopan maa jossa ei ole talouskasvua . Jos vasemmisto on hukannut sen oletetun paikan niin samalla tavalla oikeisto on hoitanut tonttinsa huonosti ja siellä myös arvomaailma on muuttunut . Jos mietitään kokoomusta niin sen yleinen arvomaailmalinja ei ole konservatiivista tai kritillistä – koti uskonto isänmaa jota oli joskus . Puolue on julkisivultaan hyvin yhtenäisen näköinen vaikka sisällä on vastakkaisia käsityksiä . Ehkä se alkuperäinen liberalismi siellä toimii . Nykyään liberalismi ei ole kovin avarakatseista verrattuna vanhaan . Nuoret jotka puhuvat liberalismista tänä päivänä eivät edes tiedä mitä se on merkinnyt ennen . Ehkä marxilaiset periaatteet ovat saaneet uusia muotoja . mutta periaatteet ovat samat .
Timo G., sanon kaikella ystävyydellä, että tekstisi on ajatuksenvirtaa, johon hukkuu se, mitä haluat sanoa. Jos sallit, pieni vinkki: kirjoita teksti ensin toisaalle, hio se kuntoon ja kirjoita vasta sitten blogialustalle. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että moinen menettely kannattaa.
Jorma olet varmaan oikeassa että on ajatusten virtaa ja kirjoitan asioita pötköön mitä mielessä on .olen kieltämättä miettinyt tätä myös kun aikanaan tein firmalle videoita tyyliin kerralla purkkiin. Ja sitten olen joidenkin asioiden suhteen kriittinen . Se tuo tulee suoraan luonteestani .mutta tietysti pitäisi kiinnittää huomiota kirjalliseen ilmaisuun , kun siitä oli tuossa aikaisemmin myös huomautettu . Minulle on ihmisten kohtaaminen helppoa ja saada yhteys ja se helppous nyt vähän välittyy huonona täällä ja olen varmaan kirjallisissa ja kielioppiasioissa täällä sieltä häntäpäästä . En niin keskity toisen persoonaan vaan kirjoitan . No nyt taisin taas antaa ajatusten vaan virtailla . Pyrin ainakin lukemaan tekstit kirjoitusten jälkeen parantamaan juoksua .
Jari: Kiinnostava kuvio. En keksi nykyisistä poliitikoistamme ketään, jotka sopisivat tuonne vasempaan ylämummoon. Onko sinulla ideaa, minkälaisia poliitikkoja sinne sijoittuisi?
Seija, kysyit Jarilta, joka varmaan omasta puolestaan vastaa. Puolestani palautan mieliin Timo Soinin määrittelyn perussuomalaisista: ”työväenpuolue ilman sosialismia”. Arvelen hänen tavoitelleen oikeaan yläkulmaan asemoitumista, mikä ei kuitenkaan onnistunut.
Muuallakaan vastaava kaavailu ei näytä onnistuvan. Saksassa yksi maan näkyvimmistä poliitikoista hajoitti puolueensa, vasemmistopuolue Linken, syyttämällä sitä kansalaisten arjen ongelmien unohtamisesta ja keskittymisestä liberaaliin identiteettipolitiikkaan. Hän perusti uuden, omaa nimeään kantavan puolueen, vasemmistolaisen ja konservatiivisen. Ei yltänyt liittopäiville ja on nyt riitojen repimä.
Jorma: Euroopan poliittiselta kartalta ei tosiaan taida tuohon kulmaan puolueita löytyä.
Jorma H,,
Saksan tapaus ei ole vertailtavissa Suomeen. Kyseessä oli Venäjä-mielisen puolueen perustaminen. Siis Venäjän tiedustelupalvelun operaatio. Jostain syystä Saksan vasemmisto on melko yleisesti muutenkin hyvin Venäjä-mielistä ja hyväksyy laajasti valloituspolitiikan ja väkivallan.
Seija R.,
On huomattava, että kyseinen nelikenttä on vain yksi monesta mahdollisesta. Tämän yleinen käyttö on tietysti manipuloivaa eli mielipiteitä ohjaavaa. Olisi toivottavaa, että tuotaisiin esiin muitakin ulottuvuuksia ja jaotteluita. Nämä ovat nimittäin sosiologien ihan itse luomia.
Jari H., sinulla on tietysti oikeus pitää näkemyksesi Saksasta ja sen vasemmistosta. Kuitenkin se, mitä edellä yleistävästi kirjoitat, perustuu luvalla sanoen kovin hataraan tietoon. En jatka aiheesta enempää.
Jorma H.
Ei ole kuvittelua: Saksan vasemmistossa on paljon Venäjän ihailijoita. Tämä tästä.
https://www.hs.fi/kirjeenvaihtajat/art-2000010482388.html
https://politiikasta.fi/saksan-vasemmisto-venajan-asialla/
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010489367.html
Jari H, linkittämäsi jutut ovat tuttuja.
Linkestä lähtenyt ja oman puolueen (BSW) perustanut Sahra Wagenknecht edustaa venäjämielisyydellään vain pientä osaa vasemmistosta, eikä hänen ja hänen kumppniensa näkemyksillä voi leimata koko vasemmistoa – johon myös sosialidemokratia luetaaan. BSW on riitojen vuoksi sirpaloitumassa ja putoamassa marginaaliin.
Saksan vanha rauhanliike, joka on paljon vasemmistoa laajempi ja myös kristillisiä piirejä kokoava, on tilanneanalyysissaan jäänyt vanhoihin uriin ja menettänyt merkitystään ja arvostustaan.
Saksa on historiansa vanki, mikä näkyy suhtautumisessa sekä Ukrainaan että Gazaan. Ukrainan suhteen on koko Venäjän hyökkäyksen ajan ollut pelko konfliktin laajenemisesta, mikä on tehnyt varovaiseksi Ukrainan tukemisessa.
Seijan kysymykseen vastaus mielestäni on se joka arvostaa kristillisiä perhearvoja , joiden kautta haluaa rakentaa yhteiskuntaa.
Timo: Tämä ei nyt varmaankaan osu sinne ’vasempaan ylämummoon’, jota Jari blogissaan peräänkuulutti.
Kannattaa aina lukea blogi, ennen kuin kommentoi.
Kun käytetään käsitettä liberalismi, se olisi oikeastaan hyvä määritellä.
Yleisessä puheessa liberalismilla tarkoitetaan liberaalisuutta aatteena, yhteiskunnallista liberalismia, vapaamielisyyttä. Näin liberalismi ymmärretään Jarin esittelemässä nelikentässä.
Liberalismi on myös – ehkä juuri perinteisimmillään – poliittinen, yksilön vapauksia korostava ja talousspoliittinen, vapaata kilpailua ajava suuntaus.
Uusliberalismi taas on uudempi tulokas, talouspoliittinen ja poliittinen suuntaus, joka ajaa markkinavomien vapauttamista, sääntelyn purkamista ja luopumista hyvinvointivaltiosta tai ainakin sen heikentämistä.
Jari toteaa bloginsa lopussa ”liberalismin” ja ”uusliberalismin” korostavan ”luonnon pidäkkeetöntä tuhoamista talouden tarpeisiin”. Hän tulee antaneeksi liberalismille eri merkityksen kuin nelikentän ”arvokartalla”. Kuten edellä kirjoitan, siinä on kyse liberalismista aatteena – joka ei tuhoa luontoa pidälkkeettömästi.
Jorma H.,
Jospa ”liberalismi” olisikin vapaamielisyyttä, mutta kun ei ole. ”Liberaalit” ova usein varsin jyrkkiä ja tuomitsevia esim. kristittyjä kohtaan ja vaativat kaikkia noudattamaan omia mielipiteitään. Esim. Päivi Räsäsen syyttäminen osoittaa hyvin, ”liberaalien” suvaitsemattomuuden. Väärä mielipide avioliitosta tulkitaan rikokseksi.
Seija sinne juuri se vastaukseni osuu ja samalla sinun kysymykseen ! Sieltä ylämummossa ei ole väkeä kun kristilliset perhearvot puuttuvat . Kyllä minä ihan lukutaitoinen olen ja ihan hyvä blogin aihe miettiä miksi vasemmistossa ei ole konservatiiveja.
Asaiaan voi vaikuttaa myös se, miten eri asioista yleisesti mediassa puhutaan: ihmiset helposti sanoittavat ajatuksensa siten, että ne olisivat ainakin päällisin puolin riitävän ”muodikkaita” tai sellasia, joilla on mediassa ja yleisissä mielikuvissa myönteinen hyväksyvä tai ”ajankohtainen” kaiku.
Vuosia sitten ajatus ”kansallisesta identiteetistä” oli lähes pannaan julistettu ilmaus ja ajatteluvaihtoehto, jota ”pannaa” erityisesti ns. esillä mediassa oleva älymystö ja media piti esillä. Tuntuu, että mm. Ukrainan sodan myötä ”kansallisuuden” esillä pitäminen on ainakin hiukan sallittavampaa ja merkittävämpää kuin aiemmin. En tässä ota tarkemmin kantaa ”kansallisuuteen” liittyviin poliittisiin kysymyksiin, jotka tietenkin vellovat mediassa ja poliittisissa keskusteluissa tai debateissa.
Politiikassa eri asioita ”koplataan” ja siten saadaan vaikutettua erilaisiin diskurssityyppeihin ja niissä käytettävään terminologiaan. Tietyillä ilmaisuilla pyritään ilmaisemaan ja sanoittamaan omaa olemistaan ”historian oikealla puolella” – eli useinkin sillä puolella, joka tuntuu olevan yleisessä (median)suosiossa tai sitten jonkin suppeamman ryhmän erityisessä suosiossa. Eri aikoina tietyt erityiset asiat ja ilmaisut nousevat ”parrasvaloihin” ja toiset taas painetaan tai painuvat enemmän tietyn ”sisäpiirin” tai vähemmän näkyvän rymittymän pariin.
Ja epäilemättä käy myös niin, että jotkut näkemystyypit jäävät vain näkyvämpien ja voimakkaamin esillä olevien varjoon tai pimentoon, jopa unholaan. Samalla syrjäävät myös jotkut ihmiset – ne, joista media ei muista kertoa.
Vennamolla taisi aikoinaan olla puhetta ”unohdetun kansan puolueesta”. Se ei taitaisi nyt riittää uusjytkyihin? Unohdettua kansaa on vaikea saada vaaliuurnille, eivätkä he taida suuria vaaalirahatukiakaan tuoda mukanaan.
Taitaa käyneen vähän kuin Hectorin vanhassa biisissä (ulkomuistista):
”Yksinäinen tinasotamies,
kaatunut on lasten kammariin.
Unohtunut sinne kuka ties
lapset saivat väritelkkarin….”
Mitä olisi ”vasemmistolainen kansalliskonservatismi”?
Aikoinaan kultaisella 1930-luvulla vasemmistolaisuuden eli ”marxismin” helmasynniksi nimettiin ”internationalismi” eli juurikin ”kansallisen” vastakohta.
Tältä pohjalta voisi ajatella, että ”vasemmistolainen kansalliskonservatismi” on teoreettinen vaihtoehto.
Toinen vaihtoehto olisi yhdistää toisiinsa vasemmistolainen ”sosialistinen” talouspolitiikka ja konservatiivinen nationalismi sekä perhearvot. Käsittääkseni tällaisia yhdistelmiä löytyi sosialistiblokista kylmän sodan aikana. Tänä päivänä vasemmistolainen kansalliskonservatismi tarkoittaisi kaiketi perussuomalaisuutta jollakin vasemmistoliittolaisella talousajattelulla. Mutta, kuten Jorma H. toteaa tuolla ylempänä, käsitteet kannattaa määritellä.