Se miten kristitty ihminen ymmärtää uskon perustan vaikuttaa ihmisen koko elämään ja ennenkaikkea Jumalasuhteeseen ja sitä kautta suhteessa lähimmäisiimme.
Jos se on lahjavanhurskautta , ulkoa päin saatua , niin se on silloin evankeliumin sanan kautta saatua lepoa ja rauhaa . Silloin ihmisen tietoisuus asuvasta synnistä on se vihollinen , jonka Kristus on voittanut , mutta lihassa ollessamme tarvitsemme kätkeytyä Kristuksen veren suojaan ja pysyä Kristuksen ruumiin osallisuudessa . Silloin ihmisen syntisyyden käsittäminen vie ihmisen armon varaiseen elämään , jossa syntien tunnustaminen tulee tärkeimmäksi , että saa luottaa pelastukseen kun kerran ajallinen elämä loppuu . Moni ihminen on valmiin tarjotun pelastustien torjunut ja tahtonut elää oman tahtonsa mukaan . Siihen tietysti on vaikuttanut se että Jeesuksen kastekäskyn jälkeen ei ole seurannut opettamista . On kuitenkin Jumalan suurta armoa että hän kutsuu tuhlaajalapsia takaisin luokseen . Ja Jumala armossaan kutsuu ihmisen takaisin yhteyteensä , joka on monelle voimakas kokemus kun elämä muuttuu . Siihen hetkeen ihminen palaa usein , pitäen sitä Jumalasuhteen takia tärkeimpänä . Ja tietysti se päivä tai hetket ovat käänteentekeviä , kuten Saulus Tarsolaisen elämässä Damaskoksen tiellä , vaikka siellä ei tapahtunut uudestisyntymistä hänelle . Kuitenkin , jos uskonperustaksi on vaara jäädä henkilökohtainen ratkaisu ja tämä kokemus vaikka tosin helppo todistaa että Jumala todella puuttui minun elämään silloin ja silloin . Jos tämä koettu ei kätkeydy kokonaan Kristuksen ansioon , ristinsovitustyöhön ja lahjavanhurskauteen niin ihminen jää Jumalasuhteessa osapuoleksi pelastukseen ja turvautuu uudestaan ja uudestaan siihen uskoontulokokemukseen . Siinä ei ole keskiössä Kristuksen sovitustyö kaikkina hetkinä elämän vaiheissa ja tämä raamatullinen totuus kasteesta ei ole keskiössä;
Paavali kuvaa kasteen todellisuutta ja osallisuutta Jeesuksen kärsimykseen kolmella vaiheella. Ensinnäkin vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu. Toiseksi olemme hänen kuolemaansa kastetut. Kolmanneksi olemme hänen kanssaan haudatut kasteen kautta.
Jumalan täydellinen pelastussuunnitelma on valmistaa meitä kohtaamaan Kristus ja sitä ennen kuolema . Jos mietimme että annamme pienelle lapselle lelun johon hän suuresti kiintyy ja sitten otamme sen pois niin se suru lapselle on suuri . Näin kuitenkin juuri Jumala toimii , hän antaa meille lahjaksi elämän mutta ottaa sitten sen pois . Ja hän voi ottaa sen pois pienenä jo tai milloin vain . Jumalan pelastussuunnitelmassa me kuitenkin alamme tiedostaa yhä selvemmin että elämän lahja täällä on väliaikaista ja elämä Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksessa valmistaa kohtaamaan kuoleman , koska se on näin suunniteltu . Voimme sitten yhtyä Paavalin sanoihin että emme lopulta halua muuta tuntea kuin Kristuksen ristiinnaulittuna . Kristuksen voitto synnistä, perkeleestä ja kuolemasta on Golgatan ristillä voitettu ja tämä suuri voitto lahjoitetaan kasteessa meille .
Jos emme elä Kristuksen sovitustyö keskiössä ja meillä on kokemus Jumalan armosta irrallaan uskomme perustasta niin sen vaikutukset näkyvät elämässä . Ensimmäinen on suhde kuolemaan , joka on Kristukseen kuolemaan kastetulla monesti selvä päämäärä eikä kuolinvuoteella ihminen pelkää kotiinkutsua , koska se on ajallisen elämän päämäärä ja iankaikkisuuden alku Jeesuksen yhteydessä . Mutta uskoontulonsa perustaen perustaksi niin monella on seuraavia piirteitä ;ei tahdota mennä kuolevan ihmisen luokse( paitsi pyrkiä saamaan terveeksi rukouksin jopa pakonomaisesti , ei usein tulla hautajaisiin , ei kerrota omille veljille ja sisarille sairastavan kuoleman sairautta. Sairautta ja vaikeuksia ei haluta ottaa Jumalan kädestä ja usein ne halutaan liittää pahan voimiin.Kuolema on vieras asia , koska uskonelämä ei valmista siihen . Rukouselämä näyttäytyy pyrkimyksinä tavoitella tunnemaailman kautta pyhyyttä ja omat rukousaiheet on tärkeimpiä kuin vaikkapa Jeesuksen opettama Isä meidän rukous . Tämän kaltainen kristillisyys tuottaa tiettyä hedelmää ja tiettyjä toimintamalleja ja jopa omaa teologista traditiota . Esimerkiksi kun ihminen on ansioitunut niin Jumala kastaa Pyhän Hengen kasteella ja siitä merkkinä kielilläpuhuminen . Kokoukset , joissa ei mennä kirkkovuoden tekstien mukaan sisältää usein todistuskokousten kaltaista ohjelmaa ja puhuja ottaa aiheen mistä tykkää . Todistus omasta elämästä näyttäytyy suurempana kuin todistus Herrasta Jeesuksesta . Lopulta on vaikea löytää puhdasta evankeliumia, koska syntisyys on lähinnä vain niillä tuhlaajalapsilla jotka tulevat seurakuntaan maailman teiltä . Heille julistus toimii kutsuvana koska kokevat oman syntisyytensä Tunne-elämään nojaava usko vaatii vahvistusta vastata uudelleen kutsuun pelastuksesta kun pelastuksen perusta ei ole selvillä eikä Jumalan tahto. Puhe armosta on harvinaista tälläisessä kristillisyydessä . Epävarmuus kotiinpääsystä myös heilahtelee tunne- elämän mukaan , veli on kylmä tai palava ( raamattu ei tarkoita tosin tuolla kohdalla meidän uskonsuhdetta Jumalaan) . Mieliaihe omasta sisäisestä maailmasta käsin on puhua parannuksesta , koska monesti se heijastelee omia tuntoja . Parannus ymmärretään usein ihmisen aloitteellisena toimintana . Ja sitä halutaan julistaa , vaikka usein on huomionarvoista että sitä ei tunnu tarvitsevan kuin kerran ihmiselämässä ja tämä tietysti johtuu väärästä syntikäsityksestä .Raamatun sanan mukaan meidän pitäsi vanha ihminen haudata joka päivä ja elää parannuksen armossa joka päivä ja kilvoitella palvelellen Kristuksen esikuvan mukaan . Parannus on evankeliumin sanan kautta kääntymistä Jumalan sanan kuulemista ja vastaanottamista Saulus Tarsolainen ei tullut uskoon Damaskoksen tiellä eikä sokeudessa pitkällä kadulla vaan kun hänet kastettiin Kristuksen kuolemaan heti näkönsä saatua . Tähän hän vetoo ennen mestaamista , jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan niin saamme myös elää yhdessä hänen kanssaan. Pahinta on tässä että ihminen ajattelee että toisen pitäisi päästä tähän samaan uskoon kuin minun, joka ei ohjaa Kristuksen sovitustyön ääreen ihmisen saatua armon kokea vaan ihmisoppi, itsevalitusti lähteä rakentamaan uskonelämää. Ulkopuolinen ja ulkoa tuleva vanhurskaus on lahjana ilman tekoja . Paavali kirjoittaa roomalaisille että jotka ovat kastettuja Kristukseen ovat Kristuksen päälle pukeneet , tätä tekstiä ei voi hyväksyä synergisesti uskoon suhtautuvat , ilman tietoa kastettavien tilanteesta . Apostoli Paavali pystyi luottamaan ja tietysti tämä on Herran puhetta , vaikka Paavali ei käynyt koskaan Rooman seurakunnassa , eikä varmasti tuntenut näitä kastettuja , niin hän tiesi miksi kaste oli asetettu ja mikä vaikutus sillä on . Näin suuri on Jumalan sanan vaikutus, Jeesus on sanonut että hänen sanoissa on henki ja elämä. Kuoleman läheisyys on siis Kristuksen sovitustyön ja ylösnousemuksen kautta aina läsnä joka päivä uskovan elämässä tämä ei tuo kuitenkaan murhetta ihmisen elämään vaan iloa rauhaa ja vapautta elää ja tiedostaa että juuri minun kaltaisen syntisen puolesta Kristus meni ristille ja hänessä ja hänelle syntini tunnustavana ja hänen yhteydessään minulla on iankaikkisuuden toivo ja uskallus käydä hänen eteensä päivittäin. Suunta on minun väheneminen ja hänen kasvamista , joka on riisumisen tie omasta kunniasta ja ylpeydestä ja omasta vanhurskaudesta , tämän Herra myös vaikuttaa, mutta siihen on aina lohdullista saada puhdasta evankeliumin sanaa ja tulla ravituiksi. Ikävä todeta että ilman Kristuksen sovitustyön merkityksen omistamista , ihmisellä on vaara kasvaa uskossaan suureksi ja Jumalan osuus vähetä . Jokainen ihminen kokee elämässä hetkiä ja aikoja jolloin kokee syntisyyttä ja väärillä tiellä syyllisyyttä , kuitenkin ; hänen rakkautensa ei ole väistynyt eikä rauhanliitto horjunut vaan tahtoo katuvat syntiset armahtaa taas uudestaan . Henkilökohtaisen uskon korostuksessa on usein tämä uskoontulokokemus keskiössä joka on monesti koetuksella koska siinä on osallisena itse ihminen ja usein halutaan uudestaan kokea tämä sama kun synti painaa , vaikka jokapäiväiseen parannukseen ja anteeksiantoon meidät on kutsuttu Tunne-elämä vaatii perustukseen tunnetta . Kuitenkin Kristuksen sovitustyö tulisi olla keskiössä ja niitä lävistettyjä käsiä saa kerran kotiin päässeet katsella .
Edellä kuvatut kokemukset nähtyinä ovat vain henkilökohtaisia ja tietysti ei voi ketään ihmisiä ja seurakuntia niputtaa tietynlaisen uskonelämän alle , koska ihmiset on yksilöitä . Olen elämäni aikana tavannut ja ollut paljon tekemisissä monien eri kristillisien opinsuuntien ihmisten kanssa ja kokenut myös yhteyttä heidän kanssaan . Pelastus on yksin Jumalan ja armosta ja kaikille Jumalan lapsille lopulta käy että tulemme syntisiksi ja lopulta se on asia joka ratkaisee , kun ihminen huutaa avuksi Herran nimeä tietoisena että tarvitsee syntiensä sovittajaa.
Sami:
Bysantin kirkon pyhistä traditioista Lutherin Raamattuun. Luin linkin ja totta suurimmaksi osaksi myös , mutta pari huomautusta:
Luther oll raamatun kääntäjä ja valitsi palestiinalaisen kirjakaanonin ja siihen on tietysti teologiset perusteet . Jaakobin kirjeitä ja Paavalin kirjeitä ei voi verrata toisiinsa kun Paavalin teologiaan on kolmasosa koko uudesta testamentista ja Jaakobilla kaksi lyhyttä kirjettä . Armosta pelastus ja lahjavanhurskaus ei ole yksi kohta vastaan toista vaikka nekään ei ole ristiriidassa . Kysymys on tärkeämpi alkuperäisyydestä , siitä mikä on Jumalan ilmoitusta ja asettamaa ja vain sitä hengellistä perintöä esim. Lutherilta pitää tutkia ja verrata apostolien opetuksiin . Nyt ei pitäisi olla mitään ristiriita kun meillä on sama uusi testamentti ?
Tradition aikana olleiden kirkkoisien tulkintoja pidän riskinä jos ne kaikki otetaan opiksi . Moni kirkkoisä oli uudistaja ja sovitti opetusta omaan aikaan soveltaen . Luterilaiselle ainakaan Raamattuuskollisille se ei käy että traditiosta poimitaan opetuksia ja tulkitaan uudestaan . Jos 200-300 vuotta myöhemmin apostoleja kirkkoisä on ”löytänyt ” uutta niin se ei luterilaisuuteen istu opiksi .
Karin hämmästelyn syy: ordodokseilla ei ole vamhurskauttamisoppia . Näin kaksi eri ordodoksia voi puhua opista eri lailla ja myös ordodoksien piispojen katekismukset voivat olla opillisesti erilaisia . Tämä ajatus on kaukana luterilaisesta käsityksen , raamattu : salattu viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoitettu lapsenmielisille
.
Seuraaava kirjoitus ordodoksi sivulta /
Kuten Predrag Dragutinović toteaa, meillä on oltava rohkeutta, vapautta ja vastuuta tehdä samoja asioita kuin kirkkoisät: tulkita Raamattua meidän aikamme horisontteja vasten, oman aikamme tarpeiden ja ymmärryksen mukaan, kuten kirkkoisät tekivät omana aikanaan.
Kirjoitus muistuttaa pitkälti kansankirkon ajattelua tulkinnasta ajan hengen mukaan . Lutherin julistus Raamatusta Jumalan sanasta että se on kirkon ylinnohje on myös profetaalista , Pyhän Hengen inspiroimaa . Tottakai Paavali lupaa myös hyviä vaikutuksia jokaisesta kirjoituksesta joka on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta , mutta ilman selvää määritelmää esim vanhurskauttamisopista on kysymys miten seurakuntalainen ja seurakunta voi tulla yhteiseen ymmärrykseen Jumalan tahdosta ? On jotain luovuttamatonta kirkossa ja se on Jumalan ilmoitus , Jumalan puhe , johon voimme varmasti luottaa .
Timo, missä kirkkoisät joista puhut ovat nyt mielessäsi väärässä ja kuka? Mitä uutta he ovat löytäneet? Nämä lausumat ovat jotenkin epämääräisiä, joten kerro konkreettisesti, niin mekin tiedämme.
2. Missä ortodoksit puhuvat ristiin, viite ja lähde, kiitos.
3. Ortodokseilla on vanhurskauttamusoppi monissa kohdin. Esim Raamatussa jonka irtodoksi isät hyväksyivät.
Ortodoksit ovat aina tiedostaneet ajan haasteet. Erityisesti pappien harjoittamassa ekonomiassa tämä tulee esille.
No tiedät varmaan kirkkoisien erilaiset teologiset näkemykset , vaikka Augustinus ei teille käy . Sehän on väärä käsitys että kirkkoisät olisivat yksimielisiä kaikista teologisista aiheista . Raamattu on iso käsite oppia vanhurskauttamisoppi , jos teologia ei ole jäsennetty niin tulkinnat seuraavat . Tiedät varmaan että erilaisia näkemyksiä on teidän kirkonkin sisällä , ei ole kysymys harhaopista vaan selkeydestä että ihmiset voivat vahvistua luottamaan uskonperusteisiin . Äsken juuri yksi katolilainen kertoi että tapasi ordodoksin joka on teologin opiskelijana sitä mieltä että katolilainen oppi samaa ordodoksien kanssa .
Timo, et nyt vastannut. Kerro nyt ja osoita missä niitä ristiriitoja on.
No tiedät itse kyllä että jo apostolisista isistä alkaen on erilaisia näkemyksiä . Siksi luterilaisuudessa ei tunnusteta teologisesti esim Apokryfisiä kirjoja , koska ne eivät ole yhtenäisiä Raamatun muun ilmoituksen kanssa ja evankeliumi on peitossa . No kysyt missä ? En nyt kaivele , olen aikanaan parikymmentä vuotta sitten niitä tutkinut ja elämänohjeita ja tietoa niissä on mutta myös selviä ristiriitoja vaikkapa Paavalilaisen ristinteologian kanssa . Luterilaisuus ajattelee evankeliumin tärkeyttä ja puhtautta että julistus olisi kuulijalle helposti vastaan otettavissa erottaen siitä lain ja evankeliumin . Toiseksi luterilaisuudessa tiedostetaan että yhteys syntyy vain Kristuksessa ja siksi pitäisi olla sanoma selvä , koska lopulta on kysymys ihmisten tärkeimmästä asiasta eli missä vietän iäisyyden . Ja voinko olla kirkastamassa Kristuksessa hänen ruumiinsa jäsenenä . Emme voi ajatella että ihmisiä viedään teologiselle safarille jossa on etsittävää ja opiskeltavaa . Kristuksen tuntemiseen on armon tie joka ei tulisi peittyä , armo kasvattaa Kristuksen tuntemiseen ei ihmisviisaus ja teologiset aarteet voivat tietysti auttaa tuntemaan Kristusta , kunhan pitää mielessä että ristiinnaulitun kuva ei unohdu ja uppoudu enemmän muotomenoihin kuin evankeliumin sisältöön. Onhan idän ja lännen kirkon ero yksi osoitus ristiriidoista kun oppiin on otettu apostolien opetuksien ulkopuolisia lähteitä ja henkilötasolla ja jopa valtiollisella tasolla on käytetty raamatun tulkintoja ja traditiota tärkeimpänä kuin Paavalilaista apostolista ilmoitusta . Varmaan ordodoksien suhde Venäjään valtiollisena toimija jakaa ordodoksia ja perusteita kaivellaan isosta ja pitkästä traditiosta , joka yhteenkasattuna on vähäinen Paavalin opetuksien rinnalla jotka on yritystä sanoittaa Jumalallista ilmoitusta . Minä olen kirkkokysymykset käynyt läpi aikoja sitten ja en muita tuomitse mutta luterilaisuus antaa kaiken tiedon ja elämän minulle ja se selvyys mikä opissa on on hyvin Raamatullinen ajatus . Lahjavanhurskauden ymmärtämisen lisäksi tulee vain lisää Jumalan salaisuutta Kristusta jossa Jumalan rakkaus ja armollisuus lisääntyy . Tiedämme että tänä aikana monet ihmiset ovat älyllisesti laiskoja ja siksi sanoma pitäisi olla kirkas että siihen voi Pyhä Henki yhtyä . Nuoret miehet ovat syvällisiä ja tiedonjanoisia , muuten suomen kristillisyydessä on vallinnut vuosikymmeniä , ainakin luterilaisella puolella epäyhtenäinen elämä kokonaisen Jumalan ilmoituksen kanssa ja isolle osalle evankeliumi ollut ainoa kiinnipitäviä voima Kristuksessa ja hyvä niin , mutta ihminen on tarkoitettu elämään Kristus- ruumiin osallisuudessa , selvän opin ja puhtauden keskuudessa . Että meille Jumalan rakkaus ilo ja vapaus voisi olla turvana koko elämämme ajan . Kansankirkon luopumuksessa voi nähdä myös hyviä puolia jos kristityt alkavat janoamaan Jumalan sanan väärentämätöntä maitoa johon liittyy kaikki apostolisen uskon tuntomerkit . En nyt Sami lähde miettimään ja tutkimaan historian käänteitä enkä etsimään teologisia eroja eri kirkkoisillä tiedät itse kyllä tutkineena . Vaikka tuhatvuotisen valtakunta opin suhteen käsityseroja on ja ordodoksit ovat valinneet tietyt kirkkoisiä siihen kysymykseen sopiviksi tietyt . Tiedonturisti on hyvä olla mutta jos on löytänyt jo oikean suunnan niin siinä pysyminen on parasta . Vaikka kovasti tahdot Lutheria arvostella niin hänen julkituomat totuudet Jumalan sanasta ja opista on parhaiten määriteltyjä mielestäni ja hänen tulkinnat on jo apostolien opetuksien juuresta lähteviä , ei siis mitään uutta . Kaikkea tuotantoa ei voi keneltäkään ottaa Jumalan sanana Jumalan ilmoituksen ulkopuolelta . Ilmoitus on rajattu ja kirjat on lukittu ja niiden selityksiä kaikki muu ja traditio voi parhaillaan selittää ja tavoittaa tästä ilmoituksesta asioita
Timo, ei taaskaan mitään konkreetista, enemmän sinun omaa ajatuksen juoksua.
Ymmärrät Sami varmaan tradition laajuuden ja olet varmasti huomannut että ei kaikki kirkkoisät ole samaa mieltä , onko se hedelmällistä tutkia heidän teologiaeroja ?Toki hyvä tutkia mutta en siihen nyt ryhdy. Ette kai ordodokseina ota kaikkea traditiosta ja julista sitä Jumalan sanaksi vaikka voitte pyhimyksiä julistaa , joka luterilaisena näyttäytyy ihmisen korostamisena ja Kristuksen opin vastaisena . Uskovan vaelluksesta voi ottaa oppia muttei korottaa häntä koska Kristus on yksin sillä paikalla . Omia ajatuksia? Ei kai toisen ajatuksen voi puhua . Sinulle ei kelpaa eroksi vaikka tämä teidän kirkon iso kolmasosan teologinen tulkinta ja eihän kirkkoon pitäisi vaikutttaa ulkopuolinen yhteiskunta koska Kristus hallitsee. Ordodokseilla on iso teologinen ristiriita , siellä vänäjällä on ennenkin tullut kirkkonne piiristä hajaannusta , vanhauskovaisia erkaantunut. Voit tietysti vähätellä sitä mutta se suurimpia eroja kirkkohistoriassa . Meidän tulokulma on niin erilainen koska Raamatun kirjakaanonin merkitys on lähtökohtaisesti eri , emme hyväksy muita kirjoituksia seurakunnan opin rakennukseen vaan ne voivat ainostaan tukea olemassaolevaa ilmoitusta .
Vastaa ja kerro ordodoksien vanhurskauttamisoppi ? Haluan tietää onko yleinen vanhurskauttaminen , objektiivinen vanhurskauttaminen Kristuksen sovitustyö Kristuksen kuuluaisuutta mennä kärsimään rangaistuksen meidän syntiemme vuoksi ilman ihmisen osuutta. Ja miten me saamme lahjana vastaanottaa tämän . Selviä vastauksia ja mielellään raamatun sanalla perusteltuja .
Ortodoksi teologiassa on aina saanut esittää omia mielipiteitä. On eri asia esittää mielipiteitä ja omaa pohdintaa kuin muuttaa oppia. Kerro missä oppi on muutettu, niin saamme jotakin selvää mistä nyt puhut.
Ortodoksi eivät ole ikinä korottaneet ihmistä Jumalaksi. Raamattu on täynnä pyhiä ihmisiä ja esineitä, joissa Jumalan pyhyys ja armo vaikuttaa. Tässä k18 materiaalia; https://www.youtube.com/watch?v=1HkfzTf17-U
Jos tuntee historiaa, ei kauhistu Venäjän Kirilin toimesta. Vähän perspektiiviä, kiitos. Venäjän vanhauskoiset ovat oma tarina jonka pohjana on liturgiset uudistukset.
En tiedä oletko lukenut kaikkia, mutta aikaisemmin olen esittänyt sinulle objektiivisen ja subjektiivisen vanhurskauttamisen. Tuossa rististä. https://www.youtube.com/watch?v=QN3P6Y6-KMM&t=116s
Sami , eikö oppi ohjaa kirkkoa ? Ei kai historialla ole mitään tekemistä kirkon oppiin kun Jumalan ilmoitus on annettu . 2000ihmistä kuolee joka viikko ja kirkko siunaa tälläistä kirkon johtajaa tai mielipuolista diktaattoria . Opista seuraa hedelmä ja ei kai tappamisen siunaaminen ole ordodoksien traditiota . Mikä on kirkon 7 tuntomerkki? Vanhat kirkot vähättelevät ja painavat villasella asioita . Kirjattu oppi koetellaan käytännössä ja hedelmät näkyvät , vaikkapa seuraten kansankirkon menoa .
Kuuntelin tuon askeesijutun ja se on suoraan kreikkalaisesta mytologiasta . Pyhitys näyttää olevan teillä yhtä kuin tulla viisaaksi . Se on hyvin erilaista kuin Paavalin opetukset . Kohde ei ole Kristus jossa on kaikki viisauden ja tiedot aarteet kätketty . Reitti on uskonnollinen joka tulee filosofian ja mytologian kautta . Kristuksen sovitustyö on kaukana ja miten Jeesuksen esikuvallisuus ja opetukset sopivat tähän ? Väheneeköhän ihmisen anteeksiantamuksen tarve samalla ? En saa tätä sopimaan Raamatun ilmoitukseen , ennemmin karismaattiseen pyhitysoppiin , erittäin vierasta luterilaiselle teologialle . Tuntuu että ordodoksit ei paljon piittaa Paavalin opetuksista , onko näin ?
YouTube pätkässä on paljon epäkristillistä ja täysin vierasta . Kristuksen sovitustyön sivuuttamista, näytä raamatunkohdat mistä löydät tukea askeesille . Ilmeisesti Kristityt ei ole teillä pyhiä ilman askeesia?
Ortodoksisuus on kauttaaltaan askeettista. Asketismi on apuna jumallistumisen ja vanhurskauttamisen prosessissa. Ortodoksit aloittavat siitä mihin ensimmäiset ihmiset jäivät, lankeemuksen tähden. Jeesus avasi paratiisin ovet uudestaan ja ortodoksit kilvoittelevat täyttääkseen lain käskyjä ja jumaloituakseen. Tämä on koko elämän kästävä prosessi. Prosessi jatkuu myös taivaassa. Ainoastaan kirkon yhteydessä jumalallistuminen on mahdollista. Ortodoksit sanovat, että heistä tulee jumalia.
Samanlaisia elementtejä on katolilaisuudessa . En saa tätä sopimaan mitenkään Paavalilaiseen teologiaan en Jeesuksen opetuksiin enkä raamatun muuhun ilmoitukseen . Ja väistämättä tuo mieleen kreikkalaisen filosofian . Viisauden pyrkimykset on vain kytketty hengelliseen viisauteen ja jumalistumiseen , joka sekin ajatus kumpuaa tosin kreikkalaisesta filosofiasta . Kristuksessa olemme pyhiä ja pyhitys on Kristuksen aikaansaamaa ja silloin Kristuksen myös Kristuksen sovitustyö ja kaste saa eri merkityksen lopulta . Tämä teologia ei ole yhtenäinen ja tuntuu että vanhoja kirkkoja ei häiritse selvät ristiriidat . Matkalla jumalistumiseen voi vapaasti sanoa Paavalin olevan väärässä ja näin olleen myös luterilainen ajatus Raamatusta Jumalan puheena ei päde teille . Jos Sami olet luterilaisuudesta tullut niin varmaan olet huomannut lähtökohdiltaan hyvin erilaisen lähestymistavan lisäksi lopulta tien uskonelämässä . Minulle Kristuksen sovitustyö ja ristiinnaulitun kuvan edessä ja ylösnouseena on kaiken keskiössä ja kaikki elämämme nivoutuu siihen , jossa on täällä läsnä kaksi totuutta : totuus Jumalasta ja totuus minusta; samalla elämä syntisessä luonnossa mutta samalla armahdettuna pyhänä Kristuksen tähden ja ilman häntä minä en voi mitään . Kristuksen tuntemiseen on armon ja syntien anteeksiantamuksen tie jossa armo kasvattaa Kristuksen tuntemiseen