Se miten kristitty ihminen ymmärtää uskon perustan vaikuttaa ihmisen koko elämään ja ennenkaikkea Jumalasuhteeseen ja sitä kautta suhteessa lähimmäisiimme.
Jos se on lahjavanhurskautta , ulkoa päin saatua , niin se on silloin evankeliumin sanan kautta saatua lepoa ja rauhaa . Silloin ihmisen tietoisuus asuvasta synnistä on se vihollinen , jonka Kristus on voittanut , mutta lihassa ollessamme tarvitsemme kätkeytyä Kristuksen veren suojaan ja pysyä Kristuksen ruumiin osallisuudessa . Silloin ihmisen syntisyyden käsittäminen vie ihmisen armon varaiseen elämään , jossa syntien tunnustaminen tulee tärkeimmäksi , että saa luottaa pelastukseen kun kerran ajallinen elämä loppuu . Moni ihminen on valmiin tarjotun pelastustien torjunut ja tahtonut elää oman tahtonsa mukaan . Siihen tietysti on vaikuttanut se että Jeesuksen kastekäskyn jälkeen ei ole seurannut opettamista . On kuitenkin Jumalan suurta armoa että hän kutsuu tuhlaajalapsia takaisin luokseen . Ja Jumala armossaan kutsuu ihmisen takaisin yhteyteensä , joka on monelle voimakas kokemus kun elämä muuttuu . Siihen hetkeen ihminen palaa usein , pitäen sitä Jumalasuhteen takia tärkeimpänä . Ja tietysti se päivä tai hetket ovat käänteentekeviä , kuten Saulus Tarsolaisen elämässä Damaskoksen tiellä , vaikka siellä ei tapahtunut uudestisyntymistä hänelle . Kuitenkin , jos uskonperustaksi on vaara jäädä henkilökohtainen ratkaisu ja tämä kokemus vaikka tosin helppo todistaa että Jumala todella puuttui minun elämään silloin ja silloin . Jos tämä koettu ei kätkeydy kokonaan Kristuksen ansioon , ristinsovitustyöhön ja lahjavanhurskauteen niin ihminen jää Jumalasuhteessa osapuoleksi pelastukseen ja turvautuu uudestaan ja uudestaan siihen uskoontulokokemukseen . Siinä ei ole keskiössä Kristuksen sovitustyö kaikkina hetkinä elämän vaiheissa ja tämä raamatullinen totuus kasteesta ei ole keskiössä;
Paavali kuvaa kasteen todellisuutta ja osallisuutta Jeesuksen kärsimykseen kolmella vaiheella. Ensinnäkin vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu. Toiseksi olemme hänen kuolemaansa kastetut. Kolmanneksi olemme hänen kanssaan haudatut kasteen kautta.
Jumalan täydellinen pelastussuunnitelma on valmistaa meitä kohtaamaan Kristus ja sitä ennen kuolema . Jos mietimme että annamme pienelle lapselle lelun johon hän suuresti kiintyy ja sitten otamme sen pois niin se suru lapselle on suuri . Näin kuitenkin juuri Jumala toimii , hän antaa meille lahjaksi elämän mutta ottaa sitten sen pois . Ja hän voi ottaa sen pois pienenä jo tai milloin vain . Jumalan pelastussuunnitelmassa me kuitenkin alamme tiedostaa yhä selvemmin että elämän lahja täällä on väliaikaista ja elämä Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksessa valmistaa kohtaamaan kuoleman , koska se on näin suunniteltu . Voimme sitten yhtyä Paavalin sanoihin että emme lopulta halua muuta tuntea kuin Kristuksen ristiinnaulittuna . Kristuksen voitto synnistä, perkeleestä ja kuolemasta on Golgatan ristillä voitettu ja tämä suuri voitto lahjoitetaan kasteessa meille .
Jos emme elä Kristuksen sovitustyö keskiössä ja meillä on kokemus Jumalan armosta irrallaan uskomme perustasta niin sen vaikutukset näkyvät elämässä . Ensimmäinen on suhde kuolemaan , joka on Kristukseen kuolemaan kastetulla monesti selvä päämäärä eikä kuolinvuoteella ihminen pelkää kotiinkutsua , koska se on ajallisen elämän päämäärä ja iankaikkisuuden alku Jeesuksen yhteydessä . Mutta uskoontulonsa perustaen perustaksi niin monella on seuraavia piirteitä ;ei tahdota mennä kuolevan ihmisen luokse( paitsi pyrkiä saamaan terveeksi rukouksin jopa pakonomaisesti , ei usein tulla hautajaisiin , ei kerrota omille veljille ja sisarille sairastavan kuoleman sairautta. Sairautta ja vaikeuksia ei haluta ottaa Jumalan kädestä ja usein ne halutaan liittää pahan voimiin.Kuolema on vieras asia , koska uskonelämä ei valmista siihen . Rukouselämä näyttäytyy pyrkimyksinä tavoitella tunnemaailman kautta pyhyyttä ja omat rukousaiheet on tärkeimpiä kuin vaikkapa Jeesuksen opettama Isä meidän rukous . Tämän kaltainen kristillisyys tuottaa tiettyä hedelmää ja tiettyjä toimintamalleja ja jopa omaa teologista traditiota . Esimerkiksi kun ihminen on ansioitunut niin Jumala kastaa Pyhän Hengen kasteella ja siitä merkkinä kielilläpuhuminen . Kokoukset , joissa ei mennä kirkkovuoden tekstien mukaan sisältää usein todistuskokousten kaltaista ohjelmaa ja puhuja ottaa aiheen mistä tykkää . Todistus omasta elämästä näyttäytyy suurempana kuin todistus Herrasta Jeesuksesta . Lopulta on vaikea löytää puhdasta evankeliumia, koska syntisyys on lähinnä vain niillä tuhlaajalapsilla jotka tulevat seurakuntaan maailman teiltä . Heille julistus toimii kutsuvana koska kokevat oman syntisyytensä Tunne-elämään nojaava usko vaatii vahvistusta vastata uudelleen kutsuun pelastuksesta kun pelastuksen perusta ei ole selvillä eikä Jumalan tahto. Puhe armosta on harvinaista tälläisessä kristillisyydessä . Epävarmuus kotiinpääsystä myös heilahtelee tunne- elämän mukaan , veli on kylmä tai palava ( raamattu ei tarkoita tosin tuolla kohdalla meidän uskonsuhdetta Jumalaan) . Mieliaihe omasta sisäisestä maailmasta käsin on puhua parannuksesta , koska monesti se heijastelee omia tuntoja . Parannus ymmärretään usein ihmisen aloitteellisena toimintana . Ja sitä halutaan julistaa , vaikka usein on huomionarvoista että sitä ei tunnu tarvitsevan kuin kerran ihmiselämässä ja tämä tietysti johtuu väärästä syntikäsityksestä .Raamatun sanan mukaan meidän pitäsi vanha ihminen haudata joka päivä ja elää parannuksen armossa joka päivä ja kilvoitella palvelellen Kristuksen esikuvan mukaan . Parannus on evankeliumin sanan kautta kääntymistä Jumalan sanan kuulemista ja vastaanottamista Saulus Tarsolainen ei tullut uskoon Damaskoksen tiellä eikä sokeudessa pitkällä kadulla vaan kun hänet kastettiin Kristuksen kuolemaan heti näkönsä saatua . Tähän hän vetoo ennen mestaamista , jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan niin saamme myös elää yhdessä hänen kanssaan. Pahinta on tässä että ihminen ajattelee että toisen pitäisi päästä tähän samaan uskoon kuin minun, joka ei ohjaa Kristuksen sovitustyön ääreen ihmisen saatua armon kokea vaan ihmisoppi, itsevalitusti lähteä rakentamaan uskonelämää. Ulkopuolinen ja ulkoa tuleva vanhurskaus on lahjana ilman tekoja . Paavali kirjoittaa roomalaisille että jotka ovat kastettuja Kristukseen ovat Kristuksen päälle pukeneet , tätä tekstiä ei voi hyväksyä synergisesti uskoon suhtautuvat , ilman tietoa kastettavien tilanteesta . Apostoli Paavali pystyi luottamaan ja tietysti tämä on Herran puhetta , vaikka Paavali ei käynyt koskaan Rooman seurakunnassa , eikä varmasti tuntenut näitä kastettuja , niin hän tiesi miksi kaste oli asetettu ja mikä vaikutus sillä on . Näin suuri on Jumalan sanan vaikutus, Jeesus on sanonut että hänen sanoissa on henki ja elämä. Kuoleman läheisyys on siis Kristuksen sovitustyön ja ylösnousemuksen kautta aina läsnä joka päivä uskovan elämässä tämä ei tuo kuitenkaan murhetta ihmisen elämään vaan iloa rauhaa ja vapautta elää ja tiedostaa että juuri minun kaltaisen syntisen puolesta Kristus meni ristille ja hänessä ja hänelle syntini tunnustavana ja hänen yhteydessään minulla on iankaikkisuuden toivo ja uskallus käydä hänen eteensä päivittäin. Suunta on minun väheneminen ja hänen kasvamista , joka on riisumisen tie omasta kunniasta ja ylpeydestä ja omasta vanhurskaudesta , tämän Herra myös vaikuttaa, mutta siihen on aina lohdullista saada puhdasta evankeliumin sanaa ja tulla ravituiksi. Ikävä todeta että ilman Kristuksen sovitustyön merkityksen omistamista , ihmisellä on vaara kasvaa uskossaan suureksi ja Jumalan osuus vähetä . Jokainen ihminen kokee elämässä hetkiä ja aikoja jolloin kokee syntisyyttä ja väärillä tiellä syyllisyyttä , kuitenkin ; hänen rakkautensa ei ole väistynyt eikä rauhanliitto horjunut vaan tahtoo katuvat syntiset armahtaa taas uudestaan . Henkilökohtaisen uskon korostuksessa on usein tämä uskoontulokokemus keskiössä joka on monesti koetuksella koska siinä on osallisena itse ihminen ja usein halutaan uudestaan kokea tämä sama kun synti painaa , vaikka jokapäiväiseen parannukseen ja anteeksiantoon meidät on kutsuttu Tunne-elämä vaatii perustukseen tunnetta . Kuitenkin Kristuksen sovitustyö tulisi olla keskiössä ja niitä lävistettyjä käsiä saa kerran kotiin päässeet katsella .
Edellä kuvatut kokemukset nähtyinä ovat vain henkilökohtaisia ja tietysti ei voi ketään ihmisiä ja seurakuntia niputtaa tietynlaisen uskonelämän alle , koska ihmiset on yksilöitä . Olen elämäni aikana tavannut ja ollut paljon tekemisissä monien eri kristillisien opinsuuntien ihmisten kanssa ja kokenut myös yhteyttä heidän kanssaan . Pelastus on yksin Jumalan ja armosta ja kaikille Jumalan lapsille lopulta käy että tulemme syntisiksi ja lopulta se on asia joka ratkaisee , kun ihminen huutaa avuksi Herran nimeä tietoisena että tarvitsee syntiensä sovittajaa.
Kyllä siellä vastuksia oli ja ymmärrät varmaan ettei täällä kirjaa voi kirjoittaa , lyhyesti,
1 . Luterilainen opetus että annamme jäsenemme Jumalan käyttöön ja palvelukseen ( room6)
2. Pyhitys on lahjavahurskauden jälkeen elämää Kristuksen yhteydessä . Palastus on yksin armosta kuten raamattu sanoo ja vuoden ikäisellä lapsella ei ole lain noudattamista mutta Kristus on hänenkin pyhitys
3. Lahjavanhurskaus velvoittaa ja tietysti Jumalan lapsi tahtoo päästä taivaaseen ja samalla kun tiedostaa asuvaisen synnin joka tahtoo ihmisen hukuttaa itsekkyydessä pois Jumalan yhteydestä niin uskova tietää mistä apu tulee
4. Jumala pelastaa yksin armosta yksin Kristuksen tähden uskon kautta . Pyhitys on matka , kristityn vaellus ja huomaa konteksti mitä ajat takaa . Kyllä pyhitys tarvitaan , kun vain ymmärrämme että itse Kristus on pyhimyksemme . Kuten pyhimyksellä vanhasta liitosta voimme saada ymmärrystä että se on mihin Jumala koskee se on Pyhää.
5. Tottakai Jumala tahtoo meidän kaikkien pääsevän perille ja pyydetään kehoittamaan toisia veljiä ja siskoja myös . Seurakunnallinen opetus Paavalilla on kolossalaiskirjeessä että sydämet yhteen liitettyinä rakkaudessa saisimme kehoitusta oppia tuntemaan Jumalan salaisuuden Kristuksen ….
6. Hyvät teot kuuluvat kristityn elämään kuin hengityskin . On järjellistä toimintaa sanan mukaan ja on Jumalan vaikuttamista uudessa Aadamissa
7. Pahat teot ovat itse Jumalaa vastaan ja me emme voi niitä hyvittää vaan Jumalan uskollisuus ja vanhurskaus on jokaiselle joka katuen tunnustaa syntinsä . Uskoa seuraa hyvät teot ne eivät ole lihamme aikaansaannoksia vaan asuvaisen Kristuksen aikaansaamia . Kun annamme itsemme Kristukselle ja pysymme hänessä niin Jeesus lupaa että kannamme hedelmää . Kerro nyt mitä ordoksit ajattelevat erilailla . Lahjasta saatuaan riippuu ihmisen elämä mitä hän sillä lahjalla tekee ,tulisi olla opetus kasteen jälkeen että ihminen saisi ko nuorena kasvaa Kristuksen tuntemisessa . Ja Jumala tahtoo riisua meistä pois itsekkyyttä ja omavanhurskautta jota meillä kaikilla on . Ja tämä tietysti tienä tarkoittaa enenevää synnin ja armon tietä Kristuksen seurassa
1. Mikä merkitys on mielestäsi on luterilaiselle pyhityksellä ja kilvoittelulla.
Timon vastaus; ” Luterilainen opetus että annamme jäsenemme Jumalan käyttöön ja palvelukseen”
Niin mikä sen merkitys on? Jää vastausta vailla.
2. Mitä luterilainen kilvoitus ja pyhitys vaikuttaa pelastukseen? Onko sillä siihen mitään merkitystä?
Timon vastaus; ” Pyhitys on lahjavahurskauden jälkeen elämää Kristuksen yhteydessä . Palastus on yksin armosta kuten raamattu sanoo ja vuoden ikäisellä lapsella ei ole lain noudattamista mutta Kristus on hänenkin pyhitys”
Niin miten se vaikuttaa?
3. Miksi luterilainen kilvoittelee ja haluaa pyhittyä?
Timon vastaus; ” Lahjavanhurskaus velvoittaa ja tietysti Jumalan lapsi tahtoo päästä taivaaseen ja samalla kun tiedostaa asuvaisen synnin joka tahtoo ihmisen hukuttaa itsekkyydessä pois Jumalan yhteydestä niin uskova tietää mistä apu tulee”
Eli lahjavanhurskaus velvoittaa. Miksi se velvoittaa? Jotenkin tässä tulee, se ajatus, että kilvoittelun puute estää matkan teon. Eli kilvoittelutekoja täytyy tehdä, ettei jää pelastuksesta osattomaksi, eli matkalle.
4. Pelastuuko luterilainen ilman kilvoittelua ja pyhitystä? ( Vrt Hebr 12:14)
Timon vastaus; ”Jumala pelastaa yksin armosta yksin Kristuksen tähden uskon kautta . Pyhitys on matka , kristityn vaellus ja huomaa konteksti mitä ajat takaa . Kyllä pyhitys tarvitaan , kun vain ymmärrämme että itse Kristus on pyhimyksemme . Kuten pyhimyksellä vanhasta liitosta voimme saada ymmärrystä että se on mihin Jumala koskee se on Pyhää.”
Pyhitys on matka. Sitä tarvitaan, vaikka Kristus on tullut meille pyhitykseksi, lunastukseksi ja vanhurskaudeksi ( 1 Kor) Tämä on samantyyppinen vastaus kuin ortodokseilla.
5. Miksi Raamatussa on suuri joukko kilvotus kehehoituksia?
Timon vastaus; ” Tottakai Jumala tahtoo meidän kaikkien pääsevän perille ja pyydetään kehoittamaan toisia veljiä ja siskoja myös . Seurakunnallinen opetus Paavalilla on kolossalaiskirjeessä että sydämet yhteen liitettyinä rakkaudessa saisimme kehoitusta oppia tuntemaan Jumalan salaisuuden Kristuksen ….
Kilvoitus jotenkin varmistaa perille pääsyn. Eli teot on välttämättömiä.
6. Ovatko hyvät teot välttämättömiä uskoville?
Timon vastaus; ” Hyvät teot kuuluvat kristityn elämään kuin hengityskin . On järjellistä toimintaa sanan mukaan ja on Jumalan vaikuttamista uudessa Aadamissa”
7. Miksi pahat teot kartoittavat Pyhän Hengen? Onko siis teoilla jokin merkitys pelastuksessa?
Tämän et vastannut, sitten mitään.
Onko nyt Sami se johtopäätös tehtävä että muut ovat harhaoppisia ja joutuvat kadotukseen ?
Vastaa nyt kysymyksiin että miten käy luterilaisten , katolilaisten , helluntailaisten jne .
Olet kertonut olevasi pyhää elämää viettävä polkupyöriä myöten ja nostanut pelastuksen riman niin korkealle että pääseekö muut kirkkokuntien ihmiset taivaaseen ollenkaan . Hiukan vierastan kuitenkin Jumalan sanan valossa rakkaudellista puolta kysellen onko tuo kaikki noin jyrkkää . Vierastan sellaista kristillisyyttä jos ei keskiössä ole Kristuksen sovitustyö ja armo ja tuodaan ihminen näyttämölle pelintekijäksi . Vaikka lapseni ovat uskossa en voi kerskua että oma rooli olisi iso vaan se on yksin Jumalan suurta armoa ja laupeutta . Enkä tahdo katsoa ylen kun moni rukoilee ja murehtii omien lapsiensa vuoksi . Jos jotakin meillä on hyvää se lahjana armosta ja kaikkea emme ymmärrä mitä tietä Jumala ketäkin johdattaa .
Timo, kuka sellaisen johtopäätöksen tekee? Ja millä valtuudella? Ei ortodoksit kysy tälläisiä kysymyksiä.
Kristinusko on maximia ei minimiä. Jeesus oli ankara. Tämä puoli unohtuu useasti. Todella vaativa, kaikki tai ei mitään.
Efesolaiskirjeessä Kristus esitetään pelinrakentajana, näin se on ortodokseilla. Kerskuminen on perkeleestä, lihan himoja. Luostareissa murehditaan koko maailman puolesta.
Sami sanoistamme olemme vastuussa ja myös millaisen todistuksen annamme toisista . Asiaa voi tietysti sivuten käsitellä ja armotaloudessa on totuudessa mukana myös armo ja rakkaus . En nyt kristisoi sinua enempää , mutta sellaisen käsityksen voi saada että vain ja ainostaan ordodoksit ovat oikeassa kaikessa ja jos väitteesi luterilaisen uskosta on uusi uskonto niin se on väistämättä harhaoppi , jos se perustaudu apostoliseen uskoon ja tietysti se vie kadotukseen . Logiikka on aivan selvä .
Pahat teot kysyit ;
Raamattu puhuu pienistä ja suuremmista synneistä mutta jos nyt ei tehdä eroa sen suhteen vaan kaikki synnit saa katuva syntinsä tunnustava anteeksi ja Pyhä Henki Kristuksessa on tullut meihin ja ei usko ole että Pyhä Henki lähtee ja tulee jatkuvasti . Hän on tullut syntiseen luontoomme asumaan jonne hän on vuodattanut rakkautensa kasteessa joka kateuteen asti halajaa että ihminen ei käänny pois ja tietoisesti sulkea Jumala pois elämästä . Meidät on kastettu armoliittoon ja liiton Jumala kyllä pitää omalta puolelta . Katuva saa aina tulla syntinsä tunnustamaan Jumalalle ja Jumala on luvannut olla uskollinen ja vanhurskas
Sami
Kristinusko on maximia ei minimiä. Jeesus oli ankara. Tämä puoli unohtuu useasti. Todella vaativa, kaikki tai ei mitään.
Jumala vaatii meiltä täydellisyyttä ja pienitäkåän syntiä hän ei siedä , siksi hän lähetti omansa poikansa ottamaan syntimme puolestamme .Syyn tiedämme miksi , me emme voi Pyhän täydellisen ja Kaikkivaltiaan Jumalan edessä kuin tuoda syntimme ja pahat tekomme hänelle ja pysyä siinä kalliissa armoliitossa . Jumala on äärimmäinen vihassa mutta myös äärimmäinen rakkaudessa kun ihminen tulee katuvana ja syntinsä tunnustaen ja ottaen sanat vastaan että : äläkä syntiä tee . Silti aina sama toistuu hautaan asti kun vanha Aadam ei kuole ihmisen avuin mutta siksi tulee tavoitella ensin valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan
” Jumala vaatii meiltä täydellisyyttä” en ihan nyt ymmärtänyt tätä lausetta? Mistä nyt on kysymys? Selitätkö.
Ja huom, edes enkelit eivät ole täydellisiä.
Jumala on pyhä ja täydellinen ja mitään epäpyhää ei pääse hänen luokse taivaaseen . Ja hän vaati täydellisen rangaistuksen synneistämme ja sovitukseen ei kelvannut kuin synnitön pyhä ja puhdas uhri itse Jumalan poika Jeesus Kristus . Vain hänessä voimme siten olla pyhiä ja puhtaita , koska viaton veri on vuodatettiin meidän syntiemme tähden ja avattiin tie taivaaseen. Synneistämme olisi kuulua rangaistus meille ja iankaikkinen kadotustuomio, jonka Jeesus otti päällensä ja avaisi ylösnousemuksen kautta tien taivaaseen
Ok. Meiltähän Jumala ei vaadi täydellisyyttä. Riittää kun ihminen tekee parhaansa.
No vanhurskauttamiseen tarvitaan täydellisyyttä , että meidät todetaan syyttömiksi . Kristus on täydellinen uhri puolestamme ja olemme pyhiä kun olemme Kristuksessa . Pyhityksemme ja tekomme ovat epätäydellisiä mutta jos ne ovat Kristuksessa tehtyjä niin ne kelpaavat Jumalalle ja niistä Raamattu sanoo että niistä maksetaan palkka , mutta vanhurskauttamiseen tekomme eivät riitä kun meillä ei ole antaa viatonta uhria. Tässä on kenties meidän teologinen ero vanhurskauttamisessa , käsityksen tasolla ?
Vanhurskauttaminen saatettiin loppuun Kristuksen sovitustyössä – se on täytetty . Lahjana saamme ottaa uskolla vastaan valmiin työn .
Jos perisyntioppia ei ole niin lopulta vanhurskauttaminen on lakia.
Timo kirjoitat; ”Jos perisyntioppia ei ole niin lopulta vanhurskauttaminen on lakia.”
Ortodoksit puhuvat myös perisynnistä, mutta eivät luterilaisessa uskonopillisessa mielessä.
Kristuksen sovitustyö on myös lakia, Kristus täytti lain. Hän on siis antitypos. Näin vanhurskauttaminen sisältää itsessään lain. Subjektiivinen vanhurskauttaminen sisältää aina lain ja sen vaatimukset. Kristitty pyrkii elämään lain mukaan ja täyttämään ne.
” Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.” ( 1 Joh 2).
Muutama ajatus mitä Sami vaihdettu ;
Luterilainen vanhurskauttamisoppi on ihmisen vaikea vastaan ottaa koska se ottaa ihmiseltä pois kaikki omat mahdollisuudet . Ja tämä toimii täysin päinvastoin kuin arkielämässä jossa ansioidutaan kun tehdään töitä ja osallistutaan . Mutta myös se meidän mahdottomuus avaa meille täydellisen evankeliumin .
Usko on salattu ihmisviisaudelta ja ilmoitettu lapsenmielisille kuten sana ilmoittaa ja tämäkin loukkaa joitakin ihmisiä . Sitten syntikäsityksestä ajatus on paha vai hyvä niin paha on todella pahan kuullosta monelle kun annetaan vastaus että paha . Tämä kysymys ei tulisi olla lähestymistapana vamhurskauttamiskysymyksessä , koska se kuuluu elämän vanhurskauteen ja ihmiselämään . Vaan oikeammin voisi kysyä onko luontomme taipuvainen syntiin ja tarvitsemmeko Jeesusta ?
Jeesusta emme voi oppia lain kautta on raamatullinen ja luterilainen käsitys , vaan armon kautta voimme oppia tuntemaan Jeesuksen eli syntientunnustamisen tietä ja ristin kantamista , tämäkään ei ole vetonaula kulkea luterilaista uskoa teoreettisesti ajatellen . Tiitus 2 luvussa puhuu että armo kasvattaa .
Timo kirjoitat; ”Luterilainen vanhurskauttamisoppi on ihmisen vaikea vastaan ottaa koska se ottaa ihmiseltä pois kaikki omat mahdollisuudet”.
Toivottavasti sitä, ei kukaan ottaisi vastaan. Se on sielun myrkky, joka sisältää lukematoma joukon laajoja harhoja.
Timo, ortodoksit eivät opeta, että ihminen pelastuu tekojen kautta. Pyhittäjäisä Markus askeetti ( 400 jkr) opettaa 226 opinkohtaa niille jotka arvelevat vanhurskautuvan teoista ( Filokalia 1, s 181- 209).
Ortodoksit eivät kuitenkaa erota vanhurskaudesta tekoja.
” Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?” ( Jaakob 2).
Sami;
8Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — 9ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. 10Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Eri kulma ja eri kuulijakunta , Jaakob puhuu todistaen , että jos on usko niin se nähdään siitä että on tekoja , joihin Jumala on meidät luonut .
Kai jokainen ihminen pyrkii kelpaamaan Jumalalle omien ansioiden kautta , niin kauan kuin se näyttää mahdolliselta ja vielä senkin jälkeen erottamatta eri kirkkojen jäseniä . Siksi Lutherin korostus että vanhurskauttamisopin myötä joko kirkko seisoo tai kaatuu . Siksi myös Jumalan armo on tärkeä , jossa saamme kasvaa Kristuksen tuntemiseen .
Timo kirjoitat; ”Kai jokainen ihminen pyrkii kelpaamaan Jumalalle omien ansioiden kautta , niin kauan kuin se näyttää mahdolliselta ja vielä senkin jälkeen erottamatta eri kirkkojen jäseniä .”
Ortodokseille tälläinen ajatus on täysin tuntematon ja vieras.
”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme”
Ja tähän sopii lopuksi; ” Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.”
Bysantin kirkon pyhistä traditioista Lutherin Raamattuun – eläväksi tekevää dialogia läpi vuosisatojen
https://www.aamunkoitto.fi/blogi/bysantin-kirkon-pyhista-traditioista-lutherin-raamattuun-elavaksi-tekevaa-dialogia-lapi?fbclid=IwY2xjawKGtOxleHRuA2FlbQIxMQABHqTN1-g7AG2xUaHZMb1YxinkHcT9nni4ifcb7BLZ2BzcR9HEoy5f9VzgGDd9_aem_PldfoFzYBWLAoQ8qKGD4Bw
Sami,
Ilman uskoa ei ole tekoja eli Jumalan vaikuttamia tekoja. Meidän omat tekomme ovat haiseva vaate.
1.Kor.12:3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
Rakkaus on Jumalalta.
Harhaoppisissa lahkossa joka ei pysty osoittamaan syntytystoriaansa, on kaikenlaisia harhaisia ajatuksia. Edustamasi kastaja liike kuuluu näihin.
Sami,
Kommenttisi ei koske kirjoittmaani asiaan. Onko sinulla jotain siihen kuuluvaa?
Saan ihan vähän Samin ajatuksista/opetuksesta kiinni, vaikka lahjavanhurskaus käsite on luovuttamatonta minulle.
Luin uskon luvun Hebr. 11 tästä näkökulmasta käsin. Koko luku kertoo siitä, että usko synnyttää tekoja. Usko ei ole paikoillaan seisovaa vettä, vaan synnyttää jotain uutta myös toiminnassa.
Toinen juttu on uskon ja tekojen esittäminen pelastuksen yhteisenä perustana. Sami kuitenkin yrittää toistuvasti kertoa, että Ortodoksinen Kirkko ei ole koskaan opettanut ihmisen pelastuvan tekojen kautta. Jotain jää meiltä avautumatta? Ovi kaiketi on kuitenkin vähän raollaan ymmärtämisen suhteen?