Se miten kristitty ihminen ymmärtää uskon perustan vaikuttaa ihmisen koko elämään ja ennenkaikkea Jumalasuhteeseen ja sitä kautta suhteessa lähimmäisiimme.
Jos se on lahjavanhurskautta , ulkoa päin saatua , niin se on silloin evankeliumin sanan kautta saatua lepoa ja rauhaa . Silloin ihmisen tietoisuus asuvasta synnistä on se vihollinen , jonka Kristus on voittanut , mutta lihassa ollessamme tarvitsemme kätkeytyä Kristuksen veren suojaan ja pysyä Kristuksen ruumiin osallisuudessa . Silloin ihmisen syntisyyden käsittäminen vie ihmisen armon varaiseen elämään , jossa syntien tunnustaminen tulee tärkeimmäksi , että saa luottaa pelastukseen kun kerran ajallinen elämä loppuu . Moni ihminen on valmiin tarjotun pelastustien torjunut ja tahtonut elää oman tahtonsa mukaan . Siihen tietysti on vaikuttanut se että Jeesuksen kastekäskyn jälkeen ei ole seurannut opettamista . On kuitenkin Jumalan suurta armoa että hän kutsuu tuhlaajalapsia takaisin luokseen . Ja Jumala armossaan kutsuu ihmisen takaisin yhteyteensä , joka on monelle voimakas kokemus kun elämä muuttuu . Siihen hetkeen ihminen palaa usein , pitäen sitä Jumalasuhteen takia tärkeimpänä . Ja tietysti se päivä tai hetket ovat käänteentekeviä , kuten Saulus Tarsolaisen elämässä Damaskoksen tiellä , vaikka siellä ei tapahtunut uudestisyntymistä hänelle . Kuitenkin , jos uskonperustaksi on vaara jäädä henkilökohtainen ratkaisu ja tämä kokemus vaikka tosin helppo todistaa että Jumala todella puuttui minun elämään silloin ja silloin . Jos tämä koettu ei kätkeydy kokonaan Kristuksen ansioon , ristinsovitustyöhön ja lahjavanhurskauteen niin ihminen jää Jumalasuhteessa osapuoleksi pelastukseen ja turvautuu uudestaan ja uudestaan siihen uskoontulokokemukseen . Siinä ei ole keskiössä Kristuksen sovitustyö kaikkina hetkinä elämän vaiheissa ja tämä raamatullinen totuus kasteesta ei ole keskiössä;
Paavali kuvaa kasteen todellisuutta ja osallisuutta Jeesuksen kärsimykseen kolmella vaiheella. Ensinnäkin vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu. Toiseksi olemme hänen kuolemaansa kastetut. Kolmanneksi olemme hänen kanssaan haudatut kasteen kautta.
Jumalan täydellinen pelastussuunnitelma on valmistaa meitä kohtaamaan Kristus ja sitä ennen kuolema . Jos mietimme että annamme pienelle lapselle lelun johon hän suuresti kiintyy ja sitten otamme sen pois niin se suru lapselle on suuri . Näin kuitenkin juuri Jumala toimii , hän antaa meille lahjaksi elämän mutta ottaa sitten sen pois . Ja hän voi ottaa sen pois pienenä jo tai milloin vain . Jumalan pelastussuunnitelmassa me kuitenkin alamme tiedostaa yhä selvemmin että elämän lahja täällä on väliaikaista ja elämä Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksessa valmistaa kohtaamaan kuoleman , koska se on näin suunniteltu . Voimme sitten yhtyä Paavalin sanoihin että emme lopulta halua muuta tuntea kuin Kristuksen ristiinnaulittuna . Kristuksen voitto synnistä, perkeleestä ja kuolemasta on Golgatan ristillä voitettu ja tämä suuri voitto lahjoitetaan kasteessa meille .
Jos emme elä Kristuksen sovitustyö keskiössä ja meillä on kokemus Jumalan armosta irrallaan uskomme perustasta niin sen vaikutukset näkyvät elämässä . Ensimmäinen on suhde kuolemaan , joka on Kristukseen kuolemaan kastetulla monesti selvä päämäärä eikä kuolinvuoteella ihminen pelkää kotiinkutsua , koska se on ajallisen elämän päämäärä ja iankaikkisuuden alku Jeesuksen yhteydessä . Mutta uskoontulonsa perustaen perustaksi niin monella on seuraavia piirteitä ;ei tahdota mennä kuolevan ihmisen luokse( paitsi pyrkiä saamaan terveeksi rukouksin jopa pakonomaisesti , ei usein tulla hautajaisiin , ei kerrota omille veljille ja sisarille sairastavan kuoleman sairautta. Sairautta ja vaikeuksia ei haluta ottaa Jumalan kädestä ja usein ne halutaan liittää pahan voimiin.Kuolema on vieras asia , koska uskonelämä ei valmista siihen . Rukouselämä näyttäytyy pyrkimyksinä tavoitella tunnemaailman kautta pyhyyttä ja omat rukousaiheet on tärkeimpiä kuin vaikkapa Jeesuksen opettama Isä meidän rukous . Tämän kaltainen kristillisyys tuottaa tiettyä hedelmää ja tiettyjä toimintamalleja ja jopa omaa teologista traditiota . Esimerkiksi kun ihminen on ansioitunut niin Jumala kastaa Pyhän Hengen kasteella ja siitä merkkinä kielilläpuhuminen . Kokoukset , joissa ei mennä kirkkovuoden tekstien mukaan sisältää usein todistuskokousten kaltaista ohjelmaa ja puhuja ottaa aiheen mistä tykkää . Todistus omasta elämästä näyttäytyy suurempana kuin todistus Herrasta Jeesuksesta . Lopulta on vaikea löytää puhdasta evankeliumia, koska syntisyys on lähinnä vain niillä tuhlaajalapsilla jotka tulevat seurakuntaan maailman teiltä . Heille julistus toimii kutsuvana koska kokevat oman syntisyytensä Tunne-elämään nojaava usko vaatii vahvistusta vastata uudelleen kutsuun pelastuksesta kun pelastuksen perusta ei ole selvillä eikä Jumalan tahto. Puhe armosta on harvinaista tälläisessä kristillisyydessä . Epävarmuus kotiinpääsystä myös heilahtelee tunne- elämän mukaan , veli on kylmä tai palava ( raamattu ei tarkoita tosin tuolla kohdalla meidän uskonsuhdetta Jumalaan) . Mieliaihe omasta sisäisestä maailmasta käsin on puhua parannuksesta , koska monesti se heijastelee omia tuntoja . Parannus ymmärretään usein ihmisen aloitteellisena toimintana . Ja sitä halutaan julistaa , vaikka usein on huomionarvoista että sitä ei tunnu tarvitsevan kuin kerran ihmiselämässä ja tämä tietysti johtuu väärästä syntikäsityksestä .Raamatun sanan mukaan meidän pitäsi vanha ihminen haudata joka päivä ja elää parannuksen armossa joka päivä ja kilvoitella palvelellen Kristuksen esikuvan mukaan . Parannus on evankeliumin sanan kautta kääntymistä Jumalan sanan kuulemista ja vastaanottamista Saulus Tarsolainen ei tullut uskoon Damaskoksen tiellä eikä sokeudessa pitkällä kadulla vaan kun hänet kastettiin Kristuksen kuolemaan heti näkönsä saatua . Tähän hän vetoo ennen mestaamista , jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan niin saamme myös elää yhdessä hänen kanssaan. Pahinta on tässä että ihminen ajattelee että toisen pitäisi päästä tähän samaan uskoon kuin minun, joka ei ohjaa Kristuksen sovitustyön ääreen ihmisen saatua armon kokea vaan ihmisoppi, itsevalitusti lähteä rakentamaan uskonelämää. Ulkopuolinen ja ulkoa tuleva vanhurskaus on lahjana ilman tekoja . Paavali kirjoittaa roomalaisille että jotka ovat kastettuja Kristukseen ovat Kristuksen päälle pukeneet , tätä tekstiä ei voi hyväksyä synergisesti uskoon suhtautuvat , ilman tietoa kastettavien tilanteesta . Apostoli Paavali pystyi luottamaan ja tietysti tämä on Herran puhetta , vaikka Paavali ei käynyt koskaan Rooman seurakunnassa , eikä varmasti tuntenut näitä kastettuja , niin hän tiesi miksi kaste oli asetettu ja mikä vaikutus sillä on . Näin suuri on Jumalan sanan vaikutus, Jeesus on sanonut että hänen sanoissa on henki ja elämä. Kuoleman läheisyys on siis Kristuksen sovitustyön ja ylösnousemuksen kautta aina läsnä joka päivä uskovan elämässä tämä ei tuo kuitenkaan murhetta ihmisen elämään vaan iloa rauhaa ja vapautta elää ja tiedostaa että juuri minun kaltaisen syntisen puolesta Kristus meni ristille ja hänessä ja hänelle syntini tunnustavana ja hänen yhteydessään minulla on iankaikkisuuden toivo ja uskallus käydä hänen eteensä päivittäin. Suunta on minun väheneminen ja hänen kasvamista , joka on riisumisen tie omasta kunniasta ja ylpeydestä ja omasta vanhurskaudesta , tämän Herra myös vaikuttaa, mutta siihen on aina lohdullista saada puhdasta evankeliumin sanaa ja tulla ravituiksi. Ikävä todeta että ilman Kristuksen sovitustyön merkityksen omistamista , ihmisellä on vaara kasvaa uskossaan suureksi ja Jumalan osuus vähetä . Jokainen ihminen kokee elämässä hetkiä ja aikoja jolloin kokee syntisyyttä ja väärillä tiellä syyllisyyttä , kuitenkin ; hänen rakkautensa ei ole väistynyt eikä rauhanliitto horjunut vaan tahtoo katuvat syntiset armahtaa taas uudestaan . Henkilökohtaisen uskon korostuksessa on usein tämä uskoontulokokemus keskiössä joka on monesti koetuksella koska siinä on osallisena itse ihminen ja usein halutaan uudestaan kokea tämä sama kun synti painaa , vaikka jokapäiväiseen parannukseen ja anteeksiantoon meidät on kutsuttu Tunne-elämä vaatii perustukseen tunnetta . Kuitenkin Kristuksen sovitustyö tulisi olla keskiössä ja niitä lävistettyjä käsiä saa kerran kotiin päässeet katsella .
Edellä kuvatut kokemukset nähtyinä ovat vain henkilökohtaisia ja tietysti ei voi ketään ihmisiä ja seurakuntia niputtaa tietynlaisen uskonelämän alle , koska ihmiset on yksilöitä . Olen elämäni aikana tavannut ja ollut paljon tekemisissä monien eri kristillisien opinsuuntien ihmisten kanssa ja kokenut myös yhteyttä heidän kanssaan . Pelastus on yksin Jumalan ja armosta ja kaikille Jumalan lapsille lopulta käy että tulemme syntisiksi ja lopulta se on asia joka ratkaisee , kun ihminen huutaa avuksi Herran nimeä tietoisena että tarvitsee syntiensä sovittajaa.
Timo, väärin edustamasi näkemys ei ole luterilainen. Näkemystä viljellään kansanlähetyksen piirissä, ja muissa ”vitosryhmissä”.
En tiedä vitosista , vaan Raamatusta . Mäkisen Juuso on kirjoittanut tästä kirjan ja en tosin kokonaan ole lukenut mutta en usko että ”Kristuksessa valittu” ajatus on hänelläkään erilainen . Nyt minut on valittu nukkumaan , hyvää yötä vaan kaikille jos joku valvoo vielä .
Tässä Sami vielä ennaltamäärämisopista ja kyllä se on luterilainen käsitys , ensin etsiydymme sanan ja sakramenttien luo ja Kristuksessa on meidät valittu , ennalta määrätty :
Ennaltamääräys
Ennalta määräys on suomenkielinen vastine latinalaisperäiselle sanalle predestinaatio. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa puhutaan samaa tarkoittaen valinnasta. Samoin voidaan käyttää termiä armovalinta.
Raamatussa on hyvin paljon kohtia, joissa puhutaan Jumalan ennalta määräyksestä. Jeesus sanoo Matt. 22:14: ”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” (Matt. 22:14) Johanneksen evankeliumissa hän vakuuttaa häneen uskovista puhuessaan: ”Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.” (Joh. 10:28-29) Apostoli Paavali lausuu Roomalaiskirjeensä 8. luvussa: ”Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.” (Room. 8:29-30) Apostolien teoissa kerrotaan siitä, miten apostolien saarnatoiminnan tuloksena moni ihminen tuli uskoon ja siinä yhteydessä sanotaan: ”Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.” (Ap. t. 13:48) Jumalan armovalinnasta puhuu myös seuraava kohta: ”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sen tähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.” (2. Tess. 2:13)
Luterilainen oppi Jumalan armovalinnasta eli predestinaatio-oppi korostaa voimakkaasti sitä perustavaa oppia, että pelastus on yksin armosta. ”Raamatun mukaan ei sen aiheena, että kristityt ovat kristittyjä, ole alkuun, jatkoon eikä päätökseen nähden mikään heidän hyvä ominaisuutensa, ansionsa tai tekonsa, vaan yksin armahtava Jumala, joka Pyhän Hengen armonvälineiden välityksellä tapahtuvan vaikutuksen kautta kutsuu heidät Kristuksessa, käännyttää, vanhurskauttaa, pyhittää ja varjelee uskossa. Tähän Raamattu liittää vielä ilmoituksen siitä, että Jumala on jo iankaikkisuudesta päättänyt tehdä kristityille sen, minkä hän ajassa heille tekee. Tämä on yksinkertaisesti sanottuna Raamatun oppi iankaikkisesta valitsemuksesta. Voimme siis selittää armovalitsemuksen seuraavasti: Iankaikkinen valitsemus on kristittyihin kohdistuva Jumalan toimi, jonka kautta Jumala on iankaikkisuudesta, armosta ja Kristuksen tähden ottanut heidät huomioon kutsumalla, käännyttämällä, vanhurskauttamalla, pyhittämällä ja varjelemalla heidät.” (Pieper, Kristillinen dogmatiikka)
Luther korostaa usein kirjoituksissaan sitä, että emme saa etsiä paljasta Jumalaa eli Jumalaa ilman Kristusta ja armonvälineitä, sanaa ja sakramentteja. Armollisen Jumalan me löydämme vain Kristuksessa, vain armonvälineiden kautta. Samoin kysymystä ennalta määräyksestä ei tule tarkastella Jumalan majesteetista käsin, kuten kalvinilaisuus tekee, vaan Kristuksessa ja armonvälineissä. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa sanotaan: ”Tätä valintaa ei pidä tutkia Jumalan salaisen päätöksen kannalta, vaan se on opittava ymmärtämään Jumalan sanasta, jossa se on ilmoitettu. Jumalan sana taas ohjaa meidät Kristuksen luokse. Hän on se ’elämän kirja’, (esim. Fil. 4:3) johon kaikkien niiden nimet on kirjoitettu, joiden on määrä tulla iankaikkisesti autuaiksi. Hänessä heidät on myös valittu, niin kuin Raamattu sanoo: ’Jumala on ennen maailman perustamista hänessä – Kristuksessa – valinnut meidät.’ (Ef. 1:4)” (Yksimielisyyden ohje) Ihmisen tulee siten hakeutua Jumalan sanan luo, ottaa vastaan evankeliumi ja omistaa pyhässä kasteessa, ehtoollispöydässä ja synninpäästössä Kristuksen armo. Silloin hän saa myös luottaa kuuluvansa Kristukselle.
Luterilaiset tunnustuskirjat selittää Jeesuksen sanaa Matt. 20:16: ”Tosin on kirjoitettu: (Matt. 20:16) ’Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.’ Se ei kuitenkaan tarkoita, että Jumala ei tahtoisi pelastaa kaikkia. Valittujen harvalukuisuus johtuu siitä, että monet eivät ollenkaan kuuntele Jumalan sanaa vaan ehdoin tahdoin väheksyvät sitä, tukkivat korvansa ja paaduttavat sydämensä. Näin he sulkevat Pyhän Hengen säännöllisen tien, niin ettei hän voi tehdä heissä työtään. Vaikka he kuulisivatkin sanan, he piittaamattomina viskaavat sen tuulen vietäväksi. Syypää tähän ei ole Jumala eikä hänen suorittamansa valinta vaan heidän oma ilkeytensä.”
Luterilainen tunnustus torjuu Raamatun vastaisena opin ns. kaksinkertaisesta predestinaatiosta. Sen mukaan Jumala olisi määrännyt osan ihmisistä kadotukseen. Tällaista oppia edustaa mm. kalvinilaisuus. Samoin luterilainen tunnustus toisaalta torjuu kaiken sellaisen opetuksen, että ihmisessä olisi jokin syy, johon Jumalan ennalta määräys perustuisi. Luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluvassa Yksimielisyyden ohjeessa tuomitaan vääränä opetuksena mm. seuraava opetus: että ”Jumala ei tahdo kaikkien pelastuvan, vaan jotkut on pelkästään Jumalan päätöksen, aivoituksen ja tahdon perusteella säädetty kadotukseen, niin että he eivät voi pelastua.” Samoin torjutaan seuraava opetus: ”Jumalan valinnan peruste, se syy, jonka tähden Jumala on valinnut meidät iankaikkiseen elämään, ei ole yksin Jumalan laupeus ja Kristuksen pyhistä pyhin ansio, vaan jokin peruste löytyy myös meistä.”
Oppi armonvalinnasta ei oikein ymmärrettynä suinkaan tee kristityistä laiskoja ja välinpitämättömiä. Luterilainen tunnustus opettaa: ”Samalla meidän on mitä tunnollisimmin noudatettava elämässämme Jumalan tahtoa. Siten teemme saamamme kutsun lujaksi, niin kuin pyhä Pietari kehottaa. (2. Piet. 1:10) Erityisen tarkoin meidän on pidettävä kiinni Jumalan ilmoitetusta sanasta, joka ei meitä ikinä petä.”
Jumalan ennalta määräys on salaisuus. Emme kykene vastaamaan kysymykseen, miksi kaikki eivät pelastu: ”Syynä siihen, että opissa iankaikkisesta valitsemuksesta joudutaan harhaan, on se, että yritetään tässä elämässä ratkaista salaisuutta, johon saamme odottaa ratkaisua vasta iankaikkisessa elämässä. Raamattu ilmoittaa meille, että Jumalan armo on yleinen ja että kaikki ihmiset ovat samalla tavoin turmeluksen vallassa. Nämä tosiasiat silmiemme edessä emme kerta kaikkiaan kykene vastaamaan kysymykseen: Cur non omnes? (Miksi kaikki eivät pelastu) (Pieper)
Kts. lisää: Uskonratkaisu vai predestinaatio?
Luterilaiset eivät ikinä ole vastanneet itse luomaansa ongelmaan muutakuin retorisesti, Jumala on salattu.
Predestinaatio joka on määrätty iankaikkisuudessa koskien tiettyjä ihmisiä realisoituu sanan ja sakramenttien kautta, mutta vain ennalta valituissa, ei muissa. Miksi? Koska Jumala ei halua, siksi Jumala ei käännytä heidän tahtoaan. Jos et siis ole iankaikkisuudessa valittu, et kuulu siihen joukkoon joka käännytetään. Sinua ei auta yhtään mitään vaikka kuulisit tuhat vuotta Jumalan sanaa. Sinun tahdolla ei ole tässä merkitystä, koska muuten tahtosi määrittelisi pelastuksesi.
Kaikki on kutsuttuja ja meidän on tehtävä sanan mukaan kutsumuksemme lujaksi . Ei tämä ole luterilaisuudessa ongelma . Tästä on turhaa myös yrittää kenellekään yksilöllekään sitä tehdä .Kaikki tieto kätkeytyy Kristukseen ja hänessä saamme varmasti olla valittuja . Ei Luther ollut kaksois predestinaation kannalla . Kaikkeen kristillisyydessä lopulta liittyy Kristus ja ilman häntä ja hänen sovitustyötä emme voi filosofian tai ihmisjärjen mukaan ratkaista mitään .
Kaikki eivät ole kutsuttuja. Miksi luterilainen haluaa tehdä kutsumisen lujaksi? Sehän on synergismiä. Luther ei osannut ratkaista predestinaation ongelmaa, hän kirjoittaa pääteoksessaan;
” Kuitenkaan ei ole luvallista tutkia, minkä tähden jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139).
Jumala ei siis poista pahaa tahtoa kaikissa ihmisissä. Miksi? Koska Hän ei tosiasiallisesti tahdo. On turha siksi puhua Jumala kutsuu kaikkia. Ihminen ei voi itseään muuttaa, jos Jumala ei muuta. Näin luther ajautuu teologiassaan loogiseen ristiriitaan kaiken luodun oikeustajun kanssa. Luterilainen Jumala on monergisti ja sitä on myös luterilainen vanhurskauttamisoppi.
Sinulle on tärkeää Sami osoittaa luterilaisuus harhaoppina ja ordodoksit jumalistumisolentoina ja luomisvoimaltaan Jumalan tekoihin pystyvänä ( raamattu) . Ei usko levittäydy murusina vaan pääpointti on Kristuksen tunteminen , josta Paavali : pidän roskana ( paskana ) kaikkea Kristuksen tuntemisen rinnalla . Meidän tulee etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskautta ja meille kaikki sen mukana annetaan . Voi keskutella tietysti ,mutta olemme niin kaukana jo lähtöasetelmissa ja ymmärryksessä kaikista keskeisimmistä toelogisista kysymyksistä . Et voi Sami tyrmätä toisen uskoa , sillä että sinulla olis oikea tieto , se ei ainakaan kuulu kristillisyyteen . Kaikki olemme opetuslapsia ja tarvitsemme opetusta ja ennen kaikkea meillä tulisi olla turva yksin Kristuksen sovitustyössä , olemmepa sitten minkä kristillisen kirkon jäseniä tahansa . Tietysti täällä mielipiteiden ja ymmärryksen erot kohtaavat , mutta emme saisi unohtaa prioriteetteja uskosta . Sitä mitä eniten tarvitsemme , sitä meidän tulisi focusoiden etsiä ja pitää se rinnalla keskusteluissa ja se on tietysti aina Kristus . Muuten siihen sotkeutuu ihmisteot ja ihmisviisaus ja kadotamme Kristuksen sovitustyön merkityksen , elämän lähteen mistä kaikki on saanut alkunsa ja kuinka hän on itse jättänyt sanansa meille . Evankeliumi toimii yli rajojen eri seurakunnissa , vaikka emme olisi yksimielisiä kaikista teologisista kysymyksistä . Lutherin sanat että vanhurskauttamisopin myötä kirkko seisoo tai kaatuu , käsitän lopulta niin että Jumala armosta pelastaa hänen lupauksien ja Kristuksen sovitustyön kautta ja vain sen kautta vaikka ihmisellä ei olisi täysin selvää vanhurskauttamisoppia . Jumala vie lapsiaan elämässä riisumisen tietä ja armo kirkastuu matkalla .
Ymmärrän kysymyksesi siltä pohjalta , että käsitys ihmisen syntisyydestä ei ole Raamatun opetuksen mukainen ja samalla Kristuksen sovitustyö ei ole täydellinen , jossa objektiivinen vanhurskauttaminen saatettiin loppuun – se on täytetty . Huomaan että Jumalan sanan painoarvo ei ole sinulle Jumalan puhetta . (Room5:18) Taitaa teiltä ordokseilta puuttua Paavalilainen teologia ja sen opetus . Juuri uskonvanhurskauttamisoppi ja perisynti on Paavalin kirjeissä selvää kuin mikä , vaikka otetattas pelkkä Roomalaiskirje . Ei Augustinus eikä Luther mitään ihmisen syntikäsitystä keksinyt , näin väittävällä on huono Raamatun tuntemus. Lahjavanhurskaus on lahja kokonaan , jos siihen jotain ihmisen ansioita lisätään niin armo on hukassa ja siitäkin tulee ansio, jota tavoitellaan omilla pyrkimyksillä .
Kysyit hyvin inhimmillisen kysymyksen miksi Jumala poista syntiä ihmisestä , kuvaa teologista ajatteluasi , josta puuttuu Kristuksen sovitustyön merkitys , joka otti pois maailman synnin ja ihmisen langeneisuus jota kannamme hautaan asti.
Ei voi odottaa muuta kuin synergismiä , kun uskonvanhurskaus oppi puuttuu ja perisynti- käsitys ei ole selvillä , silloin voi ordodoksipiispat kirjoittaa eri katekismuksia ja olla pohdinnoissa vaikka eri mieltä .
Jeesuksen sanoja jäähyväispuheesta on vaikea sovittaa tälläiseen oppiin , jossa hän julistaa ; Isä lähettää Pyhän Hengen minun nimessäni ja hän opettaa ja muistuttaa kaikki mitä hän on puhunut . Ilmesesti teillä on myös liberaali raamattusuhde ettei apostolien sanat ole Junalan puhetta meille ? Jos tunnustamme Raamatun Jumalan puheeksi meille se sana on silloin meille henki ja elämä ja siinä kirkastuu meille Kristus ja se on ylin auktoriteetti meidän uskonelämälle . Ilmesesti et voi hyväksyä tätä koska tämä on juuri Lutherin korostus , jonka muutkin protestantit allekirjoittavat .
Evankeliumi on myös peitossa koska joh 3:16 ei tarkoita että evankeliumi olisi kaikille tarkoitettu . Kuten kirjoitit että Jumalan kutsu ei koske kaikkia
Timo, tämä menee ohi maalin. Et selvästi pysty keskustelemaan koska et hahmota koko ongelma kenttää. Lisäksi kirkko historian tuntemus oli sinulle tärkeää. Väität lutherin siis erehtyneen ja kun hän kysyy, jota lainasin. Olen samaa mieltä kanssasi, hän todella erehtyi. Rohkea veto sinulta.
Ortodoksit loivat Raamatun ja luet Ortodoksi kirkolliskokouksessa päätettyä Raamattua.
On selvää, että Kirkkokunnat jakautuivat jo varhain, vaikka vastaukset perisynnistä ja ihmisen olemuksesta löytyvät selkeästi Raamatusta. Ns.”Vapaat” kirkkosuunnat yleisesti opettavat ihmisen vapaata tahtoa, kuten myös Ortodoksisuudessa ja katolisuudessa laajalti.
Luther herätti aikalaisensa Kirkon esittämällä Paavalin kirjeisiin vetoamalla, ettei ihminen ole vapaa kuin syntiin nähden, eli ihminen voi kyllä tehdä hyvää, mutta ei kuitenkaan niin, että sillä voisi ansaita pisteitä Jumalan edessä, koska ihmisen teot ovat aina synnissä tehdyt. Ihminen voi antaa hyviä lahjoja, vaikka on synnin sokaisema. On totta, että kaikkien ihmisten kaikkialla ja kaikkina aikoina tulee tehdä vain hyvää, eikä pahaa tämä on Jumalan Tahto. Ihminenkin voi tahtoa samaa, mutta tekonsa puhuvat muuta, eli se siitä vapaudesta.
Ongelmana on ihmisen langennut luonto, joka ei ole enää vapaa synnistä, ihminen ei ole enää samoin tavoin Jumalan kuva, kuin Adam oli luomisen jälkeen. Ihminen on syntynyt lihasta, joka on langennut, ja näin voimme puhua ”perisynnistä”, joka estää meitä olemasta Jumalan kuvia kuten Adam ja Eva, ja näin tulemasta vanhurskaaksi Jumalan edessä. Jumalan Laki on itsessään hyvä, mutta siltä puuttuu voima ihmisen synnin ja heikkouden tähden. Laki paljastaa ihmisen synnin, mutta ihminen pyrkii peittämään sen…
Vaikka kuinka ponnistelisimme ja itseämme pyhittäisimme ja näin puhdistaisi mielemme turhia ajattelemasta, niin Ihmisen sydämestä lähtevät kuitenkin kaikki vääryys, jos yksikin ajatus on itsekäs, niin se vain osoittaa meidän oman luonteemme laadun ja lain voiman… Jos joku hallitsee kielensä ja ajatuksensa täysin, niin, sekään ei riitä Jumalan vanhurskauteen. Ilman syntiä ihminen ei kuole, tämän tähden kuolema ei voinut pitää Jeesusta, koska Hän oli syntynyt Jumalasta ja oli ilman syntiä.
”Tämä on Aadamin sukuluettelo. Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi.
Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin.
Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet. 1.Moos.5:1-3
Seet oli siis Adamin kuva ja hänen kaltaisensa. Me olemme myös saaneet langenneen luonnon jota kutsutaan teologiassa ”perisynniksi.” Kuolemme, koska olemme syntyneet lihasta. Kasteessa ihminen syntyy uudelleen Hengestä ja on näin ollen uusi luomus Kristuksessa, joka ei kuole, vaan nousee kerran ylös Jumalan luokse.
Ihmisen puhtaus ja ”hyvyys” on siis näennäinen hypoteesi ja oletus, jolle ei löydy varsinaisesti mitään totuudellista pohjaa Raamatusta, eikä todellisuudesta. Ihmisen syntisyys täytyykin uskoa Raamatun ja Jumalan ilmoituksen kautta, vaikka emme itse sokeudessamme edes näkisi ihmisessä mitään väärää.
Monet filosofit ja humanistit kieltävät synnin olemassa olon ja pitävät näin ihmisen hyvyyttä faktana.
Tästä seuraa paljon hämmennystä, kun ihmetellään ihmisen sotaisuutta, ylpeyttä ja pahuutta…
On selvää, että ihminen, jonka ihmiskuva ja maailmankatsomus ponnistaa esiin ihmisen hyvyyden oletuksesta käsin ja näin myös kieltäen ihmisen olemuksellisen synnin, eikä siis tunnusta syntiä, (kuten Kirkko tekee) on eksynyt pois Totuudesta.
Jeesus sanookin painavasti omiin tekoihin turvaavasta ihmisestä: ”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu.
Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!”Matt.6:21-23
Väitän, että vain synnin totaalisuuden kautta voi käsittää jotain Jumalan Armon totaalisuudesta.
Vielä voisi kysyä, mitä voi ihminen omalla pyhityksellä lisätä seuraavaan?
”Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.” Hebr.10:14
Kiitos Ismolle laajasta ja selvästä opetuskirjoituksesta, josta henkii raamattu uskollisuus . Sitä hyvää mitä tahdon en tee ja sitä pahaa en tahdo niin teen
”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” ( Herb 12:14).
Näin teot ovat oleellinen osa pelastuksessa, teoilla on siis merkitystä;
”Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi” ( Jaakob 2:22).
Kyllä Kristuksen lahjoittama ja vaikuttama usko tuottaa tekoja . Kristus minussa , Kristuksessa , rakkaus jonka hän on vuodattanut sydämeen vaikuttaa soveliaita hedelmiä . Ja lihan teot ovat myös ilmeiset . Samaan aikaa syntinen ja pyhä on Raamatun opetus
Juuri näin, usko sisältää teot joita me teemme yhteistyössä Jumalan kanssa. Teoista meidät tuomitaan ja niistä saamme palkan.
Ordodoksien kannattaisi vanhurskauttamisoppi kirjata , koska huomaan että vanhurskauttaminen ja pyhitys sekoittuu toisiinsa , vaikka ne liittyy toisiinsa . Mikä on lahjaa ja missä olemme osallisia olisi hyvä selvittää , ettei keskustelu olis yhtä puuroa . Meidät vanhurskautetaan ilman lain tekoja uskosta ja se on täysin lahjaa . Pyhityksessä olemme osallisia tehden tekoja, jotka kuitenkin uusi Aadam Jumalan vaikutuksesta saa aikaan Tämä luterilaisuudessa tärkeä että tunnistamme eron ja yhtäläisyyden siinä ja pohja kaikelle aluksi on objektiinen , yleinen vanhurskauttaminen ja sen jälkeen subjektiivinen vanhurskauttaminen , uskonvamhurskauttaminen ja nämä ovat lahjaa . Ja pyhityskin on Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamaa evankeliumin ja katumuksen kautta vaikuttavaa , jossa toisin olemme osallisia . Huomasin vain tämän että käsitteet sotkee lisää jos emme keskustelu samoilla sanoilla ja ne tulis olla raamatullisia termejä .
Ortodoksit ovat kirjanneet vanhurskauttamisopin ennen kuin luterilaisia oli edes syntynytkään. Kirkon historia on paljon pitempi kuin 1500 luvulla syntynyt uskonnollinen konfessio.
Me emme sekoita, vaan yhdistämme pelastukseen kaikki mikä siihen kuuluu. Emme spittaa tekoja pois kokonaisuudesta. Kukaan ortodoksi ei vanhurskaudu tekojen mukaan, mutta teoilla on väljä. Emme pelastu pelkästä uskosta, koska uskoon kuuluu teot. Näin vanhurskauteen kuuluu usko ja teot. Myös luterilaisuuteen vanhurskauden ja pyhityksen ero tuli tunnustukseen vasta myöhemmin.
Pyhitykseen ihminen itse osallistuu aktiivisesti ja se on kovaa työtä. Samaan aikaan on totta se, että ilman Jumalaa yrityksemme on turhaa. Tämä on ortodoksi teologiassa selviö. Siksi paastoamme ja kuritamme lihaamme kuten Paavali.
Tietosi ortodoksi teologiasta ovat puutteelliset ja luot olkiukkoja mitä on vaikea tunnistaa kirjallisista lähteistä. Joten kannattaa jatkaa tiedon keräämistä.
Otsikko antaa aiheen koko keskustelulle ja se ja Sami laittaa minut kyselemään sitä, miten opin ongelmakohdilla voisi olla vaikutusta uskonelämääni. Minulle kun tuo oppi on hyvin yksikertainen ja selkeä. En ole tietoinen mistään sellaisista opin kohdista, jotka edes vähäisessä määrin aiheuttaisi ongelmia uskonelämäni suhteen. Sen sijaan opin rakenne on keskeinen osa sitä, jonka varassa uskoni lepää. Oppihan on niin Kristuskeskeinen, että sen parusta täytyy olla suoraan taivaasta.