Se miten kristitty ihminen ymmärtää uskon perustan vaikuttaa ihmisen koko elämään ja ennenkaikkea Jumalasuhteeseen ja sitä kautta suhteessa lähimmäisiimme.
Jos se on lahjavanhurskautta , ulkoa päin saatua , niin se on silloin evankeliumin sanan kautta saatua lepoa ja rauhaa . Silloin ihmisen tietoisuus asuvasta synnistä on se vihollinen , jonka Kristus on voittanut , mutta lihassa ollessamme tarvitsemme kätkeytyä Kristuksen veren suojaan ja pysyä Kristuksen ruumiin osallisuudessa . Silloin ihmisen syntisyyden käsittäminen vie ihmisen armon varaiseen elämään , jossa syntien tunnustaminen tulee tärkeimmäksi , että saa luottaa pelastukseen kun kerran ajallinen elämä loppuu . Moni ihminen on valmiin tarjotun pelastustien torjunut ja tahtonut elää oman tahtonsa mukaan . Siihen tietysti on vaikuttanut se että Jeesuksen kastekäskyn jälkeen ei ole seurannut opettamista . On kuitenkin Jumalan suurta armoa että hän kutsuu tuhlaajalapsia takaisin luokseen . Ja Jumala armossaan kutsuu ihmisen takaisin yhteyteensä , joka on monelle voimakas kokemus kun elämä muuttuu . Siihen hetkeen ihminen palaa usein , pitäen sitä Jumalasuhteen takia tärkeimpänä . Ja tietysti se päivä tai hetket ovat käänteentekeviä , kuten Saulus Tarsolaisen elämässä Damaskoksen tiellä , vaikka siellä ei tapahtunut uudestisyntymistä hänelle . Kuitenkin , jos uskonperustaksi on vaara jäädä henkilökohtainen ratkaisu ja tämä kokemus vaikka tosin helppo todistaa että Jumala todella puuttui minun elämään silloin ja silloin . Jos tämä koettu ei kätkeydy kokonaan Kristuksen ansioon , ristinsovitustyöhön ja lahjavanhurskauteen niin ihminen jää Jumalasuhteessa osapuoleksi pelastukseen ja turvautuu uudestaan ja uudestaan siihen uskoontulokokemukseen . Siinä ei ole keskiössä Kristuksen sovitustyö kaikkina hetkinä elämän vaiheissa ja tämä raamatullinen totuus kasteesta ei ole keskiössä;
Paavali kuvaa kasteen todellisuutta ja osallisuutta Jeesuksen kärsimykseen kolmella vaiheella. Ensinnäkin vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu. Toiseksi olemme hänen kuolemaansa kastetut. Kolmanneksi olemme hänen kanssaan haudatut kasteen kautta.
Jumalan täydellinen pelastussuunnitelma on valmistaa meitä kohtaamaan Kristus ja sitä ennen kuolema . Jos mietimme että annamme pienelle lapselle lelun johon hän suuresti kiintyy ja sitten otamme sen pois niin se suru lapselle on suuri . Näin kuitenkin juuri Jumala toimii , hän antaa meille lahjaksi elämän mutta ottaa sitten sen pois . Ja hän voi ottaa sen pois pienenä jo tai milloin vain . Jumalan pelastussuunnitelmassa me kuitenkin alamme tiedostaa yhä selvemmin että elämän lahja täällä on väliaikaista ja elämä Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksessa valmistaa kohtaamaan kuoleman , koska se on näin suunniteltu . Voimme sitten yhtyä Paavalin sanoihin että emme lopulta halua muuta tuntea kuin Kristuksen ristiinnaulittuna . Kristuksen voitto synnistä, perkeleestä ja kuolemasta on Golgatan ristillä voitettu ja tämä suuri voitto lahjoitetaan kasteessa meille .
Jos emme elä Kristuksen sovitustyö keskiössä ja meillä on kokemus Jumalan armosta irrallaan uskomme perustasta niin sen vaikutukset näkyvät elämässä . Ensimmäinen on suhde kuolemaan , joka on Kristukseen kuolemaan kastetulla monesti selvä päämäärä eikä kuolinvuoteella ihminen pelkää kotiinkutsua , koska se on ajallisen elämän päämäärä ja iankaikkisuuden alku Jeesuksen yhteydessä . Mutta uskoontulonsa perustaen perustaksi niin monella on seuraavia piirteitä ;ei tahdota mennä kuolevan ihmisen luokse( paitsi pyrkiä saamaan terveeksi rukouksin jopa pakonomaisesti , ei usein tulla hautajaisiin , ei kerrota omille veljille ja sisarille sairastavan kuoleman sairautta. Sairautta ja vaikeuksia ei haluta ottaa Jumalan kädestä ja usein ne halutaan liittää pahan voimiin.Kuolema on vieras asia , koska uskonelämä ei valmista siihen . Rukouselämä näyttäytyy pyrkimyksinä tavoitella tunnemaailman kautta pyhyyttä ja omat rukousaiheet on tärkeimpiä kuin vaikkapa Jeesuksen opettama Isä meidän rukous . Tämän kaltainen kristillisyys tuottaa tiettyä hedelmää ja tiettyjä toimintamalleja ja jopa omaa teologista traditiota . Esimerkiksi kun ihminen on ansioitunut niin Jumala kastaa Pyhän Hengen kasteella ja siitä merkkinä kielilläpuhuminen . Kokoukset , joissa ei mennä kirkkovuoden tekstien mukaan sisältää usein todistuskokousten kaltaista ohjelmaa ja puhuja ottaa aiheen mistä tykkää . Todistus omasta elämästä näyttäytyy suurempana kuin todistus Herrasta Jeesuksesta . Lopulta on vaikea löytää puhdasta evankeliumia, koska syntisyys on lähinnä vain niillä tuhlaajalapsilla jotka tulevat seurakuntaan maailman teiltä . Heille julistus toimii kutsuvana koska kokevat oman syntisyytensä Tunne-elämään nojaava usko vaatii vahvistusta vastata uudelleen kutsuun pelastuksesta kun pelastuksen perusta ei ole selvillä eikä Jumalan tahto. Puhe armosta on harvinaista tälläisessä kristillisyydessä . Epävarmuus kotiinpääsystä myös heilahtelee tunne- elämän mukaan , veli on kylmä tai palava ( raamattu ei tarkoita tosin tuolla kohdalla meidän uskonsuhdetta Jumalaan) . Mieliaihe omasta sisäisestä maailmasta käsin on puhua parannuksesta , koska monesti se heijastelee omia tuntoja . Parannus ymmärretään usein ihmisen aloitteellisena toimintana . Ja sitä halutaan julistaa , vaikka usein on huomionarvoista että sitä ei tunnu tarvitsevan kuin kerran ihmiselämässä ja tämä tietysti johtuu väärästä syntikäsityksestä .Raamatun sanan mukaan meidän pitäsi vanha ihminen haudata joka päivä ja elää parannuksen armossa joka päivä ja kilvoitella palvelellen Kristuksen esikuvan mukaan . Parannus on evankeliumin sanan kautta kääntymistä Jumalan sanan kuulemista ja vastaanottamista Saulus Tarsolainen ei tullut uskoon Damaskoksen tiellä eikä sokeudessa pitkällä kadulla vaan kun hänet kastettiin Kristuksen kuolemaan heti näkönsä saatua . Tähän hän vetoo ennen mestaamista , jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan niin saamme myös elää yhdessä hänen kanssaan. Pahinta on tässä että ihminen ajattelee että toisen pitäisi päästä tähän samaan uskoon kuin minun, joka ei ohjaa Kristuksen sovitustyön ääreen ihmisen saatua armon kokea vaan ihmisoppi, itsevalitusti lähteä rakentamaan uskonelämää. Ulkopuolinen ja ulkoa tuleva vanhurskaus on lahjana ilman tekoja . Paavali kirjoittaa roomalaisille että jotka ovat kastettuja Kristukseen ovat Kristuksen päälle pukeneet , tätä tekstiä ei voi hyväksyä synergisesti uskoon suhtautuvat , ilman tietoa kastettavien tilanteesta . Apostoli Paavali pystyi luottamaan ja tietysti tämä on Herran puhetta , vaikka Paavali ei käynyt koskaan Rooman seurakunnassa , eikä varmasti tuntenut näitä kastettuja , niin hän tiesi miksi kaste oli asetettu ja mikä vaikutus sillä on . Näin suuri on Jumalan sanan vaikutus, Jeesus on sanonut että hänen sanoissa on henki ja elämä. Kuoleman läheisyys on siis Kristuksen sovitustyön ja ylösnousemuksen kautta aina läsnä joka päivä uskovan elämässä tämä ei tuo kuitenkaan murhetta ihmisen elämään vaan iloa rauhaa ja vapautta elää ja tiedostaa että juuri minun kaltaisen syntisen puolesta Kristus meni ristille ja hänessä ja hänelle syntini tunnustavana ja hänen yhteydessään minulla on iankaikkisuuden toivo ja uskallus käydä hänen eteensä päivittäin. Suunta on minun väheneminen ja hänen kasvamista , joka on riisumisen tie omasta kunniasta ja ylpeydestä ja omasta vanhurskaudesta , tämän Herra myös vaikuttaa, mutta siihen on aina lohdullista saada puhdasta evankeliumin sanaa ja tulla ravituiksi. Ikävä todeta että ilman Kristuksen sovitustyön merkityksen omistamista , ihmisellä on vaara kasvaa uskossaan suureksi ja Jumalan osuus vähetä . Jokainen ihminen kokee elämässä hetkiä ja aikoja jolloin kokee syntisyyttä ja väärillä tiellä syyllisyyttä , kuitenkin ; hänen rakkautensa ei ole väistynyt eikä rauhanliitto horjunut vaan tahtoo katuvat syntiset armahtaa taas uudestaan . Henkilökohtaisen uskon korostuksessa on usein tämä uskoontulokokemus keskiössä joka on monesti koetuksella koska siinä on osallisena itse ihminen ja usein halutaan uudestaan kokea tämä sama kun synti painaa , vaikka jokapäiväiseen parannukseen ja anteeksiantoon meidät on kutsuttu Tunne-elämä vaatii perustukseen tunnetta . Kuitenkin Kristuksen sovitustyö tulisi olla keskiössä ja niitä lävistettyjä käsiä saa kerran kotiin päässeet katsella .
Edellä kuvatut kokemukset nähtyinä ovat vain henkilökohtaisia ja tietysti ei voi ketään ihmisiä ja seurakuntia niputtaa tietynlaisen uskonelämän alle , koska ihmiset on yksilöitä . Olen elämäni aikana tavannut ja ollut paljon tekemisissä monien eri kristillisien opinsuuntien ihmisten kanssa ja kokenut myös yhteyttä heidän kanssaan . Pelastus on yksin Jumalan ja armosta ja kaikille Jumalan lapsille lopulta käy että tulemme syntisiksi ja lopulta se on asia joka ratkaisee , kun ihminen huutaa avuksi Herran nimeä tietoisena että tarvitsee syntiensä sovittajaa.
Kyllä mutta objektiivinen vanhurskaus ei tarvitse meidän rukouksia , koska Jumala päätti että lähettää poikansa sovittamaan syntimme ja vanhurskaus on loppuun saatettu ristillä – se on täytetty . Edelleen yhden eli Kristuksen vanhurskaus koituu kaikille elämän vanhurskaudeksi . Tässä ei ole mitään meidän uskoa ei tekoja eikä mitään muuta kuin Jumalan päätös . Subjektiivinen vanhurskaus eli uskonvanhurskaus lahjotetaan ; yksin Kristuksen työn tähden yksin armosta yksin uskosta . Tuot esille tuota Jaakobin kirjeen kohtaa ja se on ikäänkuin toteamus että voiko olla uskoa ilman tekoja , no ei koska Kristus vaikuttaa uskovassa tahtomista ja tekemistä . Meillä on vastuu mennä esim seurakuntaa Jumalanpalvelukseen ,mutta kynnyksen sisällä Jumala lupaa ettei hänen sanansa palaa tyhjänä takaisin .
Timo, juuri näin.
Sami ! Me joudumme eroon Jumalasta syntiinlakeemuksen kautta ja sen palkka on kuolema ja kannamme syntiä ja teemme sitä jokainen ja joka päivä vaikka emme sitä tiedottaisi . Vanha Aadam kuolee vasta tämän elämän jälkeen , mutta Kristuksessa olemme uusi luomus , kun Pyhä Henki on tullut asumaan meihin , kuitenkin nämä käyvät kamppailua liha vastaan henki kuten Paavali kuvaa . Ja hän tuli kun olimme vielä Jumalattomia ja kuoli juuri oikeaa aikaan ja tämä on objektiivinen vanhurskauttaminen . Täysin irraallaan ihmisestä . Evankeliumi kertoo ilosamomana tarjoten sitä meille lahjana vastaanotettavaksi jotta saisimme omistaa sen . Ja sen jälkeen kuten esim kastekäskyssä ; kastamalla ja opettamalla ja pitämään kaikki mitä hän on käskenyt pitää ja hän on herättävä viimeisenä päivänä . Ja totta on että surullisen huonosti on opetettu luterilaisuudessa , kuten Pekkakin mainitsi ensin vanhurskauttamisoppia ja sen merkitystä ja sen jälkeen Jumalan tahtoa miten tulisi opettaa . Kaikki on pitkälti kiinni pappiskoulutuksesta ja piispojen tehtävien hoidosta . Näitä ongelmia on kuitenkin kaikilla kirkoilla ollut ja on . Mielenkiinnosta huomasin että lhpk sivuilla oli vanhurskauttamisesta saarna H.H , täytyypä kuunnella v 2017
Timo, kyllä kuolema tuli. Henkilökohtaisesti olemme vastuussa omista teoista.
Objektiivinen vanhurskauttaminen edellytti tietysti ihmisen vapaata tahtoa. Pyhä neitsyt Maria vastasi myöntävästi, tapahtukoon …
Kuten tiedämme Raamatusta, jokainen ihminen on kuoleva synnin tähden. Näin siis syntiin lankeemus on osoittautunut todeksi, koska kuolemme.
Perisynnin kieltäminen on teologisesti vakava virhe ja johtaa automaattisesti eksyksiin ja filosofisiin pohdintoihin ihmisen kyvyistä voittaa syntisyys.
Paavali opetti hyvin selkeästi, että ihmisen synti on olemuksellista, ja tästä juontuu kaikki vääryys maailmassa. Perisynnin tunnustaminen on avain Jumalan Vanhurskauden ymmärtämiseen ja myös Kristuksen työn kautta julkistettuun Lahja vanhurskauteen joka tukee ihmiselle yksin uskon kautta, ilman ihmisen omaa operointia. Luonnollinen ihminen (liha) vastustaa Jumalan vanhurskautta luonnostaan, koska ihminen haluaa tuoda esiin oman vanhurskauden, vaikka kukaan ei voi saavuttaa Jumalan vanhurskautta lakia noudattamalla.
Meidät on jokainen myyty synnin alle, näin Paavali opettaa yksikantaan ja tätä myös Luther toi esiin ja meinasi joutua hirsipuuhun, koska se ei miellyttänyt tekopyhiä ja varsinkaan sen aikaisen Kirkon päämiehiä.
Myös Jeesus tapettiin, koska julisti yksin Jumalan Vanhurskautta… myös Apostolit tapettiin… Vaino seuraa kaikkia, jotka julistavat Jumalan pelastusta yksin Armosta Kristuksen kautta.
”Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.” Room.7:14-20
Luther ei muuten keksinyt mitään uutta 1500 luvulla, vaan kaivoi esiin sen, mitä Paavalin opetuksesta oli kadonnut 1500 luvun Kirkossa.
Ismo , näin juuri me luterilaiset uskomme ja niin ajattelen myös että lahjavanhurskaus on hyvä käsittää . Kyllä Jeesus varoitti vakavasti meitä ulkokultaisuudesta ja se meidän halu tulla Jumalan kaltaiseksi on Eedenistä lähtien vaivannut meitä . Synnissä olemme siinneet kaikki ja kahdesta syntisestä ei voi syntyä kuin syntinen . Jumalalla ei ole asteikkoa vain täydellisyys kelpaa hänelle , ei saa olla pienintäkään rikettä . Lahjavanhurskauden päälle Jumala tahtoo vaan lisätä sitä armoa ja rakkautta lisää meidän ihmeteltäväksi , hän tahtoo tulla suureksi meille ja totuus tekee myös meidät syntiset pieneksi ja tätä tietä kuvataan tietysti pyhitykseksi . Kristus suureksi ja minä pieneksi
Timo, Jumala haluaa tietysti jumaloittaa ihmisen. Jumaloituminen on ihmiselämän tarkoitus.
https://www.ortodoksi.net/index.php/Jumaloituminen_ihmisel%C3%A4m%C3%A4n_tarkoituksena_(kirja)
Kirkossa, ei ole hyväksytty ikinä 1500 luvulla syntynyttä Augustinukselta perittyä perisyntiä. Eikä hyväksytä.
Luther joitui muista syistä vainotuksi, kuin perisynnin tähden.
Synnillä ei ole omaa olemusta, se on parasiitti.
Vain kadonnut 1500 luvulla? Mihin se oli kadonnut ja koska. Mistä se löytyy ennen 1500 lukua. Näytä niitä tekstejä, koska niitä varmasti on ISMO sinun mukaan.
Sami kirjoitit :
Timo, kyllä kuolema tuli. Henkilökohtaisesti olemme vastuussa omista teoista.
Objektiivinen vanhurskauttaminen edellytti tietysti ihmisen vapaata tahtoa. Pyhä neitsyt Maria vastasi myöntävästi, tapahtukoon …
Kyllä meille tarjotaan pelastusta ja Jumala suuressa rakkaudessa tahtoo että kaikki pelastuisivat niin pienet kuin vanhemmat ja ihminen itse päättää ottaako lahjan vastaan .
Objektiivinen vanhurskauttaminen oli tietysti Jumalan ennalta määräämä ja hän siksi tiesi että juuri Maria on joka synnyttää Jeesuksen ihmiseksi . Mutta ei emme voi tähän Jumalan suunnitelmaan tai työhön lisätä mitään , rukouksetkin on turhia koska hän teki sen ilman että meillä on osuutta objektiiviseen vanhurskauttamiseen . Tämä Sami tulee niin monessa Raamatun sanassa esille ja varmaan tiedät sen .
Timo, Marian vapaata tahtoa Jumala kunnioitti. Ilman Marian suostumusta inkarnaatioita ei olisi tapahtunut.
Lutherin mukaan ihminen ei itse päätä, vaan Jumala on iankaikkisuudessa päättänyt ketkä pelastuu, toiset ei pelastu. Hän on valinnut kadotuksen massasta tietyt ihmiset. Näiden tahdon Jumala vain muuttaa, ei muiden. (FC 11, luterilaiset tunnustuskirjat).
Sami
Timo, Jumala haluaa tietysti jumaloittaa ihmisen. Jumaloituminen on ihmiselämän tarkoitus.
https://www.ortodoksi.net/index.php/Jumaloituminen
Tämä on kaukana Paavalilaisesta teologiasta kuin olla ja voi . Olispa mukava lähteä vaikka kalaan Norjaan tälläisen jumalistuneen kaverin kanssa ja katsoa miten pitkälle hän on edistynyt . Vaikka parin viikon reissulle vaeltelemaan hiukan väsyneenä ja kylmissään näkis varmaan .
Paavalin opetus ja koko raamatun on että minun tulis vähetä ja hänen kasvaa . Ne kaksi totuutta on jo alkuun tosia ja voimassa , että Jumala on pyhä ja minä olen syntinen ja nämä vain tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi kristityn matkalla . Enenevää synnin ja armon tuntoa . Perisynti voidaan johtaa Paavalin opetuksista vaikka room 3 luku , jossa on meidän mainetodistus kaikille ihmisille ei vain osalle vaan kaikilla sama todistus . Onko ihmisen syntisyys evoluutiota että tulis parempia yksilöitä . Aadamin ja Eevan perhe jo näytti surullista perheonnea kun oli vasta kaksi poikaa ja toinen piti tappaa toinen . Nooan päivät jne ei meidän ihmisten cv anna aihetta muuta ajatella kuin syntiä on ihmisen elämä . Ja me olemme uskovina jo nyt myös pyhiä ja se on lähtökohta kuulla hyvän paimenen ääni ja seurata häntä apostolisen uskon mukaan . Ei Luther keksinyt perisyntiä eikä Augustinus vaan ihmiskunta kantaa syntiä mukana lankeemuksesta lähtien .
Timo, nämä tuskin lähtisivät kalaan. Mutta kun kohtaat tälläisen ihmisen silmäsi avautuvat ja sielusi siunaantuu, etkä käsitä mitä tapahtuu. Se on sanoin kuvaamatonta. He ovat muuttuneet Kristuksen kuvan kaltaisiksi, juuri siitä mistä Rm 5:18 puhui, Antitypoksesta.
Sami , Timo, Marian vapaata tahtoa Jumala kunnioitti….
Jumalan ennaltamääräämiseen liittyy aina myös ennaltatietämys hän on Jumala ilman ajan rajoitteita , hän valitsee kenet tahtoo . Ihminen ei lopulta ollut päättämässä eikä suuremmatkaan voimat päätä Jumalan suunnitelmista .
Lutherin ennaltamääräämiskäsitys ei ole kuten kalvinisteilla . Ennaltamäärääminen on Kristuksessa eli lyhyesti Kristuksessa valittu .
Timo, kuka kalvinisteista on puhunut? Vai tunnistatko sittenkin lutherin salakalvinistina. Sinun kannatta puhua luterilaisesta predestinaatiosta teidän pappien kanssa. Tosin en tiedä kuka se olisi olisin ehdottanut Anssia, mutta hän on poissa. Kokeile S. Korpista, P. Hiltusta he ehkä tietävät ja selittävät sinulle oikein.
Niin siis Kalvinilla on ennaltamäärämisoppi, joka tarkoittaa myös kerran uskossa niin aina uskossa , mutta ei luterilaisuudessa ole näin. Tämä on niin laaja aihe ja siitä on kirjoja kyllä . Mutta yksinkertaisesti ennaltamäärätty tarkoittaa kirjaimellisesti Kristuksessa siis Kristuksessa olevat on määrätty taivaaseen . Ei tarvitse kysyä papeilta tämä on selvää myös Raamatun muun ilmoituksen kanssa . Jeesus kysyi usein tahdotko ?
Timo, väärin edustamasi näkemys ei ole luterilainen. Näkemystä viljellään kansanlähetyksen piirissä, ja muissa ”vitosryhmissä”.
Sami Timo, nämä tuskin lähtisivät kalaan. Mutta …. Minulle ihmisessä Kristuksen kuva on jokaisessa ja näin haluan ajatella , myös monia elämänsä menettäneitä jotka ovat surkeita päälle päin ja ei hymyä huulilla , että Kristus tuli juuri häntäkin varten ja tahtoo hänet kerran pukea valkoisiin vaatteisiin ja kutsua karitsan häihin . Kerran näin Kristuksen kuvan kaltaisen kun kesäkuumalla olin yhdessä koulutustilaisuudessa ja ovet auki ulos ja sieltä tuli kesken opetuksen mies jolla oli lapsipolio ja käveli linkuttaen eikä pystynyt kuin ääntelemään josta ei saanut mitään selvää ja hän tuli jakamaan traktaatteja jokaiselle ja luokkahuone oli hiljaa ja säälin tunne käsin kosketeltava ja minä pidätän lähes itkua kun se kosketti . Silloin näin jotain Kristuksesta mielestäni . Ja niitä ihmisiä jotka palvelevat hiljaa nöyryydessä
Timo, kyllä jokainen ihminen on Jumalan kuva, tosin luther piti ihmistä perkeleen kuvana. Toisissa jumaloitumisen prosessi on edennyt pitemmälle kuin toisissa. Pyhät ihmiset tunnistetaan jo täällä ajassa ja kanonisoitumusprosessi on tämän yksi kriteeri.
On paljon tuntemattomia pyhiä jotka ovat jumaloitumisessa edistyneet, vaikka emme heitä tunne.
Lihan teot ovat ilmeiset joista 5 Galatalaiskirje kuvaa ja tämä kaikki asuu meidän syntisessä luonnossamme , niin esim Hitler oli myös Jumalan kuva . Jeesus kuvaa viinipuuna meidän elämää ja sitä että hedelmistä puu tunnetaan ja taas jos olemme siinä totisessa viinipuussa niin tuotamme hedelmää eli olemme Kristuksessa .
Emme nää kaikkea , mutta helppoa on jotain nähdä ihmisen elämästä täällä ajassa , miten sen perhe voi , miten kohtelee lähimmäisiään . Kristus tuli palvelemaan ja hän on meille esikuva ja häneen voi verrata vaikka ei ole meidän tehtävä vertailla eikä mittailla . Suurin on se joka on kaikkien palvelija. Kristitty on jo Pyhä Kristuksen sovitustyön tähden ja jos nyt tarkoittamaasi Jumalistumista tapahtuu ihmisessä erikoisella tavalla niin se tarkoittaa tietysti että hänestä tulisi Kristuksen esikuvan mukaan palvelija . On ihmisiä jotka voivat olla suorastaan vaikeita luonteita ja ovat isosti Jumalan käytössä ja Jumala ei kutsumustaan kadu ja lopulta ei ole kysymys muusta kuin armosta ja Jumalan valitsemisesta . Jokaisen tulis pitää käskyt ja pitää Jumalan sanaa Jumalan puheena ja että Jumalan sana asuisi runsaana meillä . Ja seurakuntayhteys on paikka missä toteutuu moni kristillisyyteen liittyvä asia ja myös itse Herra siellä tahtoo palvella meitä ja lähettää meidät palvelemaan toisia ja Jumalaa
Timo, silloin kun suostumme lihan tekoihin me niitä teemme. Eivät ne lymyä jossakin luonnossamme, vaan tahdolla me ne valitsemme.