Se miten kristitty ihminen ymmärtää uskon perustan vaikuttaa ihmisen koko elämään ja ennenkaikkea Jumalasuhteeseen ja sitä kautta suhteessa lähimmäisiimme.
Jos se on lahjavanhurskautta , ulkoa päin saatua , niin se on silloin evankeliumin sanan kautta saatua lepoa ja rauhaa . Silloin ihmisen tietoisuus asuvasta synnistä on se vihollinen , jonka Kristus on voittanut , mutta lihassa ollessamme tarvitsemme kätkeytyä Kristuksen veren suojaan ja pysyä Kristuksen ruumiin osallisuudessa . Silloin ihmisen syntisyyden käsittäminen vie ihmisen armon varaiseen elämään , jossa syntien tunnustaminen tulee tärkeimmäksi , että saa luottaa pelastukseen kun kerran ajallinen elämä loppuu . Moni ihminen on valmiin tarjotun pelastustien torjunut ja tahtonut elää oman tahtonsa mukaan . Siihen tietysti on vaikuttanut se että Jeesuksen kastekäskyn jälkeen ei ole seurannut opettamista . On kuitenkin Jumalan suurta armoa että hän kutsuu tuhlaajalapsia takaisin luokseen . Ja Jumala armossaan kutsuu ihmisen takaisin yhteyteensä , joka on monelle voimakas kokemus kun elämä muuttuu . Siihen hetkeen ihminen palaa usein , pitäen sitä Jumalasuhteen takia tärkeimpänä . Ja tietysti se päivä tai hetket ovat käänteentekeviä , kuten Saulus Tarsolaisen elämässä Damaskoksen tiellä , vaikka siellä ei tapahtunut uudestisyntymistä hänelle . Kuitenkin , jos uskonperustaksi on vaara jäädä henkilökohtainen ratkaisu ja tämä kokemus vaikka tosin helppo todistaa että Jumala todella puuttui minun elämään silloin ja silloin . Jos tämä koettu ei kätkeydy kokonaan Kristuksen ansioon , ristinsovitustyöhön ja lahjavanhurskauteen niin ihminen jää Jumalasuhteessa osapuoleksi pelastukseen ja turvautuu uudestaan ja uudestaan siihen uskoontulokokemukseen . Siinä ei ole keskiössä Kristuksen sovitustyö kaikkina hetkinä elämän vaiheissa ja tämä raamatullinen totuus kasteesta ei ole keskiössä;
Paavali kuvaa kasteen todellisuutta ja osallisuutta Jeesuksen kärsimykseen kolmella vaiheella. Ensinnäkin vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu. Toiseksi olemme hänen kuolemaansa kastetut. Kolmanneksi olemme hänen kanssaan haudatut kasteen kautta.
Jumalan täydellinen pelastussuunnitelma on valmistaa meitä kohtaamaan Kristus ja sitä ennen kuolema . Jos mietimme että annamme pienelle lapselle lelun johon hän suuresti kiintyy ja sitten otamme sen pois niin se suru lapselle on suuri . Näin kuitenkin juuri Jumala toimii , hän antaa meille lahjaksi elämän mutta ottaa sitten sen pois . Ja hän voi ottaa sen pois pienenä jo tai milloin vain . Jumalan pelastussuunnitelmassa me kuitenkin alamme tiedostaa yhä selvemmin että elämän lahja täällä on väliaikaista ja elämä Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksessa valmistaa kohtaamaan kuoleman , koska se on näin suunniteltu . Voimme sitten yhtyä Paavalin sanoihin että emme lopulta halua muuta tuntea kuin Kristuksen ristiinnaulittuna . Kristuksen voitto synnistä, perkeleestä ja kuolemasta on Golgatan ristillä voitettu ja tämä suuri voitto lahjoitetaan kasteessa meille .
Jos emme elä Kristuksen sovitustyö keskiössä ja meillä on kokemus Jumalan armosta irrallaan uskomme perustasta niin sen vaikutukset näkyvät elämässä . Ensimmäinen on suhde kuolemaan , joka on Kristukseen kuolemaan kastetulla monesti selvä päämäärä eikä kuolinvuoteella ihminen pelkää kotiinkutsua , koska se on ajallisen elämän päämäärä ja iankaikkisuuden alku Jeesuksen yhteydessä . Mutta uskoontulonsa perustaen perustaksi niin monella on seuraavia piirteitä ;ei tahdota mennä kuolevan ihmisen luokse( paitsi pyrkiä saamaan terveeksi rukouksin jopa pakonomaisesti , ei usein tulla hautajaisiin , ei kerrota omille veljille ja sisarille sairastavan kuoleman sairautta. Sairautta ja vaikeuksia ei haluta ottaa Jumalan kädestä ja usein ne halutaan liittää pahan voimiin.Kuolema on vieras asia , koska uskonelämä ei valmista siihen . Rukouselämä näyttäytyy pyrkimyksinä tavoitella tunnemaailman kautta pyhyyttä ja omat rukousaiheet on tärkeimpiä kuin vaikkapa Jeesuksen opettama Isä meidän rukous . Tämän kaltainen kristillisyys tuottaa tiettyä hedelmää ja tiettyjä toimintamalleja ja jopa omaa teologista traditiota . Esimerkiksi kun ihminen on ansioitunut niin Jumala kastaa Pyhän Hengen kasteella ja siitä merkkinä kielilläpuhuminen . Kokoukset , joissa ei mennä kirkkovuoden tekstien mukaan sisältää usein todistuskokousten kaltaista ohjelmaa ja puhuja ottaa aiheen mistä tykkää . Todistus omasta elämästä näyttäytyy suurempana kuin todistus Herrasta Jeesuksesta . Lopulta on vaikea löytää puhdasta evankeliumia, koska syntisyys on lähinnä vain niillä tuhlaajalapsilla jotka tulevat seurakuntaan maailman teiltä . Heille julistus toimii kutsuvana koska kokevat oman syntisyytensä Tunne-elämään nojaava usko vaatii vahvistusta vastata uudelleen kutsuun pelastuksesta kun pelastuksen perusta ei ole selvillä eikä Jumalan tahto. Puhe armosta on harvinaista tälläisessä kristillisyydessä . Epävarmuus kotiinpääsystä myös heilahtelee tunne- elämän mukaan , veli on kylmä tai palava ( raamattu ei tarkoita tosin tuolla kohdalla meidän uskonsuhdetta Jumalaan) . Mieliaihe omasta sisäisestä maailmasta käsin on puhua parannuksesta , koska monesti se heijastelee omia tuntoja . Parannus ymmärretään usein ihmisen aloitteellisena toimintana . Ja sitä halutaan julistaa , vaikka usein on huomionarvoista että sitä ei tunnu tarvitsevan kuin kerran ihmiselämässä ja tämä tietysti johtuu väärästä syntikäsityksestä .Raamatun sanan mukaan meidän pitäsi vanha ihminen haudata joka päivä ja elää parannuksen armossa joka päivä ja kilvoitella palvelellen Kristuksen esikuvan mukaan . Parannus on evankeliumin sanan kautta kääntymistä Jumalan sanan kuulemista ja vastaanottamista Saulus Tarsolainen ei tullut uskoon Damaskoksen tiellä eikä sokeudessa pitkällä kadulla vaan kun hänet kastettiin Kristuksen kuolemaan heti näkönsä saatua . Tähän hän vetoo ennen mestaamista , jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan niin saamme myös elää yhdessä hänen kanssaan. Pahinta on tässä että ihminen ajattelee että toisen pitäisi päästä tähän samaan uskoon kuin minun, joka ei ohjaa Kristuksen sovitustyön ääreen ihmisen saatua armon kokea vaan ihmisoppi, itsevalitusti lähteä rakentamaan uskonelämää. Ulkopuolinen ja ulkoa tuleva vanhurskaus on lahjana ilman tekoja . Paavali kirjoittaa roomalaisille että jotka ovat kastettuja Kristukseen ovat Kristuksen päälle pukeneet , tätä tekstiä ei voi hyväksyä synergisesti uskoon suhtautuvat , ilman tietoa kastettavien tilanteesta . Apostoli Paavali pystyi luottamaan ja tietysti tämä on Herran puhetta , vaikka Paavali ei käynyt koskaan Rooman seurakunnassa , eikä varmasti tuntenut näitä kastettuja , niin hän tiesi miksi kaste oli asetettu ja mikä vaikutus sillä on . Näin suuri on Jumalan sanan vaikutus, Jeesus on sanonut että hänen sanoissa on henki ja elämä. Kuoleman läheisyys on siis Kristuksen sovitustyön ja ylösnousemuksen kautta aina läsnä joka päivä uskovan elämässä tämä ei tuo kuitenkaan murhetta ihmisen elämään vaan iloa rauhaa ja vapautta elää ja tiedostaa että juuri minun kaltaisen syntisen puolesta Kristus meni ristille ja hänessä ja hänelle syntini tunnustavana ja hänen yhteydessään minulla on iankaikkisuuden toivo ja uskallus käydä hänen eteensä päivittäin. Suunta on minun väheneminen ja hänen kasvamista , joka on riisumisen tie omasta kunniasta ja ylpeydestä ja omasta vanhurskaudesta , tämän Herra myös vaikuttaa, mutta siihen on aina lohdullista saada puhdasta evankeliumin sanaa ja tulla ravituiksi. Ikävä todeta että ilman Kristuksen sovitustyön merkityksen omistamista , ihmisellä on vaara kasvaa uskossaan suureksi ja Jumalan osuus vähetä . Jokainen ihminen kokee elämässä hetkiä ja aikoja jolloin kokee syntisyyttä ja väärillä tiellä syyllisyyttä , kuitenkin ; hänen rakkautensa ei ole väistynyt eikä rauhanliitto horjunut vaan tahtoo katuvat syntiset armahtaa taas uudestaan . Henkilökohtaisen uskon korostuksessa on usein tämä uskoontulokokemus keskiössä joka on monesti koetuksella koska siinä on osallisena itse ihminen ja usein halutaan uudestaan kokea tämä sama kun synti painaa , vaikka jokapäiväiseen parannukseen ja anteeksiantoon meidät on kutsuttu Tunne-elämä vaatii perustukseen tunnetta . Kuitenkin Kristuksen sovitustyö tulisi olla keskiössä ja niitä lävistettyjä käsiä saa kerran kotiin päässeet katsella .
Edellä kuvatut kokemukset nähtyinä ovat vain henkilökohtaisia ja tietysti ei voi ketään ihmisiä ja seurakuntia niputtaa tietynlaisen uskonelämän alle , koska ihmiset on yksilöitä . Olen elämäni aikana tavannut ja ollut paljon tekemisissä monien eri kristillisien opinsuuntien ihmisten kanssa ja kokenut myös yhteyttä heidän kanssaan . Pelastus on yksin Jumalan ja armosta ja kaikille Jumalan lapsille lopulta käy että tulemme syntisiksi ja lopulta se on asia joka ratkaisee , kun ihminen huutaa avuksi Herran nimeä tietoisena että tarvitsee syntiensä sovittajaa.
Luterilainen vanhurskauttamisoppi on spesiaali oppi joka syntyi 1500 luvulla, luterilaisten keskuudessa, muualla sitä ei tavata.
Vanhurskauttamisopin taustalla vaikuttaa suurempi oppikokonaisuus, vanhurskauttamisoppi on looginen seuraus tästä, johdannainen. Luterilainen vanhurskauttamisoppi on nostettu keskiöön, vaikka se ei ole tosiasiallisesti keskiössä, eikä armon juuri syy.
”Pyhittäjä Serafim Sarovilainen: ”Jos tahdot menettää mielenrauhasi, niin keskustele hetken aikaa toisenmielisen ihmisen kanssa.”
”
Ehkä Sami voidaan focusoida ja pitäytyen apostolisessa opetuksessa , niin sieltä löytyy vastaukset kaikille . Oikea traditio ja uskonpuhdistus ei ole tuonut omaa vanhurskauttamisoppia , jos se on vierasta apostolien opetuksille niin se ei ole oikeaa . Uskonpuhdistus on Jumalan antamaa tai ei. Oikea kristillisyys mielestäni ei katso syntistä ihmistä vaan hedelmiä . Lutherin vanhurskauttamisoppi on Paavalin opetuksien mukaista. Vai oletko Sami eri mieltä ? Vai oletko sitä mieltä että Paavalin yksinkertainen opetus vanhurkauttamisopista ei olisi täydellinen vai onko se väärä?
Timo, helluntailaiset argumentoivat samalla tavalla. Heidän kaste käytäntö on Raamatun mukainen, näin he ajattelevat. Joten ota vähän laajempi näkökulma luterilaisuuteen.
Sami , en yhdy sinun kommenttiisi . Pitäisi pystyä kysymään oikeita kysymyksiä jotta voisi saada oikeita vastauksia .
Vaikkapa muutama ;
Missä olemme kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa ?
Missä meidät on yhdessä ristiinnaulittu Kristuksen kanssa?
Missä me yhdessä saamme elää yhdessä Kristuksen kanssa?
Tässä viittaamaasi kastekäsitykseen .
Hyvin erilaisia vastauksia näihin saadaan ja useat kiertelevät ja pyrkivät selittelemään ja viemään asian muualle . Toivottavasti sinä vastaat suoraan , koska väittämäsi kastekäsityksestä luterilaisuuden ja helluntailaisuuden välillä oli sinun mielestäsi sama . Minä nään teologisti ordodoksien opin huomattavasti lähempänä perustaltaan helluntailaisuutta kuin luterilaisuutta . Perustaen tämän synergismiin , jota luterilaisuudessa ei ole., vaan lahjavanhurkaus yksin Kristuksen työn tähden Voit ordodoksi opin mukaan vastata tähän ja katsoa helluntailaisten opin ja luterilaisen opetuksen ja sitä tietysti täytyy verrata Raamatun ja Paavalin opetuksiin , että löytyykö niistä samaa vai erilaistavajatusta .
Sami,
Helluntalais-naula veti!
Kasteesta voidaan kirjoittaa, jos on kysymys uskovista, Jeesuksen seuraajista, kr. Chistianos.. Kaste”käytäntökin” on Jeesuksen näyttämän esimerkin mukainen. Kuitenkaan tätä todistusta ei voi antaa ennen uskoontuloa. Ei ole kasteen ”näkökulmia”, vaan on yksi kaste, eli sama kaste, eli uskoontulleitten kaste. Ennen uskoontuloa kastettu on kastamaton uskova.
Tällä Pyhittäjä Serafim Sarovilaisella on mielestäni ahdas käsitys ihmisten kohtaamisesta . Tulee mieleen uskonkiivailija , joka ei ymmärrä ihmisten erilaisuutta. Sehän tulisi olla kristitylle mahdollisuus kohdata ihminen Jumalan kuvana ja jos uskoo että Jumala voisi kirkastaa hänelle evankeliumin lahjavahurskautta niin ei sen tulisi mieltä järkyttää . Ei meitä ole kutsuttu olemaan vain omien parissa vaan viemään omalla paikallaan ilosanomaa palvellen sillä paikalla mihin Jumala on meidät asettanut . Ei Kristus- perustalla oleva ihminen järky ihmisten erilaisuudesta
Tässä huomaamme kastekäsityksen erot . Mitähän siinä kasteessa sitten tapahtuu synergisen uskonkäsityksen mukaan ? Noihin ed. esitettyihin kysymyksiin olisi hyvä saada vastaukset eri uskonsuunnan edustajilta , vaikka epäilen ettei saa. Täällä blogin maailmassa ei ole mielekästä mielestäni pyrkiä laajentamaan Markon mukaan näkökulmaa koska jo pelkästään kasteasia on laaja ja sen tutkiminen Raamatun sanan pohjalta on iso kokonaisuus eli jonkinlainen systemaattinen lähestymistapa on mielestäni hyvä. Jeesuksella oli evankeliumeissa 300 kysymystä ja se mielestäni toimii hyvin asioiden pohjaksi löytää vastauksia kun keskustelu ei turpoa. Ajattelen että synnergistiseen uskoon sisältyy herkästi ajatus pelastuksesta oman uskonkäsityksen mukaan ja koska ihminen on osallisena niin se sulkee pois Jumalan koko maailman syntien sovittamisen . Kuitenkin armoliiton mukaan jokainen pelastuu kasteen ja uskon kautta ymmärsi sitä tai ei , niin pieni lapsi tai aikuinen . Jumalan tahto olisi evankeliumin kautta kirkastaa lahjavahurkauden Kristuksessa koko täyteydessä riisuen pois omavanhurskauden . Vastatkaa veljet noihin kysymyksiin niin päästään pohtimaan lisää . Se että seurakunnan alkuaikoina kastettiin paljon aikuisia ja myös tänä päivänä ei historian saatossa ole alkuseurakunnan ajoista muuttunut tosiasia että lapsia on myös kastettu aina ja myös perhekuntakasteet on olleet aina käytössä
”ei historian saatossa ole alkuseurakunnan ajoista muuttunut tosiasia että lapsia on myös kastettu aina ja myös perhekunnan kasteet on olleet aina käytössä.” (Timo G.)
”Vanhan liiton” helluntailainen ei tätä hyväksy. ”Uuden liiton” helluntailainen on paremmin historian kirjoituksiin ja traditioon perehtynyt eli hyväksyy tosiasiat tosiasioina!
Vanhurskauttamisoppi ei ole pohjimmiltaan mitään muuta kuin sen tunnustamista että olemme kokonaan syntisiä ja saamme Kristuksen tähden omistaa täyden Jumalan vanhurskauden uskon kautta.
Vanhurskauttamisoppi vapauttaa kristityn omasta yrityksestä kelvata Jumalalle. Samalla se velvoittaa vakavaan taisteluun omassa sisimmässä asuvaa syntiä vastaan. Vapautuminen omasta yrityksestä vapauttaa todelliseen uskon kilvoitukseen ja hyviin tekoihin. Sen sijaan että kristityn tulisi kerätä pisteitä hyvällä elämällään, hän on täysin tietoinen siitä, että on kaikessa kokonaan Jumalan armon varassa. Pisteiden kerääminen on rankaa puuhaa ja vie helposti kaikki ne voimavarat. Joita Jumala haluaisi meidän käyttävän niihin hyviin tekoihin, joita varten meidät on luotu. Näin saamme olla kantamassa Jumalan kirkkautta ja kunniaa. Jokainen oikea kristitty odottaa aina saavansa kuulla uudelleen ja uudelleen yksinkertaista opetusta vanhurskauttamisopista, joka avaa meille Jumalan suuren rakkauden meitä kohtaan täysimääräisenä.
Aamen ja tästä todistuksena henki vesi ja veri todistuksena ja Jumalan armoliiton lupauksiin saamme luottaa !
Jeesus Revolution elokuva avasi minulle oivalluksen siitä, miten kaste yhdistettynä uskoon tulemiseen merkitsee ja antaa aivan erilaisen merkityksen, kuin mitä kaste on meille Luterilaisille. Kasteessa meidät on puettu Kristukseen ja sen yhdistyminen uskoon tuloon antaa aivan erilaisen kokemuksen kastetulle. Mehän emme tiedä omasta kasteestamme muuta, kuin sen mitä meille on kerrottu, tai dokumenteista luettu. Luterilaisen on paljon vaikeampi käsittää kasteen merkitystä kristuksen ansioin päälle pukemisena. Vieläpä papit usein puhuvat kasteen armosta, ikään kuin kastetoimituksen suorittaminen olisi Jumalalle kelpaava teko ja sen perusteella pelastus olisi taattu. Yhtä varmasti kuin uskoon tulleen kaste pelastaa, niin yhä varmasi se vaikuttaa se kaste jonka me olemme saaneet. Kasteessa olennaista on Kristuksen ansio, eikä mikään muu.
Pekka , olen sikäli eri mieltä että luterilaisuus ei avaisi kasteen merkitystä , jos sitä opetetaan sanan mukaan . On tietysti totta mitä kirjoitit että papit ovat luterilaisuudessa usein esitelleet armonvälineitä sivulauseissa ja eivät opettaneet Jumalan armotekoja ja niiden meille tarkoittamia lahjoja. Vuosia sitten kuulin kesäjuhlilla puheen jossa pappi puhui että mistä tiedän että olen pelastettu , niin hän kehoitti käymään kirkkoherranvirastossa ja katsomaan kastetodiatusta . Ei tälläisestä opetuksesta kukaan saa mitään eikä myöskään ymmärrä mitään , kun lapsena kastettu ei saa opetusta ja on eletty pois seurakuntakuvioista . Mielestäni luterilainen oppi yksinkertainen , selvä ja raamatusta ei löydy epäyhtenäisyyttä . Raamatun tutkiminen lähtee yhdestä ja siihen tukevia kohtia löytyy. Kun keskustelu käy yläilmoissa ja ihmismielen maisemissa niin teologiasta tulee puuroa jota voi jokainen säveltää miten kokee ja näkee parhaaksi.
Huomaan että täälläkään ei haluta keskutella selvistä Raamatunkohdista vaan viedä keskustelu muualle . Mitä kasteessa tapahtuu on Raamatun mukaan tärkeä kysymys kun se liitetään pelastukseen että siihen pitäisi pystyä vastaamaan ?
Onko se ihmisen teko , ansioitunut kuuliaisuuden askel vai Jumalan armoliittoon liittäminen Kristuksen sovitustyön kautta ? Se olisi jo hyvä peilata Jumalan sanan valossa miten asia on .
Hyviä kysymyksiä Timo!
Keskustelu jatkuu!
Mika Rantasen blogilta:
MINUT ON KASTETTU
Kiitos sinulle, Herrani Kristus, sydämestäni, suullani minä ylistän sinua koko maailman kuullen, sinua joka olet minulle niin armollinen ja autat minua.
Sillä se että minut on kastettu merkitsee minulle tätä: sinä olet minun Herrani ja Jumalani eikä kukaan muu.
Ps. 62:2-5
Rukoilemme Lutherin kanssa tänään, s. 27, SLEY, 1980.
Olen Timo sikäli samaa mieltä tuosta mitä kirjoitit. Pappien tulisi osata yksikertaisesti opettaa kasteesta.
Minulle evankelistana se on tietenkin paljon helpompaa, kun olen lähempänä kansaa.
Ehkäpä minunkin kasteopetusta reilusti pitää esillä kun kerran ”multaakin” on kynsien alla.
Olen Timo sikäli samaa mieltä tuosta mitä kirjoitit. Pappien tulisi osata yksikertaisesti opettaa kasteesta.
Minulle evankelistana se on tietenkin paljon helpompaa, kun olen lähempänä kansaa.
Ehkäpä minunkin juuri kasteopetusta tulisi pitää esillä. Eikä jättää sitä vain pappien huoleksi.
Niin Kristuksen sovitustyöstä saarnaten eli evankeliumia niin siihen liittyy kiinteästi kaste . Kristuksen voitto synnistä , perkeleestä ja kuolemasta meille lahjoitetaan kasteessa. Ja kaikki on täytetty ja Kristus tahtoo sanansa kautta kasvattaa Kristuksen tuntemiseen . Ja kaikki pois poikenneet ovat tuhlaajalapsia joita Isä odottaa ja saavat palata syntinsä tunnustaen Isän luo.
Kasteasiaan liittyy kiinteästi myös ihminen kastetaan Kristuksen ruumiin osallisuuteen , joka on se toinen koti jonka kautta menemme sinne lopulliseen kotiin .
Timo kyselet; ”Lutherin vanhurskauttamisoppi on Paavalin opetuksien mukaista. Vai oletko Sami eri mieltä ? Vai oletko sitä mieltä että Paavalin yksinkertainen opetus vanhurkauttamisopista ei olisi täydellinen vai onko se väärä?”
Totta kai luther esittää kieroutuneen ja virheellisen kuvan uskosta, vanhurskauttamisopista. Kuten aikaisemmin kirjoitin se on johdannainen muista teologisista opeista.
Kuten helluintailaiset esittävät kasteen virheellisesti ja tulkitsevat paavalia kieroon. Tai kuten katoliset esittävät paavin aseman kristinuskon vastaisesti.
Niin Sami väittämäsi kuitenkin täytyisi pystyä tarkastelemaan Jumalan sanan valossa , eikö?
Riittääkö sinulle Paavalin ja muut Raamatuntekstit tämän asian tarkasteluun ?
Kysyin ne kolme kysymystä miten Paavali selittää kasteen merkitystä , oletko näistä samaa mieltä ?Toki voit ottaa tradition mukaan argumentointiin,jos raamatun ulkopuoliset lähteet antaisivat mielestäsi lisää valoa asiaan. Kun aikaisemmin kirjoitit että helluntailaiset myös sanovat perustavansa kasteopetuksen raamattuun , mutta loogisesti meillä täytyy olla kirjoitukset esillä ja tutkia niitä . Kysymyshän on yksinkertaisesti siitä että onko opetus sanan mukaista . Ajattelen koko kristinuskoa sillä tavalla että Jumalan evankeliumin kautta Kristuksen sovitustyö meille kirkastetaan lahjavanhurskaudessa ja siihen tulee vain lisää sitä Jumalan rakkautta ja armollisuutta , toisinsanoen opimme tuntemaan Jumalaa Kristuksen kautta enemmän ja enemmän . Tietysti samalla näämme omaa syntisyyttä yhä syvemmin , mutta se turvaavalla Jumalan lapsella lujittaa suhdetta Jumalaan. Syntisyytemme kätkeminen vie lihanpyhitysoppiin ja itsevalitulle uskonnon tielle. Ja ensimmäisenä Jumala tahtoo riisua meistä omavanhurskautta ja tekopyhyyttä että saisimme omistaa lahjavanhurskauden. Yleisellä tasolla keskustelu on vain esitelmiä ja väittämiä , jossain täytyy olla ”tarkastusasema” , totuus , muuten ei tule mitään . Kerro Sami millainen on ordodoksien kastekäsitys ja voidaan tarkastella onko se erilainen?
Jeesus on mielestäni myös esikuvallinen siinä kun hän evankeliumeissa , jonkun laskelmien mukaan kysyi 300kysymystä ja siinä lapset ovat myös esikuvia , liian vähän kristikunnassa esitetään kysymyksiä.
Kun kristikunta pyrkii yhteisymmärrykseen ( ekumeniaa)niin on tullut mieleen että kristikunta on kuin matkaseurue joka keskustelee reittivalinnoista ja käyttää demokratiaa apuna ja opas on 1m päässä jolla on reitti selvillä ja yhteinäisyys . Ja meidän tulisi olla tämän oppaan lähellä koko matkan ajan että emme eksy. Todellista yhteyttä ja ykseyttä kun ei voi saavuttaa kuin Kristuksessa , eikä ole kristityillä kuin yksi tie .Oli sitten ymmärrys millainen tahansa , takana on Jumalan armoliitto vaikuttamassa kun ihminen huutaa avuksi Herraa syntiensä sovittajaksi . Turhasta ja omasta uskosta hän tahtoo meitä riisua , että evankeliumin kirkas ihana valo saisi valaista tietämme , joka yksin on Jeesus Kristus
Timo, ortodoksi kasteen sisältö on toinen kuin luterilaisilla. Teknisesti kaste on suurinpiirtein samanlainen sisältö on uskonopillisesti eri. Mutta emme puhu nyt kasteesta, vaan vanhurskauttamisesta.
Ortodoksit eivät innostu luterilaisesta vanhurskauttamisopista. Se on syntynyt 1500 luvulla, eikä sellaista kohdata kirkon pitkässä historiassa. Luterilaista vanhuskauttamisoppia, voidaan verrata helluntailaisten moniin harhoihin. Harhaoppiset lahkot sisältävät aina harhoja.
Luterilaisen vanhurskauttamisopin takana on perustavanlaatuiset antropologiset kysymykset. Luterilainen vanhurskauttamisoppi on johdettu juuri näistä. Lisäksi luterilainen vanhurskauttamisopissa on laaja hajonta ja täytyy olla suuri fagiiri, että sen hallitsee, näitä fagiireita ei vielä ole syntynyt.
Kuvaat vanhurskauttamista populistisesti joka ei avaa sen suurta ongelmavyyhtiä, mitä sen takana on. Ihmiset ovat monesti tottuneet yksinkertaisuuksiin. Teologinen lukutaito on heikkoa.
Timo,
Kirjoitat:
”Syntisyytemme kätkeminen vie lihanpyhitysoppiin ja itsevalitulle uskonnon tielle.”
Tässä viittaat lihaan ja uskontoon.
Jokasunnuntainen ehtoollinen edustaa puhtaimmillaan yritystä kätkeä, eli pyhittää ero Jumalasta.
Liha ei pyhity edes silloin kun se alistetaan uudestisyntyneelle hengellemme. Se roikkuu kuolemaan asti kapulana rattaissa.
On kysymys vain siitä, keitä, eli, mitä, me olemme Kristuksessa. Kristus meissä sisällisesti on tulosta yhteistyöstä Jumalan kanssa.
Sami ei täällä ole päästy mistään vaihtamaan näkemyksiä , sinun kommentit ovat vain ilmoituksia toisten uskonopin vääryydestä ilman perusteita . En ikävä kyllä osaa arvostaa pelkkää arvostelua , jos ei löydy mitään ratkaisua tai tulkintaa. Populismia on ilmeisesti Jumalan sanan tulkinnan pyytäminen ? Arvelin että vastauksia ei tule ja tiesin että puhetta halutaan siirtää toiseen.
Kuitenkin onko kaste kovin irrallaan vamhurskauttamisopista ordodokseilla ?
Vanhurskauttaminen tuli täytetyksi , saatetuksi loppuun Kristuksen sovitustyössä Golgatalla , kun Jumalan viha hyvitettiin ristillä . Ja vanhurskaus on valmiina meille ja saamme sen osallisuuden Pyhässä kasteessa jo ja meidät liitetään silloin Kristuksen ruumiin jäseneksi . ( room 5:18, Joh 19:30, 1 joh 1:7 )
Ongelmavyyhti ? Jonka Jumala on tehnyt ?
Raamatunlukutaitoa vain tarvitaan ja Pyhä Hemki opettaa ja etsiytyä Jumalan sanan opetuksien kuuloon . Puhut Sami aivan Raamatun sanan vastaisia tulkintoinesi, ikäänkuin uskonoppi olis salatiedettä . Olet usein todennut mikä on vialla muiden uskontokuntien opissa , mutta en ole kuullut mikä se oikea mielestäsi on . Raamatun pohjalta voidaan keskustella perustellen , mutta näyttää olevan vaikeaa tuottaa ulos teologista ”ongelmavyyhtiä” . Osoita Sami vaikka Raamatun teksteillä missä olen väärässä , ei se kuin hyväksi jos pääsee oikealle jäljille . En pahastu ollenkaan .
Reijolle ; joo olen tietysti samaa mieltä että liha ei pyhity , olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita .
En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit ehtoollisesta ? Olen huomannut vuosikymmenien aikana että helluntailaisten oppi on muuttunut . Esim. ehtoolisessa on nykyään syntien anteeksisaaminen ja Kristuksen osallisuus ( hiukan epäselvästi ilmaistu mielestäni) , syntikäsitys , perisynnistä jo tunnustetaan vaikka ei samalla tavalla kuin luterilaisuudessa . Myös uskonpuhdistuksesta on otettu oppiohjeita ja suoraan Lutherin tulkintoja esim. Jumalan sanaa koskien . Tämä siis helluntaikirkon sivuilta ja kaikki seurakunnat ei ilmeisesti ole liittyneet helluntaikirkkoon vaan ovat helluntaiherätyksessä . Mutta ilmeisesti lähes kaikki seurakunnat . Sinä varmaan tunnet ja tiedät näistä kaiken .
Timo,
oo-o sinullekin!
Liha on hengelle alistettuna ja jatkuvan kuoletuksen kohde. Lihamme on tulelle talletettu, kun kuoltuamme, muuttuneena, henkemme, kohtaa Jeesuksen.
Uskon, että sakramenttien voimavaikutus on tiedossasi, eli sen, etenkin lihan puhdistava vaikutus, vaikka Raamattu ei sellaista opeta.
Lihan pyhittämisellä tarkoitan lihan puhdistamista.
Helluntaiseurakunnan oppi ei ole muuttunut. Kehoitan sinua menemään jonkin paikallisseurakunna sivulle ja kopioimaan sieltä selityksen ehtoollisen vietosta. Helluntaikirkon sivulla opit eivät poikkea paikallisista julkaisuista. Kirjoitat väljästi ja väärin, eli väännät kieroon!