”Kirjallisena luomuksena se ei ole taivaasta valmiina käsiimme pudonnut kirjakokoelma, vaan se on ihmisten aikaansaamana koottu kirjasto, ..”
Näin alottaa Matti Wirilander myönteisessä hengessä Raamatun, kirjallisen Jeesuksen turhennuksen.
Raamatun sanoma, sitten syntiinlankeemuksen on ”Sana tuli lihaksi”, alkaen 1.Moos. 3:15 ”.. ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se/ hebr. הוּא translitteroituna, hû’, maskuliini,/ on polkeva rikki sinun pääsi, ..”
Tuo hebrealainen sana vahvistaa mitä taivaasta on ”putoava”. Tämän keskustelun jälkeen ihminen karkotettiin Paratiisista. Raamattu sen jälkeen jatkuvasti ilmoittaa Jeesuksen syntymisestä ihmiseksi, sovittamaan maailman kaikki ihmiset. On kysymys yhteydestä Jumalaan ja tämä yhteys toimi profeettojen kautta. Ilmoitukset eivät olleet toisiaan kumoavia, ristiriitaisia ei silloin eikä sen jälkeen. Jumalan ilmoitus on kokonaisuus, eli asiat ovat harmoniassa keskenään. Inhimillinen ymmärrys ei tätä käsitä, vaan käsituskyky, tieto tulee Ylhäältä, niinkuin Paavali asian täsmensi, vt. Gal. 1:
| 10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. |
| 11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; |
| 12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. |
| 13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin |
| 14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen /kr. patrikos puolesta. |
Pääsy ja pysyminen Jumalan yhteydessä tarjottiin koko ajan alkaen Kainista, kun hän vihastui veljeensä. Seuraava merkittävä Jumalan tarjous on kirjattu 1.Moos. 6:8, kun Nooa löysi yhteyden Jumalaan, löysi Armon.
Tämä kaikki alkaen 1.Moos.3:15 aina Uuden Testamentin loppuun asti ristiin ja rastiin todistaa, että Sana on todellakin ”pudonnut” Ylhäältä. Olisi kohtuullista, että esimerkiksi Wirilander käyttäisi Paavalin ilmaisua, ”Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut”. Ilmoitus saadaan Jumalan kanavan, Pyhän Hengen kautta. Ennen Uuden Liiton alkua Jumala tiedotti palvelijoittensa, profeettojen kautta. Jeesuksen taivaaseen nousemisen jälkeen, jokainen uskova on Jumalan kanavan pääte, sen armoituksen mukaan kuin kullakin on. Eli taivaasta pudotetaan, ilmoitetaan, vahvistetaan jo annettu Evankeliumi, mikä on Apostolien ja Profeettojen laskemalla perustuksella. Wirilanderin perustelu on tulkinta asioista, Raamatusta, joita ei selkeytetä tulkinnoilla. Kun asiat ei sulaudu, avaudu uskossa, ne sekaantuvat ihmisymmärryksellä. Uskossa sulautunut ei kuitenkaan ole ristiriidassa uskovan ymmärryksen kanssa, koska se on alistettu uudestisyntyneelle Hengelle.
Raamattu ei ole draama eli näytelmä. Raamattu sisältää Kirjoitukset, joista ei pienikään piirto katoa, vt. Matt. 5:17-20. Kaikki ja koko Totuus on ylhäältä annettua.
Kosti V. Itse asiassa kaikki elämänmuodot ja lajit taitavat nykytieteen valossa polveutua yli miljardin vuoden takaisista alkeellisista eliöistä…
Matti W on aivan oikeassa siinä, että alkukertomusten tausta ja syntyhistoria on kompleksinen. Tosin meille VT:ssä säilynyt lopputulos on erittäin taitavasti rakennettu, eivätkä kaikki VT:n eksegeetit nykyään ajattele alkukertomuksien taustasta sillä tavoin kuin Matti W tai perinteinen ”nelilähdeteoria” esittää.
Muistaakseni vähän aikaa sitten edesmennyt Risto Heikkilä totesi, että Vanhassa testamentissa olisi jälkiä neljästä keskenään erilaisesta kosmoksen ymmärtämisestä. Sekä erilaisia tapoja esittää asia. Psalmeissa todetaan myös, että maa seisoisi Jumalan asettamana pylväiden päällä alkumeressä.
Toistaiseksi luonnontiede ja esihistorian tutkimus eivät toisiaan pysty esittämään mitään ulkonaisesti havaittavaa ”hyppäystä” ihmislajissa, joka voitaisiin rinnastaa Genesiksen kuvaukseen Aadamin luomisesta ja lankeemuksesta tietyssä ajassa ja paikassa. Tämän asian kanssa meidän on elettävä. Ehkä joudumme vain myöntämään, että hyvää ja tieteellisesti tyydyttävää ratkaisua tieteiden ja teologian ristiriitaan ei (toistaiseksi) ole löydettävissä.
Kannattaa kuitenkin muistaa jo keskiajan teologien muotoilema käsitys. Jumala toimii tässä maailmassa monien keskenään erilaisten vaikuttavien syiden kautta. Se, että ”Jumala sanoi” ei siis sulje pois toisenlaisia näkökulmia ja selityksiä sille, miten jokin asia on tapahtunut tai saanut syntynsä.
Kiitos Kosti V. tarkentavista kommenteistasi. Mutta kun ajattelen alkukertomusten kirjallista alkuperää, ne ovat VT:n nuorinta ainesta, mikä näkyy siinä, ettei niihin muualla VT:ssä eksplisiittisesti viitata. Rivien välistä voi päätyä sellaisiin tulkintoihin, kuten sinä teet, mutta selväsanaista ja auktonta varmuutta ne eivät sisällä, vaan ne jäävät spekulaatioiksi.
Miten usko Jumalaan ilmenee ihmisten maailmassa, on tieteen tutkittavisa, kuten kaikki tämänpuoleinen, jota voidaan tieteen mittapuilla argumentoida. Eri asia on, miten tutkimustuloksia arvotamme. Luomiskertomukset ovat sikäli haastavia, että ne projisoituvat tieteelliseen tutkimukseen, mutta toisin kuin havaintoja tekevä tiede, ne ovat myyttejä, joiden tähtäyspisteenä on vastata kysymykseen, kuka on kaiken takana. Ei siis siihen, millä tavalla maailma on syntynyt, vaan miksi todellisuus ylipäätään on ilmaantunut! Tieteen ja uskon metodit ovat erilaiset. Siksi ne myös vastaavat eri kysymyksiin.
Kiitos kommentista Matti W. On tietysti myönnettävä, ettei Raamattu ole sellainen kirja, jota kukaan olisi koskaan täysin ymmärtänyt. Mutta mitä perimätietona on välitetty luomisesta ja aikanaan puettu kirjalliseen asuun, niin miksi olisi sitten tärkeää, että sama asia VT:n muissa osissa sana sanalta toistettaisiin eksplisiittisesti.
Sittenkö se vasta olisi varma ja uskottava. Vaikuttaa siltä, ettei tieteellisti tyydyttävää ratkaisua luomiseen löydy, kuten Marko S. toteaa. Spekulaatioksi siis jäänee. Kuten edellä olen todennut minulle ovat aivan oleellisia ne sanat, jotka Kristus liittää luomiseen. Toinen vaihtoehto on sitten se, että hän erehtyy.
Miten usko maailmassa ilmenee on tietysti tutkittavassa osin tieteen keinoin, mutta sitä syvyyttä kun kristitty aika ajoin heitetään tuonelan syvyyteen ja tuodaan ylös jälleen siihen todellisuuteen on tieteen keinoin vaikea päästä. On se niin ahdas paikka, ahtaampi kuin neulansilmä!
Matti,
”Miten usko Jumalaan ilmenee ihmisten maailmassa, on tieteen tutkittavisa, kuten kaikki tämänpuoleinen, jota voidaan tieteen mittapuilla argumentoida.”
Usko on lahja Jumalalta, eli meissä oleva tutkimaton Jumalan ihmiseen puhaltama Henki on herännyt eloo, uudestisyntynyt. Se siis ei ole myytti, niinkuin autuuttavat sakramentit. Se on todellisuus, kokemus, jokahetkinen kokeminen joka päivä, nimenomaan ihmisten maailmassa.
Hebr. 4:2 ”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”
Kuultu Sana voi sulautua, hyödyttää hengellisesti vain uskoon tullutta. Ehkä liian yksinkertaista/poissulkevaa, mutta Jumala ei vaikuta väkisin.
Jumalan Pojan usko vaikka vaikuttaa ajassa on tutkittavissa vain ajattomassa Hengessä. Eli kuuluu niihin näkymättömiin, joihin vain uskova voi kiinnittää ”katseensa”, uskon silmin. Näkymätön on tutkittavissa vain hengellisesti, eli Hengessä.
Kosti hei! Pidän selvänä, että Jeesus tunsi luomiskertomuksen; olihan se hänen aikanaan jo juutalaisissa pyhissä kirjoituksissa eli meidän tuntdemassamme VT:ssa. Mutta VT:n alkukekertomukset ovat varmasti implisiittisesti olleet jo paljon kauemmin olemassa, kunnes sitten saivat kirjallisen asun myöhemmin.
En oikein ymmärrä, miksi tämä ajoitus olisi uskon kannalta ongelma – vai onko se? Onhan VT kokoonpantu pitkän ajan kuluessa. Muutenkaan VT ei joka paikassa noudata tarkkaa aikahistoriallista kronologiaa. Alkukertomuksissa heijastuu tuon ajan maailmankuva. Mutta on tärkeää nähdä, että VT:n Jumala on suvereeni hallitsija. Sitä Hän ollut jo aikojen aamussa ja sitä ennen ajattomassa ikuisuudessa.
Vielä Kostille ja Matille.
Näyttää kyllä siltä, että Raamatun, mukaan luettuna apokryfikirjojen kirjoittajat, ovat pitäneet Aadamin luomista maan tomusta kirjaimellisesti totena. Jännitehän tulee siitä, että tämä ei nykytieteen mukaan voi pitää paikkaansa. Tosin jo se, että toisen ja kolmannen polven ihmiset, perustivat kaupunkeja ja pakenivat maasta toiseen, viittaa siihen, että Raamatun luomiskertomus ei ole mitenkään tyhjentävä kuvaus, saati sitten Aadamin jälkeläisten luettelo. Genesiksen kirjoittaja(t) eivät tienneet nykyisin tunnetuista alkuaineista mitään. Mutta mehän olemme samoista aineista koostuvia kuin koko muukin luomakunta ja kansanomaisesti voi sanoa meidän olevan juurikin maan tomua. Tosin tuo ilmaisu viitannee meidän kuolevaisuuteemme: maasta olemme tulleet ja maaksi pitää meidän jälleen tuleman.
Marko, varmaankin näin nykytieteen valossa koskien kaikkia elämänmuotoja ja niinkin, ettei luonnontiede ja esihistorian tutkimus löydä tuota Genesiksen kuvaamaa Aadamin luomista. Ei myöskään alkutilan paratiisia eikä lankeemusta. Tosin paratiisi toteutuu kirkon messussa ja parhaimmassa tapauksessa varsin kauniilla tavalla.
Teistisessä evoluutiossa pitää uskoa, että kuolema on ollut olemassa ennen syntiinlankeemusta. Raamatun mukaan asia on kylläkin päinvastoin. Jos meillä on aukkoja Raamatun tuntemuksessa, niin musta aukko evoluutiossa on ilmeinen sekä ihmisen paikan, että lankeemuksen osalta
Raamatun tekstit viittaavat Aadamin luomiseen kirjaimellisena totuutena. Se on lähtökohta lisättynä syntiinlankeemuksella, jonka lain me itsekukin huomaamme jäsenissämme vaikka olemmekin kaiketi hieman eri mieltä ihmisen synnystä.
En tiedä, miksi Genesiksen kirjoittajan olisi pitänyt tuntea alkuaineita sanan tieteellisessä mielessä yhtään mitään. Tomun tunteminen riitti Aadamin luomiseksi ja tomuksi tulemme, kuten hautajaisissa sanotaan. Aadamin sukuluettelossa Nooaan asti vaikuttaa ainakin olevan katkeamaton linja ja siinä, kun heille syntyi tyttäriä ja poikia.
Totta on, kuten Marko kirjoittaa, että Raamatun ja apokryfikirjojen mukaan Aadamin luomista maan tomusta pidetään totena. Kertomuksella Aadamista ja Eevasta on toki ajaton uskonnollinen sanomansa, ja paratiisikertomus itsessään on psykologisesti nerokas. Kun ”ensimmäist ihmiset” joutuivet rikkomuksensa tähden Jumalan puhutteluun, he oitis vierittivät syyn itsestään poispäin muualle, eli Aadam syytti Eevaa ja Eeva käärmettä.
Tämä asetelma on ihmiskunnassa ikiaiainen: me mieluusti vieritämme syyn itsestämme naapuriin. Syyllisyys pesii meissä kakissa, ja Aadamin ja Eevan kohtalo on oivallinen kuvaus tästä.
On kuitenkin huomattava, ettei kertomus kuvaa kahta historian aamussa langennutta ihmistä sinänsä, vaan kyseessä on kertomus koko ihmiskunnan kohtalosta. Erisnimi Aadam viittaa jo alkukielen mukaan ihmiskuntaan, joka yhä uudelleen lankeaa syntiin. Eli jos tuijotamme ja syyttelemme kahta ihmistä – Aadamia ja Eevaa -, emme tavoita VT:n alkukertomuksen perimmäistä motiivia.
Kun Raamattu kertoo maailman luomisesta ja ihmisen karkottamisesta paratiisista, kuvaus on kirjoittamisajankohtaa ajatellen senaikaisen maailmankuvan ja tiedollisten edellytysten mukainen. Eli ei ole ollut vain yksi Aadam ja yksi Eeva, vaan he todentuvat yhä uudelleen koko ihmiskunnassa.
Se, miten ja milloin ihminen biologisesti on syntynyt, sen osaa kertoa luonnontiede, mutta mikä on ihmisen arvo ja tarkoitus, sitä käsittellään filosofiassa ja teologiassa sekä monissa muussa katsomuksellisissa yhteyksissä.
Kuten Matti kirjoitit, Jeesus tunsi luomiskertomuksen. Miksei olisi, kun hän itse oli ennalta-olevana mukana. Tästä mielestäni loogisesti seuraa, että hän tiesi Aadamin ja Eevan synnyn ja heidän siunaamisensa kuten myös Aabelin murhan, josta hän antoi historiallisen tuomion (Matt23:35)
Kysymys lienee siitä, pelkistyykö Jeesuksen kannanotto pelkästään antiikin ajan maailmankuvaan, ettei sillä ole historiallista linjaa tämän ajan historiaan luomiskertomuksen ollessa symbolinen kuvaus. Ellei sitten ole niin, ettei Jeesuksella ollut tiedollisia edellytyksiä antiikin ajan maailmankuvan puitteissa.
Hieman ihmettelen sitä, ettei kysymys voi olla luomiskertomuksen kahdesta ihmisestä. Ainakin suomenkielisessä Raamatussa Aadam viittaa tiettyyn yksilöön. Kysymys ei tietenkään ole siitä, että syyttelemme Aadamia ja Eevaa omista synneistämme.
”Se, miten ja milloin ihminen biologisesti on syntynyt, sen osaa kertoa luonnontiede.” Valittaen on todettava, ettei osaa vaan spekuloi.
Matti W, aika lailla tähän tapaan asia on ymmärtetty jo pitkään.Toisaalta pelastushistoria edellyttää historiallisia, ajassa ja paikassa sattuneita tapahtumia. Myös Uuden testamentin näkökulmasta. Paavali puhuu ensimmäisestä Aadamista, joka lankesi ja vaikutukset ulottuvat paitsi koko ihmiskuntaan myös koko luomakuntaan. Ja uudesta Aadamista, Kristuksesta, joka korjasi syntiinlankeemuksen vahingon ja valmisti suunnattoman suuren pelastuksen.
Muun muassa mainitsemani John H Walton pitää kiinni Raamatun erehtymättömyydestä ja korostaa samalla modernin luonnontieteen olevan hyväksyttävissä. Mutta tämä näyttää lopulta johtavan Raamatun ja historian irtautumiseen toisistaan sillä tavoin, että aletaan puhua ”kirjallisesta Aadamista”. Sekä historiassa tapahtunut luominen, lankeemus että lunastus (ynnä kerran koittava kaiken ennalleen asettaminen) näyttävät edellyttävän
toisiaan. Tässä kohden meillä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin todeta vaikeudet ja se, että Genesis kuitenkin kuvaa asioita muinaisitämaisella kielellä. Vaikka onkin myyteistä huomattavasti riippumattomampi kuin VTn eksegetiikassa perinteisesti on ajateltu.
”Valittaen on todettava, ettei osaa vaan spekuloi.” Miksi tätä ptäisi valitella? Teoriat täsmentyvät kaiken aikaa ja ihmisen kehittyminen osataan kertoa yhä tarkemmin.
Kosti,
”Jeesus tunsi luomiskertomuksen. Miksei olisi, kun hän itse oli ennalta-olevana mukana.”
Jeesuksen Jumaluus ja ihmisyys olivat yhtä täydellisiä kuin jokaisessa. Uskovassa Jumala on uudestisyntynyt ja jumalattomassa se on kuolleessa tilassa. Jeesus kasvoi ihmisenä eikä ikäänkuin ihmisenä. Hän sanoi 12-vuotiaana vanhemmilleen papiston keskellä, Lk.2:
49: Niin hän sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?”
Nämä olivat sanoja Ylhäältä, niinkuin Pietarinkin sanat Matt. 16:17:
16 Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”.
17 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.
Jeesus syntyi ihmiseksi ja eli ihmisenä, jonka tehtävä kirkastui ennenkuin hän saavutti 30 vuoden iän.
Me ihmiset, uskovat, olemme parhaimmillamme silloin, kun emme sitä itse tiedä.
Luonnon- ja historiatieteellinen tutkimus operoivat kumpikin jollain tavoin puutteellisen aineiston varassa, kun siis puhutaan menneisyydestä. Ne eivät kuitenkaan spekuloi muuta kuin siinä tapauksessa, että perusteltuja selityksiä ei kerta kaikkiaan ole. Minusta on evoluution tutkimuksen turhentamista, jos sitä nimitetään spekulatiiviseksi. Tämä syytös on toki kreationistien vakiokamaa.
Marko S. Olen edelleen sitä mieltä, ettei luonnontiede ja esihistorian tutkimus löydä ihmisen paikkaa Raamatun alkukertomusten kuvaamassa mielessä. Kuten myös itse totesit, ettei ”tutkimus pysty esittämään mitään ulkonaisesti havaittavaa ”hyppäystä” ihmislajissa, joka olisi rinnastettavissa Genesiksen kuvaukseen.”
Epäilen teistisen evoluution käsitystä kuolemasta ennen syntiinlankeemusta kuten myös sitä, ettei luonnontiede osaa kertoa miten ja milloin ihminen biologisesti on syntynyt Raamatun kuvaamalla tavalla. Tuskin epäily sentään täyttää käyttämääsi sanaa. Mutta miten vaan haluat.
”Luonnontiede ei osaa kertoa, miten ja milloin ihminen biologisesti on syntynyt Raamatun kuvaamalla tavalla.” Raamatun kuvauksella ihmisen luomisesta ei olekaan mitään tekemistä biologian kanssa. Sen verran siinä on kemiaa, että poltetusta ihmisestä jäänyttä tuhkaa voi hyvin nimittää ’maan tomuksi’.
Marko S. Kuten edellä tekstissäsi epäilit; ”Onko Jumala tosiaan ottanut käteensä möykyn maata, muovaillut siitä ihmisen ja kirjaimellisesti puhaltanut siihen elämän hengen” ja joka vielä on ilmaistu muinaisitämaisesti?
Niin, onko Jumala tosiaan kyennyt näin tekemään? Maasta puheenollen, onko maa sittenkin luotu neliöksi, kuten Jes11:12:sta voi hyvän päättelyn tuloksena ymmärtää: Maan neljältä kulmalta?”
Näytät myös itse epäilevän luonnontieteen johtavan siihen, että Raamattu ja historia irtautuu paperiseksi Aadamiksi. Siitä ei olekaan sitten pitkä matka paperiseen Elohimiin, kun nykyään mikään ei enää näytä olevan raamattukysymys. Jos vielä jotakin pidetään raamattukysymyksenä, niin sen yli kävellään.
Minusta se raamattukysmys on tärkeä, voiko Raamatun joka sanan pitäminen kirjaimellisesti totena johtaa Raamatun muuttumiseen Jumalankin syrjäyttäväksi epäjumalaksi.
Pentille sen verran, ettei Jumalan sana Raamatussa erehdy koskaan mutta ihminen erehtyy langenneena luonnostaan aina, ellei Pyhä Henki valaise ihmisen ymmärrystä uskon kautta.
”Pentille sen verran, ettei Jumalan sana Raamatussa erehdy koskaan, mutta ihminen erehtyy.” Ihminen erehtyy toisinaan pitämään Ramatussa näkyvää kauan sitten vanhentunutta antiikin maailmankuvaa tieteellisenä totutena, vaikka se on vain keino kertoa entisten aikojen ihmisille Jumalan töistä niin, että he ymmärtävät.
On ikivanhoja uskomuksia että ihmisen elämä on tullut kerralla ( luomiskertomus) tai vähitellen asteittain apinoden kautta lopuksi . Filosofialla on aina ollut vaikutusta myös tieteeseen . Filosofiset puheenvuorot aiheesta nostaa evoluutioteorian suosiota ja aatesuunnat nostavat aiheen kuin sivussa yleiseen keskusteluun niin kauan kun aste on hengissä . Uusateismi nosti voimakkaasti evoluutioteoriaa yleiseen keskusteluun , mutta taitaa olla se kuollut aate . Tiede sanotaan etenevän mutta harha- askelia näkee kivisellä polulla ja uskoa tarvitsee paljon . Voi puhua traditionaalisesta tulkinnasta , tieteen todisteet ovat tietysti myös monen päättelyn tuloksia vuosituhansien päähän . Onneksi tai johdatuksena Jumala valitsi juutalaisen kansan säilyttämään Jumalan sanan meille traditiona , koska mikä muu kansa olisi voinut sen paremmin tehdä . Qumranin löydökset todistaa mm tästä . Ja se traditio ei ole vieläkään vaarassa muuttua , juutalaiset muistelevat esim. Egyptin orjuudesta vapautumista joka vuosi . Traditionaalista tulkintaa käytetään myös evoluutioteoriassa , jolla juuret vanhoja . Aina tutkija liittää tulokset johon maailmankuvaan havaintoja ja tuloksia joistakin mittauksista , muuten ne eivät olisi ihmisiä . Laborotoria tutkimukset ovat eri asioita kun tutkittava kpl on tästä ajasta . Riittänee kristitylle että Jumala on luonut kaiken
Evoluutioteoria, sellaisena kuin tiede sen esittää, ei voi kuitenkaan todistaa sen toteutumista lajien välillä, eli puhutaan edelleen hypoteesista. Se, että lajien sisällä tapahtuu muutoksia, ei todista, että geneettisesti erillaiset lajit voisivat yhdistyä. Ateistit ovat ymmärtäneet tämän paremmin, kuin monet teistiseen käsitykseen uskovat Kristityt, ja sanovat, rehellisesti, ettei elämää voi syntyä ilman edeltä käyvää elämää tyhjästä. He myöntävät, ettei elämää voi selittää todisteiden valossa evoluutiolla. Avavaruuspöly ei ole elämän lähde, ellei ihminen luota omaan uskoonsa, mitään todisteita ei ole tästä löydettävissä. Päinvastoin todisteet, jotka luonnosta löytyvät todistavat muuta.
Teologia taas ei voi sisäistää evoluutioita hylkäämättä Raamatun omaa ilmoitusta, jossa kuolema on vihollisuus. On sovittamaton ristiriita, ja Raamatun ilmoituksen vastaista, että Jumala olisi Luonut kaiken kuoleman ja hävityksen kautta. On hiukan sokeutta nähdä kaaos ja sattuma Jumalan työvälineinä. Ohjattua sattumaa ei voida todistaa, sillä Luomakunta toimii äärettömän tarkasti ohjelmoituna, johon ei sattumalla ole todisteiden valossa mitään tekemistä. Tiede vetoaa sattumaan ja Raamattu päinvastoin kumoaa sattuman.
Teistisen evoluution voi todeta olevan harhaa, jota tulee karttaa.
Ismo ja Kosti. Tarkistin pari asiaa. Nykykäsityksen mukaan elämän ikä maapallolla on jossain neljän miljardin vuoden hujakoilla. Luonnontieteen näkökulmasta elämää seuraa välttämättä myös kuolema, on sitten kyse bakteereista tai ihmisistä. Se, että luonnontiede ei (vielä) ole selvittänyt elämän syntyä on yleisesti tunnustettu tosiasia eikä mitään sen ihmeellisempää.
Näköjään näissä keskusteluissa juututaan aina yhteen ja samaan: voiko tiede olla ”oikeassa” jos sen johtopäätökset eivät sovi yhteen omaksumiemme Raamatun tulkintojen kanssa? Itse ajattelen että tiede ja usko ovat erilaisia näkökulmia samaan todellisuuteen.
Tarkistin pari asiaa. Elämän ikä maapallolla huitelee jossain 4 miljardin vuoden paikkeilla ja itse asiassa
kuolema pätemättömäksi vetoamalla Raamattuun. Sattuma evoluution kokonaisuudessa ei tarkoita, että jokainen mutaatio olisi tulosta jostakin lottoarvonnasta vaan kyse on juurikin olosuhteiden ja jo olemassa olevien reunaehtojen puitteissa tapahtuvista muutoksista. Kannattaa myös huomata, että kristillinen luomisusko on nimenomaan uskoa, sitä, että me uskon kautta ymmärrämme, että näkyvä on syntynyt näkymättömästä. Uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan Luojana ja kaiken hallitsijana/ylläpitäjänä joka tapauksessa. On väärin asettaa vastakkain ”usko” sattumaan ja usko Jumalaan, koska tiede ja usko ovat erilaisia näkökulmia samaan todellisuuteen. Nuoren maan kreationistien retoriikka ja väitteet ovat raflaavia, mutta valitettavasti virheellisiä.
Kostille totean, että ymmärsit pointtini hiukan väärin. Kuvaus Aadamin luomisesta on muinaisitämaisen ilmaisutavan mukainen tapa kertoa, että Jumala on luonut ihmisen (ja ihminen on kuolevainen). Kuinka ”kirjaimellisesti” kuvaus on otettava, kristityt saavat olla eri mieltä keskenään.
John H Waltonia lukiessani olen havainnut, että jopa erittäin konservatiivinen raamattukäsitys voidaan yhdistää luonnontieteen tulosten hyväksymisen kanssa. Samalla olen huomannut, että tällainen käsitys tulee yllättävän lähelle niitä näkemyksiä joita jo teologian peruskurssikirjoissa esitettiin: Vanhan testamentin teologia tarkastelee tekstiä, eikä ota kantaa sen historialliseen paikkansa pitävyyteen tai paikkansa pitämättömyyteen. (Walton itse pitäytyy Raamatun erehtymättömyyteen).
Ismolle vielä: ”teistinen evoluutio” tarkoittaa minun nähdäkseni ihan vain sitä, että kristillisten uskontunnustusten mukaiseen luomiseen uskova pyrkii yhdistämään toisiinsa Raamatun ilmoituksen ja luonnontieteelliset tutkimustulokset. Minusta sellaisessa ei ole mitään väärää, harhautuvaa tai harhaoppista.
Pahoittelut sekavasta kommentista.
Kiitos Marko. Pyrkimys yhdistämään on terminä ihan hyvä ja sallittava, siinä ei ole mitään väärää, sanotaanhan meille, ”Tutkikaa ja pitäkää se mikä on hyvää” samaan hengenvetoon, pitäisi myös sanoa, hylätkää, mikä on väärää… On paljon tutkittua tietoa, mistä käy syvällisesti ilmi, ettei evoluutio ole kovinkaan vakuuttava, kun mennään syvään päätyyn ja todellisuuteen, jossa asiat oikeasti tapahtuu, eli mikrotasolla evoluutioekologian oletukset eivät päde, kuin ideologian tasolla, jossa oletetaan asioita.
Emme siis voi sanoa varmasti että evoluutio ideologia pitäisi paikkansa, kuitenkin sekulaari tiede pitää evoluutio prosessia totena. Raamattua kun lukee, niin Luomisen asia on salaisuus ja muilta osin, kuin mitä meille on ilmoitettu. Tutkia pitää ja hyvä on, että tutkitaan, mutta Tiede ei tunnusta ja kunnioita Jumalaa, se on hyvä myös muistaa.
Evoluutioon ei ihminen löydä vastauksia , siis makroevoluutioon , johtuen siitä että niitä ei ole . Meille on annettu myös järki ja usein kun arvostelu kreationisteja kohtaan on raflaavaa niin samalla halutaan tuo häpeällinen teoria pukea tieteellisillä asioilla . Kun tiedejulkaisuja lukee niin niistä on nostettu useasti otsikkoja ” nyt on varma todiste evoluutiosta ” mutta kun luet aiheesta niin ei vakuuta ja taas pari vuotta niin tuskastunut tutkija nousee esille . Teistinen evoluutio teoria on Jumalan tekemien ”koekappaleiden” kautta johtanut apinoiden kautta johtanut ihmisen syntyyn . Tämän sovittaminen raamatun kokonaisilmoitukseen , kaikkivaltiuteen ja Jumalan antamaan ihmisjärkeen on ei ainostaan sopimaton vaan niin häpeällinen tarina jota kukaan ei taida uskaltaa edes satuna kertoa lapsille . Darwinin olisi parempi nöyrtyä ja jatkaa pappina eikä matkustella saarelle linnun nokkia ihmettelemään . Evoluutiokeskustelu on juupas eipäs kun ei ole todisteita .
Paitsi löysin todisteen /
Elämän uskotaan syntyneen maapallolla noin 3,5–4,1 miljardia vuotta sitten.
Ja todiste on tietysti usko .
Iänmääritys tarvitsee välttämättä tietoa olosuhteista maapallolla ja todistustaakka kasvaa entisestään . Iänmääritysmenetelmiin myös vaaditaan uskoa että niillä päästäisiin varmaan totuuteen joka tieteessä tosin tarkoittaa muuttuvaa ja nykyistä käsitystä . Vieläköhän koulukirjoissa on ihmisen kehitys kuvattu evoluutioteorian mukaisena eri apinalajien kautta ? Siitä tosin puuttuu usein ne aikaisemmat vaiheet kun jostain pienistä eliöstä on lähtenyt liikkeelle ja rakentumaan ihminen . Ihmettelen että on teoria muttei osata edes kuvilla kuvata alkuräjähdyksen jälkeisiä asioita miten ihminen siitä muodostuu ? Se olisi looginen tapa esittää asiat ja sitten kertoa että tässä vaiheessa tapahtui sitä ja tässä sitä . Ihmisen kehitys aivojen osalta on myös mahdoton yhtälö noissa evoluutioteorioissa tai milloin tuli ihminen Jumalan kuvaksi ? Oliko se eliö jo Jumalan kuva vai simpanssi vaiheessa oleva . Miksi Jumala olisi miljoonia vuosia leiponut koekapaaleiden kautta ihmisen ? Eikö kaikkivaltias Jumala pysty tekemään mitä vain , vaikka kivet laittaa eläväksi ?