”Kirjallisena luomuksena se ei ole taivaasta valmiina käsiimme pudonnut kirjakokoelma, vaan se on ihmisten aikaansaamana koottu kirjasto, ..”
Näin alottaa Matti Wirilander myönteisessä hengessä Raamatun, kirjallisen Jeesuksen turhennuksen.
Raamatun sanoma, sitten syntiinlankeemuksen on ”Sana tuli lihaksi”, alkaen 1.Moos. 3:15 ”.. ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se/ hebr. הוּא translitteroituna, hû’, maskuliini,/ on polkeva rikki sinun pääsi, ..”
Tuo hebrealainen sana vahvistaa mitä taivaasta on ”putoava”. Tämän keskustelun jälkeen ihminen karkotettiin Paratiisista. Raamattu sen jälkeen jatkuvasti ilmoittaa Jeesuksen syntymisestä ihmiseksi, sovittamaan maailman kaikki ihmiset. On kysymys yhteydestä Jumalaan ja tämä yhteys toimi profeettojen kautta. Ilmoitukset eivät olleet toisiaan kumoavia, ristiriitaisia ei silloin eikä sen jälkeen. Jumalan ilmoitus on kokonaisuus, eli asiat ovat harmoniassa keskenään. Inhimillinen ymmärrys ei tätä käsitä, vaan käsituskyky, tieto tulee Ylhäältä, niinkuin Paavali asian täsmensi, vt. Gal. 1:
10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. |
11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; |
12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. |
13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin |
14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen /kr. patrikos puolesta. |
Pääsy ja pysyminen Jumalan yhteydessä tarjottiin koko ajan alkaen Kainista, kun hän vihastui veljeensä. Seuraava merkittävä Jumalan tarjous on kirjattu 1.Moos. 6:8, kun Nooa löysi yhteyden Jumalaan, löysi Armon.
Tämä kaikki alkaen 1.Moos.3:15 aina Uuden Testamentin loppuun asti ristiin ja rastiin todistaa, että Sana on todellakin ”pudonnut” Ylhäältä. Olisi kohtuullista, että esimerkiksi Wirilander käyttäisi Paavalin ilmaisua, ”Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut”. Ilmoitus saadaan Jumalan kanavan, Pyhän Hengen kautta. Ennen Uuden Liiton alkua Jumala tiedotti palvelijoittensa, profeettojen kautta. Jeesuksen taivaaseen nousemisen jälkeen, jokainen uskova on Jumalan kanavan pääte, sen armoituksen mukaan kuin kullakin on. Eli taivaasta pudotetaan, ilmoitetaan, vahvistetaan jo annettu Evankeliumi, mikä on Apostolien ja Profeettojen laskemalla perustuksella. Wirilanderin perustelu on tulkinta asioista, Raamatusta, joita ei selkeytetä tulkinnoilla. Kun asiat ei sulaudu, avaudu uskossa, ne sekaantuvat ihmisymmärryksellä. Uskossa sulautunut ei kuitenkaan ole ristiriidassa uskovan ymmärryksen kanssa, koska se on alistettu uudestisyntyneelle Hengelle.
Raamattu ei ole draama eli näytelmä. Raamattu sisältää Kirjoitukset, joista ei pienikään piirto katoa, vt. Matt. 5:17-20. Kaikki ja koko Totuus on ylhäältä annettua.
Jälleen on huomautettava, että Sana erisnimenä ei viittaa Raamattuun vaan Kristukseen, joka on ihmiseksi tullut Jumalan Sana.. ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa (Joh. 1:14).”
Martti,
Tiesin tuon jo ennen sinua!
—
Tähän tokaisuuni vähän korjailtua lisää:
Kirjoitettu Sana on yhtenevä Pyhän Hengen ilmoitusten kanssa. Ilman kirjallista taltiointia, ei ole näyttöä jumalattomalle eikä uskonnolliselle, mutta ….. Henki on se, Joka eläväksi tekee ja vain Hän vaikuttaa kirjoitetun ja kuullunkin välityksellä.
Koko Raamattu on yhtäkuin Jeesus ja tämä kokonaisuus sinetöityy Jumalan vaikutuksesta.
”Koko Raamattu on yhtäkuin Jeesus.” Onpa käsityksesi Herrasta pieni ja paperinmakuinen!
Martti,
Jeesuksen suuruus, eli Jumaluus kattaa koot ja maut.
”Jeesuksen suuruus, eli Jumaluus kattaa koot ja maut.” Älä siis yritä sulloa Jeesusta Raamatun kansien väliin! Raamattu ilmoittaa meille Hänet, mutta ei ole yhtä Hänen kanssaan. Eiväthän nämä keskustelun puheenvuorosikaan ole Reijo Mänttäri.
Kiitos Reijo Mänttärille vastakirjoituksesta, jonka hän kohdistaa minun kirjoitukseeni. Jos olen oikeassa, häntä kismittää se, kun mainitsen, ettei Raamattu ole valmiina taivaasta pudonnut kirjakokoelma. Tulkitsenko oikein jos sanon, että Reijo M:n kannanotto edustaa eräänlaista epäkriittistä biblisismiä, mikä on fundamentalistiselle raamattukäsitykselle omainaista? Sen mukaan Raamattu on Pyhän Hengen inspiraatiosta mekaanisesti syntynyt kirja – siis valmiina taivaasta pudonnut!
Ymmärtääkseni tällaisessa raamattunäkemyksessä ei pohdita myönteisellä tavalla omista ajatuksista poikkeavia kannanottoja. Toki tällaiselle raamattukäsitykselle on annettava oiketuksensa, ja erinomaista on, jos se voi toimia myös omista näkemyksistä poikkeavan keskustelun avaajana. Mutta keskustelu tältä pohjalta on yleensä vaikeaa, jopa mahdotonta, koska se ei suo muille tulkintamahdollisuuksille oikeutusta.
Mutta Raamattu taivaasta pudonneena valmiina kirjana – mitä siitä tulisi ajatella? Syntytapansa ja -historiansa puolesta se ei sitä ole, vaan se on kokoonpantu pitkän ajan kuluessa monen eri kirjoittajan toimesta, jotka ovat eläneet varsin erilaisissa olosuhteissa ja joiden kynänlennossa kuvastuu senhetkinen uskonnollinen kokemus, tulkinta ja tilanne.
Liityn Martti Lutherin ajatukseen, että Raamatussa on erilasisia, myös toisensa possulkevia kirjoituksia, mutta tietty punainen lanka on silti löydettävissä. Punainen lanka on kysymys Jumalasta itsestään ja yhteydestämme Häneen. Tämän yhteyden on meille avannut Jeesus, joka antoi ihmiskunnalle uskottavan Jumalan.
Raamatussa on siis erilaisia kertomuksia, myös niitä, jotka suhteessa Jumalaan jäävät mykiksi. Siksi Raamatun eri kirjoituksia tulee lukea ja ymmärtää sen mukaan, miten paljon tai vähän tai ei ollenkaaan ne kirkastavat Kristusta. Mutta se, että kirjoitukset eivät ole taivaasta pudonneita ja mekaanisesti saneltuja kirjoitelmia, kuten esimerkiksi islamilaiset väittävät omasta Koraanistaan, tarkoittaa sitä, että Raamattu on ihmisten kirjoittama, joiden kynäilyssä näkyy inhimillinen jälki. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Jumala toimii inhimillisten prosessien kautta, ja prosesseina olemme me epätäydelliset ihmiset. Mikäli näin ei olisi, Raamatun olisivat kirjoittaneet robotit!
Raamatun ovat kirjoittaneet tuntevat ja kokevat, meidän kaltaisemme ihmiset, jotka käyvät uskon ja epäuskon kamppailua, etsivät ja löytävät Jumalan ja saaavat vastauksia elämän tarkoitusta koskeviin kysymyksiin. Ajattelen, että näin on Jumala tarkoittanut, jotta meidän olisi helppo samastua samanlaisiin eksistentiaalisiin uskon kokemuksiin, kuin monilla Raamatun kirjoittajillakin on ollut.
Tätä kaikkea ajatellen kysyn, miten tehdä kristinusko ja siihen elimellisesti kytkeytvä Raamattu ymmärrettäväksi ja kiinnostavaksi modernille ihmiselle, jonka elämännäyttämö on täynnä erilaisia ismejä?
Hyvä kysymys Matilta ! Tavallaan itse Raamattu vastaa tähän kysymykseen . Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut opin kautta tulevista teologisista totuuksista aluksi , jos näin olisi ei olisi uskontoja kenties näin paljon maailmassa . Vastaus voisi olla vaikka : rakastakaa teoissa ja totuudessa ! Jos seurakunta ja seurakuntalaiset elää kristityn elämää Kristuksen yhteydessä niin se on mielestäni iso todistus elämästä johon ihmiset tahtoo liittyä .Jokainen ihminen on aistiva, tunteva ja myös syntinen ja hän tahtoo kohdata rehellisesti ja turvallisesti itsensä toisten kanssa josta suhde muodostuu . Ja Jumalan edessä voimme kohdata pahuutemme turvallisesti koska hän on syntiemme sovittava ja armahtava . Niin isolta kuin se kuulostaakin niin olemme todistajia muille ihmisille . Vapaaehtoisuus verhoaa rakkautta kuten seurakuntaa , kuitenkin Kristus tahtoo tehdä meistä alamaisia hänelle että voisimme olla vapaita ja se ei ole ihmisten tehtävä . Valolla voisi kuvata tietä seurakuntaan ja jos valona ja suolana ovat kristityt niin sillä on vaikutuksia ympäristöön .
Matti W:lle. On ylitulkintaa sanoa, että Raamatussa Lutherin mukaan olisi ”toisensa poissulkevia kirjoituksia”. Näinhän asia ei ole. Nuorena uskonpuhdistajana Luther piti toki Jaakobin kirjettä ”olkiepistolana” joka oli ristiriidassa Roomalaiskirjeen kanssa. Luther kuitenkin luopui tästä käsityksestään.
Matti,
Kiitoksia sinulle myönteisetä kallistamisesta minua kolti, eli viitsit huomioida kirjoitukseni. Kohdistin mainiten nimesi vain sen vuoksi, ettet laittanut avointa kommentointimahdollisuutta. Tätä suljettua, oraakkelimaista kerrontaa on muutama jumaluusopillisesti korkeammalle rankattu harjoittanut, joko sulkemalla kommentoinin tai pidättäytymällä itse kommentoimasta postauksensa jälkeen. Tätä samaa harrasti paavi Francesco ja piispa Huovinen kun julkaisivat Isämeidän rukouksen kiusaukseen-sallimiskohdan, eri tiedotusvälineitten kautta.
Kirjoitit ”valmiina taivaasta pudonnut kirjakokoelma.” Kokonaisuus on Taivaasta, niinkuin Paavalikin sen Gal. 1:12, ”enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä oleminulle opetettu, vaanJeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut (taivaasta).” ”putosi” -ilmaus ei kirkasta Pyhän Hengen toimintaa, vaan Pyhä Henki vuotaa koko ajan sinne, missä on uskova tai uskovia. Tiedät, että UT:ssa Pietari suorasanaisesti kertoo:
2.Piet.1:
21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
Nämä ”putoilu”-teonsanan käytöt tässä sinun yhteydessäsi ovat hieman halventavia.
Paavali painottaa 2Tim. 3:14-16 kuinka oikeaan päädytään ja todetaan Kirjoitukset oman kokemuksen ja kokemisenkin kautta olevan niinkuin on luotettavat tahot opettaneet, jotka ovat 1.Moos3:15 ilmoituksen kanssa yhtäpitäviä. Kaikkeen tähän varmuuteen johdatti aina ja johdattaa sitten Jeesuksen taivaaseen nousemisen jälkeen Jumalan Henki. Tämä viimeinen on ihmisessä kaiken sinetti, vakuus ja varmuus. Monessa teologisessa tiedekunnassa on jumalattomat opettamassa jumaluuksista. Tällaisen ahjon tulosta on mm. parivaljakko Mäkipelto-Huotari, jotka valistavat ja jatkavat Westcott/Hort perintöä, että Raamattu on sensuroitu, epäluotettava.
”.. edustaa epäkriittistä biblisismiä, mikä on fundamentalistiselle raamattukäsitykselle omainaista.”
Pietari mainitsee Paavalin ylhäältä saadun, annetun viisauden mukaan saadusta tiedosta, jota ulkopuoliset/tietämättömät ja (uskossaan) vakaantumattomat vääntävät kieroon.
Sensuroitu-kirjan kieroonvääntäminen on kääntäen verrannollisuutta, sen kanssa, mitä kummankin kirjoittajan kodissa on opetettu, koska heidän kotinsa on helluntalainen. Tällä taustanmaininnalla ikäänkuin tehdään heidät helluntalisuudesta edistyneiksi. Samanlaista ”edistystä” edustaa V-M. Kärkkäinen, joka siirtyi helluntalaisuudesta? papiksi toimiakseen kahden evlut. homopiispan alaisuudessa ja kumppanuudessa, ynnä transsukupuolisen piispan kaveruuteen, Kaliforniaan.
Viittaan tässä kolmeen pappiin, jotka ovat siirtyneet perustavaa laatua olevasta raamatullisuudesta , vapaasti käännettynä, edellämainittuihin työyhteyksiin ja kirjoittamisiin, (fundamentalisminen biblismi).
”Sen mukaan Raamattu on Pyhän Hengen inspiraatiosta mekaanisesti syntynyt kirja – siis valmiina taivaasta pudonnut!”
Katson, että Pyhän Hengen vaikutus ilmenee kirjoitettuna tekstinä paperille, papyrukselle, nahalle tms. Pyhä Henki on Jumalaa, Hänen kanavansa . Hän, siis, Pyhä Henki, sitten kohdistaa viestinsä kirjoitustaitoiseenkin, mikä taito mekaniikkana, tuottaa aisteilla havaittavaa.
Ihminen omassa olemisessaan on eläin, siksi häneen Jumala puhalsi oman Henkensä ja joka Henki on jokaisessa vastasyntyneessä elävä, ”Sillä senkaltaisten on taivaan valtakunta”. Nk. liberaali raamatunnäkemys on ihmisestä, joka on sitten lapsenuskonsa menetettyään jatkuvassa kapinassa Jumalaa vastaan. Ei ole kysymys uskovan ohimenevistä epäilyistä vaan tilasta, joka ”hienoimmillaan” on agnostiikkaa. Viime vuodesta lähtien ystävämme elinikäinen ystävä kuoli lyhyeen ja ärhäkkään syöpään. Ystävämme, joka oli toista vuotta sitten uudistunut uskossaan tunsi tästä erittäin läheisestä elinikäisestä miellyttävästä ihmisestä ja ystävästä suurta hätää. Kuitenkin hän agnostikoksi tunnustautuneena ylitti ajan rajan. Hän oli koko ikänsä esittänyt poikkeavia näkemyksiä Raamatusta ja oli siinä hyvä.
Ei ole ”raamatunkäsityksiä”, on vain Jumalan Pojan usko tai ei ole, josta syystä on Raamattu. Raamatun ainoa syy on kertoa niinkuin Paavali Areiopagilla, Apt. 17:16-32. 27. jakeessa on ydin ”että he (koko ihmissuku) etsisivät Jumalaa” joka löytyy vaikka hapuilemalla, koska on lähellä jokaista.
Hebrealaiskirje vastaa tähän valmiina-kirjana-putoamiseen. Hebr.1:
1 Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,
2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken
perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut
Luomiskertomus on kertomus ensimmäisistä seitsemästä päivästä. Kaikki täsmää koko Raamatun kanssa. Raamattua pitää lukea kokonaan koko aika, eli joka päivä. Siitä jo VT:n ohje antaa ensin 2.Moos. 13:9 ja 16. Sitten vielä 5.Moos. 6:
4 Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.
5 Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.
6 Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi.
7 Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.
8 Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi.
9 Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.
On vain yksi Herra ja nämä Herran sanat sekä edellisen 5. luvun Kymmenen käskyä, painukoot sydämeesi ja kuljeta ne koko ajan matkassasi sekä kirjoita ulos- ja sisäänkäynteihin.
Se mitä Mooses tässä viimeisessä puheessa Israelille painottaa kuuluu sellaisenaan Jumalan Seurakunnalle ja nämä kaikki kuuluu Jumalan Lain piiriin, mistä ei pieninkään piirto häviä. 5.Moos. 5 luku toistaa Siinailla annetut kymmenen käskyä sellaisenaan, mutta niin Rooman kirkko kuin luterilainenkin, opettaa toisen käskyn poistamista. Sitten tämän Mooseksen puheen ei ole mikään muuttunut, koskien Jumalan taivaasta antamiaan käskyjä. Ihminen eli kirkko, on niitä muuttanut. Tässä muutostyössä ovat Westcott ja Hort ”korjanneet” alkuperäisen tekstin, mkä 1800-luvun alkuun asti oli yksi yhteen ensimmäisen vuosisadan, Jkr, vaihteeseen mennessä kirjoitettu Uusi ja Vanha testamentti.
Lutherin ”olkikirjeet” ja paavilta saatu kasteoppi eivät tukeudu ”punaiseen lankaan”, joka Raamatun alkulehdiltä on selkeästi esillä uudestisyntyneille, jotka lukevat koko ajan koko Raamattua, sensijaan, että jatkettaisiin teologisesta pääsynkin jälkeen niiden kirjojen lukemista, jotka kertovat mitä Raamatussa lukee.
Jokainen Raamatun Kirjoitus on yhtä tärkeä omassa yhteydessään ja siksi ”tietokilpailut” johtavat sylttytehtaalle, kuten esim. 1.Tim.3:15 ja 16.
Raamatun ilmoituksissa ei näy inhimillinen jälki eikä Jumala toimi inhimillisten prosessien kautta. En ole kohdannut edes evlut pappia, joka lukisi Raamattua kokonaisuutena koko ajan. Hyvin harvoin käy ilmi, että Raamattu olisi luettu läpi järjestyksessä. Kun sitä ei lueta järjestyksessä läpi, niin kaikki ei varastoidu, vaan Luther ja Augustinus, esimerkiksi, muodotuvat kertomuksiksi Raamatusta.
Jumala toimii ajassa käyttäen ihmisiä, jotka ovat uskossa. Eli uskovat ovat Jumalan Kanavan päätteitä, eivätkä puhu omiaan ja lohduta muita ihmisiä omalla puutteellisuudellaan. Luther kyllä tätä harrasti. Yhtenä viitteenä tästä ja hänen oppi-isästään Augustinuksesta, he kumpikin kirjoittivat 8.käskyn ”todellisen” merkityksen ja, etenkin Luther nimitti valehtelukiellon harmittomilla valheilla kierretyksi. Tässäkin tapauksessa ”punainen lanka” oli tipotiessään.
”Ollako vai eikö olla” – kriisi kertoo tyhjyydestä, koska Jumala ihmisessä on kuolettunut. Tätä onttoa oloa täytetään monin tavoin, luvallisilla ja luvattomilla tavoilla. Ketään ei lohduta kauaa se, että Daavidkin lankesi, teki huorin ja tapatti miehen. Daavidin naiseen sortuminen on varoittava esimerkki, ei lohduttava esimerkki.
Psykologia, siis freudilaisuus, on hyvää pataa lapsikasteen voimaan luottavien kanssa. Tätä kävi mm. Paavo Kettunen luennoimassa ympäri Suomea, jotta häpeän tunne ei johtaisi uskoontuloon. Paavo Kettunenkaan ei ollut lukenut, että kansakunnan julkea syntielämä Raamatussa johtui siitä syystä, että oltiin menetetty kyky hävetä.
Liittyen kokonaisuuteen 1Moos1:1-11, niin mikäli se kuvaa symbolisella tasolla ihmisen alkuperää ja metaforana syyllisyyttä niin hieman vaikea on ymmärtää sitä, mitä Jeesus sanoi Mooseksen istuimella istuville Matt23:35: – ”että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakjan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.” – Olettaen tietysti, että Jeesus on sanonut sen historiassa ja myös viitannut puheellaan VT:n historiaan.
Mitä draama on? Se on juonellinen esitys, jolla on alku, huippukohtansa ja päätös. Siinä on päähenkilö, sivuhenkilöt, viholliset ja ystävät. Henkilöiden välillä on suhteita, jotka syntyvät, kehittyvät ja katkeavat. Draamassa on jännitystä, ristiriitoja, sovintoa, rakkautta, surua ja iloa. Tilanteet vaihtuvat paikasta toiseen ja ympäristön kuvaukset luovat niihin omat tunnelmansa. Useat Raamatun yksittäiset kirjat sopivat näihin määritelmiin. Onpa koko kokoelmallakin selkeä draaman kaari.
Millä tasolla Raamatun alkukertomusten kuvaus lakkaa olemasta historiaa, kun tapahtumille annetaan jumalallinen syy? Kaiketi siksi, kun Raamatun ulkopuolinen kirjallinen evidenssi puuttuu. Miten lienee ymmärrettävissä, että Raamatun teksteissä Aadam kuitenkin kytkeytyy sukuluetteloissa Aabrahamiin (Gen5 ja 11) ja sitä kautta Israelin historiaan mikäli alkukertomukset ovat luonteeltaan ei-historiallisia. Aabrahamia kuitenkin toisaalta pidetään historiaan sijoituvana henkilönä, vaikka siitäkin vallitsee erimielisyys.
Luukaan sukuluettelossa tehdään lisäksi suora yhteys Jeesukseen (Luuk3:23-38). Paratiisikertomus ja syntiinlankeemus luovat kuitenkin Raamatun kaikkein keskeisimmän ongelman, jonka ratkaisemisen ympärille rakentuu kaikki muu, joka ankkuroituu meidän historiaamme. Miten se on loogisesti mahdollista, ellei taustalla olisi historiallinen alkusyy?
Historia ja draama eivät ole toisiaan poissulkevia. Jokainen historiaa opiskellut tietää myös sen, että historia on sekä menneisyyden tapahtumia että niistä laadittu kertomus (draama).
Sekulaarin (maaiilsen) ja pelastushistorian väiinen ero on siinä, että historiantutkimuksessa ei vedota Jumalaan vaikuttavana syynä historian tapahtumille, mutta pelastushistoriassa näin voidaan tehdä, koska kristillinen usko perustuu paitsi siihen, että Jumala on, myös siihen, että tämä Jumala toimii historiassa ja on jopa tullut ihmiseksi. En muista, kuka kristitty luonnontieteilijä on sanonut joitenkin näin: ”Ennen ajattelimme, että Jumala on luonut ihmeellisen maailman. Nyt ajattelemme, että Jumala on luonut jotakin vielä ihmeellisempää: maailman, joka kykenee itse luomaan itsensä”. Usko näkee Jumalan läsnäolon ja vaikutuksen maailmassa.
Raamatun alkukertomusten historiallisuutta voidaan lähestyä esimerkiksi siitä näkökulmasta, että Genesiksen kirjallinen tyyli ja useat tapahtumat voidaan ajoittaa, tosin ei yksiselitteisesti, jonnekin neolliittisen kivikauden lopun, metallien työstämisen alun ja maanviljelyn sekä ensimmäisten kaupunkien aikakauteen.
On tietenkin selvää, ettei historiantutkimuksessa vedota Jumalaan vaikuttavana syynä vaan järkeen. Mutta sulkeeko se pois sen mahdollisuuden, että alkukertomukset eivät linkity historiaan, kun Sana pre-eksistenssinä oli olemassa ennen aikaa, joka tuli aikanaan lihaksi. Oikeastaan eräs keskeinen pointtini on Jeesuksen kaikki viittaukset VT:n alkukertomuksiin. Miten ne voidaan sitten ohittaa todelliseen historiaan kytkeytymättöminä myyttinä?
Muuten Eero Junkkaala radiodeissä on sitä mieltä, että siinä tunnetussa historiassa, jossa ovat neandertaalit ym. niin jossain kohdassa on ollut vaihe, jossa Jumala puhalsi hengen ja tästä oliosta tuli ihminen. Kun tieteen maailmassa ole olemassa yhtä miestä ja yhtä naista vaan monta, niin joku miespuolinen sitten valittiin Aadamiksi.
Mikäli maailma kykenee luomaan itse itsensä, niin Raamatun mukaan Aadamille luotiin sielu tyhjästä. Miten sielun luominen sitten tapahtuu luonnonvalinnan seurauksena?
Usein sanotaan että tulkitaan Raamattua erilailla mutta eipä juuri koskaan kerrota edes esimerkkejä . On eri asia yhtä Raamatun jaetta käsitellä juupas eipäs kuin ottaa saman aiheen Raamatunkohtia ja tutkia niitä ja niillä useimmiten myös vanha testamentillinen pelastushistoriallinen juuri .
Jatkuvasti vedotaan yhteen kahteen jakeeseen , vaikkapa avioliittokäsityksessä ja puhutaan tulkinnoista saati missä on koko yhtenäinen Raamtullinen oppi . Ihmiset haluaa olla sovussa enimmäkseen ja totuus tulisi tulla kuitenkin meidän parhaaksi ja siunaukseksi meille . Rakkaus tulisi kulkea tietysti totuuden kanssa ihmisiä kunnioittaen mutta synti sanoa synniksi .
Kosti V. Muutama näkökulma Genesiksen alkulukuihin.
Tunnen ainakin 3-4 erilaista modernias konservatiivista tapaa tulkita luomiskertomusta. Se, että kirjo on näin suuri, kertoo siitä, että meillä ei ole yhtä vakiintunutta ylivertaista tapaa luomis- ja alkukertomusten tulkintaan. Itse asiassa näin oli jo Vanhassa kirkossa, joka kuitenkin paalutti kristillisen luomisuskon luovuttamattoman ytimen Nikean-Konstantinopolin uskontunnustukseen.
Amerikkalainen John H Walton, jonka näkemykset toki ovat kiivaankin keskustelun kohteena on uusimmassa kirjassaan linjannut, jotenkin niin, että Raamatun teksti ohjaa ainakin vaikutelmatasolla nuoren maan kreationismiin. Se on kuitenkin mahdottomuus, koska silloin joutuisimme torjumaan modernin luonnontieteen (ja varhaishistorian, oma huomioni). Kannattaa huomata, että myös ne kirkkoisät, jotka selittivät luomiskertomusta allegorisesti, pitivät tiukasti kiinni mm. Sanan tulemisesta lihaksi.
Luonnontieteessä näkemys siitä, onko ihmislajin alussa ollut monta ihmistä vai yksi pari, on ymmärtääkseni vaihdellut viimeisten 40 vuoden aikana.
Keskeinen kysymys on, kuinka kirjaimellisesti meidän tulee ymmärtää Genesiksen kuvaus ihmisen luomisesta. Onko Jumala tosiaan ottanut käteensä möykyn maata, muovaillut siitä ihmisen ja kirjaimellisesti puhaltanut siihen elämän hengen? Vai onko kuitenkin kysymys siitä, että muinaisitämaisella puhetavalla kuvataan jotakin, mitä on vaikea pukea sanoiksi ylipäätään?
Teologinen antropologia eli oppi ihmisestä on sitten oma kokonaisuutensa. Sielu kun on alun perin tarkoittanut elämää tai elämänvoimaa. Vasta myöhemmin on tullut tavaksi puhua ruumiista ja sielusta tai hengestä, sielusta ja ruumiista. Ja VT tunnetusti puhuu mm. sydämestä tahdon keskuksena eikä (vain) verenkiertoa ylläpitävänä elimenä. Nykytieteen näkökulmasta joudutaan pohtimaan sitäkin, onko ihmisen ja eläinten välillä eroa. Kristinuskon mukaan on ja niin on myös sekulaarin ihmiskäsityksen mukaan. Mutta mihin rajat vedetään?
Marko S. Totta tietenkin on, että Raamatun teksti vaikutelman tasolla ohjaa ajatukset nuoren maan syntyyn. Se miten luomiskertomuksia on tulkittu vanhassa kirkossa lienee osin platonilaista perua mm. Filonin, Origeneen ja myös Augustinuksen osalta.
Mutta miten uskottavaa on, että ihminen on kehittynyt luonnonvalinnan seurauksena ”Aadamiksi ja Eevaksi” ilman ulkopuolista poikkeamaa? Miten Aadam ja Eeva saivat tuon kuolemattoman sielunsa kuten Raamattu sen kuvaa? Eero Junkkaala tosin vie ihmisen polveutumisen ameebaan asti.
”Onko Jumala tosiaan ottanut käteensä möykyn maata, muovaillut siitä ihmisen ja kirjaimellisesti puhaltanut siihen elämän hengen, kuten toteat?”
Onko Jumala todella – kirjaimellisesti sanonut? Tämä taisi suistaa ihmisen raiteeltaan Raamatun kaikkein keskeisimpään ongelmaan. Kuten tunnettua, maan luomisesta käytetään hebrean sanaa bara mutta ihmisestä Aadamista sanaa wayyîṣer tehdä, (to form, fashion, frame) ja naisesta sanaa bānâ (to build, rebuild, establish).
Onko ihmisen ja eläinten välillä eroa ja mihin rajat vedetään? Riippuu siitä mikä on Jumalan paikka ihmisen luojana. Onko se jotakin erityistä tai sitten ei. Kristuksen mukaan luominen on erityistä sekä mieheksi että naiseksi, mutta se ei liene enää nykyään varteenotettava tekijä muutenkaan. Kristuksen viittaukset alkukertomuksiin, Aabelin vanhurskaaseen vereen, Nooaan ja VT:iin ylipäätään eivät ole mielestäni noin vain ole ohitettavissa.
Kun edellisissä kommenteissa on viitattu Raamatun alkukertomuksiin, niin vaikka ne ovat sijoitetut VT:n alkuun, ne ovat kuitenkin saaneet kirjallisen asunsa melko myöhään noin 300 – 500 vuotta eKr. Niitä on edeltänyt suullinen perimätieto, minkä tarkkaa syntyä on ymmärtääkseni vaikea ajoittaa. Mutta juuri siksi, että kirjallisina luomuksina alkukertomukset ovat ”nuoria”, VT:n muissa osissa niihin ei viitata, koska niitä ei tunnettu. Ja kun alkukertomukset ovat myyttejä, se ei suinkan vähennä niiden uskonnollista arvoa. Niissä heijastuu muinaisten israelilaisten maailmankuva, mutta ne vastaavat olennisimpaan kysymykseen, eli kuka on kaiken takana, eli Jumala.
Mutta mikään irrationaalinen ei avaudun tieteellisen tutkimuksen kohteeksi, ei siis myöskään Jumala. Miten Jumala-usko ilmenee ihmisten maailmassa, se taas on tieteen tutkittavissa. Ajattelen, että myytit tulevat tässä avauksemme, eikä myytti välttämättä ole sama kuin epätosi.
Matti W. Olen hieman eri mieltä, ettei VT:n muissa osissa viitata alkukertomuksiin. Job38-39 ei tosin viittaa suoraan Genesikseen, mutta teema sama.
Myöskin Ps8:4-5: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,….niin mikä on ihmislapsi, että pidät hänestä huolen.” Edelleen Psalmi 104:1–30, on ylistyslaulu Jumalan luomakunnalle. Sananlaskut 8:22–31, jossa viisaus on mukana luomisessa ja myös Jesaja 40:28, Herra koko maanpiirin luoja.
Lisäksi Jesaja 45:12: ”Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.” Hieman vaikea on ymmärtää, etteivät edelliset lainaukset liity mitenkään historiaan olkoonkin, että kysymyksen suunta on ikuisuudesta aikaan.
Vaikka kirjallinen asu onkin mainitsemiltasi vuosisadoilta, eikä suullista perimätietoa voine ajoittaa, niin sen välittämät luomisen sanat on edellytetty itsestään selvänä lähtökohtana jonkun suusta ja Jumala on olemassa ilman sen kummempia todisteita, kuten se on muotoiltu Ps14:1.
Eräs kysymys liittyen perimätietoon nousee siitä, miksi Kainin suku mainitaan ensin ja ilman syntymä-ja kuolinaikoja 1Mo1:4 toisin kuin Aadamin ja Seetin jälkeläiset 1Mo1:5. menemättä nyt pitkiin elinaikoihin.
Olen myös hieman eri mieltä siitä, että Jumala-usko ihmisten maailmassa olisi tieteen tutkittavissa ainakaan siltä osin, kun usko elää ristin alla.
Tiedoksi, että tietokone, jolla kirjoitan meni lähes tilttiin ja sain vasta muutama tunti sitä sen verran toimimaan, että laitoin ylläolevan pitkän kommenttini.
Jatketaan ja jatkan päivän kaarella.