”Kirjallisena luomuksena se ei ole taivaasta valmiina käsiimme pudonnut kirjakokoelma, vaan se on ihmisten aikaansaamana koottu kirjasto, ..”
Näin alottaa Matti Wirilander myönteisessä hengessä Raamatun, kirjallisen Jeesuksen turhennuksen.
Raamatun sanoma, sitten syntiinlankeemuksen on ”Sana tuli lihaksi”, alkaen 1.Moos. 3:15 ”.. ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se/ hebr. הוּא translitteroituna, hû’, maskuliini,/ on polkeva rikki sinun pääsi, ..”
Tuo hebrealainen sana vahvistaa mitä taivaasta on ”putoava”. Tämän keskustelun jälkeen ihminen karkotettiin Paratiisista. Raamattu sen jälkeen jatkuvasti ilmoittaa Jeesuksen syntymisestä ihmiseksi, sovittamaan maailman kaikki ihmiset. On kysymys yhteydestä Jumalaan ja tämä yhteys toimi profeettojen kautta. Ilmoitukset eivät olleet toisiaan kumoavia, ristiriitaisia ei silloin eikä sen jälkeen. Jumalan ilmoitus on kokonaisuus, eli asiat ovat harmoniassa keskenään. Inhimillinen ymmärrys ei tätä käsitä, vaan käsituskyky, tieto tulee Ylhäältä, niinkuin Paavali asian täsmensi, vt. Gal. 1:
| 10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. |
| 11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; |
| 12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. |
| 13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin |
| 14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen /kr. patrikos puolesta. |
Pääsy ja pysyminen Jumalan yhteydessä tarjottiin koko ajan alkaen Kainista, kun hän vihastui veljeensä. Seuraava merkittävä Jumalan tarjous on kirjattu 1.Moos. 6:8, kun Nooa löysi yhteyden Jumalaan, löysi Armon.
Tämä kaikki alkaen 1.Moos.3:15 aina Uuden Testamentin loppuun asti ristiin ja rastiin todistaa, että Sana on todellakin ”pudonnut” Ylhäältä. Olisi kohtuullista, että esimerkiksi Wirilander käyttäisi Paavalin ilmaisua, ”Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut”. Ilmoitus saadaan Jumalan kanavan, Pyhän Hengen kautta. Ennen Uuden Liiton alkua Jumala tiedotti palvelijoittensa, profeettojen kautta. Jeesuksen taivaaseen nousemisen jälkeen, jokainen uskova on Jumalan kanavan pääte, sen armoituksen mukaan kuin kullakin on. Eli taivaasta pudotetaan, ilmoitetaan, vahvistetaan jo annettu Evankeliumi, mikä on Apostolien ja Profeettojen laskemalla perustuksella. Wirilanderin perustelu on tulkinta asioista, Raamatusta, joita ei selkeytetä tulkinnoilla. Kun asiat ei sulaudu, avaudu uskossa, ne sekaantuvat ihmisymmärryksellä. Uskossa sulautunut ei kuitenkaan ole ristiriidassa uskovan ymmärryksen kanssa, koska se on alistettu uudestisyntyneelle Hengelle.
Raamattu ei ole draama eli näytelmä. Raamattu sisältää Kirjoitukset, joista ei pienikään piirto katoa, vt. Matt. 5:17-20. Kaikki ja koko Totuus on ylhäältä annettua.
Kosti V. Itse asiassa kaikki elämänmuodot ja lajit taitavat nykytieteen valossa polveutua yli miljardin vuoden takaisista alkeellisista eliöistä…
Matti W on aivan oikeassa siinä, että alkukertomusten tausta ja syntyhistoria on kompleksinen. Tosin meille VT:ssä säilynyt lopputulos on erittäin taitavasti rakennettu, eivätkä kaikki VT:n eksegeetit nykyään ajattele alkukertomuksien taustasta sillä tavoin kuin Matti W tai perinteinen ”nelilähdeteoria” esittää.
Muistaakseni vähän aikaa sitten edesmennyt Risto Heikkilä totesi, että Vanhassa testamentissa olisi jälkiä neljästä keskenään erilaisesta kosmoksen ymmärtämisestä. Sekä erilaisia tapoja esittää asia. Psalmeissa todetaan myös, että maa seisoisi Jumalan asettamana pylväiden päällä alkumeressä.
Toistaiseksi luonnontiede ja esihistorian tutkimus eivät toisiaan pysty esittämään mitään ulkonaisesti havaittavaa ”hyppäystä” ihmislajissa, joka voitaisiin rinnastaa Genesiksen kuvaukseen Aadamin luomisesta ja lankeemuksesta tietyssä ajassa ja paikassa. Tämän asian kanssa meidän on elettävä. Ehkä joudumme vain myöntämään, että hyvää ja tieteellisesti tyydyttävää ratkaisua tieteiden ja teologian ristiriitaan ei (toistaiseksi) ole löydettävissä.
Kannattaa kuitenkin muistaa jo keskiajan teologien muotoilema käsitys. Jumala toimii tässä maailmassa monien keskenään erilaisten vaikuttavien syiden kautta. Se, että ”Jumala sanoi” ei siis sulje pois toisenlaisia näkökulmia ja selityksiä sille, miten jokin asia on tapahtunut tai saanut syntynsä.
Kiitos Kosti V. tarkentavista kommenteistasi. Mutta kun ajattelen alkukertomusten kirjallista alkuperää, ne ovat VT:n nuorinta ainesta, mikä näkyy siinä, ettei niihin muualla VT:ssä eksplisiittisesti viitata. Rivien välistä voi päätyä sellaisiin tulkintoihin, kuten sinä teet, mutta selväsanaista ja auktonta varmuutta ne eivät sisällä, vaan ne jäävät spekulaatioiksi.
Miten usko Jumalaan ilmenee ihmisten maailmassa, on tieteen tutkittavisa, kuten kaikki tämänpuoleinen, jota voidaan tieteen mittapuilla argumentoida. Eri asia on, miten tutkimustuloksia arvotamme. Luomiskertomukset ovat sikäli haastavia, että ne projisoituvat tieteelliseen tutkimukseen, mutta toisin kuin havaintoja tekevä tiede, ne ovat myyttejä, joiden tähtäyspisteenä on vastata kysymykseen, kuka on kaiken takana. Ei siis siihen, millä tavalla maailma on syntynyt, vaan miksi todellisuus ylipäätään on ilmaantunut! Tieteen ja uskon metodit ovat erilaiset. Siksi ne myös vastaavat eri kysymyksiin.
Kiitos kommentista Matti W. On tietysti myönnettävä, ettei Raamattu ole sellainen kirja, jota kukaan olisi koskaan täysin ymmärtänyt. Mutta mitä perimätietona on välitetty luomisesta ja aikanaan puettu kirjalliseen asuun, niin miksi olisi sitten tärkeää, että sama asia VT:n muissa osissa sana sanalta toistettaisiin eksplisiittisesti.
Sittenkö se vasta olisi varma ja uskottava. Vaikuttaa siltä, ettei tieteellisti tyydyttävää ratkaisua luomiseen löydy, kuten Marko S. toteaa. Spekulaatioksi siis jäänee. Kuten edellä olen todennut minulle ovat aivan oleellisia ne sanat, jotka Kristus liittää luomiseen. Toinen vaihtoehto on sitten se, että hän erehtyy.
Miten usko maailmassa ilmenee on tietysti tutkittavassa osin tieteen keinoin, mutta sitä syvyyttä kun kristitty aika ajoin heitetään tuonelan syvyyteen ja tuodaan ylös jälleen siihen todellisuuteen on tieteen keinoin vaikea päästä. On se niin ahdas paikka, ahtaampi kuin neulansilmä!
Matti,
”Miten usko Jumalaan ilmenee ihmisten maailmassa, on tieteen tutkittavisa, kuten kaikki tämänpuoleinen, jota voidaan tieteen mittapuilla argumentoida.”
Usko on lahja Jumalalta, eli meissä oleva tutkimaton Jumalan ihmiseen puhaltama Henki on herännyt eloo, uudestisyntynyt. Se siis ei ole myytti, niinkuin autuuttavat sakramentit. Se on todellisuus, kokemus, jokahetkinen kokeminen joka päivä, nimenomaan ihmisten maailmassa.
Hebr. 4:2 ”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”
Kuultu Sana voi sulautua, hyödyttää hengellisesti vain uskoon tullutta. Ehkä liian yksinkertaista/poissulkevaa, mutta Jumala ei vaikuta väkisin.
Jumalan Pojan usko vaikka vaikuttaa ajassa on tutkittavissa vain ajattomassa Hengessä. Eli kuuluu niihin näkymättömiin, joihin vain uskova voi kiinnittää ”katseensa”, uskon silmin. Näkymätön on tutkittavissa vain hengellisesti, eli Hengessä.
Kosti hei! Pidän selvänä, että Jeesus tunsi luomiskertomuksen; olihan se hänen aikanaan jo juutalaisissa pyhissä kirjoituksissa eli meidän tuntdemassamme VT:ssa. Mutta VT:n alkukekertomukset ovat varmasti implisiittisesti olleet jo paljon kauemmin olemassa, kunnes sitten saivat kirjallisen asun myöhemmin.
En oikein ymmärrä, miksi tämä ajoitus olisi uskon kannalta ongelma – vai onko se? Onhan VT kokoonpantu pitkän ajan kuluessa. Muutenkaan VT ei joka paikassa noudata tarkkaa aikahistoriallista kronologiaa. Alkukertomuksissa heijastuu tuon ajan maailmankuva. Mutta on tärkeää nähdä, että VT:n Jumala on suvereeni hallitsija. Sitä Hän ollut jo aikojen aamussa ja sitä ennen ajattomassa ikuisuudessa.