Blogiin asti kirjoittamiseen johti harmitus ja jopa surullinen olo kuunneltuani luennon.
Lauri Thurén on Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan professori .
Thurenin hengelliset juuret ovat evankelisessa maaperässä , vaikka kenties liikkeen piirissä on myös erilaisia käsityksiä hänen opetuksistaan. Luento seurakuntametaforat uudessa testamentissa oli mielestäni huonosti sitoutunut seurakunnalliseen , apostoliseen uskoon , jossa Kristus on kaiken keskus ja pää . Inhimmillisillä argumenteilla perustelu ei osu aina maaliin , jos focus ei ole Kristuksen opissa ja sovitustyössä . Monessa kohdin vaikea yhtyä opetuksen linjauksiin ja epäilyt Paavalin oletetusta naisesta on huonoa teologiaa , joka heittonakin on raamatunkirjoitusten valossa hiukan absurdiajatus .
Suurin moka tuli nisunjyvä ja lusteen vertauksen selityksessä , joka ihmetytti , miten Jeesuksen helpoin vertaus voidaan selittää väärin , koska Jeesus sen itse selittää . Thuren selittää ( n. 13min kohdalla) tarkoittaen seurakuntaa pellolla , vaikka pelto on maailma ja itseasiassa tässä vertauksessa ei puhuta ollenkaan seurakunnasta .
Vertauksen jälkeen opetuslapset tulivat kysymään selitystä lusteesta pellossa:
36Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon lusteesta”. 37Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. 38Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. 39Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. 40Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. 41Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, 42ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. 43Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko.
Thuren selittää ettei seurakunnassa ole vain hyviksiä vaan myös pahiksia , jossa unohtuu täysin raamatullinen ja myös luterilainen ajatus armahdetusta syntisestä ja seurakunnasta pyhien yhteisönä ja paimenta ei näissä kuvioissa näy eikä hänen vastuuta . Toisinsanoen olemme kaikki pahiksia mutta Kristuksessa pyhiä , kun olemme ottaneet vastaan pelastuksen ja elämme siitä.
Toisinsanoen käytännössä tälläinen opetus tarkoittaa , että ei väliä vaikka seurakunnassa joku elää julkisynnissä , ei väliä vaikka on huonoja pappeja jotka saarnaavat Jumalan sanan vastaisesti tai vaikka on piispoja jotka eivät kaitse seurakuntia ja vaikka he levittävät ja suosivatkin Jumalan sanan vastaisia oppeja , kun kaikkien tulee antaa kasvaa loppuun asti kun lopussa vasta korjataan vilja ja erotetaan siitä luste . Koko apostolinen malli ja opetukset seurakunnasta vedetään vessan pöntöstä alas tällä opetuksella . Ehkä tämä selittää sen linjan ja vakuuttelun evankelisessa liikkeessä pysymisessä kansankirkossa vaikka siellä nähdään selviä raamatullisia oppiongelmia . Seurakunta kutsuu kaikkia syntisiä niiden muiden syntisten joukkoon ja siellä ei ole arvotettu ihmisiä , mutta seurakunnan tehtävänä on kirkastaa Kristusta ja elää vapaudessa Kristuksen alamaisuudessa , josta tulee yhteys ja ykseys opissa ja tähän Jumalan sanan mukaan on annettu seurakunnalle kaitsija , paimen jonka tehtävä on torjua harhaopit että vapaus säilyy , opin puhtaus opetuksissa ja armonvälineiden raamatullinen käyttö . Kristityn tulee kohdella kaikkia ihmisiä samanlailla oli kristitty tai jumalaton . Thurenin kommentit tuovat ikävällä tavalla esille ihmisjärjen päätelmät ihmisistä ikäänkuin ei olisi eriarvoisia ihmisiä ja kuitenkin tuo malli johtaa eriarvoisuuteen , jossa on seurakunnassa pahiksia ja hyviksiä . Seurakunta on syntisten sairaala ja raamatullinen seurakuntamalli ei tuo eriarvoisuutta vaan Kristuksen osallisuus on kaikkien jäsenten ilo ja hoitoa tarvitsee itse kukin kerrallaan elämän eri vaiheissa . Thuren mielestäni sortui selittämään sanaa monesti järjen päätelmillä eikä sanan viisauksilla . Lopulta opetuksista tuli ristiriitaisia kun loppupuolella puhe Kristuksen ruumiista ja sen jäsenistä ei istunut alkupuheisiin . Yhtä hämmentävää oli Sleyn kotimaan työnjohtajan puhe kujalla podcastissa , jossa kuvaa seurakuntaa: lampaat pitävät huolta toisistaan ja paimen on Kristus . Missä on kaitsija ? Miten Kristuksen ruumis kuvataan apostolien opetuksissa . Olkoon kriitikki rakennukseksi eikä provosoivaksi , näin ainakin toivon . Raamatun sanoja lainaten : monessa kohdin me kaikki hairahdumme . Tässä ei ole tietystikään kysymys taivaspaikoista , mutta kriittinen luonne tahtoo ”ulos tuottaa ” harmistusta , kun sivusta katsoo herätysliikkeiden vaellusta kansankirkon liepeillä ja varmasti siellä on paljon , kuten kansankirkossakin vilpittömiä Jumalanlapsia , jotka tahtovat pitäytyä Jumalan sanaan ja kuulla hyvän paimen ääntä .
Timo, ortodoksi kirkko loi Raamatun joten on luontaista vedota siihen. Isä Rauno on luottopakki. Kirkko ei voi tietenkään erehtyä ihmiset voivat, olen Raunon kanssa samaa mieltä.
Ortodoksi kirkon näkemyksen mukaan yksittäiset henkilöt, piispat ja jopa paikalliset kirkolliskokoukset voivat erehtyä. Kirkko on kuitenkin kokonaisuutena, Kristuksen ruumiina, Pyhän Hengen ohjauksessa erehtymätön. Tämä ortodoksisen kirkon erehtymättömyyden käsite eroaa merkittävästi esimerkiksi roomalaiskatolisen kirkon opista paavin erehtymättömyydestä.
Näin ollen Ortodoksi kirkko ei usko, että mikään yksittäinen henkilö tai elin olisi immuuni virheille. Sen sijaan erehtymättömyys nähdään koko kirkon ominaisuutena, joka ilmenee erityisesti ekumeenisissa eli yleisissä kirkolliskokouksissa. Nämä kokoukset, joissa piispat kautta maailman kokoontuvat määrittelemään uskoa, nähdään Pyhän Hengen ohjaamina ja niiden päätöksiä pidetään sitovina koko kirkolle.
Tuossa nyt lyhyesti muutamia kirkon pääperiaatteita kirkon erehtymättömyydestä.
Niin se Rooman kirkkokin sanoo että kirkko on erehtymätön . Paavin erehtymättömyyden rajaus on pakollinen ja lopulta se ei ole kovin uskottava . Ajattelun erilaisuus lähtee jo Jumalan ilmoituksesta ja siitä mihin se päättyy . Jatko on joko Pyhän Hengen työtä joka pohjaa ilmoitukseen tai sitten kuten teillä ilmoitus jatkuu , vaikka varmaan olette sitä mieltä että ei jatku .
Toinen ratkaiseva ero on mielestäni että vain yksi on pyhä Jumalan edessä eli Kristus ja kaikki kristinuskossa focusoituu häneen , hän on tie , totuus ja elämä . Ja vain hänen pyhyydessä , Kristuksessa meillä on toivo . Kirkko voi erehtyä koska siellä on syntisiä ihmisiä ja monissa kohdin me kaikki erehdymme , mutta Jumalan sana ei erehdy . Onko siis Jumalan sana erehtymätön teille ja onko se yksin pelastuksenne pohja ja perusta ?
Ortodokseille Raamattu on enemmän kuin erehtymätön.
Mitä tulee Jeesuksen pyhyyteen, niin koko kolminaisuus on pyhä. Pyhyys on Jumalan ominaisuus, ja siksi se on mysteeri, salaisuus. Pyhyys on luomatonta. Se, mikä on luotua, voi kuitenkin tulla osalliseksi pyhyydestä, sillä Jumala on luomattomissa energioissaan läsnä kaikkialla luomakunnassaan.
Kyllä samoin luterilaisuudessa ajatellaan Raamatun erehtymättömyydestä ja siinä sanassa on elämä , mutta miten ordodoksit sanovat että kirkko joista seurakunnat muodostuu on erehtymätön , ei se ihan synonyymi ole kirkko ja Raamattu tai Kristus .
Timo, Ortodoksinen kirkko ei näe itseään ensisijaisesti inhimillisenä organisaationa (joka voisi erehtyä), vaan Kristuksen elävänä Ruumina maan päällä. Sen erehtymättömyys ei ole sen omaa, vaan se on Kristuksen erehtymättömyys, joka on läsnä Hänen Ruumissaan Pyhän Hengen jatkuvan ohjauksen kautta.
Näin ollen; Kristus on Pää: Jeesus Kristus on kirkon Pää. Hän on täydellinen, synnitön ja erehtymätön Totuus (Joh. 14:6). Kirkko on Ruumis: Kirkko (joka koostuu seurakunnista, piispoista, papeista ja kaikista uskovista) on tämän Pään Ruumis (Ef. 1:22–23). Ajatus on siinä’, että Pää (Kristus) ei voi olla erossa Ruumistaan (kirkko), eikä Pää voi johtaa Ruumistaan harhaan perustavanlaatuisissa totuuskysymyksissä. Kirkon erehtymättömyys on siis johdettua – se perustuu täysin siihen, että sen Pää on Kristus ja että Pyhä Henki, ”Totuuden Henki”, elää ja vaikuttaa siinä (Joh. 14:16–17, 16:13).
Vastaus toiseen kriittisen jonka nostit esiin, Ortodoksinen kirkko ei noudata Sola Scriptura (Vain Raamattu) -periaatetta, jonka mukaan Raamattu on ainoa auktoriteetti. Raamattu syntyi kirkossa. Raamattu on Pyhän Tradition ydin. Kirkko ei siis ole Raamatun yläpuolella, eikä Raamattu ole kirkon yläpuolella. Ne ovat erottamattomat.
Voidaan siis tiivistää lyhesti: Ortodoksinen kirkko opettaa olevansa erehtymätön, koska se on Kristuksen Ruumis, jota johtaa Kristus itse ja jota ohjaa Pyhä Henki. Tämä erehtymättömyys ei ole synonyymi Kristukselle tai Raamatulle, vaan se on seurausta kirkon elimellisestä yhteydestä Kristukseen ja sen roolista Raamatun synnyttäjänä, säilyttäjänä ja tulkitsijana Pyhän Tradition sisällä.
Timo, Luterilaiset pitävät omaa kirkkoaan erehtyvänä + kaikkia muita kirkkoinstituutioita – erehtyvänä. Ainoa Erehtymätön Auktoriteetti on Raamattu: Luterilaisen uskonpuhdistuksen ydinperiaatteita on Sola Scriptura (yksin Raamattu). Tämä tarkoittaa, että ainoastaan Raamattu on opin ja elämän ylin, sitova ja erehtymätön ohjenuora.
Luterilaisilla ei ole erehtymättömiä Johtajia tai Kokouksia. Kun luterilainen kirkko väittää olevansa ”oikeassa” suhteessa muihin kirkkoihin, se ei perusta väitettään omaan erehtymättömyyteensä instituutiona. Väite perustuu siihen, että luterilainen oppi – sellaisena kuin se on Tunnustuskirjoissa ilmaistu – katsotaan olevan uskollisin Raamatun ilmoitukselle. Tämän oikean tulkinnan takana ovat henkilöt ja instanssit: Martti Luther, Philipp Melanchthon, seuraavan sukupolven Uskonpuhdistajat ja Teologit, ruhtinaat, kaupungit jne.. Luterilaisen tunnustuksen syntymekanismit ovat vastaavat kuin katolisella kirkolla.
Ei Sami , vaikka alun kirjoitit oikein ,niin myös Luther ja kumppanit ovat erehtyväisiä , mutta Jumalan sana on erehtymätön , Jumalan ilmoitus . Emme luterilaisina vetoa mihinkään muuhun kuin Jeesuksen opetuksiin ja apostolien opetuksiin, jotka Herra on antanut heille puhuttaviksi . Ja tähän voi yhtyä ja olla hyödyllinen jokainen kirjoitus joka on syntynyt Pyhästä Hengestä ja se punnitaan Jumalan sanalla . Uskonpuhdistuksen hedelmä on ollut kirkastaa Kristus sanan kautta ei nostaa ihmisiä eikä instansseja . Sen sanan mukaan syntyy elämä ja sen sanan mukaan meidät tuomitaan tai armahdetaan ja kaikki on historiaa ja traditiota ja tulkintoja tämän jälkeen. Eräs katolilainenkin myöntyi että kukaan ei lähde gialogiin luterilaisen kanssa Raamatusta ja pysyen ja argunentoiden sillä Jumalan sanalla , ei myöskään ordodoksi . Vaikkapa yksi aihe ottaen ja siitä kasaten kaikki Raamatunkohdat ja pyytäen selitystä niille niin tulee vain hiljaisuutta tai muualle siirtymistä . Vaikkapa ordodokseille pelastus yksin armosta , josta löytyy runsaasti Raamatunpaikkoja. Raamatun selitys Raamatulla on ollut keskiössä uskonpuhdistuksessa , kuten vaikkapa opin keskeisiä kirjoja Roomalaiskirje tai Galatalaiskirje , joka on tosin tuonut siinä sivussa teologiaa joka ei perustaudu Jumalan ilmoitukseen , Jumalan sanaan ja siinäkin usein vedotaan muuhun kuin sanaan . Jumalan ilmoitus jossa on Jumalan tahto ( joh. 3:16) on perimmäinen tarkoitus että yksinkertaisuudessaan oppisimme tuntemaan Kristuksen , jossa on kaikki viisaus ja tieto kätkettynä . Seurakunnan yksi päämäärä on päästä tähän rakkauden kautta ; sydämet yhteenliittyneinä rakkaudessa , kuten Paavali kirjoittaa . Seurakunnat ja kirkot on annettu ”välineiksi”, perheiksi tähän päämäärään , ei siis seurakunta ylistä omaa seurakuntaansa eikä menneisyyttänsä ensisijaisesti vaan Kristusta joka on kaiken tehnyt puolestamme valmiiksi , jonka saamme uskolla omistaa .
Timo, juuri näin, kuten kirjoitinkin, Luther ja kumppanit ovat erehtyväisiä, kuten heidän kirkolliskokoukset. Silti Luther ja kumppanit katsovat, että heidän kirjoittamat tunnustuskirjat ovat oikeata Raamatun selitystä. Paavi ajattelee itsestään juuri samalla tavalla.
Ortodoksit pelastuvat armosta ja ovat aina pelastuneet armosta.Tämä on patristinen konsensus. Kirkossa pelastutaan koska Jumala välittää siellä armoaan. Ortodoksi kirkko ei voi ikinä erehtyä, koska se on totuuden pylväs. Kuten edellä kirjoitin. Ortodoksit voivat helposti keskustella mistä tahansa Raamatun kohdasta, koska heillä on säilytettynä kirkon oikea selitystraditio.
Eikö kirkko ole ihmiset tai seurakunta ? Mikä on kirkossa erehtymätöntä Jumalan sanan lisäksi ? Kirkkoisät ovat erehtyneet ja kaikki ihmiset erehtyvät , mutta eihän se tarkoita että Jumala ei voisi käyttää syntisiä ja erehtyväisiä ihmisiä . Eikö yksittäinen seurakunta edusta myös kirkkoa tai vaikkapa teillä suurin kirkko Venäjällä niin eikö se edusta kirkkoa ? Jostain meidän tulee aina tutkia mikä on Jumalasta syntynyttä Raamatun tekstien jälkeen ja se ainoa on Raamattu yksin . On tapoja ja kulttuurisidonnaisia asioita mutta nekin voidaan punnita Raamatun sanan valossa ovatko ne suoraan liittyviä apostoliseen oppiin tai onko niissä mitä . Hyvät tavat ei tosin turmele ja kaikilla kirkoilla on myös käytäntöjä jotka ei nouse suoraan Raamatusta mutta on mielestäni myös keksittyjä ja väärin tulkittuja asioita , esim. Marian synnittömyys , joka on selvästi sanaa vastaan . Siinä joutuu vanhat kirkot hakemaan Raamatun ulkopuolisia todisteita ja myös se Joosefin edellinen avioliitto josta lapset olis on ilmoituksen ulkopuolista arvailua ja jälkeenpäin kenties liimattu asia . En tosin tiedä niitä argumentteja , kun en ole saanut vastausta , joskus sitä katolilaiselta kysynyt . Teologisesti ja lähwstymistavaltaan ovat ongelmallisia mielestäni . Mutta mielenkiinnosta Sami haluaisin tietää mitkä ovat argumentit edellisiin asioihin ?
Kirkko koostuu elävistä jäsenistä. Kyllä, kirkkoisät olivat ihmisiä ja he erehtyivät monissa asioissa.
Erehtyminen ja ”harhaoppisuus” ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Kirkkoisä saattoi olla ”erehtynyt” esimerkiksi luonnontieteellisessä kysymyksessä, mutta ”harhaoppinen” vasta silloin, jos hän tietoisesti opetti jotain, jonka kirkko oli jo määritellyt vääräksi (tai joka myöhemmin määriteltiin sellaiseksi).
Ortodoksit eivät tunnusta Neitsyt Marian perisynnittömyyttä se on katolisten keksintöä. Kirkon historia tietää Joosefista paljon. Tuossa ei ole mitään epäselvää.
Kuuntelin Pietarisen opetusta ordodoksisuuden uskosta ja siis ordodoksinen usko on muodostunut 700v aikana ja ne jotka silloin on saatu jalkeille ovat päättäneet mikä on oikea oppi , joskus 700-luvulla . Pietarinen opettaa että ordodoksinen kirkko ei ole määritellyt koskaan mitä kirkko tarkemmin on ja sitten kuitenkin väittää että se on erehtymätön, onko tässä ristiriita? Sinänsä saavutus että pystyy uskosta puhumaan kolme varttia juuri vetoamasta Jumalan sanaan . Oliko sitten Lutherille mitkä lähteet kun uskonpuhdistus syntyi, oliko ne apostolien opetusta vai satojen vuosien takaisia piispojen tulkintoja ? Vastaus on selvä ja Jumalan rakkauden halusta antaa originaalia apostolista oppia . jotta Kristus tulee kirkastetuksi . Marian synnittömyys ja neitseellisyys koko elinaikana ei tämä kokenut pappi perustellut Raamatun ilmoituksella vaan kirkkonsa käsityksillä , joten kirkon oppia tulisi uskoa enemmän kuin Jumalan sanaa . Raamatun sana olisi varmasti Raamatussa toisin jos Maria olisi synnitön , vaikkapa kaikki ovat syntisiä paitsi Maria . Synninpalkka on kuolema paitsi Marialla . Kahdesta ihmisestä syntyy synnitön . vain Maria . Ehkä Pietarinen hiukan vältteli aihetta .
Timo, ei mitään ristiriitaa. Maria ei ole synnitön, Neitsyt hän on aina, myös luterilaisen opin mukaan. Perisynnittömyys rikkoisi monta teologista dogmaa. Syntisyys näkyy Neitsyt Marian kuolemana, josta on kirkolla kirjallinen dokumentaatio. 🙂
Kiitos selvennyksestä kun luulin että ordodoksit uskovat katolisten tapaan Marian perisynnittömyyteen. Luulin jo että päästään siitä jumppaamaan , mutta ei dogmatiikka tarvinnut . Tuo kirkon erehtymättömyyden määritelmä on auki , koska kirkkoa ei ole tarkasti määritelty teillä
Niin kuin Pietarisen luennossa selitetään kirkko-oppi on kyllä määritelty ja samalla jätetty auki. Syyt ovat selitetty luennossa.
Täytyy jossain vaiheessa kuunnella ja oppia uutta .Tiedonturistina ihan olla.
Timo on hyvä huomata, että ortodoksisen teologian ja liturgisen käytännön mukaan Jumalanäitiä (Neitsyt Mariaa, Theotokosta) pidetään henkilökohtaisesti synnittömänä.
Liturgiassa ja hymneissä häntä kutsutaan jatkuvasti esimerkiksi ”kaikkeinpyhimmäksi” (kreik. Panagia), ”puhtaimmaksi”, ”tahrattomaksi” ja ”moitteettomaksi”. Nämä nimitykset korostavat hänen ainutlaatuista pyhyyttään ja vapauttaan henkilökohtaisesta synnistä.
On kuitenkin tärkeää huomata ero roomalaiskatoliseen oppiin perisynnittömästä sikiämisestä (Immaculate Conception) minkä perään kyselitkin.
Tuo edellinen on ristiriidassa apostoli Paavalin opetuksen kanssa . Miten syntinen voi elää ilman syntiä ? Syntiseksi ei tulla tekemällä syntiä vaan siksi teemme syntiä kun olemme syntisiä . Jeesus lapsi oli Pyhästä Hengestä siinnyt eikä ollut syntisestä sukukunnasta lähtöisin . Voidaan pohtia Mariaa ja verrata Jeeusuksen sanoihin Johannes Kastajasta : ei suurempaa vaimojen joukosta syntyneitä . Miten vertaat Mariaa ja Johannes Kastajaa ja vaikkapa näiden suhdetta ordodoksiseen kirkon asemointiin heidät oppiin sovellettuna ? Kaikki mitä Raamattu sanoo Mariasta on tietysti totta ja arvostettavaa , mutta aina Kristus on niin suuri että palvonnan kohteeksi ei voi hänen rinnalleen nostaa ketään . Jumala valitsi Marian kohdun tulla lihaksi keskuuteemme ja hän on valinnut myös monet muut Raamatun henkilöt toteuttamaan oman suunnitelmansa .
Synti ei ole ihmisen olemus ortodoksiteologiassa. Tosin se ei ole myöskään luterilaisuudessa. Luterilaisen teologian mukaan kristityllä ei ole kahta tahtoa. Sen sijaan luterilainen oppi kuvaa kristityn tilaa jatkuvana sisäisenä kamppailuna yhden ja saman, mutta jakautuneen tahdon sisällä. Joten tässä suhteessa ei ole ortodoksi teologiaan mitään eroa.😉
Tässä sitten aukeaa jumallistumisen prosessi. Ortodoksi teologiassa puhutaan himottomuudesta, synnittömyys joka on eriasia kuin yleisen lankeemuksen seuraukset. Marian synnittömyys viittaa himottomuuteen. 😇
Timo, luterilaisuudessa ihminen ei ole paha ytimeltään, ( kuten ei ortodoksisuudessakaan) ihmisen substanssi tai olemus ei ole paha. Vaikka olemus ei ole paha, perisynti on kuin syöpä tai tauti, joka on levinnyt ihmisen olemuksen jokaiseen osaan. Luterilaisuudessa tehdään ero syntisyyden, pahan ja olemuksen välillä.
Luterilaisuudessa Olemus (Natura/Essentia) Olemus on se, mitä ihminen on. Se on ”ihmisyys” itse – se perusrakenne, jonka Jumala loi. Tähän kuuluvat ruumis, sielu, järki ja tahto. Tämä olemus on itsessään Jumalan hyvä luomistyö. Jos olemus itsessään olisi muuttunut pahaksi, Jumalan olisi pitänyt tuhota ihminen pelastaakseen hänet.
Luterilaisuudessa Syntisyys (Perisynti / Peccatum)
Syntisyys (erityisesti perisynti) on se turmelus, joka on tarttunut olemukseen. Se ei ole osa olemusta, vaan se asuu ja toimii olemuksessa ja vääristää sitä. Olemus on kuin puhdas lähdevesi (hyväksi luotu). Syntisyys on kuolettava myrkky, joka on sekoitettu veteen.
Nyky luterilaisuus, luterilainen kansanhurskaus ei osaa tehdä tätä tarkennusta ja jopa vääristää luterilaisuuden monimuotoisesti.