Uskovainen on kaikille käsite, mikä tajutaan. Puhun nyt suomenkielisestä sanasta, ja mikä asia sanan takana on.
Olen perheeseen syntynyt, jossa isä ja äiti olivat uskovaisia. Inkeroisten Teininkallion mäellä asui neljä Mänttäriä. Heillä jokaisella oli oma lempinimityksensä kuten, Musta-Mänttäri, Hieno-Mänttäri, Johtaja-Mänttäri ja Uskova-Mänttäri, joka oli Isäni. Eli olimme Elim-helluntaiseurakuntalaisia. Uskovaisuudestamme ei aiheuttanut minkäänlaista kielteistä suhtautumista eikä haitannut lasten leikeissä, koulussa eikä Isäni työssä Tampellassa. Inkeroisten Elimiin kuului 140 kasteen kautta liitettyä jäsentä. Kokouksissa kävi lapset ja muutama ei-uskoontullut aviopuoliso.
Asuimme Haminassa muutaman vuoden ja kuuluimme sen paikkakunnan helluntalaisiin. Seurakuntaan kuului viitisenkymmentä kasteen kautta liitettyä jäsentä.
Uskoontuloa seurasi evlut kirkosta eroaminen, johon tarvittiin yleensä kirkkoherran luona käynti. Jotkut jatkoivat kirkonkirjoissa olemista pakottavista syistä tai kosk’eivät viitsineet erota.
Vaikka asuimme ja asuin, suuren osan ajasta 1958-2013 pois Suomesta, niin kaikkialla tukikohta on ollut paikallinen helluntaiseurakunta. Niinkutsutun helluntalaisuuden tunnus on kaikkialla maailmassa ollut uskoontulo, kr. metanoia. Uskoon on tultu Raamatun mukaan, eli Jumalan Pojan lahjoittama usko on vastaanotettu, saatu lahjana. Kaikka tämä on Apostolien tekojen 2. luvussa. Sitä edeltävä ja sen jälkeinen Raamatu on vain tarkennuksia. Helluntailaisuus-nimitystä parempi nimitys mielestäni olisi ”Helluntaipäivän Kastajaliike”, lyh. HKL, tässä kirjoituksessani.
HKL:n jäsenyys kulkee sydämeltä sydämelle ja useinmiten muodostautuu paikalliseksi uustetamentalliseksi Seurakunnaksi / kr. Ek-klesia. Muodostautuu tai perustautuu muoto siksi, että se on selkeä ilmaisu Apt. toisen luvun tiivistyksestä, vt. jakeet:
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän /kr. teknon lapsillenne/jälkeläisillenne, tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”.
41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
42 Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.
43 Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta.
44 Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,
45 ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.
46 Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,
47 kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä/ ek-klesia/ joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.
Eli tämä Jumalan ja ihmisen prosessi, jossa ihmisen osuus on ihmisen halu tulla uskoon, on ainoa muoto tulla uskoon, syntyä uudesti Ylhäältä, Joh. 3:3 ja 7.
Jumala perusti ”reitin” tulla uskoon jo heti Paratiisista karkoituksen jälkeen, mikä on ilmoitettu 1.Moos.4:7 ja sitten mm. 5. Moos.30:19
Sakramentaalinen opinmuoto vaihtaa näkymättömän toiminnan näkyvään eli kasteveteen, joka valellaan yleensä vastasyntyneen päälaelle. Mikään näkyvä, vesi mukaanluettuna, ei synnytä uudesti Ylhäältä. Seurakunta eli Kristuksen ruumis, on näkymätön ja ikuinen. Kirkkoon kuulutaan fyysisen riitin kautta/voimasta ja sen ”vaikutus” kestää kunnes kaikki kuumuudesta tuhoutuu, alkuaineita myöten. Jumalan Seurakunta kokoontuu täydellisesti ja täydellisenä taivaassa.
Uskoontulo, eli uudestisyntyminen tuhoaa kirkon pelastuksen pylväänä, vaikkei se sitä voi ollakkaan, vt. 1.Tim.3:15. Siis ajallinen kirkko ei ole eikä edusta sitä pelastusta, uskoontuloa, mikä on Jeesuksessa. Olen aina kohdannut hätääntyneitä evlut pappeja ja edeskäypiä, joiden huoli on uskoontulleet. Katolisen kirkon huoli on ”ymmärrettävissä”, koska kirkko eikä oikea katolilainen voi tulla uskoon ja sitten olla Jumalan Pojan uskossa. Evlut kirkolla pitäisi olla vähemmän huolta, koska luterilainen voi tulla uskoon raamatullisesti, mutta Voimasta Voimaan kulkeminen lakkaa olemasta voimalaji. Siitä tulee teologista taiteilua, jossa usko häipyy vesisangon uurteisiin.
Raamatussa olevat nk. ”luovuttamattomat asiat” ovat Apostolien tekojen toisessa luvussa.
Ensimmäinen ja se Yksi ja Ainoa, on tulla uskoon, mikä on Jumalan työ ihmisessä, kun ihminen sitä haluaa.
Joku merkittävä suomalainen luterilainen ajattelija on ilmeisesti oivaltanut kirkollisesti oikein ja sanonut: ”Ihmisen tehtävä on vain vastaanpaneminen, vastustus”. Ilmeisesti hän viittasi uskoontuloon. Lausuman tarkoitus liennee rauhoittaa, jos oma pelastusvarmuus puuttuu.
Erkki Leminen : ”Ihmisen tehtävä on vain vastaanpaneminen, vastustus”.
Hän oli runoilija ja Parikanniemi-säätiön evankelista.
Onko Reijo käsittänyt Erkin runollisen kielen kirkoliseksi oppilauselmaksi ? Se ei tee oikeutta Erkille.
Erkki tunsi meissä jokaisessa asuvan vanhan ihmisen hyvin ja toi uskovankin sydämen raadollisuuden niin taitavasti esiin, että monien oli mahdollista samaistua Erkin sanoihin ja siksi uskalsi ottaa Jeesuksen elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi.
Vanha ihmisemme meissä vastustaa aina Jumalan työtä. Tästä sisäisestä vastustuksesta uskovan sydämessä Erkki puhui tuossa kohdassa. Olin kuulemassa.
Ihmettelen miten selvän raamatun kohdan ja monen muun voi lukea väärin :
Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Parannus ja uudestisyntyminen ovat Reijo eri asioita . Parannus on kääntymistä Jumalan puoleen ja siitä on Pietarin puheessa kysymys ja kasteesta on lupaus saada synnit anteeksi ja saada Pyhän Hengen lahja eli uudestisyntyminen . En ymmärrä miksi selvää sanaa tarvii vääntää kieroon . Toivon tietysti että HKL – bussi vie perille armosta sinne kaikki lopulta pääsevät . Kirkko muodostuu seurakunnista . Tarkoitatko helluntaikirkkoa myös että se on tuhon tie kun herätysliike järjestäytyi ?
Timo,
Tämä on selkeä Evlut-kirkon, yleensä sakramentalisen opin pelastusoppi. Raamatun oppi on: ”joka uskoo ja kastetaan, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen ” Mark 16:16. Tämä on yksi monista vahvistuksista Apt. 2. luvun pelastusopista.
Pyhän Hengen kasteen, Pyhän Hengen lahjan saivat ne, joita Jeesus kävi tapaamassa kuolleista heräämisen jälkeen, eli n. 500 Hänen opetuslastaan. Sotket kaikki!
Käytä HKL-lyhennettä oikein. Se on vain tähän blogiin kuuluva nyt. Muusta käytöstä eri ilmoitus.
HKL on kaikille vanhoille stadilaisille tuttu lyhenne, joka viittaa sinisiin busseihin ja keltavihreisiin raitiovaunuihin. Likkennelaitoksen keskeinen rakennus sai nimekseen Sipoonkirkko. – – – Se, mitä Reijo Mänttäri kutsuu ekklesiaksi on ihan sama asia kuin se, mitä kristikunta kutsuu kirkoksi. On turha taas herättää kinaa vain sanojen välille.
Martti,
Mehän tämän jo olemme käsitelleet ja lyhenne on pelkästään minun blogissani ollut käytössä, niinkuin nyt tässä. Ei kinata, ei jankuteta, ei vinoilla jne …
Kommenttini ydin ei ole omituinen tapasi käyttää vanhoja lyhenteitä uusiin tarkoituksiin. Halusin kiinnittää huomion siihen, että suosimasi sana ’ekklesia’ merkitsee täysin samaa kuin laajalti käytetty ja ymmärretty ’kirkko’.
Martii,
Tämä on helpo!
Omituisuus ei puoleltani ole tehtyä. Se voi liittyä elämääni, joka on liittynyt niinkutsuttuun ”helluntalaisuuteen”. Helluntailainen on lahkolainen ja tätä sanaa suomeksi on käytetty Paavalin vastauksessa Apt. 24:14. ”Heiresis” oli ja on halveksuntaa ilmoittava sana. Kuitenkin oleellista silloin ja nytkin on ”..jota he lahoksi sanovat”. Tähän KK38 mukaan Paavali jatkaa, ”.. minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa.”
Sakramentalistilaiset mieluusti kutsuvat vuonna 30 alkanutta Pyhän Hengen kasteen saanneista nimitystä ”lahkolaiset”. Eli tämä on perua Jeesuksen ja Paavalin nimittelystä ja samalta taholta, laitoskirkosta.
Mitä lyhenteeseen tulee, niin noudatan käytäntöä tai jopa sääntöä, että pitkät nimitykset lyhennetään ja ensimmäisessä lyhennyksessä käytetään esim myöh. HKL tai ”lyh.” Eli miksi tästä mussutat? Halusin sinulle ja kolleegallesi mainita, että lyhennys koskee vain minun kirjoitusta ja tässä vain tätä blogiani.
Mark 16:16. Tämä on yksi monista vahvistuksista Apt. 2. luvun pelastusopista.- kirjoitit Reijo
Tuo apostolien tekojen kohta selvästi puhuu kasteen lupauksesta , että siinä saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan . Ja Markuksen evankeliumin kohta on ainoa joka pelastuksen kertoo ensin usko ja sitten kaste ja siinä voi alkukielestä katsoa onko aikajärjestyksen tärkeä , koska sen voi hyvin kääntää että kastettuna uskoo. Läpi uuden testamentin pelastuksen tie kuvataan ensin kaste ja sitten usko , tuo Markuksen kohta on johon teillä vedotaan opin suhteen . Otan muutamia kohtia jos haluat tutkia :
Joh 3:5 , Mt28:19-20 , 1 kor 6: 11 , Gal 3:27 , STT 3:5 ja tietysti linja ja pelastuksen tie kuvataan raamatussa samanlailla noiden raamatunkohtien kanssa yhtenäisesti . Kokemuksellisuus ja siihen nojautuminen ilman Jumalan sanan ilmoitusta vie harhaan . Kastekäsky on se pelastuksen tie , jossa ei erotella Jumalan armon ja rakkauden alle erikseen ketään , ei lapsiakaan , kaikki hän tahtoo pelastaa ja se yksin armosta , yksin uskosta yksin Kristuksen työn tähden ja pienelle lapsellekin Jumala lahjoittaa uskon , Pyhän Hengen lahjana .
Timo,
Koska tämä on kommentti minun kommenttiini sinulle, niin pyydän että sen myönnät, käyttämällä Vastaus-soikiota. Ellet tähän nöyrry, niin älä jatka.
Kaikki, koko Raamattu kertoo pelastuksen ensin, jossa pelastuksessa, eli uskoontulossa, eli uudestisyntymisessä uskoontulo on Pyhän Hengen työ, mikä on viittaus Joh. 3:6 ja 7. Tämä Jeesusksen selity Nikodemukselle selvittää koko jutun ja sitten tämä on harmoniassa koko Raamatun kanssa. Lihasta syntynyt on syntyessään SENKALTAINEN / kr. toioutos / taivaanvaltakunnan kansalaiset ovat, vt. Matt.19:14
Eli lapset, ne jotka tuotiin ja jotka tulivat olivat Taivaanvaltakunnan kansalaisia. Tämä tila on uudestisyntyneen tila.
Jeesus on Voittaja ja hän on voittanut synnin ja kuoleman vallan.
Mika,
Puhut totta, mutta tässä yhteydessä kohdistatko tämän totuuden johonkin tai jonkun kantaan?
Halusin vain muistuttaa tästä.
Mika,
Eli se liittyy aina kaikkeen!
Olen aidosti murheellinen kun katson suomen kritillisyyden tilaa ja herätysliikeväen kohtaloa . Kun todellisuus on että olemme uskovina pyhiä Kristuksessa ja samaan aikaan meissä asuu vihollisuus Jumalaa kohtaan ja siitä nousee kysymykset ; miten voimme uskoa todeksi sanat : vapauteen Kristus meidät vapautti ?
Ajattelen että perimmäinen syy on oikea pelastuksen tie ja armonjärjestys että voimme omistaa täyden evankeliumin jossa on lapseus , ilo rauha ja vapaus . Se vie meidät siihen lapseuteen jossa olemme synnintunnustajan paikalla Jumalan lapseudessa armossa kasvavia . Se totisesti on täytetty .
Niinpä, niin. Rovasti Arto Antturi on kirjoittanut blogissaan, että ”Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on edustettuna ”kaksi eri uskontoa.”
Kosti,
Tätä komppaisin enkä pelkästään Arton isän Kain vuoksi. On oikein, että Arto näin näkee, mikä on yksi yhteen mm. Osmo Tiililän esityksen kanssa. Tiililä näki selvästi ja myös ehdotti, että evlut kirkkon olisi jakauduttava uskoviin ja lapsikastettuihin. Hänen kanssaan oli samaa mieltä todelliset uskovat, kuten Martti Simojoki. Hän luisti kannastaan, eli myi hernerokasta, jossa merkittävin aines oli arkkipiispuus.
Samanlainen asetelma muodostui Baptisti-yhdyskunnassa ja Metodistikirkossa sekä Vapaakirkossa. Näissä mainituissa, kaikissa kuitenkin toiminta on uskovina kastettujen erillisen yhteisön hallussa. Eli uskomattomat kuuluvat omaan luettoloonsa.
Kosti,
Tuohon edelliseen jatkoksi:
Näissä kolmessa kirkossa uskoontulo on ollut kirkon tuho, mutta Seurakunnan synty.
Reijo M,
Vaikka tuo sukunimi Antturi on tuttu en ole tullut yhdistäneeksi Artoa ja Kai Antturia. En puutu helluntailaisuuteen. Teillä on kirkko ja meillä. And that´s it. Tuossa Arton blogissa en pannut merkille sitä, että hän ottaisi kantaa siihen, kuka uskoo ja kuka ei. Se ei ole hänen fokuksensa, kuten se ei ole minunkaan. Kaikkia palvellaan, kun tulee siihen tarvetta. Langenneita olemme kaikki. Siihen, mihin olen ottanut kantaa on evl-kirkon kehityksen suunta, josta olen samaa mieltä Antturin kanssa. ”Kirkon yhteiskunnallinen asema – ns. kirkkousko” – edellyttää sellaista, mitä alkuseurakunnissa jo kristityiksi tulleita vastaan Paavali asettui.
Tuo ns. gnostilaisuus oli valtava kiusaus varhaiskristillisessä kirkossa, kuten Ireneus kirjoittaa. Gnostilaisten edustajina Paavali mainitsee mm. Hymenaioksen ja Filetoksen. On nähtävissä, että tuo samainen monimuotoinen gnostilaisuus on tunkeutunut tämän ajan kirkkoon ja yleisesti ottaen koko yhteiskuntaan. Raamattu Jumalan sanana on menettänyt merkityksensä. Syntiinlankeemusta ei ole eikä paholaista. Sovitusta ei tarvita eikä Jeesus ainakaan neitseestä syntynyt, kuten tuo vanha käärme uskottelee jne.
Kosti,
Nyt vain tähän pätkään:
”Vaikka tuo sukunimi Antturi on tuttu en ole tullut yhdistäneeksi Artoa ja Kai Antturia. En puutu helluntailaisuuteen. Teillä on kirkko ja meillä. And that´s it.”
Ehkä asian olennaisin jäi sinulta huomioimatta, eli:
Viittasin mm. Tiililään ja hänen ehdotukseensa jakaa Suomen evlut kirkko uskoontulleisiin ja vain kastettuihin, vt. ”.. mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
Viittasin myös kolmen kirkon tuhoutumisesta, eli baptistit, metodistit ja vapaakirkko. Näissä toimii tuo Tiililän ”malli”.
Helluntaikirkko ei ole, vielä, institutio ja se toimii paikallisten helluntaiseurakuntien sisällä, jonka paikallisista jäsenistä kussakin Seurakunnassa kuuluu 20-60 % Suomen Helluntaikirkkoon.
Herra ei lisää Seurakuntaansa ulkopuolisia, tai nitä jotka ovat myötämielisiä, kuten uskonnolliset ja hurskaat ilman sydämentilan muutosta, eli uudestisyntymistä. Tämä uudestisyntyminen poikkeaa tähän maailmaan syntymisestä ja siksi se on eroteltu Joh. 3:3-7. Hengestä uudestisyntymä on Jumalan työ ja johon ihminen alistuu ”hyppäämällä” synnytyskanavaan, Jeesuksen valmiiseen työhän, ansioon.
Kirkko opettaa passiivista uskoontuloa, joka ei johda työtoveruuteen Jumalan kanssa.
Hyvä Reijo M,
Kannattaa tutustua vertaukseen ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. …” (Matt. 13:24-30).
Tässä maailmassa me ihmiset emme tiedä kaikkea, siksi ei pidä yrittää kovin pontevasti erottaa ”uskovia” ja ”kadotukseen menijöitä”. Tuomiovalta kun on yksi Herralla. Eli meidän ihmisten pitää tunnustaa nöyrästi oman ymmärryksemme ja tietomme rajallisuus.
Jari,
Pelto on maailma, jossa elää uskovaiset ja jumalattomat. Pätee kyllä Augustinuksen kirkkoonkin eli ”sekalainen seurakunta”.
On totta, että me ihmiset emme tiedä kaikkea. Kuitenkin vain Yksi on tarpeellista. Tässä on syytä ottaa huomioon Jeesuksen sanat Marialle, Lk. 10:42 Vaan yksi on tarpeellinen: Maria on hyvän osan valinnut, joka ei häneltä pidä otettaman pois. Biblia 1776.
Eli tämä Yksi on kaikki. Jeesuksen, Raamatun viesti on vain ikuisuusasiat eli näkymättömät. Pelastus, niinkuin Jumalakin on näkymätön. Kirkko on ainoastaan näkyvä, eli katoava, niin kosketeltavasti kuin käsitteellisestikin.
Koko Raamattu painottaa tämän näkymättömän etsimistä ja omistamista ja sitten sen ohessa kaikki katoavakin annetaan.
Jeesus nimenomaan painottaa, että Hän ja hänen seuraajansa tietävät kaiken, vt. Joh. 15:15 ”… sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.”
Tämä tietämisen ketju kulkee Jumalan Hengen kanavassa. Kaikki ei virtaa kaikkiin, mutta jokaisen tarpeeseen, alkaen ”vaan yksi on tarpeellinen”.
Eli jokainen uskova tietää, että hän on uskossa. Asia ei pysy muiltakaan salassa, vt. kynttilä- ja kaupunki vuoren rinteellä-vertaus.
Jeesuskin ilmoitti, ettei hän tuomitse ketään, vaan hänen sanansa. Uskovaisuus, eli Jeesuksen seuraaminen kr. Christianos, ei ole salaisia, mystisiä polkuja, vaan se kulkee korkealla ja on suora ja tasainen.
Oman ymmärryksen käyttö, turvautuminen on erittäin epäsuositeltavaa, vt. Snl. 3:5 ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” Kuitenkin tämä, niinkin moni muukin ehdoton suositus, käsky, kielto on käännetty ylösalaisin, eli mm. RKK:n yksi oppi on ”Kirkon itseymmärrys”.
Opettajana tiedän, että se, että on opettanut, ei vielä merkitse, että oppilaat olisivat oppineet. Jeesus ilmoitti kaiken, mutta hänen seuraajillaan on elämänmittaisena läksynä tutkia, mitä tuo ilmoitus merkitsee.
Martti,
Olet näissä keskusteluissa parkkiintunut ja siksi uskallan sanoa, että tämä puheenvuorosi on ”heikko veto”.
Opettajan uraa ja taitoasi en kyseenalaista ja lisäksi osaat piirtää, niinkuin poikasikin.
Parhaimmillammekaan meidän esityksemme ei ole merkityksellinen, kun taivaallisista, eli hengellisistä asioista puhumme ja opetamme. Jeesus ”ratkaisi” tämän taso-kysymyksen, Lk. 12:
11 Mutta kun he vievät teitä synagoogain ja hallitusten ja esivaltojen eteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä vastaisitte puolestanne tahi mitä sanoisitte;
Siksi on tärkeää olla luottamatta ihmiskäsivarteen, kuten sanontoihin, viisauksiin Augustinukselta, Lutherilta, Lemiseltä.
Jumala on jokaisen omansa viisauden ja lausuntojen jopa lausahdusten lähden.
Uudestisyntimisessä saamme väilttömän kosketuksen Jumalan rakkauteen ja siinä tapahtuu todellinen muutos.
Jotakin muuttuu siitä, mitä aiemmin oli ja on nyt uudestisyntymisen jälkeen.
Paljon on keskustelua siitä, milloin uudestisyntyminen tapahtuu, Hyvin vähän siitä mikä tiedostettava muutos siinä tapahtuu. Tästä muutoksesta uskovat tunnistavat toisensa ja myös muut voivat tunnistaa sen joka on uudestisyntynyt.
Mielestäni ei ole oikein reilua vaatia parannusta uudestisyntymisen ehdoiksi. Jumalan rakkaus ,joka uudestisyntymisessä tulee sisimpään saa aikaan halun oikeaan parannukseen. Sen voimanlähteenä on rakkaus Jumalan tahtoa kohtaan. Joten vain uudestisyntynyt kykenee käsittämään sen mistä parannuksessa on oikeasti kyse.
Pekka
Monimutkaistat ”metanoia” -sanan suomeksi käännöksen. Läpi Uuden Testamentin puhutaan uskoontulosta. Usko on Jumalan lahja ja ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.Yritä pitää se näin yksinkertaisena, vaikka se olisikin kirkko-institution tuho.
Uskon, että ”reiluus” on huipussaan, kun Jumala antoi ihmiselle täydellisen ratkaisuvallan vastaanottaako vai ei tarjottu pelastus. Luther keksi uittaa rajoituksen eli suitsia vapaata tahtoa ja pistää ohjaksiin Sekalaisen Seurakunnan, vaikka sen jäsenyydessä ”selviää” taivaaseen raamatullisestikin.
Sekoitut sakramenteista ja Raamatusta, eli, Jumala (joka on Rakkaus) ei hoida ennen uskoontuloa mitään eikä ketään.
”Luther keksi uittaa rajoituksen eli suitsia vapaata tahtoa ja pistää ohjaksiin Sekalaisen Seurakunnan.” Mistä aloitan? Luther ei keksinyt vaan löysi Raamattuun perehtyessään. Vapaata tahtoa ei suitsi Luther vaan ihmisen syntinen luonto. Seurakunnan ohjaksissa on Henki eikä sen sekalainen väki.
Martti,
Lutherin niinkuin kirkkoisien hudit ovat henkisiä tuotteita, ei hengellisen tutkiskelun tulos, vaikka niin väität.
Viimeisimpiä isien totuuksia on tokaisu. ”Jos ei ole äitiä ei voi olla isääkään.” Tiedät varmaan, että äiti on ”äitikirkko”.
Olihan Jeesuksenkin tarpeen saada äiti, voidakseen tulla Jumalan Poikana ihmiseksi ihmisten jnoukkoon.
”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään” Room.10:9-10
Kirkko on julistanut tätä sanomaa alusta asti, mutta Kirkko ei ole asettanut Uskolle mitään ehtoja.
Kirkolla on ”hirmupitkä” matka alkupäivistä nykyiseen aikaan ja siihen mahtuu monenlaista, mutta sukupolvesta sukupolveen ihmiset ovat uskoneet Evankeliumin ja oppineet tuntemaan Pelastajansa, koska Evankeliumia on julistettu kaikkialla, missä missä Jumala on herättänyt julistajia. Usko ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan.
Ismo,
Kirkko on asettanut omat tulkintansa ehdoiksi. Raamattua ei tulkita, vaan sitä noudatetaan.
”Raamattua ei tulkita, vaan sitä noudatetaan.” Tämä näyttää komealta ja vakaumukselliselta. Se ei kuitenkaan ole täysin totta missään yhteisössä. Aina tehdään valintoja ja tulkintoja, kun Raamattua luetaan. Esimerkiksi käy päätös, noudatetaanko Mooseksen lain ankaria säädöksiä kuolemanrangaistuksineen vai turvaudutaanko Uuden testamentin avaraan armoon ja anteeksi antavaan rakkauteen.