Kotimaa-lehdessä oli 5. 11. mielenkiintoinen Jussi Koiviston artikkeli Raamatun luomiskertomuksista. Jatkan hieman näitä pohdintoja. Tarkastelin aikanaan omassa väitöskirjassani evoluutiota ja luomisajatusta kosmisesta näkökulmasta, jolloin mielenkiinnon kohteena oli elämän yleisyys maailmankaikkeudessa.
Tein urani lukion lehtorina ja usein opiskelijoiden kanssa pohdimme Raamatun alkukertomusten sanomaa. Teini-iässä voi olla vielä vaikea ymmärtää sitä, että luomiskertomuksen ja nykytieteen käsityksen elämän kehittymisestä ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Nuorella ihmisellä ja myös fundamentalistisesti Raamattuun suhtautuvalla ihmisellä saattaa olla sellainen tulkinta luomiskertomuksesta, että se kertoo historiallisia ja luonnontieteellisiä faktoja maailman ja elämän synnystä.
Alkukertomukset ovat ennen kaikkea uskonnollisia kertomuksia. Ne kertovat keskeisiä asioita ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta ja sen kehittymisestä. Ne voisi parhaiten ymmärtää runollisina ja taiteellisina ilmauksina kaikkeuden ja ihmisen synnystä. Tuhansien vuosien takaisilla ihmisillä, jotka kirjoittivat Raamatun, ei ollut sellaista luonnontieteellistä ymmärrystä maailmasta ja ihmisestä, joka meillä nykyään on. Jumalan inspiraatio kirjoittajille ei tarkoita sitä, että tekstit ovat syntyneet automaattisen ylhäältä tulleen sanelun pohjalta.
Kristittyinä kuitenkin ajattelemme, että alkukertomukset kertovat tosiasioita meistä ihmisistä. Ne eivät ole satuja, mutta satujen kautta voi avautua hyvä tulkintahorisontti niiden ymmärtämiselle. Otetaan esimerkiksi tuttu H. C. Andersenin satu rumasta ankanpoikasesta. Tuskin kukaan ajattelee, että satu kertoo jostakin oikeasti eläneestä kurjan ja oudon näköisestä linnusta. Silti kertomus on totta. Sen sanoma niemittäin kertoo erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä, ja tämähän on keskeinen haaste ihmisten maailmassa.
Samalla tavalla alkukertomukset valaisevat jotakin olennaista ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Mutta kun yritämme yhdistää näitä asioita nykyajan maailmankuvaan ja evoluutioon, emme täysin välty ongelmilta. Tai ehkä olisi parempi puhua ajatushaasteista. Yritän selventää asiaa. Perinteinen kristillinen sanoma on ollut sellainen, että aluksi Jumala loi hyvän maailman, mutta sitten ihminen lankesi syntiin eli oli tottelematon Luojalleen, mistä seurasi karkotus paratiisista vihamieliseen ulkomaailmaan. Tämän alkukertomuksiin sisältyvän pohjustuksen jatkeena alkaa sitten läpi koko Raamatun jatkuva pelastuskertomus, jossa Jumala korjaa vahingoittuneen jumalasuhteen.
Keskeinen kysymys on nyt se, että jos alkukertomuksissa on kyse vertauskuvallisesta kerronnasta, onko mielekästä edes yrittää etsiä ihmiskunnan historiasta jotakin hetkeä, jolloin ihminen eli alkuperäisessä jumalasuhteessa ja sitten jossakin vaiheessa lankesi pahan pauloihin? Kristillisen sanoman kannalta tämä kehyskertomus on keskeinen, mutta miten se pitäisi ymmärtää reaalimaailmassa? Ihmiskunnan evoluutiohistoriasta ei kovin helpolla voi löytää sellaista vaihetta, jolloin ihminen olisi selkeästi syntynyt jostakin alkeellisemmasta apinaihmisestä ja jolloin olisi ollut jonkinlainen ”uneksivan viattomuuden” kaltainen tila yhtäkkiä syntyneessä jumalasuhteessa, mikä sitten olisi rikkoontunut väärin tehdyn valinnan vuoksi.
Ihmiskunnan kehitys on ollut vuosimiljoonien mittainen hitaiden kehitysvaiheiden prosessi. Tietoisuus itsestä ja maailmasta on syventynyt vähitellen. Samalla myös moraali ja uskonnollinen tiedostaminen on alkanut kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen myötä kehittyä. Ihmiseksi tuleminen evoluutiohistoriassa on samankaltainen vähittäisen kehittymisen tapahtumaketju kuin ihmisyksilön kehittyminen äidin kohdussa. Myös jälkimäisessä tapauksessa on vaikea määritellä, milloin varsinainen ihminen syntyy. Tällaisen määritteleminen on kuitenkin olennaista, kun esimerkiksi mietitään, milloin abortin voi vielä tehdä ilman, että kyse on murhasta.
Jos nyt päädytään siihen, että mitään varsinaista ”lankeamisen hetkeä” ei voida määritellä ihmisen kehityshistoriassa, onko ajateltava, että taipumus vääriin valintoihin ja myös niiden toteuttaminen – esimerkiksi lajitovereiden vahingoittaminen – ovat olleet läsnä alusta asti ihmiskunnan kehityshistoriassa? Tällöin on kuitenkin tehtävä se nolo teologinen johtopäätös, että ihminen on suorastaan luotu sellaiseksi äärelliseksi olennoksi, joka ei pysty välttämään vääriä valintoja. Jos näin on, muodostuu se seurannaisongelma, että ihminen ei voi pahuudelleen mitään, mutta silti hän on siitä henkilökohtaisessa vastuussa Luojalleen. Toinen vaihtoehto on syyttää suoraan Luojaa ihmisen pahuudesta, mutta tämä tuottaisi vielä vaikeampia teologisia ongelmia.
Kristillisessä uskossa tämä pahuuden vankilassa oleminen on yleensä kuitattu vetoamalla Aatamiin ja Eevaan ja väärään alkuvalintaan paratiisissa ja tästä seuranneeseen perisyntiin, jonka vallassa jokainen ihminen on voimatta sille mitään. Sitten on kirkkojen historiassa paljon pohdittu sitä, poistaako esimerkiksi kaste tämän perisynnin ja mikä on uskon suhde tähän sakramenttiin. Joka tapauksessa helposti syntyy sellainen ajatus, että ihminen on tällaisessa Jumalan luomassa maailmassa väistämättä syntinen, jotta Hän voisi osoittaa tälle rakkauttaan ja pelastaa hänet. Eli sisältyykö tämä kaikki jo Jumalan luomissuunnitelmiin?
Tästä aukeaa siis melko huimia teologisia näköaloja, jos lähdetään pohtimaan Jumalan kaikkitietävyyttä. Tiesikö Jumala maailman luodessaan, että ihminen tulee olemaan siinä syntinen ja että Hän tulee pelastamaan tämän jopa tulemalla itse ihmiseksi? Jumalihminen eli Kristus ei ollut osallinen ihmisen pahuudesta, mutta kärsi kyllä ihmisen pahuuden vuoksi. Alkukertomuksissa kerrotaan, että Jumala katui, kun oli tehnyt tuollaisen ihmisen, joka lankesi pahaan. Tässä Jumala kuittenkin vaikuttaa melko ihmismäiseltä kuten usein muutenkin Vanhan Testamentin maailmassa. Monessa kohtaa Raamatussa annetaan ymmärtää, että Jumala tietää, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.
Ovatko kaikki ajan hetket läsnä Jumalassa jo ennen kuin ne ovat reaalimaailmassa ja ihmiselämässä tulleet vastaan? Jos näin on, aukeaa mielettömät uskonnonfilosofiset pohdinnat ihmisen vapaudesta ja mahdollisuudesta aitoihin valintoihin. Onko ihmisen elämänkulku determinoitua eli ennaltamäärättyä vai onko niin, että Jumala vain etukäteen tietää, mitä ihminen tulee valitsemaan. Mutta jos jälkimmäinen pitää paikkansa, voidaan edelleen ihmetellä, onko kyse ihmisen aidoista valinnoista, jos Jumala ne jo etukäteen tietää. On mahdollista ajatella niinkin, että Jumala tietää lopputuloksen eli sen, mihin ihmisen vapaat valinnat johtavat, vaikka Hän ei valintoja etukäteen tietäisikään. Kaventaisiko tämä Jumalan kaikkitietävyyttä? Pohdinta jatkukoon.
Vesa Nissinen
teologian tohtori, uskonnonfilosofi
Marko S. Sanoisin melkein niin, että viime aikoina olemme saaneet nauttia puuron sijasta pohjaan palaneista Jumalan synty-teorioista. Ihmettelen vain sitä, onko noiden vuosilukujen taustalla Pyhän Hengen inspiraatio vai kirjoittajien omat teologiset viritelmät. Kun viittaat Rope Kojosen kirjaan ja Jumalan luomistyöhön, 1Moos1:31 toteaa: ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” (VT38). Vuoden 1992 käännös ilmaisee asian toisin: ”Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.”
Kojonen toteaa, ettei heprean ilmaus ”sangen hyvä” (tov meod) tarkoita muualla Pentateukissa ”absoluuttista täydellisyyttä”. Hänen mukaansa ihmisen lankeemus ei olisi muutoin ollut mahdollinen, eikä käärme olisi voinut toimia ”pahan valtana” ihmistä kiusatessaan. Kuitenkin vuoden 1992 käännös esittää luomisen Jumalan näkökulmasta yksiselitteisesti hyvänä, myös heprean tekstissä.
Paavalin mukaan: ”Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman.” (Room. 5:12)
Edelleen Room. 8:ssa todetaan: ”Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.”
Kojonen myöntää, että kyseiset kohdat vaikuttavat yhdistävän synnin ja ihmisen kuolevaisuuden. (Eli toisin sanoen: siltä näyttää). Hän kuitenkin huomauttaa: ”Missään niistä ei kuitenkaan mainita suoraan, että eläinten kuolevaisuus olisi synnin seurausta.”
Tässä herää kysymys: miksi Paavalin pitäisi kirjaimellisesti – kun kirjaimellisuutta muuten vältetään – viitata myös eläimiin, jotta asia olisi uskottava? Tämä Kojosen näkemys muistuttaa lähinnä bultmannilaista kriikkiiä. Mielestäni hänen argumentaationsa, joka pyrkii osoittamaan, että lankeemuksella oli vaikutusta vain ihmiseen eikä häntä ympäröivään luomakuntaan tai maahan, joka kasvaa kiviä ja ohdakkeita, ei vakuuta.
Kosti V. Kojosen teos Luominen ja evoluutio on joka tapauksessa paras aiheesta Suomessa kirjoitettu teos, lisäksi vertaisarvioitu. Siitä, millä tavalla lankeemus on vaikuttanut ihmisiin ja muuhun luomakuntaan, on todellakin ollut eri käsityksiä kristikunnan piirissä. Tämä näköala on tarpeen muistaa erityisesti nykyisessä keskustelutilanteessa, jossa fundamentalistiselle raamattukäsitykselle perustuva kreationismi pyrkii omimaan itselleen yksinoikeuden määritellä, mitä ”raamatullinen” luomisen teologia on. Se, että elämme monien tutkijoiden mukaan antroposeenin maailmankautta, tuo hyvin esille ainakin sen, että nykyihmisen toiminnalla on isot ja hyvin usein negatiiviset vaikutukset muuhun luomakuntaan.
Joka tapauksessa emme voi ajatella elämää ilman kuolemaa.
En nyt ymmärrä miten Amerikan mantereen löytyminen tai tieteen kehitys liittyy uskonpuhdistukseen tai evoluutio/ teoriaan . Se miten missäkin yliopistoissa on otettu vastaan tieteellisesti todistetut asiat ei ole ihan yksiselitteistä . Ensinnäkin se johtuu jo siitä mitä me luemme , kuka näkee ja tahtoo nähdä asiat mitenkin. En nyt järkevänä tuoda uskonpuhdistajaa esille ja verrata häntä johonkin filosofiin , he ovat eri alalla . Philipp Melanchthonista kerrotaan että hän edisti Kopernikuksen löytöjä ”luterilaisissa yliopistoissa ja siksi tuo Markon mainitsema luterilaisten yliopistojen vastustus tiedettä kohtaan ei nyt ihan ole noin vain kuitattu asia . Tänä päivänä , jos me ajattelemme elämämme modernissa ja kehittyneessä tieteismaailmassa ,niin voidaan tarkastella miten tämän päivän valtaluterilaisuus siitä ajattelee ? Sehän on osin tieteen ja järjen vastaista ja koko Eurooppa huusi Unkarin ihmisoikeuksia vastaan kun lailla määrättiin siellä tieteen perusteella lapsen sukupuoli syntymässä biologisen totuuden ja selvän näköhavainnon perusteella ja myös sukupuolen muuttumattomuus . Tämä on sivulinjoilla siitä evoluution todisteista joita pidetään pitkälti vanhenevien fossiilisiaineistojen varassa rakentaa uskottava teoria . Ei yksi ranskalainen ajattelija ole ratkaissut yhtään mitään evoluutio/ teorian ymmärtämiseksi . Ja tämä ei rinnastu siihen mitä ihmiset ovat omin silmin nähneet ettei maa ole pyörinyt vaikka se on sitä tehnyt . Evoluutio- teoria on iso palapeli josta ei koskaan synny yhtenäistä tarinaa ja se kokonainen tarina on uskomaton ja kaiken tiedon valossa mahdoton yhtälö . Uusien lajien synty on edellytys sille , joka on vain yksi vaatimus monista . Uusien lajien löytyminen ei tarkoita uusien lajien syntymistä . Nyky yliopistojen kirjoissa on paljon epätieteellistä . Evoluution tutkiminen näyttäytyy monelle ; aikansa kutakin ja tieto lisää vai vuoria ja esteitä tutkimukselle . Ei kai kukaan kiellä sitä ettei tiede ole mennyt harhateille välillä tämän teorian totena pitämistä . Tuskin kukaan edes pyrkii hahmottamaan kokonaista tarinaa , on vain jollakin alalla tutkimusta ja siihen liittyy evoluutio sanasto joka sekin on muuttuvaa mitä tarkoitetaan evoluutiolla missäkin yhteydessä Tiede on muuttuvaa sanotaan , mutta totuus ei muutu ja totuuden sanat ei häviä vaikka sen välittäjät hairahtuvat joissakin asioissa .
Tietyllä tavalla 1500-1600 luvulla tiede myös koki ”puhdistuksen” ja hyvä että tiede eriytyi sopivasti kirkosta . Kristitty aina lopulta heijastelee asioita raamatulliseen ilmoitukseen ja niin tekee myös jokainen oman maailman katsomuksen kautta kun joudutaan tekemään päättelyä ilman tutkimustuloksia tai ne voidaan tulkita monella eri tavalla . Evoluution tutkiminen tieteen keinoin ei ole onnistunut luomaan fundamentteja joiden varaan rakentuisi selvästi hahmotettava tarina kokonaiskuvasta .
Timo G. Nämä asiat – muutokset erilaisissa tieteen paradigmoissa ja yliopistoteologien reaktiot niihin – käydään läpi perusteellisemmissa dogmi- ja teologianhistorian oppi- sekä käsikirjoissa.
Väität, että ”evoluution tutkiminen tieteen keinoin ei ole onnistunut luomaan fundamentteja, joiden varaan rakentuisi selvästi hahmotettava tarina kokonaiskuvasta”.
En ymmärrä, mistä olet saanut tällaisen käsityksen, koska se valitettavasti ei pidä paikkaansa. Tuollaisia väitteitä kiertää kyllä evoluutiota vastustavissa kristillisissä piireissä, mutta nimenomaan kokonaiskuva siitä, kuinka itse evoluutio on edennyt vuosimiljardien aikana, on erittäin hyvin hahmotettavissa. Ymmärryksemme sen mekanismeista on minun käsittääkseni keskustelun alaisena.
Kristillinen evoluutiokritiikki pureutuu jatkuvasti erilaisiin avoimiin kysymyksiin, joita on, ja väittää, että ne kumoaisivat koko evoluutioteorian. Olen huomannut, että kreationistit asettavat evoluutioteorian hyväksymiselle usein sellaiset ehdot, joita mikään (luonnon)tieteellinen tutkimus ei voi täyttää. Vaihtoehdot, joita evoluutiolle esitetään, merkitsevät itse asiassa todellista ”superevoluutiota” jossa vaikkapa Nooan arkissa olleet erilaiset ”peruslajit” olisivat parissasadassa vuodessa tuottaneet koko nykyään tunnetun lajien kirjon. Lisäksi tulkinnat vedenpaisumukseen liittyneistä luonnonmullistuksista perustuvat valittuihin paloihin valtavirtatutkimuksesta, jotka sitten ympätään sisään Raamatun teksteihin. Ja kun tällaista näennäistiedettä ei sitten muu tiedeyhteisö hyväksy, heitä syytetään ”ateismista”, toisinajattelun vaientamisesta ja niin edelleen. Itä-Suomen yliopistossa kreationismista väitöskirjan (!) tehnyt teologi-lääkäri Miika Nieminen on toteaa, että kreationismi on huonoa teologiaa ja kestämätöntä tiedettä. Kokonaan siitä riippumatta, onko itse evoluutio totta tai ei. Mielenkiintoista kyllä, ne teologit, jotka ovat aihepiiriin parhaiten perehtyneet, kuten Nieminen, Rope Kojonen, Denis Alexander, Risto Heikkilä ja Eero Junkkaala, saavat jatkuvasti osakseen ivaa ja kielteisiä leimoja, vaikka heidän varsinaisia argumenttejaan ei pystytä osoittamaan vääriksi (kenelle tahansa sattuvia virheitä lukuun ottamatta).
Halusimmepa sitä tai ei, meidän on kristittyinä elettävä evoluutioteorian kanssa. Voimme kyllä kieltäytyä hyväksymästä sitä, mutta silloin meillä ei ole myöskään mahdollisuuksia käydä poikkitieteellistä keskustelua ja joudumme keskittymään erilaisiin näennäistieteellisiin vaihtoehtoselityksiin asioissa, joilla on iso merkitys meille kaikille, uskosta ja uskottomuudesta riippumatta. Tiedän kyllä, että kreationisteilla on erilaisia aivotrusteja, jotka kehittelevät näppäriä perusteluja jopa sille, miksi varhaishistorian kronologia pitäisi laittaa uusiksi.
Viittaukseni Lutheriin ja vanhaan luterilaisuuteen liittyvät sikäli evoluutioteoriaan, että ne ovat esimerkkejä siitä, kuinka tieteen käsitysten torjuminen Raamatun kohtiin vetoamalla on umpikuja.
Haluaisin vieläkin saada tänne jonkun evoluutiobiologin kommentin.
”Evoluutio toimii historiallisen selityksen mallina, jossa jälkikäteinen valinta voi selittää rakenteiden säilymisen, mutta ei välttämättä niiden syvintä olemassaolon perustetta. Se on filosofisesti pätevä selitystyyppi, mutta ei välttämättä ontologisesti tyhjentävä.”
Luonnonvalinta on valinnut tiettyjä ”muotoja” sen jälkeen. kun riittävä määrä erilaisia vaihtoehtoja on ollut tarjolla. Evoluutioteoria ei kysy miksi se (materia) mitä nähdään on olemassa.
Evoluutioteorian mukaan lajit eivät ole pysyviä tai lopullisia, vaan ne muuttuvat ajan myötä luonnonvalinnan, mutaatioiden, geenivirran ja muiden evolutiivisten prosessien seurauksena. Tämä tarkoittaa, että kaikki nykyiset lajit ovat osa jatkuvaa kehityskulkua, ja tulevaisuudessa ne voivat edelleen muuttua tai kehittyä uusiksi lajeiksi.
Luomiskertomuksessa se, mitä luotiin, tuli valmiiksi ja oli ”sangen hyvää”.
Itse olen samaa mieltä, kuten Jukka Mikkola edellä kommentissaan totesi: uskotaan ”tieteeseen” ja evoluutioon, eikä luomisesta juuri uskalleta hiiskuakaan.” Kirkollisissa piireissäkään.
Luther toteaa alkutilan kuolemattomuuden koskevan myös ihmisen animaalista elämää ja että ihminen erosi eläimistä siinä, että hän eli kuolematonta elämää. Mikäli ihminen olisi kehittynyt evoluution tuloksena, miten päädytään Jumalan kuvaan ja siihen, että tuo Jumalan kuva oli Aadamilla hänen omassa substanssissaan ja että hän eli kokonaan jumalallista elämää ilman mitään kuoleman pelkoa?
Paratiisi on sijoitettavissa näkyvään historiaan. 1. Moos. 1:8 kertoo Jumalan istuttaneen Paratiisin Eedenistä itään ja asettaneen ihmisen sinne. Antti Laato toteaa kirjassaan VTS 1, että paratiisi liittyy persialaiseen vanhaan sanaan (pairi-daeza), joka merkitsee ”suljettua aitausta”, puistoa tai puutarhaa – aidattua aluetta, jossa on myös portti. Vai pitäisikö kenties ajatella, että tämä kaikki on sijoitettu ajan ulkopuolelle ei-mihinkään yli-polaariseen avaruuteen.
Kyllä – evoluutioteoria nojaa vahvasti järkeen ja tieteelliseen päättelyyn, ja siihen se perustuukin. Siinä se tekee oikein, ja siihen se myös päättyy. Kysymys ei ole evoluution kiistämisestä luonnontieteellisenä selitysmallina, mutta sitä on vaikea yhdistää Raamatun ilmoitukseen.
Onko Jumala todella tehnyt ihmisen savesta ja kirjaimellisesti puhaltanut Aadamiin elämän hengen? Tässä kohdassa vedotaan yleensä ja usein siihen, että kyse on muinaisitämaisesta puhetavasta, jota ei voi sanoin kertoa. Näyttää Gensiksen kertoja kuitenkin siinä onnistuneen. Totta tietenkin on, tiede ei ota tähän kanttaa eikä se voikaan. Mutta historiasta irrotettu Aadam on kuitenkin käytännössä vain paperia.
Maaperässä on paljon alkuaineita: Happi, pii, alumiini, rauta, kalsium, natrium, kalium, magnesium, hiili, vety, typpi, fosfori, rikki, mangaani, titaani, fluori, kloori, boori, kupari, sinkki, molybdeeni, koboltti, nikkeli, seleeni, jodi.
Ihmisessä yleisimmät alkuaineet ovat: Happi, hiili, vety, typpi, kalsium, fosfori, kalium, rikki, natrium, kloori, magnesium, rauta, sinkki, kupari, jodi, seleeni, mangaani, koboltti, molybdeeni, kromi, fluori, pii, boori, nikkeli.
Suurin osa ihmisessä olevista alkuaineista löytyy myös maaperästä – ero on vain määrissä ja siinä, miten ne ovat sitoutuneet.
Useat alkuaineet ovat samoja (esim. happi, kalsium, rauta, kalium), – maaperässä ne ovat kivinä ja mineraaleina, – ihmisessä ne ovat biologisissa molekyyleissä (luut, veri, solut, DNA)
Raamatun lause “ihminen on maasta” on siis myös kemiallisesti totta: ravinto kasvaa maasta → kasvit ottavat alkuaineet maaperästä → ihminen saa ne ravinnosta.
Juuri näin, Kari P.
Kosti V. Se, mikä Genesiksen 11 ensimmäisessä luvussa on historiaa ja millä tavalla, (=mytografista esitystapaa ja aikakauden uskontohistoriaa tai ns. kovaa faktaa) joudutaan tietenkin selvittämään jae ja teksti kerrallaan.
Luther totesi paratiisin sijainnista, että meidän ei kannata pohtia vedenpaisumusta edeltävää maantiedettä. Itse asiassa paratiisia ei nykyisen teologisen osaamisen valossa voida tosiasiallisesti sijoittaa määrättyyn paikkaan, koska paratiisin neljä virtaa eivät virtaa sillä tavoin kuin Genesis kertoo. Kaikkia virtoja ei ymmärtääkseni edes varmasti voida tunnistaa. Parikin tietämääni amerikkalaista teologia, joita ei voi pitää ”liberaaleina” pitää paratiisikuvausta nimenomaan mytografisena eli maantieteelliset tosiasiat esitetään teologisen logiikan mukaisesti. Sama puhetapa muuten näkyy muuallakin VT:ssa.
Kahden yhteismitattoman totuuden, historiallis-biologisen, ja uskonnollis-teologisen suhteuttaminen toisiinsa on hankala juttu. Varsinkin kun halutaan pitää kiinni Genesiksen historiallisesta ytimestä, joka asettuu sinne kivikauden ja metallikauden murrokseen myös arkeologisen tutkimuksen mukaan.
Marko S. Paratiisiin liittyen eräs huomio. “Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata.” (1. Moos. 13:10). En tiedä, mitä mieltä Lootin historiallisuudesta yleisesti ollaan, mutta prof. Laato näyttää ainakin olevan vakuuttunut Aabrahamin historiallisuudesta.
Vaikuttaa siltä, että Loot tarkasteli aluetta historiallisesta näkökulmasta omin silmin eikä mytografisesti. Tekstissä tehdään selvä ero sen välillä, mitä Loot itse näki, ja sen välillä, mitä tekstin kertoja sanoo Sodomasta ja Gomorrasta. Kun itse katsoin tuota paikkaa omin silmin, se ei enää näyttänyt Herran puutarhalta, vaan luonnollisesti hävitetyltä alueelta. Lootin näkökulmasta vaikuttaa siltä, että En-Gedin alueella ja paratiisilla on historiallinen jatkumo. Jerusalem ja myös Kuollutmeri kuuluivat Juudan heimolle.
Kosti V. Totesin edellä hiukan epätarkasti. Ortodoksiteologi Stephen De Young, jonka mukaan suurin osa paratiisiin liittyvästä keskustelusta on jokseenkin hakoteillä, sanoo Paratiisin jokien olevan Eufrat, Tigris, Tonava ja Niili. Nämä joet eivät sijoitu siten kuin paratiisin ”maantiede” esittää ja se sijoittaa lisäksi Eedenin määrittelemättä lähtöpistettä. Siksi hän näyttää pitävän Eedeniä enemmän mytografisesti esitettynä tilana luopumatta Aadamin ja Eevan historiallisuudesta. Jos olen ymmärtänyt oikein, tämän suuntaisesti ajatellaan myös hyvin raamattukonservatiivisessa teologiassa.
Genesis 1 – 11:ssä on paljon historiallista faktaa, vaikka esimerkiksi blogistimme antaa ymmärtää toisin. Meillä ei ole syytä kyseenalaistaa Lootin historiallisuutta. Isompi ongelma on Sodoman ja Gomorran tuhon ajoitus ja tarkka paikannus.
Marko S. Eikö Eeden olisi kuitenkin jonnekin sijoitettava, ettei se leijuisi aivan ilmassa? Tai kuten Origenes ajatteli paratiisin olevan taivas (tavallaan, tietenkin): ”puut enkeleitä ja joet viisautta.”
Eikö mytografisesti esitettynä tilana Paratiisi olisi ollut vähän kuin Potemkinin kulissit: näyttää Eedeniltä, mutta ei kuitenkaan ole sitä oikeasti, ja Aadam ja Eeva, historiallisina henkilöinä, käyskentelivät myyttisen kertomuksen lavasteissa.
Mitä Sodomaan ja Gomorraan tulee, rationaalisesti ajatellen Israelissa ei oikein tule mieleen muuta paikkaa kuin Jordanin alanko. Ei se voinut olla kovin kaukana, kun kolminaisuus vieraili Aabrahamin luona Mamren tammistossa lähellä Hebronia. Kun kaupungit hävitettiin, Loot pakeni Soariin, ja samalla Aabraham katseli Sodomaan ja Gomorraan päin yli lakeuden; kuten 1Moos19:28 ilmaisee: maasta nousi pätsin savu — kuvaannollisesti ”helvetti.”
Marko ; niin en koen olevani kreotianisti enkä tiedä maapallon ikää . Uskon yksinkertaisesti mitä Raamattu sanoo ja uskon että sitä ei tarvitse tulkita . Jos Raamattu sanoo että Jumala loi 6 päivässä ja en löydä sille muuta raamatullista selitystä niin se on niin kunnes toisin todistetaan . Ajattelen että evoluutio- teoria kokonaisena kertomuksena ei ole valmis ja tieteellisesti todistettavissa . Minun on vaikea uskoa miljardien vuosien aikana kehittyneitä eri elämiä ja sitten apinat ja viimein ihminen , se vaan ei istu järkeen eikä millään oikein istu minun Jumala kuvaan . Kirjoitit että meidän on elettävä evoluutio- teorian kanssa , maallikkona ajattelen että ei sen kanssa ole vaikea elää , kun se ei ratkaise mitään . Kuitenkin vierastan sitä että jos tuodaan seurakuntiin . Ja missähän tälläinen kokonainen evoluutio kertomus olisi yksityiskohtaisesti nähtävissä ? En kiistä että etteikö joku evoluutiobiologi voi tutkimuksissa löytää totuutta ,mutta se on kaukana kokonaisesta tarinasta . Olen huomaavani että Junkkaala on vaiennut evoluutioasioista . Lopulta evoluutio- teorian siis kokonaisen kertomuksen edustaja joutuu myöntämään että hän uskoo niin . Jokainenhan ymmärtää että miljardien vuosien päähän arviot ei osu kohdalleen ja tässä väistämättä mennään Jumalan salaisuuksiin jotka ovat ihmeellisiä . Uskotko sinä Marko , että jostain alkuräjähdyksestä on alku tullut ja joku eliö kehittynyt ? Ja uskotko että olisi miljardien vuosien aikana monia eläinlajeja kantanut lopulta ihmisen ainesosia ja apinasta olemme syntyneet ?
En ole kiinnostunut yksittäisistä löydöistä niinkään enkä iänmäärityksestä vaan kokonaisesta tarinasta . Ja mitä maallikkotasolla ja jopa tutkineiden kanssa keskusteluja käyneenä niin en ole lopulta saanut vastauksia kuin – usko . Silloin katson sen uskon aika paljon vähäpätöisempänä kuin uskon Luojaan kirjoitusten mukaan . Sivistä Marko ja mukava olisi jos vastaisit kysymyksiini .
Timo G. Ymmärrän kyllä sen, että Sinun on ”vaikea uskoa” vuosimiljardien aikana tapahtuneeseen lajinkehitykseen.
Alkuräjähdys ei ole jokin ”ateistinen luomismyytti” kuten suomalaisetkin kreationistit väittävät vaan fysiikan teoria, joka on nykyään yleisesti hyväksytty. Lähden itse siitä, että tiede ja Raamatun ilmoitus ovat kaksi erilaista lähestymiskulmaa. Siksi luominen Sanan kautta ja ”alkuräjähdys” eivät välttämättä sulje toisiaan pois.
Itse asiassa luonnontieteelliset iänmääritykset ovat jatkuvasti tarkentuvia, vaikka epävarmuus kasvaa, mitä pidemmälle taaksepäin ajassa mennään. Näistä asioista on suomeksikin olemassa lukiokoulutuksen pohjalta ymmärrettävissä olevaa tutkimusta eri aloilta kuten maapallon ilmastohistoriasta. Sekin nojaa maapallon korkeaan ikään. Isoin ongelma on, jos menetellään YEC-kreationismin tavoin: lasketaan maailman ikä Raamatusta ja sitten esitetään valittuja paloja, jotka ”todistavat” tämän. Kreationismissa on myös tullut vastaan useita umpikujia, kun tietyiistä fossiileista ei kerta kaikkiaan voida selkeästi sanoa, ovatko ne ”ihmisiä” vaiko ”apinoita”, kun pidetään kiinni muuttumattoman lajin määritelmästä.
Juha Paukkunen otti edellä esiin, kuinka kaikki elävä koostuu suurin piirtein samoista fysikaalisista ainesosista. Joten meidänkin kropassamme olevat hivenaineet ovat joskus muinoin voineet olla vaikkapa Diplodocus-dinon kropassa.
Evoluutioteorialla on hyvin vähän tekemistä meidän arkielämämme kanssa. Sen sijaan jos olet vaikkapa biologi, ravintotieteilijä, geneetikko tai paleontologi, se näyttelee varsin merkittävää roolia.
Itse asiassa kukaan meistä ei vain lue Raamattua ja usko sitä vaan tulkitsee sitä, usein tiedostamatta asiaa. Itse tunnen ainakin 3-4 erilaista modernia tulkintaa luomisen seitsemästä päivästä ja ”perinteinen” luterilainen tulkinta päälle. Tällä hetkellä millään näistä ei ole ehdottoman hallitsevaa asemaa. On hyvä myös tiedostaa, että evoluutio ei ole uskon asia samalla tavalla kuin vaikkapa kristillinen usko luomiseen.
Näitä asioita Amerikoissa pohtineet konservatiiviset kristityt (evankelikaalit, jotka hyväksyvät evoluution) ovat todenneet, että seurakunnan tehtävä on tietenkin opettaa kristillistä luomisuskoa JA on tarpeellista, että tällöin EI opeteta lapsia ja nuoria vastustamaan evoluutioteoriaa jotenkin jumalattomana ja Raamatun vastaisena. Itse otan nämä jännitteet esille lähinnä vain kysyttäessä ja kerron, että kristityillä on erilaisia käsityksia ja pääasia on ehdottomasti pitää kiinni siitä, että Jumala luo ja ylläpitää elämää.
Minusta paras ja selkein suomenkielinen kirja
evoluutiosta on Jerry Coynen Miksi evoluutio on totta? (2098 tai 2009). Muutamassa kohden siellä on hiukan ilkeä heitto evoluution vastustajille ja jokin yksityiskohta voi nykyään olla vanhentunut.
Ja mitä arvostamaani opettajaan Eeroon tulee, hän on kulkenut näissä(kin) asioissa pitkän tien. Eero oli opiskeluaikanani STI:n pääsihteeri ja eksegetiikan opettajani ja on vuosikymmenten aikana kirjoittanut ”projektiluontoisesti” erilaisista asioista. Hänen evoluutiopohdintansa on vain yksi monista projekteista.
Toivottavasti vastauksistani on apua.
Marko, muuten Timo Laato on kirjoittanut uusimmassa Länsi-Suomen Herännäislehdessä luomisesta, jossa on sinunkin kirjoituksesi muistaakseni kasteesta. Mitä mieltä olet Timon Laadon kirjoituksesta?
Piti kirjoittaa Timo Laadon kirjoituksesta.
Muistaakseni Timo Laato ei puhu siinä mitään sinunkin esillenostamista evoluutioteorioista.
Täytyisi varmaankin lukea se pitkä kirjoitus vielä uudestaan.
Niin en ole vastaväittelijä , kun usein vetoat vastakkaisiin ajatuksiin .Tuosta olen eri mieltä kanssasi että evoluutio ei olisi uskonasia , nimenomaan kokonaisen tarinan suhteen , jossa alkuräjähdys ja miljardit eliöt , eläimet , apinat ja ihminen , niin tämä kokonainen tarina tarvii uskoa mielestäni paljon . Ymmärrän että et halunnut vastata kysymyksiiini ja ilmeisesti uskot tuon kokonaisen tarinan , siis uskot tuskin voit sanoa tietäväsi sitä . Karin ottamat aineosat ei sinällään kerro vielä ole ainakaan minulle evoluution kehitysopista elämästä vielä mitään , aine on aine , mutta elämän hengen on Jumala puhaltanut omaksi kuvaksi luotuihin. Se meidän on varmaan tunnustettava että teoria on tullut ilman sitä modernia tiedettä johon tahdot vedota ja silloin on ollut jo kokonainen tarina , joka ei ole perustunut tieteellisiin tutkimustuloksiin . Sehän on se sama tarina edelleen . Ja onhan evoluutio- teoriaan uskominen vienyt myös tiedettä vääriin johtopäätöksiin. Eikö nämä ihmisten surkastumat ole yksi todiste siitä ja DNA tutkimus . Aina kaikkea lopulta kiistattomasti ohjaa ihmisen omat mielipiteet kun joudutaan arvioimaan .
Raamatun tulkinnasta olen sitä mieltä että etsimme Raamatusta lisää tietoa johonkin asiaan ja asiayhteydestä käsin on jo helpompaa . Mutta tulee vastaan asioita joihin ei tarvitse löytyä vastausta , kuten luomisen yksityiskohtaisiin vaiheisiin . Silloin meidänkin tulisi olla Jumalia että voisimme tietää kaiken yksityiskohtaisesti . Ja siitä alkaa se kuuluisa tulkinta kun tieto loppuu .
Timo G. En minä voi tehdä biologian opettajan työtä ja kertoa juurta jaksaen perusteluja sille, miksi evoluutio nykykäsityksen mukaan on totta, ei vain pelkkiä spekulaatioita, virhepäätelmistä puhumattakaan.
”On tämän maapallon päältä löydetty ihmisheimoja hyvin alhaisella kehitysasteella. Mutta ihmeellistä, ei vielä ole löydetty ainoatakaan ihmisheimoa, jolla ei olisi jonkinlaista ilmausta siitä, että heidän henkensä kaipaa Jumalaa. On aina joku alttari, joku uhri tuntemattomalle, joku vaikka kuinka pieni ilmaus siitä, että ihmisellä on sielu.
Taas toiselta puolen ei ole löydetty ainoatakaan eläintä, ei edes korkeimmalle asteelle kehittynyttä eläintä, ei edes apinaa, jolla joskus olisi ollut jotain ilmausta siitä, että se kaipaa Jumalaa. Ihminen on toisenlainen kuin muut elolliset olennot. Sen tähden ihminen ei elä vain leivästä. Hänen tarpeensa eivät ole tyydytetyt, kun ruumiin tarpeet ovat tyydytetyt.” (K. V. Tamminen, Lävistetyt kädet, s. 30, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Helsinki 1947)
Onneksi pelastusasia ei ole näin epävarmaa , että täytyy miettiä syntyjä syviä !😅
Mika R. Kuten vastasin Timo G:lle: tieteellinen luonnonhistorian tutkimus ja Raamatun ilmoitus luomisesta ovat kaksi erilaista näkökulmaa. Kristitittyinä pidämme tietenkin yksiselitteisesti kiinni luomisesta. Mutta se, miten Raamatun luomistekstit olisi ymmärrettävä, on jo Vanhassa kirkossa jakanut näkemyksiä – ja ilman, että nämä erot olisivat tulleet kristittyjä jakaviksi. Itse pitäydyn tiukasti Nikean tunnustukseen riittävänä Raamatun luomisuskon yhteenvetona. Evoluutioteorian kritiikki siltä näennäiskirjaimellisen tulkinnan pohjalta, mitä konservatiivisimmat kristyt harrastavat, ei mielestäni ole onnistunut ratkaisu. Minulla ei ole tarvetta väitellä asiasta.
Konservatiivikristityillä varmaan on vahva puolustus päällä , koska yleisesti ajatellaan että evoluutio on luomista vastaan ja turhentaa Jumalan sanaa . Ja onhan se tosiasia myös että ateisti uskoo evoluutioon ja kristitty luomiseen ilman koulutusta ja tietoakaan asioista. Molemmilla on siis usko asiasta .
Mennään näillä uskoilla Marko eteenpäin , ei se vaikuta kotiutukseen ! En saa mahtumaan kokonaista tarinaa päähän , avoimia kysymyksiä paljon tai lajin muuttuminen toiseksi sotii jo luomiskertomusta vastaan ja jään siksi näihin tunnelmiin , mutta en ole evoluutio- teorian vastustuksen saarnaaja ja harvoin aiheesta enää tulee keskustelua ja luulen että maallikkotasolla ja oppineiden kesken on myös kyllästymistä aiheen ympärillä . Biologit tekee työtä ja tutkijat tutkii .
1. Hänen kauttaan on maailma luotu, / vielä saapuu hän kirkkaudessaan. / :,:Minut kuvakseen tomusta teki, / silti noussut mä oon kapinaan.:,:
2. Kaikkivaltiudessaan nöyrtyi seimeen / ja ristille Golgatan, / :,:mutta minä olen ylpeä, haluton / hänen nimeään tunnustamaan.:,:
3. Hän alistui Isänsä tahtoon / ja valitsi valkeuden tien, / :,:mutta minä tahdon itse vain päättää / luullen: paremmin tiedän kuin hän.:,:
4. Minut murra ja puhdista, Jeesus,/ sinun Henkesi täyteyteen, / :,:että nimesi, oi Herra Jeesus, / kaiken kunnian, kiitoksen saa.:,:
Jukka Leppilampi, Siionin Kannel 123.
Sillä hänessä (Jeesuksessa) luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, Kol. 1:16.
Kristus on kauttaaltansa Pyhään Raamattuun käärittynä aivan kuin ruumis vaatteeseen.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 19, SLEY, 1942.
ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Kol. 1:17.