Kotimaa-lehdessä oli 5. 11. mielenkiintoinen Jussi Koiviston artikkeli Raamatun luomiskertomuksista. Jatkan hieman näitä pohdintoja. Tarkastelin aikanaan omassa väitöskirjassani evoluutiota ja luomisajatusta kosmisesta näkökulmasta, jolloin mielenkiinnon kohteena oli elämän yleisyys maailmankaikkeudessa.
Tein urani lukion lehtorina ja usein opiskelijoiden kanssa pohdimme Raamatun alkukertomusten sanomaa. Teini-iässä voi olla vielä vaikea ymmärtää sitä, että luomiskertomuksen ja nykytieteen käsityksen elämän kehittymisestä ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Nuorella ihmisellä ja myös fundamentalistisesti Raamattuun suhtautuvalla ihmisellä saattaa olla sellainen tulkinta luomiskertomuksesta, että se kertoo historiallisia ja luonnontieteellisiä faktoja maailman ja elämän synnystä.
Alkukertomukset ovat ennen kaikkea uskonnollisia kertomuksia. Ne kertovat keskeisiä asioita ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta ja sen kehittymisestä. Ne voisi parhaiten ymmärtää runollisina ja taiteellisina ilmauksina kaikkeuden ja ihmisen synnystä. Tuhansien vuosien takaisilla ihmisillä, jotka kirjoittivat Raamatun, ei ollut sellaista luonnontieteellistä ymmärrystä maailmasta ja ihmisestä, joka meillä nykyään on. Jumalan inspiraatio kirjoittajille ei tarkoita sitä, että tekstit ovat syntyneet automaattisen ylhäältä tulleen sanelun pohjalta.
Kristittyinä kuitenkin ajattelemme, että alkukertomukset kertovat tosiasioita meistä ihmisistä. Ne eivät ole satuja, mutta satujen kautta voi avautua hyvä tulkintahorisontti niiden ymmärtämiselle. Otetaan esimerkiksi tuttu H. C. Andersenin satu rumasta ankanpoikasesta. Tuskin kukaan ajattelee, että satu kertoo jostakin oikeasti eläneestä kurjan ja oudon näköisestä linnusta. Silti kertomus on totta. Sen sanoma niemittäin kertoo erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä, ja tämähän on keskeinen haaste ihmisten maailmassa.
Samalla tavalla alkukertomukset valaisevat jotakin olennaista ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Mutta kun yritämme yhdistää näitä asioita nykyajan maailmankuvaan ja evoluutioon, emme täysin välty ongelmilta. Tai ehkä olisi parempi puhua ajatushaasteista. Yritän selventää asiaa. Perinteinen kristillinen sanoma on ollut sellainen, että aluksi Jumala loi hyvän maailman, mutta sitten ihminen lankesi syntiin eli oli tottelematon Luojalleen, mistä seurasi karkotus paratiisista vihamieliseen ulkomaailmaan. Tämän alkukertomuksiin sisältyvän pohjustuksen jatkeena alkaa sitten läpi koko Raamatun jatkuva pelastuskertomus, jossa Jumala korjaa vahingoittuneen jumalasuhteen.
Keskeinen kysymys on nyt se, että jos alkukertomuksissa on kyse vertauskuvallisesta kerronnasta, onko mielekästä edes yrittää etsiä ihmiskunnan historiasta jotakin hetkeä, jolloin ihminen eli alkuperäisessä jumalasuhteessa ja sitten jossakin vaiheessa lankesi pahan pauloihin? Kristillisen sanoman kannalta tämä kehyskertomus on keskeinen, mutta miten se pitäisi ymmärtää reaalimaailmassa? Ihmiskunnan evoluutiohistoriasta ei kovin helpolla voi löytää sellaista vaihetta, jolloin ihminen olisi selkeästi syntynyt jostakin alkeellisemmasta apinaihmisestä ja jolloin olisi ollut jonkinlainen ”uneksivan viattomuuden” kaltainen tila yhtäkkiä syntyneessä jumalasuhteessa, mikä sitten olisi rikkoontunut väärin tehdyn valinnan vuoksi.
Ihmiskunnan kehitys on ollut vuosimiljoonien mittainen hitaiden kehitysvaiheiden prosessi. Tietoisuus itsestä ja maailmasta on syventynyt vähitellen. Samalla myös moraali ja uskonnollinen tiedostaminen on alkanut kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen myötä kehittyä. Ihmiseksi tuleminen evoluutiohistoriassa on samankaltainen vähittäisen kehittymisen tapahtumaketju kuin ihmisyksilön kehittyminen äidin kohdussa. Myös jälkimäisessä tapauksessa on vaikea määritellä, milloin varsinainen ihminen syntyy. Tällaisen määritteleminen on kuitenkin olennaista, kun esimerkiksi mietitään, milloin abortin voi vielä tehdä ilman, että kyse on murhasta.
Jos nyt päädytään siihen, että mitään varsinaista ”lankeamisen hetkeä” ei voida määritellä ihmisen kehityshistoriassa, onko ajateltava, että taipumus vääriin valintoihin ja myös niiden toteuttaminen – esimerkiksi lajitovereiden vahingoittaminen – ovat olleet läsnä alusta asti ihmiskunnan kehityshistoriassa? Tällöin on kuitenkin tehtävä se nolo teologinen johtopäätös, että ihminen on suorastaan luotu sellaiseksi äärelliseksi olennoksi, joka ei pysty välttämään vääriä valintoja. Jos näin on, muodostuu se seurannaisongelma, että ihminen ei voi pahuudelleen mitään, mutta silti hän on siitä henkilökohtaisessa vastuussa Luojalleen. Toinen vaihtoehto on syyttää suoraan Luojaa ihmisen pahuudesta, mutta tämä tuottaisi vielä vaikeampia teologisia ongelmia.
Kristillisessä uskossa tämä pahuuden vankilassa oleminen on yleensä kuitattu vetoamalla Aatamiin ja Eevaan ja väärään alkuvalintaan paratiisissa ja tästä seuranneeseen perisyntiin, jonka vallassa jokainen ihminen on voimatta sille mitään. Sitten on kirkkojen historiassa paljon pohdittu sitä, poistaako esimerkiksi kaste tämän perisynnin ja mikä on uskon suhde tähän sakramenttiin. Joka tapauksessa helposti syntyy sellainen ajatus, että ihminen on tällaisessa Jumalan luomassa maailmassa väistämättä syntinen, jotta Hän voisi osoittaa tälle rakkauttaan ja pelastaa hänet. Eli sisältyykö tämä kaikki jo Jumalan luomissuunnitelmiin?
Tästä aukeaa siis melko huimia teologisia näköaloja, jos lähdetään pohtimaan Jumalan kaikkitietävyyttä. Tiesikö Jumala maailman luodessaan, että ihminen tulee olemaan siinä syntinen ja että Hän tulee pelastamaan tämän jopa tulemalla itse ihmiseksi? Jumalihminen eli Kristus ei ollut osallinen ihmisen pahuudesta, mutta kärsi kyllä ihmisen pahuuden vuoksi. Alkukertomuksissa kerrotaan, että Jumala katui, kun oli tehnyt tuollaisen ihmisen, joka lankesi pahaan. Tässä Jumala kuittenkin vaikuttaa melko ihmismäiseltä kuten usein muutenkin Vanhan Testamentin maailmassa. Monessa kohtaa Raamatussa annetaan ymmärtää, että Jumala tietää, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.
Ovatko kaikki ajan hetket läsnä Jumalassa jo ennen kuin ne ovat reaalimaailmassa ja ihmiselämässä tulleet vastaan? Jos näin on, aukeaa mielettömät uskonnonfilosofiset pohdinnat ihmisen vapaudesta ja mahdollisuudesta aitoihin valintoihin. Onko ihmisen elämänkulku determinoitua eli ennaltamäärättyä vai onko niin, että Jumala vain etukäteen tietää, mitä ihminen tulee valitsemaan. Mutta jos jälkimmäinen pitää paikkansa, voidaan edelleen ihmetellä, onko kyse ihmisen aidoista valinnoista, jos Jumala ne jo etukäteen tietää. On mahdollista ajatella niinkin, että Jumala tietää lopputuloksen eli sen, mihin ihmisen vapaat valinnat johtavat, vaikka Hän ei valintoja etukäteen tietäisikään. Kaventaisiko tämä Jumalan kaikkitietävyyttä? Pohdinta jatkukoon.
Vesa Nissinen
teologian tohtori, uskonnonfilosofi
Marko S. Mikäli lähdetään siitä, että Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima inhimillinen ja jumalallinen tekstikokoelma, niin silloin tämän logiikan mukaan Raamattu on sitä kokonaan ja myös paratiisikertomus sen osana ei jotenkin erillisenä historiattomana esityksenä.
On tietysti itsestään selvää, että Jumalan ilmoitus on tapahtunut ajassa ja paikassa ja tuon ajan ymmärrettävällä kielellä (eikä selittämällä pimeän aineen varastohuonetta) ja myös vielä siten, että tämän ajan lapsikin sen ymmärtää. Siksi Jumalan ilmoitus alkaakin sanoilla: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” Kun lapsi katsoo ylös ja alas hän huomaa tuon ilmoituksen pitävän paikkansa ja uskoo sen mikäli hänen uskoaan ei pilata.
Ihmisen evoluutiota selitetään sillä, että Raamatun ajan ihmisellä oli erilainen maailmankuva kuin Raamatun ajan ihmisillä. Ei se sinänsä merkitse paljoakaan vaikka antiikin ajan maailmankuvassa taivas käsitettiin kupolina, taivaankantena ja nyt käsitämme asian eri tavalla. Onko tämä meidän laajentunut avaruudellinen käsityksemme lisännyt uskoa taivaan ja maan luojaan? Ei oikein siltä näytä. On käynyt päinvastoin.
Se ei vakuuta, että Genesiksen luomiskertomus olisi vain kilpaileva esitystapa Lähi-idän mytografialle ilman Pyhän Hengen inspiraatiota mikäli lähtökohtana on, että Raamattu on kokonaan jumalallinen ja inhimillinen. Tiedostavan minän eriytyminen evoluution tuloksena jättää auki kysymyksen siitä, että silloin myös Kristuksen ihmisyys olisi lajikehityksen alainen. Tämän lisäksi tulee tietysti kysymys neitseellisetä syntymästä, synnistä ja sovituksesta. Ihmettelen myös sitä, mikä olisi tuo kilpaileva selitys lajikehityksen osalta.
Ateenan Areiopagilla Paavali avasi suunsa ja sanoi ”Ateenan miehet ja (filosofit), minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. ”Täten ilmoitan teille: Jumala on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.” Miten arvoisat kanssamatkustajat kumoatte tämän? Paavalin antiikin ajan maailmankuvallako?
korjaus……”kuin Raamatun ajan ihmisillä”. Valitettavasti tuli kahteen kertaan.
Kosti V. Lyhyesti: Genesiksen tulkinta kirjoitusajankohtansa kulttuuria vasten on nykyään eri kirkkokuntiin kuuluvien teologien, myös raamattukonservatiivien, kannattama ja perustelema käsitys. Näkemys, että Jumala on sopeuttanut ilmoituksensa sen vastaanottaneiden ihmisten käsityskyvyn mukaan (akkommodaatioteoria) syntyi jo 1600-luvulla.
Olen samaa mieltä siitä, että klassisen kristinuskon ja
evoluutioteorian välillä on isoja haasteita. Voi olla, että niitä ei pystytä silloittamaan: historiallinen Aadam ja Eeva, syntiinlankeemus sekä tuo Apostolien tekojen saarna, johon viittaat. Me, jotka haluamme pitää kiinni Raamatun tapahtumien historiallisuudesta, olemme tavallaan vaikeammassa asemassa kuin pesunkestävät kreationistiset evoluution vastustajat tai ne, jotka haluavat selittää kaiken vain hyviksi ja hurskaiksi tarinoiksi.
🧬 Miksi yhteinen kantaisä/esiäiti löytyy?
Koska: Y-kromosomi periytyy isältä pojalle perimättä sekoittumista kahdesta vanhemmasta. Mitokondrioiden DNA periytyy äidiltä kaikille lapsille ilman sekoittumista. Nämä kaksi “linjaa” voidaan jäljittää kauas menneisyyteen ja löytää viimeisin piste, jossa kaikkien nykyihmisten periytyvä linja yhtyy. Näitä ”Aatameja ja Eevoja” oli nykykäsityksen mukaan tuhansia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Y-kromosomi-Aatami
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mitokondrio-Eeva
Olen samaa mieltä aikaisempien kommenttien kanssa siitä, että tiedettä ja uskon asioita ei pidä sekoittaa keskenään. Tiedettä voi kuitenkin kyseenalaistaa, vaikka ei olisi tiedemies. Elämä on evoluutio teorian mukaan kehittynyt sekä maasta mereen että merestä maalle oikeitten olosuhteitten vallitessa oikeassa ympäristössä. Aikajana on 4 miljardia vuotta. Ajatuksena on se, että riittävän pitkän ajan kuluessa on eittämättä vallinnut sopivat olosuhteet siten, että lajit ovat voineet muuttua luonnonvalinnan kautta lukemattomiksi eri lajeiksi, jotka eivät voi risteytyä keskenään.
Jään Paavalin kanssa Areiopagille.
Mielestäni suurin ongelma on siinä, että koko luominen on jäänyt aikamme teologiassa pois tai marginaaliin.
Kirkollisissakin yhteyksissä vakuutellaan enemmän, että uskotaan ”tieteeseen” ja evoluutioon, luomisesta ei juuri uskalleta hiiskuakaan. Pienemmissä ”erikoispiireissä” sitten kiistellään siitä voiko luominen tapahtua evoluution välityksella vai ”muuten”.
Ja käytetään ”fundamentalisti” -leimakirvestä tarvittaessa.
Näyttää ainakin ulkoapäin sitlä, että evoluutio ikäänkuin on ”ensin” ja luominen on vain sen osatekijä, joka saadaan jotenkin ”ympättyä” mukaan teorian jatkoksi.
Harvemmin uskalletaan puhua Jumalan luomistyöstä, tapahtui se sitten ohjattujen prosessien avulla tai ”muuten”. Elävä Jumala jää sivuosaan.
Kovin usein evoluutio ulotetaan maailmankaikkeuden syntyn asti, sitten myös elämän syntyyn; ja ihmisparka on vain sen hiupentuma, ja joidenkin mielestä jopa uskonnot ovat evoluution hiupentumaa. Käytännössä evoluutio on paljon muutakin kuin vain selitysteoria elämässä ja maailmassa tapahtuvalle muutokselle tai mukautumiselle. Se on usein uskomusjärjestelmä.
Tieteen piirissä ei tätä luomattomuuden uskomusjärjestemää uskalleta kritisoida (ainakaan julkisesti, jollei tyydytä ”kylähullun” tai ”fundamentalistin” maineeseen): ilmeisesti pelätään, että Jumala tai Luoja palaisi tieteenfilosofian pariin, josta Hänet jo on julkilausutusti onnistuttu häätämään ulos.
Käsittääkseni kehityksen ja muutoksen liittäminen maailman ja ihmisen olemukseen ei aivan tavatonta ole muinaisissa kulttuureissakaan: onhan ymmärtääkseni karhua tm. eläintä pidetty jonkinklaisena ihmisen esi-isänä joissain uskonnoissa. Tästä näkökulmasta voisi ajatella, että jonkinlainen ”kehitysteoria” olisi jo muinaisten ihmisten mielenmaisemaan mahtunut. Raamatussa kuitenkin on selkeästi luominen perustana, ei kehitys. Järjestys taa on oma kysymyksensä.
Kiitos hyvistä kommenteista. Todettakoon, että tekstini ei kumpua tiedevastaisuudesta, vaan siitä mitä Jukkakin toteaa: luominen on teologiassa ongelma.
Onko ihmisenkäsityskyky parempi tänä päivänä ?
Evoluutio teorian istuttaminen Raamatun ilmoitukseen on vaikeaa , mutta järjellisesti ajateltuna evoluutio on sattuman varaista vaikka teistinen evoluutio oppi pyrkii näitä yhdistämään Jumalan tekoihin ja suunnitelmaan .
Minua ihmetyttää että evoluutio halutaan kuvata suppeasti vedoten johonkin fossiiliin , mutta kokonaista tarinaa ei yleensä haluta kertoa . Onhan maalla eläneet nisäkkäät ihmeellisesti muuttuneet evoluutio teorian mukaan kun ensin on takaraajat menettäneet ja sitten suuria muutoksia kokeneet ja sitten uimaan valaan muodossa . Ja kuinka paljon sukupuuttoon on lajeja kuollut evoluution pitkän väittämän iän kuluessa tarvinnut , että jostain ötökästä lopulta leivottiin ihminen . Samalla on pitänyt kyseenalaista Jumalan luominen 6 päivässä että se istuu pitkän iän teoriaan ihmisen kehityksestä . Eikö kaikkivaltias Jumala pystynyt ihmistä tekemään lyhyemmässä ajassa ? Hän joka on kaikkivaltias jota emme pysty tutkimaan ja tiedämme hänestä sen mitä sanan kautta syntien tunnustamisen ja armon evankeliumin kautta voimme oppia tuntemaan .
Evoluutiota tapahtuu kunkin lajin sisällä ja puitteissa. Eri lajit eivät voi risteytyä ja saada jälkeläisiä. Eivät edes simpanssi tai gorilla voi saada ihmisen kanssa luonnostaan jälkeläisiä. Totta siis on, mitä sanotaan Raamatun alkulehdillä, että Jumala loi kunkin lajin lajinsa mukaan.
Vielä evoluutioteoriasta. Miten esim. kala voi nousta vedestä kuivalle maalle ja lähteä sitten kävelemään ja muuttua vaikka matelijaksi. Kun kala, jolla on kidukset, joutuu kuivalle maalle, se kuolee hyvin nopeasti. Maalla elävä tarvitsee keuhkot. Varsieväkala selitys välimuotona ei vakuuta. Se on oma itsenäinen lajinsa.
Hevonen ja aasi voivat kyllä saada jälkeläisen eli muulin, mutta muuli puolestaan on lisääntymiskyvytön.
Rantanen Mika toi hyvän näkökulman esiin. Ns. Evoluutiota tapahtuu lajien sisällä, mutta hyppy toiseksi lajiksi paljastaa kehitysoppi ideologian puutteet. ”Hypystä” ei ole todisteita ja ajatus lajien muutoksesta toiseksi on edelleen tieteessä virallisesti hypoteesi.
On hyvä myös avata silmät ja nähdä, ettei meidän keskuudessamme elä yhtään hybridiä missään lajissa, vaan kaikki nykyiset eliöt ja olevaiset sijoittuvat kukin omaan lajinsa, mitään välimuotoja ei ole. Lentokala on edelleen kala, eikä lintu. Jos olemme sokeita tälle tosiasialle, niin meidät on helppo ohjata epäilylle ja viisaille selityksille, jossa oletuksilla näyttää on suurempi arvo, kuin faktoilla.
Kukaan ei tiedä, miten kaikki on saanut alkunsa, siksi meille jää hyvä tilaisuus harjoittaa uskoa.
On hassua ja vähän huvittava katsoa esim. TV ohjelmia, missä ”oletetut miljardit” vuodet selittävät kaiken, ilman sen syvällisempää pohdintaa. Uskoo ken tahtoo…
Genesikseen liittyen kirkkoisä Origenes pohtii myös asiaa todeten:
”Kuka on niin typerä, jolla on järki, olettaa Jumalan, isännän tavoin, istuttaneen paratiisin Eedeniin, itää kohti, ja asettaneen sinne elämän puun — näkyvän ja käsinkosketeltavan — niin että joku saisi siitä elämän maistamalla sen hedelmää ruumiinsa hampailla? Ja vielä: oppisiko joku tuntemaan hyvän ja pahan maistamalla sitä, mikä on otettu puusta? Ja jos Jumalan sanotaan kävelevän paratiisissa illalla ja Aadam on piiloutunut puun alle luullen, ettei kukaan voi epäillä, että nämä merkitsevät kuvaannollisesti tiettyjä mysteerejä, kertomuksen ollessa vertauskuvallinen ei kirjaimellinen.” Sopisiko tässä käyttää myös sanaa myytti?
Kovin lähelle tätä aikaa näyttää muodostuvan myös hänen käsityksensä luomisesta ainakin tässä tekstin kohdassa. Lisäksi mitä tulee Raamatun tekstin inspiraatioon on mielestäni merkillepantavaa, kun 1Mo1:3 luemme sanat: ”Ja Jumala sanoi: Tulkoon valkeus,” jotka eivät ole ihmisen sanoja vaan Jumalan omia sanoja jotka ovat samalla itse asia.
Samoin myös (j.6) Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon taivaanvahvuus vetten päälle erottamaan vedet vesistä.” Täten Jumala itse käyttää tätä antiikista tuttua sanaa, eikä se ole hän, jolle nämä sanat ovat välitetty.
Jakeessa (26) tullaan sitten tähän hankalaan kiistakysymykseen. – ”Ja Jumala sanoi: Tehkäämme (kolminaisuus) ihminen kuvaksemme kaltaiseksemme.” Mieheksi ja naiseksi, jotka sitten siunattiin. Tämä kaikki on muodostunut tänä aikana suureksi ongelmaksi monella tavalla.
Uusin tiede (vuodelta 1998) kyseenalaistaa kehitysopin
Ihminen ei periydy kaloista ja kalat eivät koskaan nousseet maalle. Näin toteaa lundilainen tutkijaryhmä. Tulos, jota perustellaan geneettisellä todistusaineistolla, saattaa vanhat kehitysuskomukset outoon valoon. – Kalat eivät ole edes sukua nelijalkaisten kanssa, sanoo Ann-Sofie Rasmussen Lundin yliopistosta.
Tutkimus on julkaistu JOURNAL OF MOLECULAR EVOLUTION-lehdessä. Maailman kaksi johtavaa tieteellistä aikakauslehteä NATURE ja SCIENCE antoivat positiivisen arvion lundilaisten tutkimuksista, mutta eivät uskaltaneet julkaista raporttia. Tulos oli liian mullistava.
Lundilaiset ovat tutkineet ns. mitokondrioiden DNAta, tietyntyyppistä perintöainesta, joka on ihmisen soluissa (ja huolehtii soluhengityksestä). Kaikilla selkärankaisilla eläimillä lajiensa mukaan tämä DNA sisältää samat geenit ja soveltuu siksi hyvin tämäntapaiseen tutkimukseen. – Kuinka kaikki oikein on tapahtunut, emme osaa sanoa. Näistä tutkimuksista se ei käy ilmi. Mutta joka tapauksessa kehitys ei ole tapahtunut niin kuin tähän asti on kuviteltu.
– Aikaisemmissa kehityslinjoissa, joita tutkijat ovat pitäneet uskottavina, ei ole paljoakaan, joka pitäisi paikkansa. Me käännämme kehityskaaviot ylösalaisin, toteaa Ann-Sofie Rasmussen. Genetiikka on suhteellisen nuori tieteenhaara evoluution tutkimuksessa. Tähän asti tutkijat ovat luottaneet fossiileihin ja ulkoisiin piirteisiin. Ann-Sofie Rasmussen on vakuuttunut, että uudet tulokset ovat riittävän vahvoja kestääkseen kriittisen tarkastelun.
– Kun genetiikan tutkijat ovat koonneet riittävästi tietoa elämän alkuperästä, niin kuva kehityksestä tulee muuttumaan monella tavoin. Voimme odottaa uusia uutisia lähivuosina. – Aluksi luulimme, että aineistossamme täytyy olla jotain vikaa. Niinpä me tutkimme kaikki mahdollisuudet saada täysi selvyys asiasta. Analysoituamme aineistoa runsaan vuoden verran, olen melko varma, sanoisimpa jopa, että olen sadanprosenttisen varma, että tässä ei ole kysymys jostain satunnaisuudesta. Uskon, että evoluutio ei ole edennyt niin kuin tähän asti on ajateltu.
DAGEN 5.5.1998, lyhennelty käännös. Tämä teksti on ollut myös Länsi-Suomen Herännäislehdessä, mutta tarkkaa aikaa en enää muista.
Länsi-Suomen Herännäislehdessä 2/2010 s. 24 päätoimittaja Timo Laato toteaa: ”Luomakunnan geneettisen perimän kartoitukset ovat jo osoittaneet, että maailman kaikki miehet (väriin tai rotuun katsomatta) periytyvät yhdestä miehestä samoin kuin maailman kaikki naiset yhdestä naisesta”.
On asioita joita Jumala antaa meidän nähdä. Itsensä hän pitää toistaiseksi salassa, mutta teot ovat ilmeiset. Katselepa vaikka tätä maailmaa – se on melkoinen luomus. Ehkä sanot, että se on syntynyt räjähdyksestä. Ajatteletko samoin nähdessäsi hienon omakotitalon tai virtaviivaisen urheiluauton? Et hetkeäkään usko räjähteillä saatavan sellaista aikaiseksi. Ensimmäiseksi nousee mieleen, kuka rakensi, ketkä suunnittelivat ja piirsivät. Mihin looginen ajattelu yhtäkkiä katoaa? Vai onko kaikki niin suurta, etteivät aivot suostu ymmärtämään?
Istuin kerran uimahallin saunassa erään uskovan miehen kanssa. Hän oli tullut uskoon vanhemmalla iällään ja tehnyt elämäntyönsä panostajana. Innokkaana uskovana hän ei myöskään pitänyt lamppua vakan alla, vaan kertoi uimahallin saunassa uskoontulostaan. Hetken päästä joku, jolla oli toisenlainen vakaumus, kertoi uskovansa alkuräjähdykseen. Vierelläni istuva uskova ei kuitenkaan mennyt sanattomaksi. Hän jatkoi: ”Olen neljäkymmentä vuotta ollut panostajana, enkä koskaan ole räjähdyksen seurauksena nähnyt minkään menevän järjestykseen, vaan aina on jäljelle jäänyt sekasortoa.” Lauteilta pääsi hyväksyvä naurahdus useimpien suusta ja keskustelu pääsi jatkumaan.
Harri Lampinen, Mikä oikeesti on totta?, s. 17–18. KKJMK Oy, 2020.
Mika R ja muut. Evoluutioteoria EI koskaan ole tarkoittanut sitä, että kala yhtäkkiä alkaisi elää vesirajassa ja sitten maalla. Pointti on nimenomaan vähittäisessä muutoksessa, joka voi nykykäsityksen mukaan tapahtua myös nopeasti. Se, että maailman ikä lasketaan miljardeissa vuosissa eikä tuhansissa, perustuu vankkaan luonnontieteelliseen tutkimukseen.
Evoluutioteorian sisällä tapahtuu koko ajan tarkennuksia ja muutoksia. Aikanaan ajateltiin, että Tiktaalik-niminen fossiili olisi ollut ”puuttuva lenkki” ihmiseen johtavalla polulla. Nykyään tiedämme, että näin ei ollut. Sen sijaan itse huomio, että elämä on noussut vedestä maalle, on moneen kertaan todistettu oikeaksi.
”Pointti on nimenomaan vähittäisessä muutoksessa.”
Ihmisellä ja apinalla on aikaa muuttua toiseksi lajiksi vain yksi sukupolvi. Kuolema on välissä. Tämän sukupolven naaras ja koiras tuottavat samanlaisen geneettisen perimän (DNA) seuraavalle sukupolvelle, joka taas kuolee. Lajin muuttuminen toiseksi vaatii pidemmän ajan kuin vain yhden sukupolven jakson. Vaikka maapallon ikä olisi 40 miljardia vuotta, niin vaikuttaa siltä, että lajien muuttumiselle joksikin toiseksi, se olisi liian lyhyt aika?
”Sen sijaan itse huomio, että elämä on noussut vedestä maalle, on moneen kertaan todistettu oikeaksi.” (Marko S.)
On myös moneen kertaan oletettu elämän siirtyneen maalta mereen esim:
”varhaisimmat valaiden esi-isät elivät noin 50 miljoonaa vuotta sitten ja olivat nelijalkaisia maaeläimiä. Tunnettuja välimuotoja ovat esimerkiksi Pakicetus, Ambulocetus (“kävelevä valas”) ja Rodhocetus, jotka pystyivät liikkumaan sekä maalla että vedessä. Ajan myötä niiden raajat muuttuivat eviksi, takajalat pienenivät ja katosivat lähes kokonaan, ja häntä kehittyi tehokkaaksi uintielimeksi.”
Näin on teorian mukaan täytynyt tapahtua! Ympäristö taisi pakottaa siirtymisen veteen?
Hiljaa, vähitellen, hyvää pukkaa?
Marko, ei tätä Lundin yliopiston tutkijoiden tutkimusta voi niin vain sivuuttaa ja pitää huuhaana. Onhan se tietyllä tavalla myös tiettyjä käsityksiä mullistava ja kumoava.
Mika R. 1990-luvulla ajateltiin todellakin silloisen genetiikan mukaisesti, että ihmiset periytyvät yhdestä parista. Monet kristityt tahot olivat asiasta innoissaan
Nykyään ajatellaan toisin. Jos muistan oikein, nykykäsitys on, että nykyään elävät ihmiset polveutuvat noin 200 hengen suuruisesta populaatiosta muutama satatuhatta vuotta (?) sitten.
Yhdessä vaiheessa ehkä 15 vuotta sitten kohistiin dinosaurusfossiilien hemoglobiinista ja DNA:sta. Kreationistit selittivät asian varmaksi todisteeksi maailman nuoresta iästä. Dinothan kuolivat vakiintuneen käsityksen mukaan (miltei) sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. Nykyään lähdetään siitä, että vanhin jollakin tavoin säilynyt DNA on noin 2 miljoonaa vuotta
vanhaa.
Lisäys: Meillä ei siis ole säilynyttä dinosaurus-DNA:ta. Nykyihmisen sukupuun tutkimus on jo pidemmän aikaa ollut murroksessa uusien fossiililöytöjen ja paleogenetiikan kehityksen vuoksi.
Sinänsä mielenkiintoinen kysymys on, miten ”laji” määritellään.
Marko S. Ellen väärin tulkitse ajatustasi: Raamatun ilmoitus ja tiede pitää jollakin tavoin olla sovitettavissa yhteen. Myös Matti Wirilander toteaa kommenttinsa lopussa. ”Ihminenkin kehittyi ”alkuliemestä” homo sapiensiksi. Pitäisikö saman tien tehdä selväksi, että Kristuksenkin esi-isä polveutui apinasta?
Yhdyn Jukka Mikkolan näkemykseen, että kirkollisissa piireissä uskotaan enemmän ”tieteeseen ja evoluutioon” luomisen jäädessä ”kaappikeskusteluiksi.” Valitettavasti tuo usko tieteen ylivoimaisuuteen heijastuu tietyllä tasolla myös kirkon julistukseen.
Raamatun ymmärtämiseen tarvitaan myös tiedettä – kerrotaan piispainkirjeessä vuodelta 2021:
”Tieteellinen raamatuntutkimus tarkastelee Raamattua inhimillisenä kirjakokoelmana omien menetelmiensä avulla. Se ei ota kantaa Jumalaan, Jumalan tekoihin tai Jumalan puheeseen. Tieteen nimissä ei voi väittää, että Raamattu on tai ei ole Jumalan sanaa.” Niinpä sitten todetaankin lisäksi: Raamatun monet luomiskertomukset ovat viestittäneet varhaisille juutalaisille ja kristityille aivan eri asioita kuin nykyajan kreationisteille.” Kuten totesin Paavalille luomiskertomukset antoivat selvän viestin.
Y-kromosomi-Aatami on nimitys sille miehelle, joka on kaikkien nykyään elävien miesten viimeinen yhteinen esi-isä katkeamattomassa isälinjassa. Wikipedia.
Mitokondrio-Eeva on nimitys, jolla viitataan kaikkien nykyään elävien ihmisten viimeiseen yhteiseen esiäitiin katkeamattomassa äitilinjassa. Wikipedia.
Juuri näin, Mika. Mutta nämä ”Aatami ja Eeva” eivät ole eläneet samaan aikaan.
Marko, kiistätkö Aadamin ja Eevan historiallisuuden? Silloin kiistät myös syntiinlankeemuksen tapahtuman. Emme siis olisikaan luonnostamme syntisiä. Millainen pappi siis oikein olet?
Jos emme ole syntisiä, emme tarvitse myöskään Jeesuksen sovitustyötä. Tämä on kammottava harhaoppi!
Roomalaiskirje:
5:18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
5:19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
Mika R. Tietenkin Aadam ja Eeva sekä syntiinlankeemus ovat historiassa tapahtuneita. Totesin asian jo aikaisemmin tässä keskustelussa.
Mika, tuo ”alkuräjähdys” (Big Bang) on k a n s a n o m a i n e n nimitys yli 14 miljardia vuotta sitten tapahtuneelle monimutkaisille fysiikan prosesseille. Se on ollut noin 80 vuoden ajan parhaiten perusteltu tieteellinen selitysmalli maailmankaikkeuden synnylle.
Evoluutio- teoriaan tuli ”hyppy” käsitystä koska on mahdotonta eläimen muuttua hiljaa toiseksi lajiksi hiljaa , vaikkapa maalla elävästä vesielämään sopeutuvaiseksi . Siksi hyppy tarkoittaa nopeaa muutosta , koska se on mahdotonta elää toisessa ympäristössä , kun suunnitelmallisuus osoittaa eläimen monilta rakenteilta ja monilta sisäelimiltä vaativan myös sen elinympäräristön mihin se on luotu . On hengityselimien lisäksi paljon eläimessä ruumiin osia jotka sopivat tarkoitukseen juuri sille elementille missä elävät . Tämä ei ole edes niin yksinkertaista että olisi vain ulkoiset edellytykset vaan siihen liittyy vaistot , saalistusvietit jne . Suunnitelmallisuus sai nimenomaan myös R. Dawikinsin ajattelemaan asioita eri kannalta , kun evoluutio- teorian keskiössä on sattumanvaraisuus .
Evoluutio – teoria pitää paikkaansa sen oman teorian sisällä mielestäni irrallaan , koska se muuttuu jatkuvasti ja sen ”pelikenttä ” on tieteellinen tutkimus . Sen avulla hahmottaa elämän syntyä ja elämää saati Jumalan suunnitelmaa luomisteoista lähtien ei tule koskaan onnistumaan . Vaikka se pyrkii olemaan kuin liukas saippua ja murtautumaan aina uudelleen jonkun ”löydöksen ” avulla niin se näyttäytyy lopulta kuin tutkainta vastaan sotisi . En halua mollata teistisen evoluution kannattajia , koska tutkimuksissa on varmasti jotain oikeaa mutta kokonaiskuvan muodostaminen elämästä on mahdoton yhtälö . Jumalan sana on vanha mutta sitä ei ole tarvis korjata , Jumalan ilmoitus pysyy , seisoo vahvana eikä siitä häviä mitään tämän ajan jälkeenkään . Seurakunnallisessa kontekstissa aihe saa aikaan enemmän hajottamista kuin rakentamista ja viisaus olisi varmaan pidättäytyä aiheesta kokonaan ja suuri enemmistö uskoo luomiseen yksinkertaisesti sanan mukaan . Sillä ei ole varmaan mitään merkitystä kauanko tämä planeetta on ollut pystyssä , kun tiedämme että Kristus on tullut ja näyttänyt tien ajattomuuteen .
Niinkuin edellä on todettu: Tiede ja Raamatun luomiskertomus ottelevat eri sarjassa. Jään edelleen mielelläni Paavalin kanssa Areiopagille. Silti on mielenkiintoista lukea evoluutioteorian ”tarinaa”, jossa on oma logiikkansa. Muutokset tapahtuvat miljoonien vuosien kuluessa mutaatioiden kautta, edellä esimerkkinäni oli valas:
Mutaatiot syntyvät SATTUMALTA, eivät tarpeen mukaan. Valtaosa mutaatioista on neutraaleja tai haitallisia. HYÖDYLLISET OVAT HARVINAISIA, MUTTA RATKAISEVIA. Tärkeä tarkennus ❌ Mutaatio ei “tavoittele” uutta lajia. ✅ Luonnonvalinta VALITSEE JÄLKIKÄTEEN, mitkä mutaatiot jäävät.
Miten siirtyminen maalta veteen tapahtui teorian mukaan?: Valaan esi-isistä osa liikkui ja ruokaili vesistöjen läheisyydessä. Yksilöt, joilla oli hieman parempi uimakyky, parempi kyky pidättää hengitystä ja kehonmuoto, joka sopi paremmin veteen -> saivat enemmän ravintoa ja jälkeläisiä.
Miten uusi laji syntyy: Hyödylliset mutaatiot säilyvät, koska yksilöt lisääntyvät paremmin. Ne (mutaatiot) kasaantuvat sukupolvien aikana. Ne voivat johtaa siihen, että populaatiot eivät enää risteydy → uusi laji.
”Sinänsä mielenkiintoinen kysymys on, miten ”laji” määritellään?.” (Marko S.)
Biologinen lajiteoria:
Laji on joukko yksilöitä, jotka voivat luonnossa lisääntyä keskenään ja tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, mutta eivät lisäänny muiden lajien yksilöiden kanssa.
Timo G. Ei, vaan evoluutiotutkimus on aineiston karttuessa päätynyt siihen, että myös ”hyppäyksiä” tapahtuu eikä vain hidasta muuntumista. Myös silloin puhutaan varsin pitkistä ajanjaksoista. Pitää muistaa aikaskaala: lähtökohtaisesti puhutaan miljardeista, miljoonista ja sadoista tuhansista vuosista.
Olen Jukan kanssa hyvin samaa mieltä että luominen on jäänyt kristillisestä opetuksesta taka- alalle . Jos ensimmäsisistä sanoista lähtien nähdään Kristus ja hänen suuruus niin se on paras vakuutus luomiselle ja vakuutus luomiskertomukselle . On vain niin että Kristuksen kautta kaikki viisaus löytyy . Tiede ei ajattele tietysti niin mutta apostolinen usko antaa vahvan kuvan asiasta , että Jeesus ei ole vain tie vaan totuus ja se totuus ei ole rajattua kuten hänen valtansakaan. Ja tietysti elämä myös täällä ja ikuisuudessa .